lauantai 31. joulukuuta 2016

Tukkavuosi 2016 2/2


Jatkakaamme vuoden tiivistämistä postauksiin. Kuten ensimmäisestä osasta huomasi, alkuvuosi oli melkoisen rajua värimuutosta punaisesta siniseen, violettiin ja jonkin näköiseen pastelliin. Kesästä eteenpäin muutokset olivat alkuvuoteen verrattuna vain pientä hienosäätöä eli tämä toinen osa postauksesta on paljon rauhallisempaa luettavaa.

Mitä pastellisemmaksi tukkani sain, sen enemmän siitä aloin innostumaan. Jopa niin paljon, että päädyin vaalentamaan tummemman tyven kokonaan pois ja aloin my littleponyksi koko tukan mitalla. Tässä vaiheessa tukkani oli jo turhankin väsähtänyt kokoajan tapahtuvasta muutoksesta ja sen kyllä huomasi hupenevista latvoista.


Kuukauden päivät viihdyin tasaisessa pastelliilassa kunnes hain vaihtelua hieman tummemmilla liiloilla raidoilla. Jotenkin vain en osannut asettua mihinkään väriin sen kaiken muutoksen jälkeen. Tässä kohtaa tein myös suuria päätöksiä leikkaamisen suhteen. Raidoitettuani hiukset myös tukka päätyi hetken mielijohteesta lyhentymään kaverin käden kautta.


Pari kuukautta jaksoin raidoittaa tukkaani kolmella eri pastelli liilalla. Pidemmän päälle se kävi hirveän vaivalloiseksi, koska väri haalistui jo parissa pesussa ja väriä joutui laittamaan noin kerran viikossa. Voin kertoa, että koko pään raidoittaminen kerran viikossa on pidemmän päälle turhankin puuduttavaa. Kaikeksi hämmennykseksi raidoitettu liila tukkani kulahti aina vaaleanpunaiseksi.


Turhautuneena ainaisesta raidoitus urakasta ja aina vaaleanpunaiseksi kulahtavasta tukasta, päätin laittaa tukan tarkoituksella vaaleanpunaiseksi ja katsoa mihin suuntaan se kulahtaa. Siirtyminen vaaleanpunaisuuteen ei mennyt heti kerrasta putkeen vaan ensimmäinen lopputulos oli pinkki, lantrasin väriä ihan liian vähän. Syväpuhdistavalla shampoolla sain kuitenkin korjattua pikku virheen ja pääsin vaaleanpunaisuuteen. Hämmentävien kahden kokeilun kautta löysin uutuus väristä itselleni luotto tyvivärin ja muuten saankin värin ylläpidettyä pesujen yhteydessä hoitoaineeseen sekoitetulla värillä.


Viimeisimpänä tukka muutoksena on ollut tarkoituksella leikattu polkkatukka. Tosin kokeilun alla on tällä hetkellä biotiinin vaikutus tukan kasvuun eli kasvatus operaatio on jo käynnissä. En kyllä vieläkään ole täysin päättänyt haluanko pitää polkkatukkaa vai havitellakko taas pitkää pehkoa, mielipide vaihtuu lähes päivittäin. Uutena tuttavuutena tänä vuonna on tullut myös pidennykset, mutta arkikäyttöön asti ne eivät ole ainakaan vielä yltäneet, jotenkin en vain ole vielä tarpeeksi tottunut niiden olemassa oloon. Tosin saadakseni ne istumaan nykyiseen tukkaani ne tarvitsisivat vähän lisä paksuutta. Polkkatukan leikkuun jäljiltä koko pehkoni on tuntunut huomattavasti paksummalta kuin ennen leikkuuta, mikä on vain positiivista!


Huh, hirveä romaanihan tästä syntyi kun rupesi vuotta nivomaan postauksien muotoon. Ollut kyllä muutoksien täyteinen vuosi, niin värissä kuin pituudessakin. Nyt kuitenkin tuntuu väri omalta, olen sentään jo nelisen kuukautta viihtynyt samassa värissä ilman kyllästymisen tuntemuksia. Nähtäväksi jää mitä uusi vuosi tuo tullessaan, mutta näin ennakkoon mietittynä mitään näin suuria muutoksia ei pitäisi olla tulossa.

