Happy Halloween!

Vielä viimeinen halloween postaus. Tänään on aika taas juhlia tätä ah niin ihanaa juhlaa. Valmistelut on aloitettu jo eilen kynsien lakkauksella ja "eväiden" haulla. Tulin kokeilleeksi kynsiin jotain ihan uutta ja sain aikaan kivat liukuväri kynnet. Niistä tulossa myöhemmin ihan oma postauksensa, joten ei tällä kertaa takerruta sen enempää siihen pikku seikkaan. Nyt on aika valmistautua Halloweenin viettoon.

Aamu alkoi ompelukoneen ääressä. Olin kokonaan unohtanut viime viikolla tehdä mekkooni sen pienen muutoksen jota olin kaavaillut. Tämän viikon olen tullut viettäneeksi kokonaan eri paikkakunnalla, joten homma oli pakko tehdä tänään. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut kuin pikku hommasta mekon päällä pysymisen avuksi.

Päivän suurin ja työläin homma olikin itse maskeerauksen väsäys. Onneksi pientä harjoitusta oli takana niin lähtökohtaisesti suunnitelma oli selvä

Nyt kun kaikki on valmista niin eiköhän oteta "eväät" kainaloon ja lähdetä juhlimaan! Ikävintä tässä päivässä on se, että tietää valmiiksi tämänkin illan menevän kuin siivillä ja tietää seuraavan Halloweenin olevan vasta vuoden päästä. Oikein mukavaa ja sopivasti karmivaa Halloweeniä kaikille!

-Posliininukkena tänään liikkuva Satu

Oma Halloween historiani

Jottei Halloween hypetykseni jäisi liian vähäiselle, niin vielä yksi postaus ennen tämänvuotista. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ja sen varmaan myös jo alkaa huomaamaan, olen suuri Halloween intoilija ja olen ollut sitä jo jonkin aikaa. Voi vitsit ku se vaa on nii kiva "juhla"! Tässä postauksessa kelaamme elämää hieman taaksepäin ja kurkistamme menneisyyteen. Varoitus huonoista kuvista, jotenkin aina huomio on ollut enemmän itse juhlinnassa kuin muistojen räpsimisessä.

2011: Tällöin vietin ensimmäisen Halloweenini sitten lapsuusajan discojen. Samaisena vuonna olin hirveästi innostunut kaikenlaisista vampyyri elokuvista, joten hahmo oli helppo päättää, olin vampyyri. Asusta löytyi kaikki kulmahampaita ja vampyyrimäistä juomalasia myöden. Harmikseni siitä ei ole ainuttakaan kuvaa, vaan vain lämpimät muistot. Tästä se kaikki alkoi.

2012: Seuraavana vuonna olin jotenkin kummasti innostunut zombeista, joten pienten pohdintojen jälkeen hahmokseni tuli zombi. Tämä oli ensimmäinen vuosi kun suttasin naamani oikein kunnolla. Vuonna 2012 tein asuni myös itse, joka oli hämähäkein koristeltu riekale mekko. Asuuni kuului tottakai myös harmaanvihertävä peruukki. Se olikin tähän mennessä ensimmäinen ja viimeinen vuosi kun päästäni löytyi peruukki, vitsit se oli kuuma!

2013: Pitkän pohdinnan jälkeen hahmokseni päätyi haamumorsian. Tällä kertaa unohdin tekoveret ja päädyin maalaamaan itseni valkoiseksi. Tällä kertaa unohdin myös omatekoisen asun ja päädyin osto puuhiin. Asuuni kuului pitkä valkoinen mekko, jossa oli harmaita riekaleita siellä täällä ja tottakai myös huntu.

2014: Poikkeuksellisesti juhlein tänä vuonna Halloweeniä kaksi päivää. Tällöin kaveri porukassani järjestettiin kahdet juhlat, kahtena eri päivänä. Perjantain juhlinta jäi lyhyemmäksi ja rauhallisemmaksi, koska pääsin silloin vasta ehtoolla töistä ja tiesin, että myös seuraava päivä piti jaksaa. Ensimmäisten juhlien hahmonani oli tapettu tyttö, se sopi kiireiseen aikatauluuni. Seuraavan päivän asu olikin se enemmän mietitty ja harkittu, olin silloin luuranko tyttö. Tämä Halloweeni oli sellainen pihistely Halloween, vaikka juhliakin oli kahdet. Oikeastaan kaiken toteutin vanhoilla välineillä.

