Valoa pimeyteen

Nyt voin julistaa, että talvi on tullut taloon ja myös joulu lähestyy, sillä ripustin juuri ensimmäiset kausivalomme. Eikä sillä että ne olisi kauaa ripustustaan odottanut kun ostin ne itse asiassa muutama tunti takaperin. Aikaisemmat vuodet olen mennyt vanhojen valojen voimalla, mutta nyt tänä vuonna halusin ostaa uudet, erilaiset valot. Nämä taitavatkin olla ensimmäiset valot jotka olen itse valinnut ja ostanut, sillä aikaisemmat valot ovat olleet jostain saatuja, enkä sitten ole raaskinut jättää niitä käyttämättäkään.

Tällä kertaa kun päätin itse valita ja ostaa valot, halusin jotain erilaista. Tosin en kyllä ollut suunnitellut ostavani valoja tänään, mutta kun kaupassa pysähdyin valo hyllylle, ajattelin, että miksi jättää huomiselle jotain minkä voi tehdä jo tänään. Ja koska perusluonteeseeni kuuluu pahemman luokan malttamattomuus, ei tämä veto yllättänyt.

 Ennen ostoa en ollut vielä ajatellut mihin valot laitan, idea syntyi vasta kun valot olivat levällään keskellä olohuoneen lattiaa toimivuus testissä. Lopulta päädyin asettelemaan ne olohuoneen ja parvekkeen väliseen ikkunaan "jääpuikoiksi".

Noh, mutta itse valoihin. Erona perinteisiin valoihin on se, ettei itse lamput ole suoraan näkyvissä, vaan sarja koostuu kahdeksastakymmenestä valopallosta. Pituutta sarjalla on monta metriä, mitä en itse asiassa edes huomioinut ostopäätöstä tehdessäni. Se mihin valosarjassa ihastuin oli pallojen lisäksi väriä vaihtava ominaisuus. Sarjassa on monta eri värimoodia, yksivärinen sininen, punainen ja vaaleanpunainen sekä muutama vilkkuva ja väriä vaihtava asetus, jota saa mielin määrin vaihdella fiiliksen mukaan.

Valojen kaikkien ominaisuuksien jälkeen on huvittavaa lukea turvallisuus ohjeista, että "tämä tuote ei ole leikkikalu". Ymmärrän kyllä sillä tarkoitettavan ettei ole lasten lelu, mutta kun unohtaa tämän lapsi seikan niin onhan tämä sarja aika lelu kaikkine ominaisuuksineen. Kaikkein hauskin elämän varrella vastaan tullut turvallisuusohje on kyllä edelleen muuan raketissa vastaan tullut "älä perseile tuotteidemme kanssa". Hupinsa kullakin, minulla turvallisuusohjeetja tietenkin myös väriä vaihtavat lelukausivalot!

-Satu

Omin kätösin

 Jo jonkin aikaa takaperin, silloin kun syksy alkoi todenteolla, kerroin heränneestä neulomis innostani. Silloin itseasiassa näitte tästä jo ensi vilauksen, tosin vain palasten, lankakerän ja puikkojen muodossa. Nyt on aika esitellä, mitä siitä epämääräisestä kasasta syntyi.

Vuosi takaperin tein ensimmäisen neuletakkini. Ja koska olen huono tottelemaan minkään sortin ohjetta, tein neuleen omien pähkäilyitteni mukaan. Ensimmäinen onnistui muuten hyvin, mutta lopputulos oli itselleni liian suuri, joten se jatkoi matkaansa omasta vaatekaapistani äitini vaatekaappiin. En suinkaan lannistunut, vaan otin toisen erän ja tein toisen version. Toisesta neuleesta sainkin itselleni sopivan.

Nyt kevään, kesän ja alkusyksyn tauon jälkeen tartuin taas puikkoihin ajatuksena tehdä jälleen neuletakki. Viime talvesta minulle oli jäänyt melkoisen paljon hukka lankoja, joten päätin laittaa ne hyötykäyttöön. Palasten teossa ei kauaa kuono tuhissut vaan hidasteena oli päättelyt ja palasten yhdistelyt.

