Toinen variaatio peruspoolosta

Aikaisemmin varoittelinkin jo hurahtaneeni todenteolla poolopaitoihin. Oikeastaan oli tilanne mikä hyvänsä, tulen helposti valinneeksi päälleni jonkinlaisen poolon. Hauskinta tässä on se, että vielä jonkin aikaa takaperin en olisi voinut kuvitellakkaan pukevani pooloa ja nyt yhtäkkiä se onkin se luotto valintani. Tästä hurahduksesta inspiroituneena halusin tietysti myös niitä omatekoisia, hieman erilaisempia pooloja.

Viimeksi esittelinkin PVC housujen parina hihattoman pääkallopoolon, joka syntyi heräteostoksen seurauksena. Tämän poolon kangas on myös heräteostos samaiselta kangaskauppa reissultani. En ole hetkeen harrastanut tälläisia heräteostoksia kankaiden suhteen, vaan hankinnat ovat aina olleet harkittuja, joten nämä kaksi paitaa ovat siltäkin osalta virkistävää vaihtelua.

Kaavan lähtökohtana tässäkin oli Kotiliesi käsityöt 2/2018 -lehden peruspoolon kaava. Kangasta katsellessani minulle tuli vahva visio miedoista puhvihihoista. Hieman ihmettelen itsekkin mistä sekin tuli, mutta lähdin siltä pohjalta liikenteeseen. Hihojen muokkaaminen jäi lopulta tämän paidan ainoaksi kaavamuutokseksi.

Alan olemaan jo sen verran sujut joustavien kankaiden kanssa, että poolo valmistui ongelmitta. Oikeastaan olen alkanut löytää sen ilon näistä helpoista ja nopeista projekteista. Vaikka tykkäänkin ryhtyä vaikeempiin ja pidempiin projekteihin, on nämä mukavaa tasapainotusta niiden välissä. Ja toisaalta kun haaveena on täysin omatekoinen vaatekaapin sisältö, monipuolisuus on vain hyvästä.

Kun paita oli valmis ja pääsin sovittamaan sitä ensimmäisen kerran, koin sen enemmän ehkä sellaisena perus kivana. Paitana, jota tulisin kyllä käyttämään, mutta se ei välttämättä löytäisi paikkaansa lempipaitojeni joukossa.

Kuitenkin kun pääsimme ystäväni kanssa kuvaamaan ja olimme saaneet kasaan joitain otoksia, alkoi paita löytämään tietään sydämeeni. Jotenkin paita näytti kuva kuvalta entistä paremmalta päälläni kun näin sen eri näkökulmasta kuin peilin kautta. Kuvausten jälkeen tiesinkin tehneeni oikeat valinnat kaavamuutosten ja kankaan suhteen.

Kuviin pääsi myös aikaisemmin tekemäni farkut. Olen yhä enemmän alkanut tykästymään ajatukseen kokonaan omatekoisista vaatekokonaisuuksista. Ja siksi lähiaikoina olenkin lähtenyt viikonloppuisin ulos omatekoisissa kokonaisuuksissa. Tätä uniikkiuden fiilistä ei vaan voita mikään ja siitä on tullut entistä koukuttavampaa. Se jos joku ruokkii intoa vain tehdä lisää ja panostaa tähän harrastukseen ihan tosissaan.

-uniikkiuteen koukuttautunut Satu

Haaveita ja hurahduksia

Sitten viime postauksen on elämäni kokenut suuren muutoksen. Voisin sanoa, että pitkän harkinnan tuloksena laitoin elämäni täysin uuteen uskoon, sillä tiet miehen kanssa erkanivat. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet järjestellessä asioita, laittaessa asuntoa, nähdessä ystäviä ja muutenkin totutellessa uuteen elämääni, sinkku elämääni. Päätökseni toi kertaheitolla suuria muutoksia ja rehellisesti sanottuna blogini ei ole ollut ensimmäisenä mielessäni. En oikein vieläkään ole päättänyt mikä blogini kohtalo tulee loppujen lopuksi olemaan, jääkö se osaksi menneisyyttä, tuleeko se pysymään osittain mukana menossa vai pyrinkö jatkamaan vanhaan malliin, en vielä tiedä.