2015: Viime vuonna pohdinnan jälkeen päädyin pahaksi punahilkaksi. Tällä kertaa jätin naaman suttaamisen ja päädyin "nättiin" tummaan meikkiin. Asuni tulin tilanneeksi samasta paikasta, josta on myös tämän vuoden asuni. Viime vuonna asun osaksi tuli myös tyllialushame, joka on kuvioissa myös tänäkin vuonna. Yksityiskohtana asussani oli käsilaukuksi muokattu pieni kahvallinen pajukori, ihan niinkuin punahilkalla onkin.

Nyt kun tulin selanneeksi ja muistelleeksi menneitä, huomasin että viimeisimpinä vuosina asuni olevat menneet "nätempään" suuntaan. Ensimmäiset Halloween vuodet keskityin asuni kanssa olemaan mahdollisimman radikaali, nykyään taas panostan viimeistellympään lookkiin. Myös maskeeraukset ovat menneet valovuosia parempaan suuntaan, kun vertaa tämän vuoden koemeikkiäni aikaisempaan zombi meikkiini. Mutta eikös se joka asiassa mene niin, että harjoittelu parantaa jälkeä.

Eiköhän laiteta viikonloppuna maailma astetta karmivammaksi. Mukavaa Halloweenin odotusta! (jos niin voi sanoa.)

-Satu

Halloweenin tykötarpeet

Halloween lähestyy! Reipas kuukausi takaperin aloitin jo omaa Halloween hössötystäni, päätin "hahmoni", tein koemeikkiä ja listasin, mitä vielä tarvitsen. Silloin tulin jo tilanneeksi asuni, joka saapui viikossa. Onnekseni asu oli ihan hyvän kokoinen, pienen pieni muokkaus pitää vielä tehdä, mutta muuten ihan hyvä.

Itselleni sopivan naamiaisasun löytäminen ei ole mikään helpoin juttu. Melkoisen usein koot loppuvat S:n, mutta tiedän hukkuvani sellaiseen. Tänä vuonna en tullut selanneeksi kuin vain yhden verkkokaupan, josta löytyi kokojen puolesta vain noin viisi vaihtoehtoa, mutta ne riittivät, koska yksi niistä oli se oikea. Olisihan tietysti ollut vaihtoehtona tehdä itse asu, mutta en tänä vuonna käyttänyt sitä korttia. Muina vuosina "hahmon" ja asun päättäminen ei todellakaan ole ollut näin helppo homma kuin tänä vuonna. Yllätyin itsekkin siitä, kuinka helppo olin tänä vuonna.

Koemeikissä huomasin, että tykötarpeissani oli parantamisen varaa, niinpä aloin etsiä parempia vaihtoehtoja. Tutulla ja totutulla tavalla käännyin jälleen kerran Punanaamion puoleen. Verkkokaupan selattuani, olin melkoisen varma siitä, mitä tarvitsen. En kuitenkaan pistänyt tilausta heti menemään vaan pohdein vielä muutaman päivän. Niiden muutaman päivän aikana kävikin ilmi, että meidän pitää muilla asioilla tehdä reissu kaupunkiin, jossa on Punanaamion liike. Niinpä luovuin tilaus ajatuksesta ja päätin mennä liikkeeseen paikanpäälle.

Otin mukaani listan tykötarpeista, joita olin katsellut verkkokaupasta ja menin liikkeeseen. Liikkeestä poistuttuani olin tyytyväinen, että olin mennyt paikanpäälle. Sain myyjältä pieniä vinkkejä ja hän tarjosi vielä parempia vaihtoehtoja listaamilleni tököteille. Jäi ainakin sellainen olo, että nyt tuli vältettyä hukkaostokset. Vielä en ole kokeillut mitään näistä uusista tositoiminnassa, etten kuluta niitä liikaa jo ennen Halloweeniä. Eihän sitä tosin tiedä maltanko pitää käteni kurissa vai tulenko vielä ennen Halloweeniä hypistelemään ja vähän testailemaan uusia tulokkaita. Ja onhan minulla aina plan B:nä tuotteet, joita käytin koemeikkiin, mutta ennakko-odotuksena minkään ei pitäisi mennä hirveästi pieleen.