Viimeistelyn neuletakkiin tein "nahkaisilla" taskuilla, jotka on koristeltu niiteillä. Niitit ovatkin jo toisessa käyttötarkoituksessaan tässä, sillä ne ovat teini vuosieni aikaisesta katkenneesta niittivyöstä. En vielä ole saanut tyhjennettyä sitä edes puoleen väliin, vaikka tuntuu, että tungen niitä lähes jokaiseen tekemääni vaatteeseen.
 

Nyt onkin sitten yksi takuu lämmin neule lisää talveksi. Nimittäin ero kaupasta ostetun ja omatekoisen välillä on yllättävänkin suuri!

-vilukissaksi paljastunut Satu

Viikon himotuimmat

Viimeisimmän viikon sisällä minussa on herännyt kummallisia mielihaluja ja ei, en tarkoita mitään syötävän puolta vaan erinäisiä tukkajuttuja. No okei, koko tämän syksyn ja nyt alkavan talven on ollut kauheita inspiksia kokeilla kaikkea, mutta aikaisemmat mielihaluni ovat syntyneet tasasen harvaan. Luojan kiitos. Tällä viikolla tosin näitä mielihaluja on tupsahdellut tuon tuosta. Jokaiseen niihin kyllä tosin liittyy sellainen pieni mutta joka pistää hieman mietintään, että onkohan tämä nyt niin hyvä idea kuin alkuunsa tuntuu.

Ensimmäinen mielihalu: Biotiini
Niin kauan kun minua on tukka jutut kiinnostanut, on myös mielessäni kummitellut kysymys siitä, onko biotiinilla oikeasti jonkin sortin vaikutusta hiuksiin. Tottakaihan paketin kyljessä lukee niin, mutta mikä on oikea ja todellinen laita minun päässäni. Kasvaakohan tukkani nopeammin? Tai entä vahvempana? Tai jotain muuta? Näihin kysymyksiin en ole ikinä konkreettisesti etsinyt vastausta.

Alkuviikosta tulin lukeneeksi erään kanssa bloggaajan blogista postausta hiuksista ja pidennyksistä. Jossain kohtaa tekstiä sivuhuomion sai biotiini. Kyseinen bloggaaja kirjoitti ainakin hänellä näkyneen vaikutuksia biotiinin käytöstä, niinpä kysymykset kumpusivat esille. Entäs minulla? Seuraavana päivänä päädyin kaupan luontaistuote hyllylle ja kuten arvata saattaa, se oli menoa sitten. Hyvin siis todennäköistä, että hamaassa tulevaisuudessa tulee tekstiä joko biotiini vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta, se jää nähtäväksi.

"Hiuksien ja kynsien rakennusaineena on sarveisaine eli keratiini. Keratiini on proteiini, jonka rakennetta lujittaa rikki. Hius kasvaa juuresta, jossa solut tuottavat jatkuvasti uutta keratiinia, mikä kovettuu keratiinisäikeiksi muodostaen hiuksen sisäosan. B-vitamiineista biotiini aktivoi hiusjuuren soluja tuottamaan keratiinia, jolloin hius kasvaa. Biotiini edistääkin hiusten pysymistä normaalina. Hiusten hyvinvointia täydentää sinkki, joka myöskin edistää hiusten pysymistä normaalina."