Näiden pohdintojen keskeltä päätin tulla kuitenkin jakamaan rakkaan harrastukseni tuotoksia. Ompelu nyt ainakin on varmasti pysyvä osa elämääni vaikka mitä tapahtuisi, sillä uniikkiuden makuun kun on päässyt, ei sitä hevillä tyydy vain kauppojen valikoimaan. Sen tiedän myös, että tuotoksieni kuvaaminen on tullut pysyäkseen ja sen saralla puhaltaakin uudet tuulet. Loppuneen parisuhteeni myötä minulta hävisi hetkellisesti myös luottokuvaaja, mutta siinä vaiheessa ystäväni astui valokeilaan ja päätyi omasta vapaasta tahdostaan sekä innostaan kameran taakse. Eli siltäkin osalta elämäni alkaa löytämään ihan uusia uomia. Tänään tulimmekin viettäneeksi ensimmäisen kuvaustuokiomme jopa ällistyttävän hyvillä tuloksilla.

Mutta itse asiaan eli ompeluksiini. Minulla on jo jonkin aikaa ollut haaveena tehdä itse "nahkahousut", mutta luotto omiin taitoihin ei ole aikaisemmin vielä ollut siinä pisteessä, että lähtisin yrittämään haaveeni toteutusta. Talvilomalla minuun iski polttava halu lähteä toteuttamaan tätä pitkään mielessäni ollutta suurta unelmaa. Myös aikaisempi ensimmäinen ja onnistunut farkku kokeilu rohkaisi mieltäni asian suhteen. Itse kangas on ollut hyppysissäni jo vuoden 2016 loppupuolesta saakka, mutta silloin en ollut todellakaan valmis kankaan tuomiin haasteisiin.

Nyt kun viimein rohkaistuin ajatuksesta, oli minun alunperin ollut tarkoitus aloittaa jokin ihan perus helppo väliprojekti, mutta "nahkahousut" veivät voiton. Tunne oikeasta hetkestä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en voinut kuin tarttua aikaisempien farkkujeni kaavoihin ja PVC:hen. Toteutuksen kanssa lähdin liikenteeseen muokkaamalla vanhoja kaavoja sopiviksi joustavampaan kankaaseen.

Kun kaavat olivat mallillaan ja kankaat leikattu, oli aika pohtia housuihin tulevaa koristus puolta. Ensimmäisenä syntyi ajatus koristetikkauksista reisien kohdalle. Jo heti tässä vaiheessa kankaan tuomat haasteet iskivät suoraan päin naamaa, sillä kangas ei liikkunut mihinkään tavallisen- eikä myöskään teflonpaininjalan alla. Oli pakko siis alkaa kehittämään koppaskonsteja saadakseni kangas edes liikkumaan. Ensimmäisenä kokeilin ompelukoneöljyä, mutta apu siitä oli tarpeettoman lyhyttä. Seuraavana kokeilin ommella leivinpaperin läpi, joka toimi muuten hyvin paitsi irrottaessa ompeleet repsahtivat kelvottomiksi. Kävin mielessäni vaihtoehtoja jopa liukuvoiteeseen saakka, mutta onneksi siihen ei sentään tarvinnut lähteä kun keksin laittaa leivinpaperia puolittain jalan alle, niin ettei läpi tarvitse ommella, mutta kuitenkin niin, että paperi on kokoajan kankaan ja paininjalan välissä.

