Pian alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet, joten ajattelin koota mennyttä vuotta tukka mielessä postauksen muotoon. Ensimmäisenä ideana oli tehdä vain yksi postaus, mutta kun tekstin määrä vain kasvoi ja kasvoi, ajattelin, että menee liian raskaaksi kerralla luettavaksi, joten postaus on kahdessa osassa.
Tähän vuoteen onkin mahtunut jos jonkinmoista väriä, mikä taas poikkeaa ihan täysin edellisestä vuodesta, jonka viihdyin kokonaan samassa värissä. Bloggaamisen aloitin vasta maaliskuussa, joten värin vaihto projekti alkoi jo ennen alkanutta blogi taivaltani. Tämän vuoden aloitin punamustalla pitkällä tukalla ja vuoden tulen lopettamaan vaaleanpunaisella lyhyellä tukalla.
Reippaan puolentoista vuoden aikana olin hieman jo kyllästynyt punamustaan tukkaani vaikka se olikin kiva ja räväkkä. Punaisen ylläpito oli yhtä värjäämistä ja muutenkin elo sen kanssa oli aika ajoin hankalaa. Vieraaseen saunaan meno oli yhtä temppuilua, ettei väriä ole joka paikassa ja muutenkin välttelin saunaa, koska kulahduttava vaikutus oli järkyttävän suuri. Myös uimisen altaassa sai unohtaa, koska muuten vesi olisi pian ollut punaista. Myös kylpyhuone ja pyyhkeet saivat osansa punaista ja muistuttivatkin siltä, että joku olisi raadeltu. Kaiken veteen ja kosteuteen liittyvän joutui aina miettimään tukan kannalta. Siinä kohtaa iski jokin muutoksen ja vaihtelun kaipuu. Muutoksen alkaessa minulla oli haave hailakan liilasta pastelli tukasta tummalla tyvellä. Projekti alkoi mustan vaalennuksella, koska tiesin sen tuottavan hankaluuksia. Puolentoista vuoden aikana olin kerinnyt jo lättäämään mustaa melkoisen monta kerrosta. Vaikka tiesinkin sen poistamisen olevan hankalaa, se osottautui silti hankalammaksi, mitä olin varautunut. Kun olin saanut mustaa melkoisen hyvin pois hyvästelin myös punaisen.
Uudesta tyviväristä halusin tumman, mutta tuskailtuani mustan poiston kanssa, en ainakaan halunnut mustaa tyveä enkä myöskään jytyintä kestoväriä mielen muutosteni varalta. Päädyin siis kylmän ruskeaan jytyydeltään kevyempään vaihtoehtoon. Värin laitettuani se näyttikin hiuksissani lähes mustalta, mutta se oli minun makuuni vain positiivinen yllätys. Tyven laitettuani laitoin myös ensimmäisen "liilan" värini. Lähtökohta oli punaisen ja mustan vaalennuksen jäljiltä hyvin lämpimän sävyinen, niinpä päädyin laittamaan hoitoaineella lantratun violetin sekaan pisaran verran sinistä. Kylmään suuntaan luonnostaan taipuvainen tukkani imasikin sinistä kuin pesusieni, joten ensimmäinen lopputulos oli sininen tukka tummalla tyvellä.
Tästä viisastuneena unohdin kokonaan sinisen kanssa leikkimisen ja seuraavalla kertaa laitoin vain violettia. Sinisyyden hälvetessä väristä tuli kuitenkin hieman tunkkainen omaan makuuni, liian punainen, liian violetti. Tämä kuitenkin oli vain väli lopputulos ja vielä melkoisen kaukana siitä, mitä lähdin havittelemaan.
Seuraavaksi jatkoin matkaa taas vaaleampaan suuntaan kun tukka oli hetken saanut levätä edellisistä operaatioitsta. Tällä kerralla sain tukkani jopa niin vaaleaksi, että liila väri oli mahdollista vaihtaa jo täysin pastelliseen versioon. Vaikka lopputulos tämän jälkeen olikin jo huomattavasti lähempänä haluttua, oli se silti vielä keskeneräisen näkönen. Tässä vaiheessa tapahtui myös ensimmäinen tukan lyhennys.
Tähän on hyvä päättää ensimmäinen osa, koska seuraavaksi unohdin kokonaan erilliset tyvivärit ja siirryin kokomittaiseen pastellitukkaan. Toinen osa tuleekin olemaan tämän vuoden viimeinen postaus, palataan siis takaisin tukan äärelle parin päivän päästä.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti