Ihan vaan kahdestaan

Minulla on jo monen vuoden ajan ollut sellainen tapa, että kesälomalla on pakko tehdä edes jokin pienen pieni kesäreissu. Sellainen, joka irrottaa hetkeksi arjesta. Tänä vuonna kun mieheni lomasta ei ollut mitään tietoa (hän siis aloitti vuoden vaihteessa uudessa työssä, joten ei voinut olettaa minkään sortin kesälomaa), päädyin reissupohdintojeni kanssa maksimissaan viikonlopun kestäviin vaihtoehtoihin.

Kevään aikana pohdintani päätyivät laivareissuun. Vaikka laivareissu onkin omassa elämässäni melko tavanomainen vaihtoehto irtautua arjesta, on jokainen reissu silti omanlaisensa. Aikaisempina kesinä en ole laivalla edes ollut, mutta tänä vuonna se tuli koettua kahdesti, ensin ystävän polttareissa ja nyt vielä tämä reissu.

Tämän reissun varasimme ajatuksella, että joko lähdemme ihan vaan kahdestaan tai jos joku haluaa lähteä mukaan, niin sen kun tulee. Päädyimme loppujen lopuksi matkaan kahdestaan, joka oli toisaalta ihan hauskaa vaihtelua laivareissujen suhteen. Yleensä kun olen laivalla käynyt, on mukana ollut joko pienempi tai suurempi porukka.

Hytti valinnassa päädyimme taas hieman parempaan. Ajatuksena oli tällä reissulla ottaa vielä enemmän ilo irti hytistä kuin viimeksi. Ja muutenkin ottaa reissu enemmän rentoutumisen kuin juhlimisen kannalta.

Perinteisesti risteilymme ovat menneet niin, että lähtöiltana laittaudumme ja alottelemme hytissä, jonka jälkeen bailausta on jatkunut aamun pikku tunneille saakka. Tällä kertaa poikkesimme tutusta kaavasta oleilemalla hytissä, vähän laittautumalla, käymällä syömässä ja ihan vaan yksillä drinkeillä.

Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin kokeilemaan monta kertaa väliin jäänyttä erikoisaamiaista. Muuten päivä kuluikin hytissä oleilussa ja kauppoja kierrellessä. Iltapäivällä menimme vielä hienompaan ravintolaan syömään, mitä emme myöskään ole aikaisemmilla laivareissuilla tehneet.

Kokonaisuudessaan risteilymme oli melko hyvin aikaisempien risteilyjemme vastakohta. Tällä kertaa nauteimme sellaisista asioista, jotka olivat aikaisemmin jääneet juhlinnan tuiskeessa kokeilematta.

-Satu

Maaliskuu - aihetta juhlaan

Nyt starttasi minulla erityisen paljon positiivisia asioita sisältävä kuukausi. Lisäksi maaliskuu on yleensä ollut sellainen "viimeinen talvikuukausi", mikä on vain pelkästään iloinen asia tällaiselle kesäihmiselle. Muutenkin aina tässä vaiheessa se kevään ja kesän odotus alkaa olla kaikinpuolin fiiliksissä pinnalla. Lisämausteista takaisin itse asiaan, niihin tämän kuun positiivisiin asioihin.

Blogi täyttää vuoden
Äkkiä on tämäkin vuosi hurahtanut ja blogi täyttää jo vuoden! Toisaalta tämä on tullut jo niin vahvaksi osaksi minua, että tuntuu blogin olleen läsnä jo pidempään, mutta toisaalta tuntuu, että olisin vasta aloittanut. Kaikin puolin olen tyytyväinen, ettei tämä jäänyt viime vuonna miksikään hetken huumaksi vaan kasvoi osaksi harrastuksiani ja ennen kaikkea osaksi minua.

