Blondiakin blondimmaksi

Vietimme tänään ystäväni kanssa pientä tukka operaatio päivää. Tämän ystävän kanssa on tullut kokeiltua vuosien varrella kaikenlaista. Lähinnä olemme pysyneet "luonnollisissa" sävyissä ja läpi on tullut käytyä mustaa, erilaisia ruskeita, blondia, erilaisia punaisia ja kerran on tullut kokeiltua pinkkiä raitoina. Vaikka värit ovatkin pysyneet melko "luonnollisina", on silti kokeiluissa ollut erilaisia liukuvärjäyksiä, raitoja sun muuta, mitä milloinkin olemme saaneet päähämme.

Lopputalven, kevään ja kesän aikana meillä onkin ollut ikuisuus projekti saada tummasta ja lämpimästä vaalea ja kylmä. Projektin parissa on tullut vietettyä useita "tyttö päiviä" jatkaen operaatiota eteenpäin. Taistelusuunnitelmamme on ollut jatkaa projektia aina siinä kohtaa kun juurikasvua alkaa olla häiritsevän paljon. Oikeastaan kevään aikana saimme tukan jo ihan ookooksi, mutta aina kun itselle ei riitä se ihan ookoo. Kesän annoimme tukan olla muuten rauhassa paitsi juurikasvua vaalentelimme.

Koko projektin lähtökohta oli tummuudeltaan tätä luokkaa, mutta väreinä oli tumman punaruskeasta liukuvärjätty punainen. Tämä kuva on muistaakseni toisteksi viimeisestä tummasta väristä ennen blondaus projektin aloitusta.

Tänään olimme sopineet tekevämme muutakin kuin pelkän juurikasvun vaalennuksen. Kerroinkin jonkin aikaa sitten hankkineeni värejä testattavaksi, joten sormeni jo syyhysivät päästä kokeilemaan. Ystäväni pääsi jälleen kerran koekaniinikseni ja tarkoituksena oli saada tukka kylmemmän blondiksi.

Lähtökohtamme tällä kertaa oli hieman lämpimään päin pukkaava blondi kera muutaman sentin juurikasvun. Kevään aikana taitoimme väriä useaan otteeseen kylmään päin, mutta aina se lämmin sävy löysi jostain tiensä takaisin. Niinpä tämä oli myös hyvä tilaisuus kokeilla uutta ja toivottavasti pysyvämpää tapaa taittaa väriä kylmempään suuntaan.

Projekti alkoi tyven vaalennuksella, johon myös hieman testailin uusia tökötti seoksia. Kun tyvi oli kunnossa ja tukka jälleen kuivana oli projektin kakkos vaiheen aika, aika kokeilla kunnolla uusia tököttejä. Aikaisemmin en ollut kokeillut näitä värejä näissä merkeissä, joten ihan kokeilupohjalla mentiin.

Lopputuloksesta tuli iha hyvä, mutta paranneltavaa ja opittavaa on vielä rutkasti, etenkin tasaisuuden kanssa. Kuitenkin kokeiluna oikein hyvä kun lopputulos on jo melkoisen lähellä sitä odotettua, haluttua ja himoittua projektin päätöstä. Toivottavasti tällä kertaa lämpöisyys ei löytäisi tietään takaisin vaan pääsisi tästä jatkamaan sitten seuraavalla kertaa.

-Satu

Ensimmäinen yhteinen lomareissu

Kuten aikaisemman postauksen kuvista saattoi päätellä, emme ihan olleet kotikulmilla. Vietimme viime viikon mieheni kanssa järvimaisemissa mökillä köllötellen. Aikaisemmin emme ole olleet kahdestaan reissun päällä, joten tämä sai kunnian olla ensimmäinen.

Kun saimme keväällä varmistuksen lomiemme suurinpiirteisestä yhtenäisyydestä, päätimme, että johonkin reissuun on lähdettävä. Pohdeimme ulkomaiden ja mökin väliltä, mutta päädyimme tällä kertaa mökki vaihtoehtoon. Hetken selailtuamme löysimme pienen, suloisen ja järven rannalla olevan mökin. Eikä siinä kauaa kuono tuhissut kun mökki oli jo varattu.