Tuskallisten kokeilujen jälkeen pääsin viimein homman makuun ja koristeompeleet olivat tuotapikaa reisillä. En kuitenkaan päättänyt tyytyä tähän, vaan oli näihinkin housuihin saatava vetoketjuja. Kun homma luisti, kasvoi nälkä syödessä ja päätin nämäkin housut toteuttaa kaikilla herkuilla eli myös normaalia korkeampi vyötärö oli tiedossa. Tämän myötä projektini vaatikin vielä hivenen lisää kangasta, joten piipahdus paikallisessa kangaskaupassa tuli osaksi toteutusta. Kun viimeinenkin sauma oli taputeltu, koin suurta onnistumisen iloa, koen sitä tosin vieläkin kun puen housut päälleni, koska haave oli niin kauan ollut olemassa ja se oli aina tuntunut niin kaukaiselta. Mahtava fiilis kun selättää jotain itselleen mahdottoman tuntuista!

Samalla kangaskauppa piipahduksella tulin ostaneeksi myös pari heräteostos kangasta ja toisen kankaan tuotos näkyykin näissä kuvissa. Olen alkanut taas ihan täysin hurahtamaan pääkallokuoseihin ja yhtä aikaa myös poolopaitoihin, joten ei minun auttanut kuin lähteä yhdistämään niitä kahta. Sopivasti satuin myös löytämään silloin uusimmasta Kotiliesi käsityöt -lehdestä sopivan kaavan tämän projektin toteutukseen. Nyt kun olen saanut kunnolla taltutettua oman trikoo kammoni, syntyi tämä paita yhdessä illassa. Ja kuvausta ajatellen, oli pääkallo poolotoppi täydellinen valinta PVC housujen pariksi.

-onnistumisen ilosta nauttiva Satu

Oman tyylini avaimet

Päädyin jälleen kirjoittelemaan hieman normaalista poikkeavampaa postausta. Ajattelin tämän aiheen kuitenkin olevan merkittävässä roolissa katsoen blogiani, sillä ompelu touhuni ovat vallanneet melko suuren osan postauksistani ja niissä jos jossain on kyse omasta tyylistäni. Niinpä siitä inspiroituneena ajattelin listailla oman tyylini avain seikkoja ja tämän hetken must have -juttuja.

1. Vastakohtien yhdistely
Voisin sanoa rakastavani vastakohtien yhdistelyä, oli sitten kyse väristä, tiettyjen materiaalien tai yksityiskohtien tuomista mielikuvista tai vaatekappaleiden yhdistelystä keskenään. Tähän kategoriaan menee myös puhtaasti haluni yhdistellä nykyaikaa ja menneisyyttä. Ompelu harrastukseni alussa tein tätä jo huomaamattani, mutta saatuani työ toisensa jälkeen palautetta "taitavasta vastakohtien yhdistelystä" tai "omasta tyylistäni yhdistellä asioita" aloin itsekkin tajuamaan, että tää on nyt se oma juttuni. Niinpä toistuvista vahingoista tulikin yksi oman tyylini kulmakivistä.

2. Yksityiskohdat
Etenkin erikoisemmat yksityiskohdat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja ompelu harrastuksessani se näkyy aika ajoin vaatekappaleiden pääjuttuina. Ehdottomia lemppareita yksityiskohtien osalta on erilaiset piikit ja niitit, vetoketjut sekä pitsi. Piikki rakkauteni näkyy tyyliäni ajatellen vahvasti myös koruissa ja kengissä, sillä mielestäni ne tuovat asuun kuin asuun sopivan ripauksen asennetta. Vastaavasti pitsi yksityiskohdilla taas saa muuten räväkkään kokonaisuuteen hitusen hempeyttä. Mielestäni tällaiset yksityiskohdat tekevät itse vaatteesta tai kokonaisuudesta juuri sen oman näköisen ja ovat siksi hyvinkin tärkeässä roolissa.