Minä vanhenen
Taas on tullut se aika vuodesta, että ikänumeroni kasvaa yhdellä. Ei kyllä tunnu yhtään sen erikoisemmalta kuin aikaisemminkaan. Tässä kohtaa ehkä vuodet vain tuovat hieman lisää järkeä päähän, ei sen erikoisempaa. Kuitenkin synttärit käyvät hyvästä syystä juhlia tai tehdä jotain repäsevää. Tänä vuonna ja ainakin näillä näkymin kummatkin kriteerit ovat täyttymässä. Viime vuonna suunnittelin jo jotain samantapaista, mutta monen muuttujan johdosta suunnitelmat lyttääntyi ja koko syntymäpäivän juhlinta unohtui. Tänä vuonna päätin toteuttaa suunnitelman, hieman hemmottelevammassa muodossa tosin. On melkoisen todennäköistä, että tästä tulee jotain jutun tynkää vielä tänne blogin puolelle.

Elämäni ensimmäinen talviloma
Vaikka nykyisessä päätyössäni työkokemusta on kertynyt jo reippaan kolme vuotta, on tämä vasta ensimmäinen ansaittu talviloma. Ensimmäiset parisen vuotta tässä työssä oli pätkittäistä, mutta valmistuttuani koulusta sain pysyvän paikan ja viime kesänä pääsin nauttimaan ensimmäisestä kokonaisesta kesälomasta. Silloinkin fiilis oli jo mitä mahtavin, mutta nyt jotenkin korostuu se, että olen päässyt elämässä eteenpäin, vähän niinkuin olisi saavuttanut jonkun merkkipaalun. Lomaa odotellessa siis!

-Satu

Ensimmäinen yhteinen lomareissu

Kuten aikaisemman postauksen kuvista saattoi päätellä, emme ihan olleet kotikulmilla. Vietimme viime viikon mieheni kanssa järvimaisemissa mökillä köllötellen. Aikaisemmin emme ole olleet kahdestaan reissun päällä, joten tämä sai kunnian olla ensimmäinen.

Kun saimme keväällä varmistuksen lomiemme suurinpiirteisestä yhtenäisyydestä, päätimme, että johonkin reissuun on lähdettävä. Pohdeimme ulkomaiden ja mökin väliltä, mutta päädyimme tällä kertaa mökki vaihtoehtoon. Hetken selailtuamme löysimme pienen, suloisen ja järven rannalla olevan mökin. Eikä siinä kauaa kuono tuhissut kun mökki oli jo varattu.

Viikko sitten maanantaina lähdimme aamulla matkaan. Ajomatka kesti reippaan kaksi ja puoli tuntia, mikä oli ihan sopivan kaukana kotikunnasta. Perille päästyämme mökki oli juuri sellainen, mitä kuvat olivat antaneet ymmärtää. Parisänkyä mökissä ei ollut vaan makuuhuoneessa oli kaksi erillistä sänkyä, mutta olimme varautuneet siihen narulla ja ensi töikseen mieheni väsäsi meille tee-se-itse parisängyn, sillä en olisi suostunut nukkumaan viikkoa ilman oman miehen kainaloa.

Kaikin puolin viikko meni oikein mukavasti. Päivät oltiin ja ihmeteltiin, illat saunottiin ja grillailtiin. Tuli siinä järvessäkin sen verran pulahdettua, että talviturkit lensi pois. Lisäksi reissuun mahtui pari souturetkeä järvellä ihmetellen ympärillemme.

Säät olivat kuitenkin syksyisemmät mitä olimme toivoneet, mutta eipä tuo reissusta millään tavalla huonompaa tehnyt, tuli ainakin saunottua urakalla.

Reissumme sai mukavan päätöksen lauantaina mieheni ystävän valmistujaisjuhlissa, jonne mökiltä oli vain puolentoista tunnin matka. Alkuillasta lähdimme sitten kohti kotia, jonne oli vielä matkaa hieman vajaa kolme tuntia.

Kotio päästyämme väsyneinä matkasta, koti tuntui ihanan mustalta ja harmaalta hirsiseinien jälkeen. Kyllä tuli sellainen ikea mainoksesta tuttu "ihanaa olla kotona" -fiilis.

-Satu