Viikko sitten maanantaina lähdimme aamulla matkaan. Ajomatka kesti reippaan kaksi ja puoli tuntia, mikä oli ihan sopivan kaukana kotikunnasta. Perille päästyämme mökki oli juuri sellainen, mitä kuvat olivat antaneet ymmärtää. Parisänkyä mökissä ei ollut vaan makuuhuoneessa oli kaksi erillistä sänkyä, mutta olimme varautuneet siihen narulla ja ensi töikseen mieheni väsäsi meille tee-se-itse parisängyn, sillä en olisi suostunut nukkumaan viikkoa ilman oman miehen kainaloa.

Kaikin puolin viikko meni oikein mukavasti. Päivät oltiin ja ihmeteltiin, illat saunottiin ja grillailtiin. Tuli siinä järvessäkin sen verran pulahdettua, että talviturkit lensi pois. Lisäksi reissuun mahtui pari souturetkeä järvellä ihmetellen ympärillemme.

Säät olivat kuitenkin syksyisemmät mitä olimme toivoneet, mutta eipä tuo reissusta millään tavalla huonompaa tehnyt, tuli ainakin saunottua urakalla.

Reissumme sai mukavan päätöksen lauantaina mieheni ystävän valmistujaisjuhlissa, jonne mökiltä oli vain puolentoista tunnin matka. Alkuillasta lähdimme sitten kohti kotia, jonne oli vielä matkaa hieman vajaa kolme tuntia.

Kotio päästyämme väsyneinä matkasta, koti tuntui ihanan mustalta ja harmaalta hirsiseinien jälkeen. Kyllä tuli sellainen ikea mainoksesta tuttu "ihanaa olla kotona" -fiilis.

-Satu

Kukon askelissa

Kuvan hame myös omaa käsialaani.

Lomani alussa oli hirveä tarve tehdä koko ajan jotain, kun oli niin tottunut painamaan pitkää päivää ja viikkoa. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan mitään mitä pitää tehdä, mitään minne pitää mennä. Päivän oltuani tekemättä mitään järkevää, sain ompelu inspiksen. Ideana oli tehdä pitkähihainen kotelomekko jostain kivasta kankaasta. Hain vähän apua vanhoista käsityölehdistäni ja sieltä löytyikin yksi kiva kaava, mistä sain muokattua kotelomekon. Ja eikun hätyyttämään mies kanssani kangaskauppaan.

Kangaskaupasta löytyi aivan ihana kukonaskel kuosinen kangas, joka on venyvä ja vähän lämpimämpi kuin trikoo mutta ei kuitenkaan tönkkö. Ja lämpöhän kelpaa minulle aina! Vaikka katselin vielä muita vaihtoehtoja, niin rakastus ei syttynyt muita kankaita kohtaan niin palavasti kuin tähän kukonaskeleeseen, joten otin sitä. Tiesin, että se olisi nappi valinta.

Sitä mukaa kun mekko tuli valmiimmaksi, suunnitelmat muuttuivat. Kun olin saanut kyhättyä mekon siihen kuntoon, että voi sovittaa hienosäätöjä varten, tykästyin siihen hihattomana. Niinpä päätin jättää hihat kokonaan pois, Selästä piti tulla kiinni oleva niskaan asti, mutta kun kangas jäi yhdessä sovituksessa ruttuun, suurinpiirtein noin kuin valmiissa mekossa, päätin vaihtaa siinäkin suunnitelmaa.

Kaikkien suunnitelman muutosten jälkeen mekosta tuli täydellinen, täydellinen minulle. Tosin tälläiset matkan varrella tulleet muutokset ovat minulle hyvinkin tuttuja. Olen kertakaikkisen huono seuraamaan minkään sortin ohjetta, koska aina on jotain mitä haluan muuttaa ja aina tulee vastaan sellaisia kohtia joihin haluan oman näkemykseni.

Kangasta jäi mekon jälkeen vielä jonkin verran, valmiiksi leikatut hihat ja jonkin kokoinen pala. Ei tarvinnut kauaakaan miettiä, mihin sen käytän, kun syttyi jo ajatus jakusta. Minulla on entuudestaan kaupasta ostettu trikoo jakku, josta hieman nappasin ideaa.

Valmiina minulla oli hihapalat ja muut palat leikkasin mekon kaavojen avulla, jotta saan hihat sopimaan. Kyhäsin jakun kasaan ja lopuksi lisäsin reunoihin vinokanttinauhan. Pohdein nappien laittoa ja kerkesin ostamaankin ne valmiiksi, mutta toistaiseksi jätin ne laittamatta. Katsotaan muuttuuko mieli vielä jossain vaiheessa, vai saavatko napit jonkun muun tarkoituksen.