3. Värimaailma ja kuosit
Luulen, että tämä kategoria on tullut melkoisen selville ompelemieni ja esittelemieni vaatteiden kautta. Jos lempiväri pitäisi sanoa, olisi vastaukseni musta ja se näkyy niin pukeutumisessani kuin kotini sisustuksessa. Monesti tulenkin tokaisseeksi, että värillä ei ole väliä kunhan se on musta. Mustan lisäksi lähellä sydäntäni on musta valkoiset yhdistelmät sekä hempeät pastellivärit. Kuosien osalta taas innostun perinteikkyydestä, kuten ruudut, pallot, kukat sekä kukonaskel. Perinteikkyyden vastapainoksi innostun myös sellaisista, miten sen nyt sanoisi, sekopäisistä kuoseista. Sellaisista, joista en itsekkään välttämättä heti osaa päättää onko kuosi hyvän vai huonon outo. Lähiaikoina myös erilaiset pääkallokuosit ovat alkaneet löytää tietä takaisin sydämeeni.

Tämän hetken must have -jutut
Menneen syksyn ja talven aikana olen hirveästi innostunut erilaisista poolopaidoista. Ennen en olisi voinut kuvitellakkaan päälleni poolopaitaa, sillä koin kauluksen hivenen ahdistavaksi. Nyt kuitenkin olen alkanut tottua kauluksen olemassa oloon ja olen jo melkeen holtittomasti aina pukemassa päälleni jonkinlaista pooloa. Pienenä teaserina voisinkin paljastaa, että tämä saattanee myös näkyä tulevissa ompelu projekteissa.

-Satu

Aikamatka äitini nuoruuteen

Keskiviikkona vietin rauhaisaa vapaapäivää ensin nukkumalla kunnon yöunet ja herättyäni aloittamalla uutta ompeluprojektia. Äitini soitteli minulle kun olin päässyt kahvikuppini ääreen ja kertoi käyneensä kaappejansa läpi siivouksen merkeissä. Hän kertoi myös löytäneensä kaappejen kätköistä nuoruusaikansa vaatteita ja vanhoja käsityölehtiä sekä -kirjoja. Soveimme, että äitini ja pikkusiskoni tulevat myöhemmin päivällä käymään aarteet mukanansa.

Olin etukäteen erityisen innoissani käsityölehdistä ja kirjoista, sillä niistä löytyisi aidosti vanhoja kaavoja. Nykypäivän käsityölehdissä innostun aina kaavoista, joiden inspiraatio on kaivettu historiasta, kauempaa tai lähempää. Tykkään muutenkin omassa pukeutumisessani yhdistellä vanhaa ja uutta omalla tavallani. Minulla ei ole pukeutumiseni suhteen pakottavaa tarvetta kulkea ajanhermoilla kaikenlaisten villitysten perässä, vaan poimin omaan mieleeni olevia palasia yhdistellen vanhempaan ja klassisempaan. Haluan kaikinpuolin olla pukeutumisellani oma itseni enkä mikään muodin sätkynukke.

Siksi oikeastaan ompeluprojekteissani on vahvasti läsnä menneisyys niin kaavojen kuin kankaiden osalta. Kangasvalinnoissani suosin paljon perinteisiä kuoseja. Polka dot, vichy-ruutu ja kukonaskel ovatkin vahvasti edusteittuina omatekoisessa vaatetuksessa. Ja jollei ostamani kankaan kuosi ole mitään näistä on se joko yksivärinen tai värisekoituksella perinteisen näköinen. Välillä saatan myös villiintyä ja ostaa sellaista kangasta, jonka kuosi on alkumaultaan omituinen, mutta hyvällä tavalla omituinen. En oikeastaan niin välitä hittikuoseista omien ompelusteni materiaalina vaan voisin sanoa välttelemällä vältteleväni kaikkia paljon esillä olevia kuoseja.