Tähän on hyvä päättää tämä värikirjon täyteinen vuosi ja toivotankin teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

-taskuraketti Satu kiittää ja kuittaa tältä vuodelta

torstai 29. joulukuuta 2016

Ekstra tukkaleikki


Viime postauksessa manasin tukkavuosi -postauksen toisen osan olevan seuraava ja vuoden viimeinen postaus, suunnitelma muuttui! Eli tähän väliin mahdutan vielä yhden pikkuisen ekstra tukkapostauksen. Ei siis hätää, toinen osa tukkavuodesta on tulossa vielä ennen vuoden vaihtumista, tähän väliin vaan tuli pieni ylimääräinen postaus.


Heräsin tänään turhankin ajoissa ja minuun iski tukan laitto inspis. Olin pari päivää takaperin nähnyt facebookissa hienon kampaus videon ja kampaustahan oli pakko kokeilla. Ihan vain siinäkin mielessä, että kampaus voisi olla potentiaalinen uudenvuoden kampaus. Itse kampauksen räpeltäminen ei tallentunut videolle, vaan vasta itse lopputulos. Jotenkin vain ajattelin, että en viitsi kuvata suotta, jollen saakkaan kampausta väkerrettyä. Jälkeenpäin ajateltuna olin taas turhan epäluuloinen omiin tukkataitoihini. Ikuistin teille kuitenkin lopputuloksen.


Kampaus koostuu minulla kolmesta letistä, vaikka alkuperäisessä inspis videossa oli vain kaksi lettiä. Omassa versiossani kummallakin sivulla on letit ja takana keskellä letti. Alkuperäisessä videossa oli letit vain sivuilla ja takaa tukka pinnitettynä ylös. Minulla ei kuitenkaan kaikki niskavillat yllä niin korkealle kuin pitäisi, siksi päädyin letittämään niskankin. Loppu tukka onkin kampauksessa vain kiharaa. Tein omat kiharani pienimmällä kihartimella, mikä minulta löytyy, mutta ehkä olisi voinut olla entistä parempi lopputulos jos rauta olisi ollut jopa vieläkin pienempi.


Pysyäkseen paikallaan kampaus vaati vielä muutaman hengettömän pinnin ja reippaalla kädellä lakkaa. Olen selvästi pitänyt jakausta liian pitkään samassa paikassa, sillä sivummalle laitettuna se vaati pientä taiteilua lakan kanssa, jotta sain hiukset pysymään eri suuntaan kuin normaalisti.

Tässä kampaus vielä videon muodossa esiteltynä.




Lopputuloksesta tuli omaan mieleen melkoisen kiva ja jotenkin niin erilainen verrattuna normaaleihin kampauksiin, mitä päästäni löytyy. Kenties tässä olisi ainesta uudenvuoden kampaukselle, ainakin olisi jotain ihan erilaista.

-tukan räpeltämisestä nauttiva Satu

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tukkavuosi 2016 1/2


Pian alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet, joten ajattelin koota mennyttä vuotta tukka mielessä postauksen muotoon. Ensimmäisenä ideana oli tehdä vain yksi postaus, mutta kun tekstin määrä vain kasvoi ja kasvoi, ajattelin, että menee liian raskaaksi kerralla luettavaksi, joten postaus on kahdessa osassa.

Tähän vuoteen onkin mahtunut jos jonkinmoista väriä, mikä taas poikkeaa ihan täysin edellisestä vuodesta, jonka viihdyin kokonaan samassa värissä. Bloggaamisen aloitin vasta maaliskuussa, joten värin vaihto projekti alkoi jo ennen alkanutta blogi taivaltani. Tämän vuoden aloitin punamustalla pitkällä tukalla ja vuoden tulen lopettamaan vaaleanpunaisella lyhyellä tukalla.