-Halloweeniä malttamattomasti odottava Satu

Uusi alku pidennyksille

Kun kelataan hetki elämää taaksepäin, hiusteni ollessa liilat, minuun iski into pidennyksiin. Liilan tukkani aikana kerkesin tekemään itselleni kahdet pidennykset, toiset tummalla tyvellä ja toiset ihan vain liilat. Mielen ja värin vaihtuessa vaaleanpunaiseen suuntaan, kummatkin jäivät kaapin perukoille odottamaan, josko mieleni vaihtuisi takaisin. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan olen totaalisen tykästynyt vaaleanpunaiseen hempeään ja todella helppoon my little pony väriini.

Sain sitten pienen päähänpiston kokeilla, että kun en tukkaani ole muuttamassa mihinkään suuntaan, onnistuisiko pidennysten väriä muuttaa. Tiesin sen, että pidennykset eivät hirveitä käsittelyjä kestä, koska vaaleat pidennykset on jo valmiiksi niin käsitellyt, ettei niiden enempää tarvitse kestääkkään. Vaihtoehdoksi jäi kokeilla syväpuhdistavan shampoon tehoja. Riskinsä siinäki oli kuivattan vaikutuksen suhteen, mutta toisaalta ei ollut mitään menetettävää, koska pidennykset olivat vain kaapin täytteenä liilana. Syteen taikka saveen!

Lähestyin ongelmaa nimeltä liila ämpärin kanssa. Laitoin ämpäriin syväpuhdistavaa shampoota sekä vettä ja osiot sinne lillumaan. Annoin niiden olla jonkin aikaa siellä ja huomasin, että kyllähän se väri haalenee. Kun vesi alkoi muistuttamaan väriltään liilaa, kaadoin sen pois ja laitoin uuden seoksen. Toistin tämän vielä kertaalleen ja viimeisin vesi olikin enemmän kirkasta kuin liilaa, mutta niin myös pidennykset olivat enemmän blondia kuin liilaa. Tietysti pienen pieniä värijäämiä oli, mutta ne olivat niin hailakoita, etteivät ne mitään haittaisi.

Lillutusten jälkeen hellein pidennyksiä kosteuttavan hoitoaineen voimin. Annoin sen vaikuttaa jonkin aikaa yksinään ja sen jälkeen lisäsin väri-hoitoaine seoksen päälle. Lopuksi huuhtelin pidennykset kaikista tököteistä puhtaaksi.

Kun väri oli kunnossa, päätin harrastaa myös pientä askartelua yhdistelemällä osioita toisiinsa. Näin pidennyksistä tuli paksummat ilman, että pää on tungettu ihan täyteen klipsejä.

Yllätyksekseni pidennykset kestivät operaation eikä tukan kunnosta edes huomannut, että sille olisi mitään tehty. Pidennys pysyi hyvänä koko kidutuksen. Olin henkisesti valmistautunut jo heittämään ne roskiin, jos eivät kestä tai kuivuvat korpuiksi, mutta ei, ei yhtään mitään. Onnistumisen myötä minulla onkin nyt kahdet käyttökelpoiset pidennykset ja vain yhdet kaapin täytteet, olen tyytyväinen! Värin pois saamista helpotti varmasti se, että liilakin oli melkoisen hailakka pastelliväri, joka on muutenkin paljon vaivattomampi saada pois kuin jokin kirkas ja värikylläinen väri.

-Satu

Lauantain tukkavinkki

Innostuin taas vähän tekemään videoo ja pääosassa on viime postauksessa nähty "mohikaani" kampaus. Ja toisaalta, mikäs sen parempi tapa näyttää, miten jokin tehdään, kuin video. Kampaus on helppoakin helpompi vaikka lopputuloksesta voisi ajatella jotain muuta. Tämän osaa tehdä kunhan vain ponnareita osaa laittaa. Mutta sepäs niistä alkusävelistä, eiköhän mennä asiaan.

Pahoitteluni videon monista sivu äänistä: tiputtava hana, astianpesukone ja hiljaisuuden rikkova youtuben pakkotoisto. En edes itse noteerannut niitä kuin vasta videon valmistuttua ensikatselua suorittaessa.