Toinen mielihalu: Micro ring -pidennykset
Ja ei, nyt ei ole kysymys tukan mitan pidentämisestä, koska olen harvinaisenkin tyytyväinen tukkani nykyiseen pituuteen, jopa epäilyttävän kummallisen tykästynyt. Kyse on vain siis muutamasta hassusta, viettomasta mintunvihreästä raidasta. Ja jos joku nyt rupesi ihmettelemään, että miksi ihmeessä raitoja pidennysten avulla niin tässä vastaus. Sen jälkeen kun olen laittanut tukkani vaaleanpunaiseksi, ei minulla ole ollut pienintäkään halua muuttaa sitä mihinkään suuntaan, tykkään siitä juuri tällaisena. Lisäksi hiukseni kokivat aika kovia tämän vuoden alkupuoliskolla kun käynnissä oli totaalinen värin vaihto operaatio. Siispä en halua rasittaa tukkaani tyviväriä ja vaaleanpunaisen ylläpitoon tarvittavia tököttejä enempää. Toisena jarruttavana tekijänä on oma kyllästyväisyys, entäs jos se on toisena päivänä kiva ja toisena taas vähemmän kiva, tukkani tulisi vain kärsinään siinä, etenkin kun vihreä ei ole väreistä mikään helpoin.

Kuva lainattu http://www.kapellohair.co.uk

Äskeisten seikkojen myötä muutama micro ring -raita kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Ja mitä olen asiaa tässä hieman opiskellut, ei asentaminenkaan ole rakettitiedettä. Kuitenkin tilaus -napin painamista jarruttaa vaaleanpunaisen värin ylläpidon vaikeutuminen raitojen myötä. Olen tottunut lisäämään väriä joka pesun yhteydessä, mikä ei olisi mahdollista raitojen kanssa sotkematta niitä. Tämän seikan myötä homma palasi melkoisen alas harkinnan tasolle.

Kuva lainattu http://lovesinthehair.com/

"Mikrorengaspidennyksillä saat unelmiesi hiukset ilman lämpöä, vahaa, teippiä tai liimaa. Pidennykset on helppo kiinnittää pienillä mikrorenkailla. Mikrorengas kiinnitetään pidennykseen ja omiin hiuksiin kätevällä koukulla. Mikrorenkaissa on silikonipinta, minkä ansiosta ne pysyvät hyvin hiuksissa."

Kolmas mielihalu: Remington CB7400 suoristusharja
Olen viimeisimmän viikon aikana ollut melkoinen youtuben suurkuluttaja ja videoita on tullut katseltua laidasta laitaan, mutta pitkälti asia on ollut hiusten ympärillä. Jossain kohtaa vastaan tuli mainos uudesta Remingtonin suoristusharjasta. Siinä kohtaa kiinnostukseni heräsi jälleen suoristusharjoja kohtaan. Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut siitä, toimiiko sellainen oikeasti vai onko kaikki kusetusta. Suoristusharjojahan löytyy jo nykyään laajasta hinta skaalasta ja melkoisen usealta merkiltä. Suurin osa näistä merkeistä on minulle vieraita, mutta Remington on tuttuakin tutumpi, lähes kaikki tukkalaitteeni on tällä hetkellä Remingtonia.

Kuva lainattu www.gigantti.fi

Aikaisemmin tulin testanneeksi samankaltaista laitetta, tosin vain jalostettuna ilmakihartimesta, joten laite oli kuitenkin ihan eri maata. Postaukseen pääsee tästä. Kummassakin laitteessa, sekä kuivausharjassa että suoristusharjassa idea on sama, tarkoituksena saada suora tukka hellävaraisemmin, vain harjaamalla. Olen paljon nähnyt videoita eri suoristusharjoista, missä jopa afrokihara tukka suoristuu. Kuitenkin olen silti hyvin skeptinen laitetta kohtaan, joten tämäkin on vielä syvällä harkinnan tasolla.

Kuva lainattu www.gigantti.fi

"Remington CB7400 suoristusharjalla saat kauniit suoristetut hiukset vain muutamassa minuutissa. Ainutlaatuinen harja suoristaa hiukset harjauksen aikana. Harja on hiuksille hellävarainen ja se jättää hiukset luonnollisen kiiltäviksi. Harjan keraamiset piikit suoristavat hiukset juurista asti ja ehkäisevät hiusten sähköistymistä. Saat kauttaaltaan tasaisen ja kestävän lopputuloksen. Valittavana on kolme lämpötila-asetusta hiustyypin mukaan."