Lopputuloksiin olen hyvin tyytyväinen, tuli samalla kertaa tehtyä elämäni ensimmäinen mekko ja ensimmäinen jakku. Ja hyvältähän ne näyttää ainakin omaan silmään. Mekko pääseekin huomenna ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille juhlien merkeissä.

-Satu

Keittiö kätevämmäksi

Älkää huoliko, matto ei ole lähtenyt vaihtoon, vaan on tällä hetkellä pestävänä.

Nyt on aika paljastaa, mitä muutosta olemme keittiöömme tehneet. Aikaisemmin kerroinkin, että hamusin rompetorilta laatikoita keittiöön, mutta tarkoitusta en vielä silloin paljastanut. Noh, kaikki lähti päivänä, jolloin kerkesin ensimmäisenä töistä kotiin ja postiluukusta oli ilmestynyt Hobby hallin kuvasto. Katselin sitä iltapäivä kahvia juodessani ja näin erikoisen mikron. Se oli erilainen ja hauskan näköinen. Rupesin siinä sitten miettimään, että vanha mikro on vanha kuin synti ja oikeastaan odottelimme jo päivää jolloin se sanoisi sopimuksensa irti. Aloin tosissani harkitsemaan vanhan päästämistä eläkeelle.

Jatkoin vielä selailua ihan mielenkiinnosta ja vastaan tuli tiskikoneet. Katselin hintoja, mitkä eivät olleet alkuunkaan pahoja. Sitten vasta aloin miettimään, että miksi edelleen hoidamme sen ikävän askareen käsivoimin. Nyt kun olemme jo yli vuoden asuneet asunnossa, jossa on tilaa vaikka muille jakaa, etenkin keittiössä ja edelleen tiskaamme käsin. Yksiössäni tiskikonetta ei edes voinut harkita kun tilaa oli vain vähän, mutta täällä kun olisi voinut harkita jo vuosi takaperin. Ehkä siihen tiskaamiseen oli vain niin hyvin tottunut, kun koko tähän astisen elämäni aikana ei ole ollut kuin ehkä vuoden kokemus tiskikoneesta. Päätin ottaa asian mieheni kanssa puheeksi kun hän töistä pääsee.

Kerroin pohdinnoistani miehelleni ja päädyimme yhdessä lopputulokseen, että kai me voidaan tiskikoneen verran pröystäillä ja tehdä elämämme kertaheitolla mukavemmaksi. Kun päätös hankinnasta oli tehty, siirryimme kuvastosta netin ihmeelliseen maailmaan. Seuraavana olikin paikan suunnittelua, mittailua ja eikun painamaan tilaus nappia.

Viikon verran odottelimme mikroa ja tiskikonetta. Teimme odotellessa jo paikkaa tiskikoneelle valmiiksi. Mikro tuli paria päivää aikaisemmin ilman moitteita ja löysi paikkansa heti. Vanha siirtyi eläkkeelle. Tiskikone kun saapui, ei kaikki mennytkään niin putkeen, mitä olisi ajatellut. Koneessa oli suuri taisteluarpi matkalta ja jouduimme lähettämään sen vaihtoon. Viikon verran taas odottelimme ja uusi kone saapui kolhuttomana. Ja sen myötä elämämme muuttui huomattavasti mukavemmaksi.

-Satu

Kun aikuisella on lapsen kokoinen jalka

Uusien kenkieni innostamana ajattelin kirjoittaa teille hyvinkin oma kohtaisesta aiheesta. Siitä millaista on olla aikuinen lasten kokoisissa kengissä. Oma jalkani on noin 34 kokotaulukkojen mukaan. Tosin kenkiä minulta löytyy haarukalla 33-36. Mutta kuitenkin, kinttuni on ali arvoinen kauppojen normaaleihin koko valikoimiin.

Teini-iässä minulla ei ollut ainoitakaan jalassa pysyviä avonaisia korkokenkiä, vaan esimerkiksi rippijuhlat, koulun kevätjuhlat ja wanhat tanssitkin selvittiin erilaisten viritelmien avulla. Ehdottomasti paras viritelmä oli wanhoissa. Kenkien etsinnässä loppui aika kesken ja jalkaan oli laitettava noin sentin verran isot kengät. Maliltaan ne olivat sellaiset sandaletit, missä meni muutama remmi. Lopputulos oli se, että solmin kengät jalkaani kiinni satiinisilla kengän nauhoilla. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, mekko oli lyhennetty korkkari varalla ja kenkiä oli etsitty kuukausi tolkulla. Onneksi mekko oli niin pitkä, että kenkäni ja viritelmäni jäi piiloon. Tätä on kyllä hauska muistella.