Mukavaa viikonloppua!

-Satu

Uudestaan!

Mieleni halajasi ottaa uusinta erää tökötin kanssa nimeltä Live lightener+twist cool rosé. Juurikasvua oli kertynyt taas sentin verran ja omaan silmääni se paistoi kuin Naantalin aurinko (toisin sanoen muiden silmään olematon). Mutta kuten on tullut huomattua, oma silmäni huomaa heti kaikki täydellisyyden rikkojat, kun joku muu ei edes asiaa huomaa.

Viime kokeilussa petyin hieman värin "vaalentavaan" ominaisuuteen, mutta kuitenkin tykästyin ajan myötä siihen miltä väri loppujen lopuksi näytti my little pony -pehkossani. Parissa pesussa väri haaleni kivasti, mutta jäljelle jäi kuitenkin hento hieman kylmään menevä vaaleanpunaisen tapainen väri. Loppuvaiheessa ennen uutta operaatiota väri oli sulautunut nätisti muuhun tukkaani. Siispä vaihtoehtoina tyven kanssa oli kiduttaa sitä vaalennuksella, jonka jälkeen (yrittää) saada suoraväri tarraamaan tai kiduttaa yhdellä tökötillä. Noh tulin valinneeksi sen yhden tökötin kidutuksen.

Tällä kertaa laitoin väriä samalla myös muuhun tukkaan, en siis suinkaan samaa väriä vaan tyveen cool rosé ja pituuksiin suoraväriä. Tasoitin rajaa kampaamalla tukan osio osiolta sitä mukaan kun värejä levitin. Tulin siinä samalla testanneeksi minulle uutta suoraväriä, jonka tilasin heräteostoksena muun tukka tökötti tilauksen yhteydessä, mutta myöhemmin lisää siitä.

Eroja viime testaukseen:
- Tällä kertaa tiesin mitä odottaa, ei unelmia ja toiveita täysin muuhun väriin sointuvasta tyvestä.
- Väristä tuli paljon tarkoituksellisemman näköinen kun liu'utti sen pituuksien väriin eikä ensimmäisen testaus kerran näköistä "vahinko väriä".

Tämän värin suhteen olin hitaasti lämpenevää sorttia. Ensimmäisen testi kerran jälkeen harkitsin tyven vaalentamista muutaman päivän levon jälkeen, mutta onneksi pistin silloin asian vain harkintaan enkä ollut suin päin vaalentamassa. Se muutama päivä saikin mielen muuttumaan siihen suuntaan, että katsotaan seuraavalla kertaa kun tyveä pitää laittaa. Noh kuten huomaa loppujen lopuksi tykästyin tähän hämmentävän kummalliseen väriin. Mutta vaikka tälle tökötille lopulta lämpeninkin, olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei väri ole puhdasta pastellia nähnytkään.

-Teletapiksi heittäytynyt Satu

Parvekkeen talvi-ilmeen valmistelua

Olen viimeisimmän viikon aikana hurahtanut niin paljon lankojen ja puikkojen ääreen, ettei juuri ole muuta tullutkaan tehtyä. Kuitenkin väliin on mahtunut pieniä valmisteluja parvekkeen talvi-ilmettä varten. Kuten viime postauksessa kerroinkin, on suunnittelu alkanut jo hetki takaperin, mutta nyt minulla on sentään jotain näytettävääkin jo. Ei tosin mitään valmista, mutta pieniä palasia, mistä ilme tulee koostumaan.

Koska kyseessä on talvi, halusin kaikkea lämpimän ja pörröisen näköistä. Ensimmäisenä hankintana löysin vedenvihreän torkkupeiton. Haluan jatkaa samaa värimaailmaa parvekkeella myös talvella, joten torkkupeitto oli oikein sopiva löytö.

Torkkupeittoon ei kuitenkaan löytynyt yhteneviä tyynynpäälisiä valmiina, joten päädyin ostamaan useamman huovan, jotta saan tehtyä tyynynpääliset. Ensimmäiset kolme olen jo saanut valmiiksi, mutta tarvitsen vielä toiset samanmoiset, joten tekemistä vielä riittää.