-Satu

Uusi hoitoaine suosikki

Syksyn tullen minuun on iskenyt varmaan jokin testailu kärpänen, koska lähiaikoina on tullut testailtua niin tököttejä kuin laitteitakin. Tämä testi on ollut kyllä kaikista pitkäaikaisin ja perusteellisin, nimittäin hoitoaineesta on menossa jo kolmas putelli. Toisaalta jo ensimmäinen purkki vakuutti minut, niinpä tulin tilanneeksi lisää. Mutta tosiaan tällä kertaa kokeilu kertoja ei ole vain muutamaa vaan tököttiä on tullut testattua pidemmän kaavan mukaan. Tämän mystisen testin kohteena on ollut Joico Moisture Recovery hoitoaine.

"Moisture Recovery Conditioner on ylivoimaisesti paras ravitseva ja kosteuttava hoitoaine, joka myös vahvistaa hiuksia. Moisture Recovery -hiustenhoitotuotteet on tarkoitettu kuiville ja elottomille hiuksille. Ne loihtivat kuivimmatkin hiukset sileiksi ja pehmeiksi."

Ennen tätä tököttiä, olin tutustunut jo monen vuoden ajan Joicon violetti shampooseen. Se on oikeastaan sellainen tökötti mitä kaapistani löytyy aina, oli tukkani sitten minkä värinen vain. Sitä kun ei ikinä tiedä koska mieli muuttuu taikka jos kaveri tarvitsee auttavaa kättä. Tökötti löysi tiensä sydämeeni jo viisi tai kuusi vuotta takaperin, jolloin olin blondi vai olinko vaalentamassa ruskeaa pois, mutta kuitenkin. Silloin testaamistani violetti/hopea tököteistä se oli se tehokkain ja paras. Niinpä se on aina ollut ratkaisuni keltaisuus ongelmaan.

Aiempi positiivinen kokemus merkistä rohkasi testaamaan. Ajattelin, että ei kai toinen tökötti samalta merkiltä voi hirveästi huonompi olla. Minun piti hankkia testi putelli jo aikaisemmin, mutta sillon vastustelin vielä sisäistä testi kärpästäni. Jonkin aikaa sen jälkeen törmäsin kasvotusten tököttiin ollessani risteilyllä, silloin antauduin testi kärpäsen vietäväksi ja toin putellin tuliaisena kotiin.

Aloitin testailun jo heti seuraavalla pesukerralla. Päätin silloin, että kun puteli tyhjä, testi on varma ja valmis. Kuukauden verran ensimmäinen purkki kesti, jonka jälkeen jatkoinkin heti seuraavaan ja seuraavaan.

Testin tulokset
Suoraan sanottuna olen rakastunut, niin rakastunut kuin vain tukka tököttiin voi olla. Jo ensimmäisestä pesukerrasta lähtien tukka oli niin sileä ja pehmeä pesun jälkeen ettei moista ole ennen tässä päässä nähty. Tökötti tosiaan on nimensä veroinen, oikeasti kosteuttava. Hoitoaine on oikeastaan mullistanut koko hiustenpesu operaation. Tämän hoitoaineen kanssa voin kammata suihkussa hoitoaineen kaikkialle hiuksiin ja pesun jälkeen ei ole tietoakaan takuista, mitä ne on? Testin tulos löi suoraan sanottuna ällikällä. En edes tiennyt, että hiukseni voivat olla noin hyvän tuntuiset pesun jälkeen. Jos vain raaskii n.18 euroa laittaa tukka tököttiin niin suosittelen kokeilemaan!

Vielä en ole tullut tilanneeksi sarjan shampoota testaukseen, mutta hoitoaineen perusteella sekin voisi olla ihan hyvä testattava.