Kun illalla kerkesin pysähtymään kunnolla lehtien ja kirjojen pariin, yllätyin lehdestä, joka kantoi nimeä Muoti ja kauneus. Nimen perusteella ensi ajatukseni oli, että nyt on eksynyt mukaan muitakin kuin pelkkiä käsityölehtiä. Kun katsoin lehtiä tarkemmin, huomasin tehneeni liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä myös nämä muotia ja kauneutta käsittelevät lehdet sisälsivät käsityöohjeita ja kaavoja. Omituista! Lehdissä oli tietysti myös paljon juttuja hiuksista, meikeistä, muodista, parisuhteista ynnä muusta naisten hömpänpömpästä, mutta että kaavoja, olin hämmentynyt.

Jotenkin tuli sellainen olo, että käsityöt on ollut äitini nuoruudessa paljon enemmän läsnä naisten elämässä ja arjessa kun vertaa nykyhetkeen. Tuntuu, että tänä päivänä saa vain kummastuneita katseita kun kertoo ikätovereille harrastavansa käsitöitä. Muutenkin olen huomannut jännän jakauman kun jutustelu kääntyy vaatetukseeni tai vastaavasti hiuksiini ja kerron juttutoverin ihaileman asian olevan omatekoiseni. Ensimmäinen vaihtoehto on, että jutustelu kääntyy kunnon keskustelun puolelle ja toinen vaihtoehto on keskustelu toverin kuivahko "jaa" vastaus, johon jutustelu päättyy kuin seinään. En tiedä olisiko lopputulos erilainen jos valehtelisin vaatteiden olevan kaupasta tai tukkani kampaajan tekemä, tarina ei kerro. En myöskään aio ottaa siitä selvää, sillä kannan ylpeydellä omien kätösteni jälkiä oli vastaanotto sitten mikä vaan.

Lehdistä oli jännä huomata asioita, jotka ovat jo kertaalleen kipaisseet takaisin muotiin. Selkeitä esimerkkejä tällaisista oli lettikampaukset, haalarit, trenssit sekä vaatteiden yksityiskohtina frillat. Myös vaatteiden tuunaus vinkit, jotka on tälläkin hetkellä pinnalla, oli jutun aiheena. Nykyään vaan vinkit kulkevat enimmäkseen facebookin videoklippeinä tai youtube -videoina, idea kummassakin sama, toteutus vain hieman eri.

Ei tästä saamastani historia pläjäyksestä voi muuta sanoa kuin mielenkiintoinen aikamatka äitini nuoruuteen. On hienoa, että äitini on säilönyt lehtiä ja kirjoja kaikki nämä vuodet ja nyt minä pääsen nauttimaan niiden antimista. Löysin jo ensimmäisellä katselu kierroksella ainakin yhden toteutuslistalle pääsevän vaatekappaleen.

-historiasta hullaantunut Satu

Rakkaudesta Lola Ramonaan

Uusi vuosi ja uusi käsilaukku! Viimevuosina minulle on alkanut syntyä tapa ostaa kerran vuodessa uusi käsilaukku. Tänä vuonna olen asian kanssa hieman aikaisemmassa kuin viimeisimpinä vuosina, jolloin kevään tai kesän tulo on tarkoittanut uuden käsilaukun hankintaa. Nyt kuitenkin vastaani tuli sellainen tarjous, jota en voinut ohittaa. Nimittäin kaikki Lola Ramonan tuotteet oli neljän päivän ajan, ennen uutuuksien saapumista, -50%.

Vuonna 2016 ostin ensimmäisen Lola Ramonan laukkuni, josta olin silloin ja olen edelleenkin haltioissani. Lola Ramonan retro henkisyys ja persoonallisuus vetoavat minuun ja jotenkin laukut vain ovat ylitse muiden. Toki heidän kenkänsäkin ovat aivan täydellisen näköisiä, mutta omat unelmani niistä musertuvat jalkani pienuuteen.

Muutenkin olen viimeaikoina alkanut tykästyä ajatukseen siitä, että tiedän kuka/mikä on kantamani käsilaukun takana. Nuorempana harrastin usein sellaisia perus seppälä/h&m tusina laukkuja, mutta nykyään tulen helpommin laittaneeksi senkin rahan persoonallisempaan vaihtoehtoon. Ja muutenkin koen, että näin käyttämäni raha menee oikeampaan osoitteeseen.