Syksy, talvi ja kevät ovat aina olleet kenkien kannalta helpompaa aikaa. Silloin kuitenkin on vähintään yhdet paksummat sukat jalassa ja paksut pohjalliset helpottaa myös. Näinä vuodenaikoina voinkin huokaista, että jalkani on kuitenkin noinkin "suuri" ja 35 tai minimaalinen 36 voivat olla hyvän kokoisia. Ei käy tässä vaiheessa kyllä kateeksi niitä joilla jalka on vielä pienempi.

Vanhojen kenkien rikki meneminen on minulle katastrofi, koska se tarkoittaa tuskastuttavaa ja pettymyksiä täynnä olevaa shoppailu reissua. Ja yleensä suurempaan kaupunkiin, joissa on useita kymmeniä kenkä liikkeitä, eli todennäköisempää löytää ne liikkeeseen eksyneet 35 kokoiset naistenkengät taikka vaihtoehtoisesti ne aikuismaiset lasten kengät. Mutta voin kertoa, että on pirun noloa olla äitien ja lasten seassa kokeilemassa itselle kenkiä. Toinen vaihtoehto on internetin ihmeellinen maailma. Se on kuitenkin vähän verrattavissa uhkapeliin, kun löytyy vain yksi kokotaulukko ja kaikki kengät eivät todellakaan ole sen mukaisia. Mahdollisuus saada täysosuma on sama kuin arpajaisissa.

Nyt kuitenkin vanhempana ja viisaampana minulla on muutama "luottopaikka", joissa voitan arpajaiset melko varmasti. Kangaskengät, tennarit ja balleriinat yleensä löytyvät oman kotikaupungin Prisman tai Citymarketin lasten osastolta. Syksy, talvi ja kevät kengissä käännyn ensimmäisenä Nelly.comin 35 kokoisten kenkien puoleen, jollei sieltä tärppää, on tiedossa joko tuskastuttava shoppailu reissu tai netin penkominen. Korkokengät puolestaan löytyy Pienellenaiselle.fi:stä. Löysin tuon verkkokaupan nelisen vuotta takaperin, eikä sen jälkeen ole ollut korkkari ongelmia. Se onkin ainoa löytämäni verkkokauppa, jossa jalkani on juuri oikean kokoinen. Mikä siunaus!

Uudet tulokkaat oikealla ylä kulmassa.

Viimeiseksi haluan sanoa vielä, että sinä, jolla on jalka 36-41, älä valita ettetkö löytäisi sopivia kenkiä itsellesi, koska oikeasti löydät melkein mistä vaan kunhan joku ei ole kerinnyt ennen sinua. Vaan ole onnellinen siitä, että jalkasi on standardien kokoinen ja voit valita kenkäsi tuhansien joukosta, meillä joillain se on huomattavasti suppeampi.

-Satu

Pääosassa letti

Tämän viikon tukan laiton teemana on ollut letit. Päätin haastaa itseni niinä päivinä, joina tuli laitettua tukkaa jotenkin päin, käyttämään lettiä tai lettejä pääosassa. Pitkän aikaa olen pitänyt lettejä sellaisena lapsuuden juttuna. Sellaisena, josta kasvetaan kerran ulos ja never again. Viimeisimmän vuoden sisällä olen kuitenkin alkanut lämmetä ajatukselle, etteivät ne ehkä olekaan ihan niin lapsuuden muinaisjäänteitä. Ihan perus niskaan tehtävästä letistä en kyllä edelleenkään ole vakuuttunut muuta kuin nukkuessa, se vain on omalla kohdallani ehdoton nounou. Mutta leteille on yhtä monta käyttötapaa kuin on letittäjiäkin. Pitää vain löytää se oma juttu. Jotenka tässä tämän viikon lettikokeiluni.

Lettimohikaani

Tämä oli viikkoni ensimmäinen kokeilu. Tämä oli ehkä myös hankalin saada siistin näköiseksi ilman hiirenkorvia. Lisä opettelu kyllä varmaan auttaisi asiaa. (Hupsis, kuviin takaa-alalle jäänyt miehen rompetorilta löytämä ja pesua tuolloin odottava mantteli.)