-Satu

1365 kilometriä

Nyt on taas aika välillä päivitellä muutakin kuin hömpänpömppä kuulumisia. Viimeisimpien kolmen viikon aikana olen pyörinyt jossain ihan muualla kuin omalla paikkakunnallani. Jonkin aikaa takaperin töissä tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kouvolaan reissuhommiin. Hetken mietein ja pohdein asiaa, lopulta päätin tarttua tilaisuuteen ja lähteä katselemaan muita maisemia.

Matka omalta paikkakunnaltani Kouvolaan kestää suuntaansa pikkusen reippaan kolme tuntia, joten kyseessä ei ollut ihan mikään naapuripaikkakunta visiitti. Jokaisena viikkona tein töitä maanantaista torstaihin pitkää päivää ja viikonlopuksi kotiin. Reissuun tottakai kuului hotelli työpaikan pikkiin, joten alkuviikon sai keskittyä pelkkään työntekoon. Kolmeen viikkoon sisätyi 12 pitkää työpäivää, 9 hotelliyötä ja reipas 19 autossa vietettyä tuntia.

Lähtökohtaisesti minulla ei ollut mitään tietoa kaupungista, ei muuta kuin kartalta katsottu suunta. Jätin myös kaikki googlen avulla "matkakohteeseen" tutustumiset väliin. Oikeastaan lähtötilanteessa tiesin vain, että suunta on Kouvola, yöpyminen jossain hotellissa ja suurin osa ajasta kuluu töissä. Loppu selvisikin vasta paikanpäällä. Ihan uusi tyyli minulle. Olen perusluonteeltani kovin järjestelmällinen ja utelias, joten tämä tyyli "matkustaa" sotii täysin vastaan perus minääni.

Alkuoletuksena minulla oli, että Kouvola on jokin suhteellisen pieni kaupunki. En tiedä mistä sellaisenkin ajatuksen olin saanut päähäni kun en kerran tiennyt kaupungista mitään. Paikanpäälle päästyäni huomasinkin oletukseni täysin vääräksi, kaupunki olikin minun mittakaavassani melkoisen suuri. Tämä pikkukaupungin tyttökin tuli ajaneeksi ensimmäistä kertaa elämässään tietä, jossa on neljä kaistaa samaan suuntaan! Eikä siinä vielä kaikki, toisena yllätyksenä oli se, että työskentely tapahtui ostoskeskuksessa. Sekin oli minulle ihan uutta!

Ensimmäisen työpäivän päätyttyä yöpymispaikaksi paljastui paikallinen Cumulus hotelli, joka toimi siinä virassa koko reissuni ajan. Kolme viikkoa, kolme eri huonetta. Olen viimeksi ollut hotellissa reippaasti alaikäisenä, joten ensimmäinen viikko meni aika hyvin turisti -fiiliksellä. Toinen ja kolmas viikko menikin sitten vähän enemmän totuttuun tapaan.

Kaikin puoli kokemus oli ihan mahtava, tuli nähtyä minulle kokonaan tuntematonta kaupunkia työpaikan piikkiin, mikäs sen parempaa! Vaikka reissu olikin mukavaa vaihtelua, on ihanaa taas olla ihan vaan kotona ja kotikulmilla.

-Satu

Top 5 vaatelöydöt kirppikseltä

Muistaakseni jossain postauksessa olen kertonut, että olen muutaman viimeisimmän vuoden aikana innostunut kirppistelemään. Aluksi innostus lähti vain paikallisten kirppisten kiertämisestä silloin tällöin, mutta sittemmin se on siirtynyt Facebookin puolelle. Ensiksi kirppisryhmiä oli vain yksi paikallinen, josta tein joitain pieniä sisustus löytöjä. Sittemmin se on pursunnut neljään aktiivisesti seuraamaan ryhmään, joista kolme on koko Suomen laajuisia vaatekirppiksiä.