Reippaan puolentoista vuoden aikana olin hieman jo kyllästynyt punamustaan tukkaani vaikka se olikin kiva ja räväkkä. Punaisen ylläpito oli yhtä värjäämistä ja muutenkin elo sen kanssa oli aika ajoin hankalaa. Vieraaseen saunaan meno oli yhtä temppuilua, ettei väriä ole joka paikassa ja muutenkin välttelin saunaa, koska kulahduttava vaikutus oli järkyttävän suuri. Myös uimisen altaassa sai unohtaa, koska muuten vesi olisi pian ollut punaista. Myös kylpyhuone ja pyyhkeet saivat osansa punaista ja muistuttivatkin siltä, että joku olisi raadeltu. Kaiken veteen ja kosteuteen liittyvän joutui aina miettimään tukan kannalta. Siinä kohtaa iski jokin muutoksen ja vaihtelun kaipuu. Muutoksen alkaessa minulla oli haave hailakan liilasta pastelli tukasta tummalla tyvellä. Projekti alkoi mustan vaalennuksella, koska tiesin sen tuottavan hankaluuksia. Puolentoista vuoden aikana olin kerinnyt jo lättäämään mustaa melkoisen monta kerrosta. Vaikka tiesinkin sen poistamisen olevan hankalaa, se osottautui silti hankalammaksi, mitä olin varautunut. Kun olin saanut mustaa melkoisen hyvin pois hyvästelin myös punaisen.


Uudesta tyviväristä halusin tumman, mutta tuskailtuani mustan poiston kanssa, en ainakaan halunnut mustaa tyveä enkä myöskään jytyintä kestoväriä mielen muutosteni varalta. Päädyin siis kylmän ruskeaan jytyydeltään kevyempään vaihtoehtoon. Värin laitettuani se näyttikin hiuksissani lähes mustalta, mutta se oli minun makuuni vain positiivinen yllätys. Tyven laitettuani laitoin myös ensimmäisen "liilan" värini. Lähtökohta oli punaisen ja mustan vaalennuksen jäljiltä hyvin lämpimän sävyinen, niinpä päädyin laittamaan hoitoaineella lantratun violetin sekaan pisaran verran sinistä. Kylmään suuntaan luonnostaan taipuvainen tukkani imasikin sinistä kuin pesusieni, joten ensimmäinen lopputulos oli sininen tukka tummalla tyvellä.


Tästä viisastuneena unohdin kokonaan sinisen kanssa leikkimisen ja seuraavalla kertaa laitoin vain violettia. Sinisyyden hälvetessä väristä tuli kuitenkin hieman tunkkainen omaan makuuni, liian punainen, liian violetti. Tämä kuitenkin oli vain väli lopputulos ja vielä melkoisen kaukana siitä, mitä lähdin havittelemaan.


Seuraavaksi jatkoin matkaa taas vaaleampaan suuntaan kun tukka oli hetken saanut levätä edellisistä operaatioitsta. Tällä kerralla sain tukkani jopa niin vaaleaksi, että liila väri oli mahdollista vaihtaa jo täysin pastelliseen versioon. Vaikka lopputulos tämän jälkeen olikin jo huomattavasti lähempänä haluttua, oli se silti vielä keskeneräisen näkönen. Tässä vaiheessa tapahtui myös ensimmäinen tukan lyhennys.


Hetken oltuani ylemmän kuvan tukassa, sain päähäni laittaa tyveni rutkasti vaaleammaksi ja väri muuntautuikin lähes mustasta tumman vaaleaan. Sain myös muun värin tässä kohtaa tasaisemmaksi ja niin sanotusti valmiiksi. Vaaleamman tyvivärin myötä alkuperäinen suunnitelma muuttui. Ehkä mustan tuskallinen poisto oli tässä vaiheessä vielä liian tuoreessa muistissa, etten pitäytynyt pidempään tummassa tyvessä.


Tähän on hyvä päättää ensimmäinen osa, koska seuraavaksi unohdin kokonaan erilliset tyvivärit ja siirryin kokomittaiseen pastellitukkaan. Toinen osa tuleekin olemaan tämän vuoden viimeinen postaus, palataan siis takaisin tukan äärelle parin päivän päästä.