Aloitin koko tukanlaiton itse letistä. Erottelin letitettävän osan muusta tukasta ja laitoin muun kiinni, jotta pysyvät pois tieltä. Sitten rupesin kyhäämään lettiä otsalta eteenpäin. Kun olin päässyt siihen kohtaan, mihin ponnarin haluan, letitin vielä jonkin matkaa ilman lisäyksiä ja kiinnitin miniponnarilla. Seuraavaksi avasin muun tukan ja kokosin lopulliselle ponnarille letin kanssa. Viimeisenä otin letin oman ponnarin pois ja avasin ylimääräisen hännän letiltä.

Sivuletit kera mohikaanin

Sivuletit onkin entuudestaan tuttu juttu, kun on tullut kokeiltua toispuoleisesti tötterön kaverina. Tällä kertaa kokeilin kummallekkin puolelle yhtä aikaa ja päälaelle ronskisti tupeerattu mohikaani.

Lähtöönsä erottelin kaikki osiot selkeästi erikseen, mohikaanin ja kummatkin letit. Ja eikun letittämään. Muuten letit on helppoa kuin heinän teko, mutta pinni kiinnitys aiheuttaa päänvaivaa aika ajoin. Juuri kun letti on täydellinen ja luulet kiinnittäneesi sen kunnolla, pinnit repsahtaa paikaltaan ja uudestaan koko juttu. Viimeisenä tein mohikaanin ihan vaan tupeeraaamalla ja silottamalla.

Vaikka tämäkin oli ihan kiva, olen silti vakuuttuneempi käyttämään sivulettiä vain toisella puolella kerrallaan.

Puolikas lettipanta

Tämä puolestaan oli sellainen villi kokeilu, oli pakko kokeilla jotain ihan erilaista. Ensinnäkin on kovin omituista, että etuhiukset on lättänästi kiinni silloin kun muu tukka on auki. Lisäksi tukan laittoni useimmiten kääntyy enemmän pahiksen kuin naapurintytön suuntaan.

Tässä homma lähti jakauksen tekemisellä siihen kohtaan kun haluaa. Seuraavaksi erottelin lettiä varten tarvittavan osion muusta tukasta ja laitoin muun kiinni pois tieltä. Ja eikun letittämään. Tässä letissä otin lisäykset vain otsan puolelta, jotta letti säilyy pantamaisena. Kiinnitin letin pinneillä korvan taakse ja valmis!

Mieheni yritti auttaa kampauksen kuvaamisessa, mutta en oikein ollut toisen kuvattavana -tuulella

Tällaista testailua tällä kertaa. Hauskanpitoahan tämä puhtaasti oli, mutta oli tästä jotain hyötyäkin, luulempa vahvasti, että tuo ensimmäinen lettikampaus saattaa jatkossakin livahtaa päähän. Jotenkin tykästyin ja tuntui omalta. Ja ainakin yksittäiset sivuletit on ja pysyy menossa mukana.

-Satu

Uutta ilmettä hotelli helpotukseen

Sisustuksen hienosäätö valloitti nyt vessankin. Kerroinkin teille jo, että olimme viime viikon sunnuntaina harrasteajoneuvo Pick-Nickillä. Siellä kun on näitä kaiken maailman myyntikojuja ja lisäksi rompetori kyljessä, törmäsin kävellessämme kivaan uutta retrotavaraa myyvään kojuun, missä oli tavaraa laidasta laitaan. Purkkia, kippoa, kylttiä ja vaikka mitä! Sieltä sitten mukaani tarttui tämä suloinen vessaharja.

Kun olin tästä kaupat tehnyt ja myyjä pakkasi tavaran laatikkoon ja pussiin, hän kysäisi voiko laittaa käyntikortin mukaan. Noh eihän siitä voinut kieltäytyä! Illalla kun pääsimme kotiin rauhottumaan päivän hulinasta, muistin tämän käyntikortin ja ihan uteliaisuutta kurkkasin. Kokonainen verkkokauppa täynnä tällaista tavaraa, eikä vain muutamaa vaan sivutolkulla silmäniloa. Selailtuani löysin tämän pariksi roskiksen ja kauan hamuamani toisen peltisen muropurkin.

Alunperin meillä on jo yksi peltinen muropurkki, mutta kun yleensä ostamme kahta lajia muroja kaupasta, niin toisellekkin oli tarvetta. Paljon siistimpihän se on että on kaksi peltipurkkia vierekkäin kun taas hieno peltinen purkki ja kämänen pahvipurkki vierekkäin. Aikaisemmin en ollut viitsinyt tilata mistään pelkkää yhtä purnukkaa, mutta nyt kun halusin myös roskiksen niin siinä samassa tämä purkki meni.

- Satu