Tämän vuoden aikana olen uudistanut vaatekaappejani kirppiksen avulla. Pari vuotta takaperin painoni ja kokoni lähti kummasti laskuun eikä sille ole juuri loppua näkynyt. Vielä viime vuoden puolella vanhat vaatteeni olivat kyllä hieman isoja, mutta käytettävissä olevia. Tämän vuoden puolella kun tein uudelleen läpikäynnin kaappiini, hukuin lähes joka toiseen vaatteeseen tai ne oli tippua päältä. Niinpä vaatekaappini kapeni kerta heitolla, joitain lempi vaatteita myöden. Sen jälkeen olen antanut itselleni luvan hankkia uutta täytettä kaappiin ja osa niistä onkin löytynyt kirppikseltä.

Vasemmalla 2014 ja oikealla 2016, eroa on etenkin kasvoissa. 

Aluksi olin hieman epäileväinen koko Suomen laajuisia kirppiksiä kohtaan, joissa yleisenä käytäntönä on etukäteen maksaminen ja postitus. Ikinähän ei voi olla varma onko ruudun toisella puolella huijari ja entä onko vaate siinä kunnossa kuin on luvattu. Tähän mennessä kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin, tavara on tullut perille ja on useimmiten ollut sellainen kuin olen kauppoja tehdessä kuvitellutkin. Nyt esittelenkin teille viisi parasta kirppislöytöäni, yhdet kengät ja neljä vaatetta.

1. Niitti kengät
Nämä ovatkin viimeisin kirppislöytöni ja saapuivat viikko takaperin. Rakastuin näihin heti ensi näkemällä, koska piikit. Entuudestaan minulla on samankaltaiset nahkaiset ja hieman matalammat, mutta ero se pienikin ero on. Näillä toivottavati tulee talsittua useammatkin kilometrit.

2. Pitsi mekko
Tämän tulin ostaneeksi keväällä ja se olikin kesän käytetyin mekko. Tässä yhdistyy omaan makuuni juuri sopivasti siveellisyys ja paljastavuus, ei liikaa eikä liian vähän. Yhtenä plussana on myös, että mekko sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

3. Rusetti jakku
Tämän tulin ostaneeksi loppu kesästä kellohameiden kaveriksi. Malliltaan tämä on lyhyempi kuin perusjakut, joten helma ei ylety törkeän paljoa hameen päälle, vaan jää mukavasti vyötärölle. Tästä inspiroituneena tein elokuussa esittelemäni kukonaskel jakkuni, tästä postaukseen.

4. Poolo villapaita
Tämä on myös hetki takaperin tehty löytö. Aluksi tarkoitukseni oli ostaa tämä työ käyttöön, mutta saavuttuaan tykästyin tähän niin paljon, että paita päätyikin vapaa-ajan käyttöön. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet rajusti, on tämä yhtenä luotto valintanani.

5. Printti toppi
Tämän ostin jo keväällä ja se on ollut ahkerassa käytössä. Kesän ja hame kelien tullessa tylli-ihmeet ja perustopit tosin hieman syrjäyttivät tämän, Nyt kuitenkin kun housu kelit on tullut voimakkaana takaisin, voi tämäkin tehdä paluun

-Satu

Liukuväri kynnet

Halloweenistä inspiroituneena halusin kokeilla kynsiin jotain ihan uutta ja ennestään testaamatonta. Olen silloin tällöin nähnyt facebookissa kivoja kynsi videoita liukuväri kynsistä sun muista hieman erikoisemmista. Miettiessäni jotain minulle ihan uutta, tuli mieleeni facebookissa nähdyt videot. Meikki varastostani löytyi ylimääräisiä käyttämättömiä meikkisieniä, joten mietein, että miksipä en kokeilisi. Videoissa kynnet näyttivät niin helpoilta tehdä, joten halusin testata saako upeat kynnet tosiaan niin helposti.

Tykötarpeina minulla oli kolme eri lakkaa, verenpunainen, musta ja läpinäkyvä päällyslakka. Lisäksi tarvin meikkisienen ja jonkin kosteutta imemättömän alustan lakoille, siihen tarkoitukseen otin pienen palan foliota. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut myös teippiä kynnen rajaamiseen, mutta liian innokas kun olin, en ajatellut asiaa etukäteen.

