torstai 9. marraskuuta 2017

Live urban metallics smokey steel + Colorista paint #roseblonde


Olen tullut huomanneeksi, että minulle on jo lähes ominaista innostua kaikenlaisista erikoisemmista uutuus väreistä. Joidenkin uutuuksien kohdalla jää ensi näkemän jälkeen mieltä kaivelemaan polttava kokeilun halun. Live lightener+twist cool rosé taisi oikeastaan olla ensimmäinen johon minulle muodostui lähes pakkomielteinen tarve päästä kokeileman. Liven jälkeen samanlaiset tuntemukset iskivät Colorista sarjan kanssa, eikä siinä auttanut kuin testailla ystävälle paint #greyhair, itselle paint #roseblonde, muutama washout sävy sekä vielä yksi spray sävy. Näiden kuumotusten jälkeen ei hetkeen tullut mitään niin mieltäni kutkuttavaa, että olisin lähtenyt testaamaan. Nyt sitten jonkin aikaa takaperin kaupan värihyllylle ilmaantui Live urban metallics sarja ja kiinnostukseni heräsi samantien. Erityisesti sävy u73 smokey steel herätti mielenkiintoni. Tiesin tosin jo siinä vaiheessa etten haluaisi ainakaan kokonaan luopua vaaleanpunaisesta my little pony tukastani, mutta jokin uutuus värissä jäi mieltäni kutkuttamaan. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa miettinyt vaihtoehtoa tummemmasta tyvestä, mutta aina päätynyt lyttäämään tämän ajatuksen takaisin mieleni perukoille.


Eilen kuitenkin ajatus tummemmasta tyvestä sekä uutuus väristä palasi mieleeni. Aamupäivän asiaa pohdittuani, päätin antautua mielihalulleni ja lähdin värin osto puuhiin. Tiesin ajatuksen aina palaavan takaisin mieleeni, enkä voinut päästä siitä yli enkä ympäri ilman kokeilemista. Niinpä kauppareissulta käteeni tarttui tyveä varten Live urban metallics smokey steel (väriähän ei suositella kuin tummanvaaleasta keskiruskeaan lähtökohtaan käytettäviksi) sekä latvoja varten Colorista paint #roseblonde. Jos joku nyt tässä kohtaa ihmettelee, että miksi ostin vannoutuneena suoravärien suurkuluttajana myös latvoihin jytymmän värin, on syy siinä, että ajattelin tumman värin olevan helpommin kontrolloitavissa suurin piirtein saman vahvuisella vaalealla värillä.

Olin tumman tyven lisäksi ajatellut ajella toisen sivuni takaisin lyhyeksi. Jotenkin vain tämä tällainen tukan polkka mittaan kasvattaminen saa tukkani näyttämään niin tylsältä eikä niin minkään näköiseltä. Olen siis pitkien pähkäilyjen jälkeen ajatellut kasvattaa tukkani (edes toiselta puolelta) polkka mittaan saakkaa. Vaikka olenkin viihtynyt enemmän kuin hyvin lyhyessä pixie leikkauksessani, jäin kaipaamaan pidemmän tukan antamia väri ja laitto mahdollisuuksia. Joten pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen suunnitellut kasvattavani tukkani takaisin polkka mittaan, en välttämättä molemmin puolin, mutta ainakin toinen. Saan sen kuitenkin myöhemminkin takaisin lyhyeksi jos siltä tuntuu. Mutta palaten eilisen touhuihin, olin siis päättänyt tehdä jotain uutta myös tukan pituudelle ja ajatus lyhyestä toisesta sivusta alkoi kiehtomaan. Enempiä asiaa märehtimättä otin koneen kauniiseen käteen ja tiputtelin tukkaa lavuaariin.