-Satu

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Paluu arkeen


...mutta sitä ennen fiilistellään vielä hieman joulua. Huomenna minulla koittaa taas paluu arkeen ja töihin, en kuitenkaan halua niin murehtia sitä vaan pysyä vielä hetken joulun tunnelmissa. Eilinen päivä kului niin minun kuin mieheni vanhempien tykönä. Tämä päivä taas ihan vaan kotosalla syöden omatekemääni jouluruokaa. Joulu toi tullessaan paljon ihania paketteja ihanilta ihmisiltä ja haluankin nyt esitellä niistä osan.

1. Pala suomalaista


Muumimatkalaukku oli toisaalta joululahja, mutta toisaalta ei. Puhuin äidilleni suunnittelevani sellaisen hankintaa. Hän sitten halusi maksaa sen joululahjana minulle eli laukku on minun ostama, mutta äidin maksama, joululahja olematta joululahja, mutta kuitenkin. Toisena "suomalaisena" lahjana oli mieheni kanssa yhdessä saadut marimekon pussilakanasetit. Yleensä en niinkään välitä marimekosta, mutta tämä on kyllä kiva kuosi, tykkään!

2. Pala Pariisia


Paketeista paljastui myös Pariisi aiheiset pussilakanat, nyt iskeekin valinnan vaikeus siitä kummat pussilakanat ottaa ensin käyttöön. Sattumalta Pariisia löytyi toisestakin paketista, boxi, jonka ystäväni oli osoittanut ompelutarvikkeille, koska sisältä löytyi nuppineuloja, ompelulankoja ja muuta tarpeellista sekä tietysti suklaata. Ystäväni oli tainnut huomata säilyttäväni ompelutarvikkeita pikkuisessa muovipussissa..

3. Pala menneisyyttä


Nämä paketit olivat todella ihana yllätys. Mitä kirjaa kerkesin jo hieman selailemaan, vaikuttaa se mielenkiintoisen tarkalta kuvaukselta siitä miten Norma Jeanesta tuli Marilyn. Elokuva taas on sellainen, minkä ostoaikaikeissa olen itsekkin ollut.

4. Pala harrastusta


Uusi leikkauskappa on sekä minun että kavereitteni kannalta oikein osuva lahja, josko tästä eteenpäin kaverini pääsevät lähtemään täältä ilman irtohiusten aiheuttamaa kutinaa. Jonkin aikaa takaperin minulla oli jonkinmoinen kappa, mutta se meni palasiksi pesukoneessa. Se ei muutenkaan ollut yhtä kunnollinen kuin tämä. Vanhan rikkoutumisen jälkeen uuden hankinta jotenkin vain jäi kunnes pari viikkoa sitten laitoin uuden tilaukseen. Kun itse tilaamani saapuu minulla on tällaisia siis kaksi, mutta siitä ei ole mitään haittaa vaikka näitä olisi useampikin.

+ jotain muuta


Mieheni kanssa saimme yhteiseksi lahjaksi myös jotain baari-innostukseemme liittyvää, litistetty kaljapullo, josta on tehty kello. Älyttömän upea! Emme vielä tosin tiedä minne sen sijoitamme, mutta jonnekkin baaritiskin läheisyyteen se on esille saatava.


Rakkaaltani sain pehmoisen ja pörröisen paketin. Olen jo yhdet vuoden päivät hamunnut netin ihmeellisestä maailmasta tätä lämmintä ja pörröistä nalle jumpsuittia. Nyt sen sitten sain ja se on jopa vielä lämpimämpi kuin osasin kuvitellakkaan, kerrassaan ihana paketti! Tästä tulee mitä luultavammin kylmän talven käytetyin kotivaate.

Taas yksi mieltä lämmittävä joulu takana ja aika palata takaisin arkeen. Toivottavasti myös teillä kaikilla oli mukava joulu!

-Satu

perjantai 23. joulukuuta 2016

Huomenna on joulu!