Aloitin homman laittamalla folion päälle viirut kumpaakin väriä vierekkäin. Sen jälkeen painoin meikkisienen kerran lakkaviirujen päälle, jolloin lakka siirtyi folion päältä sienelle. Seuraavaksi ei tarvinnut kuin töpötellä lakat kynnelle. Jäljestä tuli tietenkin röpöinen sienen takia, mutta ei vielä hätää tässä vaiheessa.

Tein kaikki kynnet samalla tavoin ja lisäsin lakkaa sieneen sitä mukaan kun se hupeni. Kun kaikki kynnet oli käyty läpi ja jälki oli sellainen kuin lopputulokseen halusin, annoin lakkojen kuivua kynnelle. Viimeiseksi laitoin läpinäkyvän lakan päälle. Se tasoitti rösöisyyden kivasti ja värikin näytti paremmalta ja liukuvammalta päällyslakan jälkeen. Edessä ei ollut enää kuin tolkuton yli menneiden lakkojen pois putsaus.

Tekniikka tosiaan oli yhtä helppo kuin videoissa. Kuitenkin harjoitus tekisi mestarin tässäkin asiassa, jolloin jäljestä tottakai tulisi myös parempi. Tarkkana sai olla töpöttelyn kanssa ettei mustaa tulisi liikaa, mutta eiköhän siihenkin tule varmuutta aikanaan. Kerrassaan hauska tapa lakata kynsiä!

-Satu

Uusi tukka ja uudet kujeet

Tänään tuli tehtyä radikaalisti kun pyysin ystävääni jälleen tarttumaan hiustenleikkuukoneeseen. Tällä kertaa ei ollut tiedossa mitään pientä sievää leikkausta vaan sentti tolkulla tehtävää muutosta. Kyseisen kaverin olen ennenkin tullut nakittaneeksi tukan leikkuu puuhiin, aikaisempaan postaukseen tästä, mutta tällä kertaa homma tehtiin radikaalimpana.

Aamulla en olisi ajatellut olevani illalla polkkatukassa, mutta niin siinä pääsi käymään. Olin aika ajoin jo miettinyt asiaa, mutta aina jotenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että ehkä ei kuitenkaan. Tänään tein kaverini kanssa sen hetken mielijohteesta.

Olen aikaisemmin ajatellut, että entä jos polkka ei sovikaan minulle, entä jos se on liian tylsä tai entä jos en vain tykkääkkään siitä. Tänään heitimme nämä ajatukset narikkaan ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Ehkä nuo kolme kysymystä oli ne jotka hieman jännittivät hiustenleikkuukoneen suristessa.

Kuitenkin historia toisti itseään ja tykästyin viime kertaa lyhyempään polkkaani. Ei ollenkaan paha omasta mielestäni! Tämä on myös samalla kaikkien aikojen lyhyin tukkamalli, mitä minun päästäni on ikinä löytynyt. Mutta pakko sanoa, että tykkään!

-Satu

Testissä Fudge paint box

Muutama postaus takaperin kerroinkin sivumaininnalla testanneeni uutta väriä. Tulin jonkin aikaa sitten tilanneeksi ihan uteliaisuuttani Fudgen värejä tai väriä, miten sen ottaa. Mutta kuitenkin paketissa saapui paint box pink riot ja  paint box whiter shade of pale. En ole ennen testannut mitään Fudgelta, mutta olen kuullut hyvää sanottavaa merkistä, siispä uteliaisuuteni heräsi kun törmäsin eräässä verkkokaupassa väriin.