Ensimmäisen Lola Ramonan käsilaukkuni tulin ostaneeksi Suomesta jälleenmyyjältä, jonka liikkeessä ihastukseni merkkiä kohtaan syttyi. Sittemmin olen tullut tilanneeksi lompakon ja nyt tämän laukun suoraa Lola Ramonan omilta verkkosivuilta.

Jo silloin ensimmäisellä kerralla, kun tilasin lompakkoni, yllätyin siitä kuinka kauniisti tilatun tuotteen voi asiakkaalle lähettää. Se ei ollut vain pelkkä paketti ja kuitti tuloste vaan myös pakkaus tapaan ja materiaaleihin oli panostettu. Lompakko oli paketin sisällä vielä pakattu erilliseen logolla varustettuun pussukkaan, palautus lomake oli kortin muodossa ja merkin tarina toisessa kortissa. Se oli siihen mennessä kaikkein kaunein näkemäni tilauspaketti.

Nyt kuitenkin yllätyin vielä enemmän paketin kauneudesta, sillä jo ulkokuori oli silkkaa Lola Ramonaa. Paketin sisältä löytyi logolla varustettuun satiini pussukkaan pakattu laukkuni ja lisäksi jos jonkinlaista korttia. Jo pelkkä paketti sai minut hymyilemään.

Satiini pussukasta paljastui tilaamani kuvan kaunis mustavalko raidallinen Mindy stripy -laukku. Laukku oli juurikin niin kaunis kuin tilatessa olin kuvista tulkinnut. Kooltaan Mindy stripy on vanhaan laukkuuni verrattuna jonkin verran suurempi, mutta kuitenkin ihan näpsäkän kokoinen.

Tilatessa emmein hieman tämän laukun ja pienemmän Inez stripyn väliltä. Päädyin lopulta tähän, sillä joissain tilanteissa kun täytyy saada vesipullo mukaan matkaan, meinasi vanhasta käsilaukustani loppua tila kesken ja Inez stripy oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin vanhanikin. Lisäksi Mindy pisti silmääni ensimmäisenä kun selasin Lola Ramonan sivuja.

Olen todella tyytyväinen ostokseeni ja laukku on saapumisesta asti kulkenut päivittäin käsivarressani. On se vaan niin kaunis!♥

-laukkuonnellinen Satu

Paita, jota joko rakastaa tai vihaa

Farkkujen ollessa vielä työnalla, syntyi ajatus jo seuraavasta projektista kun tammikuun Burda oli tipahtanut postiluukusta (ystäväni oli ihanasti tilannut minulle joululahjaksi muutaman numeron kyseistä lehteä). Muutaman selailu kerran jälkeen ajatukseni lämpenivät lehdessä esiteltyyn pussihihaisen paidan kaavaan. Ensimmäisellä selauksella paita näytti lähinnä oudolta, toisella kerralla jännältä ja kolmannella kerralla jo niin mielenkiintoiselta, että olihan kaavaa pakko lähteä kokeilemaan farkkuprojektin jälkeen.

Ajattelin lähteä tähänkin projektiin vanhojen kankaitteni ja nappieni voimalla. Nyt kun on päässyt hyvin vauhtiin vanhojen kankaiden käytössä, ideat projekteihin alkaa syttymään paljon helpommin. En aikaisemmin olekaan käsittänyt kuinka paljon minulla todellisuudessa on näitä jämä- sekä käyttämättä jääneitä kankaita. Nytkin olen jo tehnyt useamman projektin kangasvarastojen aarteilla, mutta tuntuu ettei vanhaan matkalaukkuuni tule yhtään sen enempää tyhjää tilaa.