Kauhean nopeasti taas mennyt aika, tuntuu kuin syksy olisi juuri vasta alkanut ja nyt on jo joulu. Ensimmäisen joululahja hankinnan tein jo reipas kuukausi takaperin ja vielä silloin tuntui, että jouluun on rutkasti aikaa, kuitenkin aika liitänyt kuin siivillä.


Oikeastaan mitä lähemmäs joulua ollaan tultu, sitä kiireisemmäksi aika on käynyt. Viimeisin kuukausi onkin ollut jo pelkästään töissä hirveää kiirettä ja siihen vielä omat kiireet päälle niin huhhuh! Toisaalta nautin töissä kiireestä, mutta on se kyllä mukavaa kun pahin kiire on ohi.


Jouluruuat väsäsin pakastimeen jo viime viikon sunnuntaina, koska se oikeastaan oli "viimeinen päivä", jolloin tiesin kerkeäväni. Tiistai olikin sitten seuraava päivä jolloin ehdin tehdä jotain joulun eteen. Silloin tuli tehtyä siivous ja laitettua koristukset kuntoon. Eilisen ohjelmana oli kinkun paisto samanaikaisesti ystävän hiusten värjäyksen kanssa.


Tänään huokaisin kuudelta alkuillasta helpotuksesta työpäivän päättyessä, kahden päivän joulu vapaan alkaessa ja joulu kiireiden loppuessa. Ihanaa ajatella, että kaksi päivää saa olla ihan rauhassa, syödä hyvin, nukkua ja viettää aikaa läheisten kanssa. Mielestäni parasta joulussa on se, että saa hyvällä omallatunnolla vain rauhoittua.


Tänä vuonna jouluni onkin vielä rauhallisempi kuin viimeisimpinä kolmena vuotena, sillä aikaisempina aattoina aamuni on alkanut töiden merkeissä. Tänä vuonna tulikin poikkeus totuttuun ja saan viettää aamuni ihan vain kotona, herätä rauhassa miehen kainalosta, raaputtaa ja katsella viimeiset joulukalenterin luukut sekä nauttia aamukahvista, voisiko edes muuta toivoa.


Nyt toivotankin teille kaikille oikein rauhallista ja ihanaa joulua!

-joulutunnelmista nauttiva Satu

tiistai 20. joulukuuta 2016

Himoittu ja hankittu


Menneen syksyn aikana tietoisuuteeni on kantautunut jos jonkinmoisia uusia tukan laittoa koskevia "keksintöjä". Niistä ehdottomasti kaikkein kiinnostavimpia ovat olleet suoristusharja ja curlformersit. Muutama postaus takaperin kerroinkin jo himoavani suoristusharjaa, silloin erityisesti Remingtonilta juuri markkinoille tullutta versiota. En kuitenkaan lähtenyt suinpäin sitä hankkimaan, sillä otin opikseni aikaisemmin hankkimastani Philipsin ilmasuoristusharjasta (testi postaukseen tästä) ettei testattaviin laitteisiin välttämättä kannata laittaa useita kymppejä siltä varalta jos laite ei vastaakkaan odotuksia. Myönnetään, ei ehkä ollut sillon viisaimpia hankintojani, mutta olen ottanut opikseni!


Kokemusta viisaampana päädyin etsimään testattavia Kiinasta. Vaikka Kiinasta tullutta tavaraa yleensä pidetään huonomman laatuisena tai muuten vain huonompana, en antanut ennakkoluulojen jarruttaa. Niinpä päädyin tilaamaan suoristusharjan kymmenellä eurolla ja curlformersit neljällä eurolla. Ei mielestäni ollenkaan pahat hinnat jos testit osottautuukin ei toimiviksi. Vastaavathan olisivat Suomesta hankittuina maksaneet hieman vajaat kahdeksankymppiä. Huima ero!


Vaikka hintojen ero onkin noin järkyttävän suuri, en usko, että itse testattavat eroavat hirveästi Suomesta saatavista vastaavista. Itseasiassa curlformersit tuskin eroavat millään tavalla. Suoristusharjoissa voi olla keskenään pieniä eroja, mutta toimintaperiaate on kuitenkin sama. En usko erojen olevan niin suuria, että toinen laite suoristaisi ja toinen ei. Kuulostaa minun korvaani liian kaukaa haetulta.