"Fudgen Paintbox Tubes on hiusväri, jolla voit värjätä hiustesi uloimman kuitukerroksen. Kun levität hiusväriä vaalennettuihin hiuksiin, saat hehkuvan ja dramaattisen värin. Luonnollisen värisissä hiuksissa väri on pehmeämpi ja vaaleampi. Paintbox Tubes värjää ja hoitaa hiuksia antaen niille kiiltoa. Fudgen Paintbox Tubes -hiusväreillä saat luotua hiuksiin upeita pastellisävyjä. Hiusväri ei sisällä ammoniakkia eikä vetyperoksidia."

"Fudgen Paintbox Tubes Whiter Shade Of Pale -hiusvärillä voit muuttaa kirkkaan Paintbox-hiusvärin pastellinsävyiseksi. Vaalenna tai muuta hiusväriäsi sekoittamalla Whiter Shade Of Pale -hiusväriä mihin tahansa Paintbox-sävyyn."

Ennen en ole tullut ostaneeksi tuollaisia erillisiä väri lantrinkeja vaan olen tehnyt pastellisävyni värin ja hoitoaineen voimin, mutta jokin houkutus sisälläni sai minut innostumaan. Ajatuksena oli myös vähän testailla saako tällainen erillinen lantraus tökötti värin pysymään paremmin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut.

Kun sain värit käsiini, yllätyin kun lantrinki olikin hailakan liilan väristä, melkolailla saman väristä kuin hopeahoitoaine. Pieni epäilys tilatessa jo tästä tuli, kun tuotetekstissä sanottiin, että käy myös kellertävien sävyjen neutraloimiseen. Mutta kun tökötti oli tuntematon, siihen pääsi tutustumaan vasta kun se oli kädessä. Lähtökohtaisesti minua ei häirinnyt ajatus siitä, että vaaleanpunaisesta väristäni saattaisi tulla totuttua kylmemmän sävyinen.

Värin sekoittamisessa lantraus tökötin väri aiheutti päänvaivaa. Aloitin sekottamalla pienemmän määrän kuin normaalisti, jotta säätövaraa olisi suuntaan jos toiseen. Laitoin tököttejä suurinpiirtein saman verran kuin aikasemminkin vaaleanpunaista sekottaessa. Sekotettuani ne, väri näytti hailakan liilalta, joten lisäsin vähän pinkkiä. Väri näytti edelleenkin hailakan liilalta. Tiesin, että seoksessa oli pinkkiä jo reippaasti enemmän kuin totutun määrän, mutta siltikään en nähnyt seoksen todellista väriä. Tässä kohtaa lopetin uppo rikkaan ja ruti köyhän leikkimisen ja lisäsin seokseen ihan vain hoitoainetta. Hoitoaine laimensi kivasti seoksen liilaa vivahdetta ja väri alkoi muistuttaa enemmän vaaleanpunaista kuin liilaa. Hoidinkin värin lantraamisen loppuun hoitoaineen voimin.

Lopputuloksesta ei kuitenkaan tullut mitään epämääräistä vaikka värin sekoittaminen tuottikin päänvaivaa, vaan lopputulos oli totutun hempeä vaaleanpunainen, hieman huurteisen kylmään taittavalla vivahteella. Juuri passeli pieni piristys ja vaihtelu.

Loppu tuomio:
Tykkäsin pink riotista, koostumus on helposti sekoitettavissa ja väristä saa sekoiteltua lähes täydellisyyttä hipovan vaaleanpunaisen. Omassa tukassani väri on myös pysyvämpi kuin Biozell Ink. Lantrausta en osannut tehdä whiter shade of palella, koska omissa sekoitteluissani on minulle tärkeää, että nään värin todellisen värin ennen kuin laitan sitä hiuksiini. Kuitenkin toisellakin testi kerralla käytin hyödykseni tökötin tuomaa kylmempää vivahdetta sekoittamalla sitä ensin hoitoaineen kanssa niin, että seoksen väri säilyy kuitenkin lähes valkoisena. Kumpikaan ei siis loppujen lopuksi ollut turha hankinta, vaan toinen purnukka sain minun käsissäni hieman erilaisen käyttötarkoituksen.

-Satu