Tämän kankaan tilasin silloin kun harrastukseni oli vielä ihan aluillaan. Kankaan tarina on vähän samanlainen kuin farkunkin, kangas näytti kivalta ja sain loppu pätkän edulliseen hintaan. Joten tulin tilanneeksi tarpeet kellohameeseen ja parisen metriä vielä päälle. Odotukseni kankaasta oli hieman erilaiset ostohetkellä kuin mitä lopulta todellisuus oli. Luulin silloin tilanneeni perus noin lakanan paksuista puuvillakangasta, mutta paketista paljastuikin huomattavasti ohuempi kevyt kangas. Luulen, että tämä erehdys meni silloin ihan täysin tietämättömyyden piikkiin.

Kankaasta tulin tehneeksi kellohameen niin kuin olin suunnitellutkin, mutta loppu pala on muhinut kangas varastossani tähän paitaan saakka. Projektia suunnitellessa olin vähän kahden vaihella onko kankaan kuvio liikaa tämän malliseen paitaan, vai onko se juuri sopivan persoonallinen. Epäilyksistäni huolimatta päätin lähteä kokeilemaan, oli lopputulos sitten kumpi vaan, kumpikin kuitenkin yhtä mahdollinen.

Kaavan ja ohjeen kanssa päätin olla pitkästä aikaa tottelevainen ja olla muuttamatta mitään. Viime kerrasta on vierähtänyt taas jo tovi, joten tämä projekti meni pienestä vaihtelusta. Ja oikeastaan kaavakin oli valmiiksi tarpeeksi erikoinen, ettei muutosideani alkaneet virrata.

Ulkonäkö seikkojen lisäksi jännitin tässä projektissa myös hieman kankaan käsittelyn puolesta. Ohuiden kankaiden ompelu on minulle kuitenkin suhteellisen tuntematonta aluetta, koska takana on vain tästä samasta kankaasta tehty kellohame ja viime kesänä tekemäni Chanel-jakun reunakaitaleet. Kummallakaan aikaisemmalla kerralla hermojen menetys ei ole ollut kovin kaukana, sillä ohut ja kevyt kangas on kuitenkin kaikin puolin hankalampaa työstettävää kuin perus puuvillat ja tymäkämmät kankaat, joiden kanssa koen itse olevani varmimmillani.

Kun viimein pääsin kankaan kimppuun yritin tehdä kaiken mahdollisimman idioottivarmasti, jotta purkamiset jäisivät minimiin, sillä se voisi olla todennäköisin kompastuskiveni ohuen kankaan kanssa. Vaikka paita olikin päällisin puolin melko helppo toteutettava, tuotti hihojen halkiot pientä kuumotusta. Se on ollut jo pitkän aikaa, ensimmäisestä kauluspaitakokeilusta asti, sellainen kohta mitä en vain ole meinannut tajuta ja se olikin kaavan puolesta ainut jännityksen aiheeni. Kerran purkamisen jälkeen kuitenkin lamppu syttyi päässäni ja pääsin jyvälle toteutuksesta. Paita valmistui muuten ongelmitta.

Tätä paitaa tehdessä odotin sovitusta ja valmiiksi saamista kuin kuuta nousevaa, halusin palavasti nähdä onko paita kiva vai kamala, entä onko kankaan ja mallin yhdistelmä pieleen mennyt- vai nappi valinta. Kun viimein pääsin odotuksesta ja sain valmiin paidan päälleni, en ollut aivan varma onko se hyvällä vai pahalla tavalla erikoinen, en osannut tehdä päätöstäni asian suhteen.

Kun pääsimme mieheni kanssa kuvaamaan paitaa ja yhdistin sen omatekoisten farkkujeni kanssa paita housuihin laitettuna, osasin tehdä päätöksen omasta mielipiteestäni. Paita on oikealla alaosa yhdistelmällä juuri täydellisen erikoinen! Oman päätöksen vaikeuden puolesta voisin kuvitella, että tämä paita on sellainen vaatekappale, joka varmasti jakaa mielipiteitä katsojasta riippuen.

-Satu