Suoristusharja on itseasiassa saapunut jo viime viikolla käpälöitäväkseni ja paketista tosiaan löytyi juuri sellainen kuin uskoin ostaneenikin. Olen meinaan joskus kuullut hauskoja tarinoita siitä, miten tavara onkin ollut ihan eri perille saapuessaan. Suoristusharjasta ensi käpälöinnillä huomattuja eroja Remingtonin vastaavaan on vain yksi lämpötila asetus ja pienempi koko. Uskon, että laitteen pienestä koosta on vain hyötyä näin lyhyen tukan kanssa, mutta testatessahan se selviää.


Tulevaisuus tuo siis testejä tullessaan, joko vielä tämän vuoden puolella taikka heti alkuvuodesta. Testailujen ajankohta oikeastaan riippuu siitä, koska flunssan viemä ääneni palautuu ja kun työ- ja joulukiireet alkaa helpottamaan.

- flunssan vaimentama Satu

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Uutta ilmettä tekstiileillä


Muutamalla sivumaininnalla olenkin jo kertonut minuun yhtenä päivänä iskeneestä sisustus inspiksestä. Parisen viikkoa takaperin minuun iski jokin kummallinen kyllästymisen aalto ja olin kertakaikkisen kyllästynyt olohuoneemme verhoihin ja tyynyihin. Halusin välillä jotain vaihtelua, jotain paljon rauhallisempaa ja yksiväristä. Selailin verkkokauppojen valikoimia, mutta vastaan tuli vain ihan kivoja verhoja, ei mitään sykähdyttävää.


Viime viikon maanantaina päätin kiertää kaikki paikalliset tavaratalot verhoja etsiessä. Toivo alkoi jo hieman hiipua kun ei mistään löytynyt mitään. Viimeisenä etsinnän kohteena oli tavaratalo, jossa arvelin ettei edes verhoja myytäisi. Suureksi kummastuksekseni sieltä löytyi verhoja ja vielä juuri sellaisia, mitä olin pienessä päässäni miettinytkin. Kotiin päästyäni aloinkin heti verhon vaihto puuhiin.


Ostin olohuonetta varten neljä verhoa, kaksi tummempaa harmaata ja kaksi vaaleampaa harmaata. Tarkoituksena oli laittaa verhot osittain päällekkäin niin, että kummatkin värit näkyvät. Ajatuksena oli vaihtaa kirjavat verhot yksivärisiin, muttei kuitenkaan tylsiin, niin siksi päädyin laittamaan kaksi hieman eri väristä verhoa kummallekkin puolelle.


Olisihan minulla aina ollut sekin vaihtoehto, että olisin suoraa mennyt kangaskauppaan valikoimaan kangasta, sieltä kun löytyy kankaita joka lähtöön. Kuitenkin päätin tällä kertaa olla tekemättä itse mitään ja niinpä päädyin valmisverhojen metsästykseen. 


En kuitenkaan säilynyt täysin ompelukoneen ääressä istumiselta, sillä kangasta mihin kyllästyin oli myös makuuhuoneen kapassa. Tiesin jo lähtöönsä, että sellaisen kapan etsiminen valmiina on mahdotonta, sellaisia ei vain ole. Niinpä yksi valmisverho muuttui pienellä ompelulla makuuhuoneen kapaksi.


Olohuoneen tyynyt ja fleecen vaihdoin vanhoihin säilössä olleihin luonnonvalkoisiin pörröisiin tyynyihin ja torkkupeittoon. Nekin ovat itseasiassa aikoinaan olleet kyllästymisen kohteena ja siksi päätyivät laatikkoon. Oli onni, että silloin säilytin ne myymisen sijaan, koska nyt tykästyin niihin uudelleen. Kenties joku päivä käy samalla tavalla nyt säilytykseen menneiden tekstiilien kanssa.