Kun tukka oli leikkauksen puolesta kunnosta, oli värin aika. Olin suunnitellut laittavani smokey steeliä noin sentin pari tyvestä lähtien, joten juuri leikattu lyhyt sivuni tulisi kokonaan tummaksi ja  loppu päässä liu'uttaisin sen vaaleanpunaiseen. Laitoin värin ensimmäisenä lyhyeen sivuuni, jonka jälkeen lähdin osio osiolta rakentamaan itselleni folio kypärää. Pitkän ja puuduttavan folioimisen jälkeen olin vihdoin valmis. Vaikutus ajan suurimmat pelot olivat viivotin suorat siirtymiset tummasta vaaleaan sekä muutaman tumman värin siveltimen kanssa sattuneiden virheliikkeiden näkyminen. Tässä kohtaa oikeastaan toivoin ajatukseni saman vahvuisten värien helpommasta kontrolloitavuudesta pitävän paikkaansa. Kun viimein sain värin pois päästäni huomasin lopputuloksen olevan vielä täydellisempi kuin ikinä uskalsin toivoakkaan. Virheliikkeistä ei ollut mitään näkyviä jälkiä eikä liuku ollut viivotin suora vaan juuri sopivan epätasaisesti liukuva. Lisäksi tumma tyvi toi tukkaani niin paljon lisä särmää, että värin jälkeen lyhyt sivunikin oli entistä kivempi. Ainut ikävä asia oli tummana paistava väriraja otsalla, mutta sepä onkin pienin mahdollinen paha mitä voi sattua.



Olen siis kaikin puolin rakastunut lopputulokseen, tämä on juuri täydellinen piristys kasvatus projektin keskellä. En voi olla muuta kuin tyytyväinen omaan kädenjälkeeni!


-Satu

tiistai 7. marraskuuta 2017

Jälkimaininkeja

Kuvan kaikki kolme asua omien kätösteni jälkiä

Nyt kun viimein pääsen parin kiireisen päivän jälkeen tänne blogin puolelle, ajattelin vielä hieman jakaa Halloween tunnelmia. Halloweenin viettomme meni kaikin puolin hyvin, hirveän nopeasti vaan koko päivä. Mutta eikös se menekkin niin, että ne odotetuimmat päivät menee kuin siivillä. Lauantai aamupäivä minulla meni omaa tukkaani valmistellessa kampausta varten ja miestäni maskeeratessa. Iltapäivästä kiidin ystäväni luokse asettelemaan ja viimeistelemään koristusta, jonka jälkeen vielä laitoin ystäväni tukan. Kun siltä reissulta kotiin kerkesin aloin rivakasti laittamaan itseäni kuntoon. Kahdeksan aikoihin viimein kerkesimme juhlapaikalle, jossa ilta aloitettiin lääkeruiskuihin tehdyillä shoteilla. Juhlintamme päättyi loppujen lopuksi Forssalaiseen yökerhoon. Koko ilta meni niin nopeasti, etten oikein kuviakaan huomannut ottaa kuin alussa koristeluista ja muutaman yhteiskuvan minun kädenjäljellä varustettujen asujen kantajista. Nyt on siis vihdoin kuvia niistä paljon puhutuista minun ja ystäväni askarteluista.

Let's take some shots!





Sovitusnukkeni työllistettiin Halloweenin ajaksi


Näihin kuviin ja tunnelmiin päätänkin tämän vuoden Halloween toohotukset. Haikein mielin pakkasin hetki sitten asumme pukupusseihin odottamaan ensi vuotta. Kamalaa ajatella, että vuosi pitää odottaa seuraavaa kertaa, Halloweenissä vain on jotain minun mieleeni.

-Satu

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Like a viking


Nyt voin lopullisesti julistaa viikinki projektimme päättyneeksi, kaikki tykötarpeet on saatu valmiiksi ja tarjolla olisi malttamattomasti odottamiani kokonaiskuvia asuistamme. Pieni paniikki meinasi viime viikolla iskeä kun kilpeni ja mieheni kirves olivat vielä alkutekijöissään. Loppujen lopuksi ratkaisulla minä teen itse oman kilpeni ja mies kirveensä pääsimme tiistaina hyytävän kylmänä pakkasaamuna pikamaskit naamoillamme kuvaamaan asuja kotikyläni metsikköön.

Tämän enempiä en ajatellut enää tähän höpistä, koska kaikesta muusta paitsi kilvestä ja kirveestä on omat projekti postauksensa. Joten tällä kertaa kuvat puhukoon puolestaan. 











 







Näiden kanssa kelpaa lähteä lauantaina halloweenin viettoon, saan ylpeydellä katsella omaa sekä mieheni asua ja kilpeäni. Pakko sanoa, että kyllä oli projekti, mutta hetkeäkään en pois vaihtaisi!

Projekti postaukset vielä listattuna:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5
Operaatio viikingit osa 6
Operaatio viikingit osa 7

-Satu