Toisena hankintana tulin ostaneeksi kolme tekotaljaa. Oikeast olisi toki ollut vielä täydellisemmät, mutta ovat sen verran arvokkaita, etten raaski uhrata sellaisia parvekkeelle, jossa tupakoidaan. Siispä tekotalja oli hinnaltaan parempi vaihtoehto tähän tarkoitukseen.

Tottakai parvekkeemme talvi-ilmeeseen kuuluu myös suurena osana kynttilät. Entuudestaan meillä oli kaksi lyhtyä ja seinässä olevat kynttilä telineet, mutta kun grilli ja murattitötsä (muratit jatkavat oloaan sisätiloissa kevääseen asti) saivat häädön, täytyi jotain kehittää tilalle. Löysin paikallisesta tavaratalosta yksinkertaisen ulkotulille tarkoitetun telineen, johon laitoin kynttilöitä. Ja jottei koko syksy olisi vain pelkkää kesästä talveen siirtymistä, somistin telineen syksyisellä koristeoksalla.

-Satu

Syksy saapui

Viimeisimmän parin viikon aikana kelit ovat menneet omalla paikkakunnallani entistä syksyisempään suuntaan. Aamut ja illat ovat jo vilpoisia eikä ilman kaulahuivia ja käsineitä ole mitään asiaa ulos kun aamu puoli kuudelta lähtee töihin päin kävelemään.

Tulinkin tuossa viime viikolla hankkineeksi uuden, muhkea ja kaikin puolin suloisen kaulahuivin. Yllättävästi se oli kukonaskel kuosia. Olen jotenkin vain niin rakastunut siihen kuosiin, että täytyy jo alkaa rajoittamaan, etten ole kohta päästä varpaisiin kukonaskelta.

Toisena syyshankintana oli myös käsineet. Ennestään minulla oli vain pörröisiä talvikäsineitä ja ajattelin, että ehkei vielä ole niiden aika. Viime vuonna harkitsin jo "neiti käsineiden" hankkimista, mutta silloin jätin asian vain harkinnan tasolle. Nyt kun olin muutaman aamun jo painellut töihin kädet jäässä, päätin ne kauan harkitut käsineet.

Iltojen pimetessä myös kynttilät syttyvät parveketta valaisemaan. Viime vuonna tulin hankkineeksi ensimmäiset lyhtyni ja siitä kynttilöiden poltto into syttyi. Lyhtyjen hankintakin oli sellainen päähän pinttymä ja niitä oikeita metsästin kaikki paikkakuntani kaupat läpi, kunnes löysin silmääni miellyttävät. Lyhdyt ja kynttilät ovat mielestäni ihana piristys parvekkeella tähän synkkyyteen.

Myös parvekkeen talvi-ilme on jo harkinnassa ja mietinnässä, mutta mitään konkreettista emme ole vielä tehneet, odottelemme ensimmäisiä yöpakkasia. Toki pieniä valmistelu hankintoja on tullut jo tehtyä, mutta kerron niistä sitten lisää kun saamme jotain konkreettista aikaiseksi.

Kolmantena syksyn merkkinä on tästä osoitteesta kuuluva puikkojen kilinä. Aina jossain kohtaa syksyä minuun iskee neulomis into, joka päättyy kevään valjetessa. Tänä vuonna into syttyi edellisvuotta myöhemmin, voi olla, että syynä oli kesän aikana syttynyt ompelu into. No, mutta kuitenkin, olen teini-ikäisestä asti ollut se meidän perheen ja kaveripiirin positiivisella tavalla ärsyttävä mummo, jolta saa aina joululahjaksi villasukkia. Lisäksi olen lähes joka vuosi tehnyt omin kätösin kaikki kaulahuivini, tumppuni ja piponi, harvemmiten olen tyytynyt kaupan anteihin.

Viime vuonna tulin innostuneeksi neulomaan myös pari neuletakkia, toisen itselleni ja toisen äidilleni. Tänä vuonna olisi myös tarkoitus kyhätä kasaan neuletakkia ja villapaitaa. Neuletakki on jo hyvällä mallilla, mutta villapaita on vielä lankakerinä. Mitä luultavimmin myöhemmin laitan myös niistä omaa postausta kun saan projekteja eteenpäin.

Mukavaa alkanutta syksyä!

-Satu