-Satu

torstai 15. joulukuuta 2016

Kiharat ilman lämpökäsittelyä


Sain eilen illalla vision kieputtaa tukkani yöksi. Ensimmäinen idea oli katsoa josko se laimentaisi epämääräistä aamupörröäni, mutta mukavaksi yllätyksekseni huomasin aamulla kieputukset avattuani tukkani olevan suloisen kihara. Tämän yllätyksen myötä päätin tehdä teille videon jakaakseni tämän ahaa -elämykseni myös muille, mielestäni tukka oivallukset on tehty jaettavaksi. Siispä vuorossa on jo toinen video peräkkäin, video joka ei kuulunut suunnitelmiini, video jota en ollut ajatellut edes tekeväni. Mutta, koska elämä on välillä yllättävää, voi mitä vain tapahtua tai oikeastaan tulla tehtyä. Sen enemmittä itse videon kimppuun.




Joskos seuraavalla kerralla postaus olisi ihan vain tekstin ja kuvien muodossa, katsotaan mitä tulemaan pitää. Kenties sisustus inspiksestäni, joka iski vähän aikaa takaperin?

-saparoilla yönsä viettänyt Satu

perjantai 9. joulukuuta 2016

Inspiraatiota Selena Comezilta

kuvat lainattu


Kuluneen viikon aikana kaveri rupesi kyselemään kampausta. Kuitenkin kävi niin ikävästi etten itse pääse sitä tekemään, joten avunpyyntö muuttuikin kampauksen tekemisestä kampauksen suunnitteluun ja opettamiseen. Mieluusti olisin toki tehnyt kampauksen omin kätösin, mutta kun mahdollisuutta ei ole, niin olen kyllä tyytyväinen tähänkin pestiin. Helposta "kuka vaan osaa tehdä" -kampauksesta tuli ensimmäisenä mieleen valeletti. Inspiraatiota hain googlen kuvahausta, josta vastaan tuli Selena Comezin vastaavanlainen kampaus. Tämä on tosin vain yksi mahdollisuus, täytyy yrittää kehittää vielä muitakin vaihtoehtoja mikäli kaveri ei lämpenisikään tälle.

Kampauksen testailua vaikeutti oman tukan pituuden puute. Sain kuitenkin jonkinlaista näkökulmaa asiaan pidennysten avulla. Eihän se tosin ole yhtään sama asia kuin oikeasti pitkät hiukset, mutta tärkeintä olikin vain testailla onnistuuko samankaltainen kampaus super helposti valeletillä. Itse suunnittelu ja testailu onkin tällä kertaa videon muodossa.




Sen pituinen se. Kuten huomaa, ei minullakaan kaikki aina putkeen mene, mutta sain kuitenkin tästäkin tuherruksesta sitä näkökulmaa mitä lähdin hakemaankin. Eli vaikka kampaus menikin pidennysten kanssa sotkuiseksi räpellykseksi, sain tästä silti juuri sitä irti mitä hainkin. Voinkin todeta, että tämä on teitä pitkätukkaisia varten, ei minunlaisiani nysä karvaisia varten.

Tästä kenties jonkulle ideaa viikonlopun menokampaukseen? Mukavaa viikonloppua!

-Satu

tiistai 6. joulukuuta 2016

Pörröistäkin pörröisempi talviparveke


Kuten lupasin, tänään orjentoidun takaisin blogini pariin. Ei sillä etteikö tämäkin päivä olisi ollut täynnä tekemistä, mutta osasin lopettaa ajoissa, jotta aikaa jää myös oleiluun ja ennen kaikkea blogilleni. Eikä tämä joulukuun kiireellisyys ole kertaluontoinen juttu, vaan toistuu joka vuosi. Osa syyllisenä on tosin alavalintani sillä tämä aika vuodesta jos joku on kaikkein kiireisintä aikaa. Myös kaikki muut joulu hömpötykset vievät aikaani sekä sellaiset "pakko tehdä" -jutut.


Mutta itse aiheeseen. Viimeisimmässä pikapostauksessani kerroinkin jo, että parvekkeemme talvi-ilme on valmistunut, ainakin luulen niin. Ainahan voi muutoksia tai lisäilyjä tulla, mutta kuitenkin luulisin, että tämä on tässä ja nyt valmis.


Syksystä postasinkin jo joitain kuvia tykötarpeista, joista koko ilme tulee koostumaan. Projektia vain pitkitti ensin Kouvolan matkani ja sitten pohdinnat siitä mahtaakohan pehmusteet kestää talven yli. Päädyimme kokeilemaan kuinka käy. Ainut oikeastaan mikä voi pehmusteille mitään tehdä on kylmyys, koska lumesta ei ole ongelmaa lasitetun parvekkeen kanssa. Kuitenkin pakkanen ja kylmyys kun on kuivaa, ei mielestäni muuta uhkaa pitäisi olla kuin se, kuinka hauraiksi pakkanen sohvan ja pehmusteet tekee.


Viime talvena jo haaveilin lämpölampusta parvekkeelle, mutta sekin idea lyttääntyy julmasti siihen, ettei parvekkeellamme ole pistoketta. Se on harmittavaista, sillä kuten arvata saattaa, jos se vain olisi mahdollista, parvekkeemme varustelusta löytyisi lämpölamppu.


Värimaailman halusin pitää parvekkeella samanlaisena kuin kesälläkin, vedenvihreää ja harmaata. Tyynynpäälliset jouduin siksi tekemään itse valmiina ostetusta torkkuhuovasta, sillä sellainen löytyi juuri täydellisen värisenä. Toisaalta on kiva kun osaa itse ommella, voi tehdä melkein mistä vaan mitä vaan, mutta toisaalta, sen myötä kerääntyy välillä turhankin paljon erilaisia projekteja.


Kesällä olleiden harmaiden tyynyjen paikan otti harmaat tekotaljat. En raaskinut uhrata ulkokäyttöön aitoja taljoja, niinpä päädyin ostamaan vastaavanlaiset ei aidot -taljat. Mielestäni talvi-ilmeeseen kuuluu kaikki pörröinen ja lämpimän näköinen, niinpä päädyin tällaiseen toteutukseen. Pienenä yksityiskohtana myös kynttilätelineemme sai uutta talvisempaa potkua valkoisesta koristeoksasta sekä "huurteisista" marjoista.

-Satu

maanantai 5. joulukuuta 2016

Mihin nämä päivät katoaa?


Viimeisin viikko on hurahtanut kyllä sellaisella pikakelauksella, että huhhuh! Tuntuu ettei päivien aikana saa mitään tehtyä, enkä siksi ole myöskään blogini puolelle yksinkertaisesti kerinnyt. Oikeastaan pää kolmantena jalkana viipottaminen on ollut viimeisimpien kuuden päivän juttu, joulukuukin kerinnyt jo hurahtamaan alkuun. Täälläpäin joulun odotus on alkanut kalenteriarpaa raaputtaessa ja The Joulukalenteria katsoessa.


Viime viikon keskiviikko meni miehen kanssa pienellä ajelu reissulla, torstai ja perjantai ihan puhtaasti töissä juostessa kummallakin työpaikallani, lauantai töissä ja kavereita nähdessä ja sunnuntai piparitalojen kimpussa. Näin kirjoitettuna ei kuulosta niin pahalta, mutta voin kertoa, että aika on ollut todella kortilla.


Tänään taas viipotin töiden jälkeen sisustus inspiksen vallassa ja ilta kuluikin ruman pitkäksi kasvanutta juurikasvua värjätessä. Nyt istun tyytyväisesti tukka kunnossa nojatuolilla tätä kirjoitellen. Tämäkin tosin jää lyhyeksi moikka moikaksi, mutta pikapuoliin laitan uutta postausta valmistuneesta talvi-parvekkeesta. Lisäksi myös olohuone koki tänään pientä muutosta, jonka tulen myös esittelemään tässä toivottavasti pika puoliin. Nyt käperryn leffa seuraa odottavan mieheni kainaloon.

-Satu