Täydellinen sekoitussuhde

Yleensä olen suunapäänä kokeilemassa kaikkia uusia ja vanhempia itselleni tuntemattomia tököttejä oli kyse sitten väreistä tai muista tukkatököteistä. Tämän myötä myös valtaosa blogini tukka aiheisista postauksista koostuvat erilaisista testailuista. Testailut on myös yksi niistä seikoista, jotka tekevät blogista juuri itseni näköisen. Testailu into ei siis suinkaan ole blogin myötä tullut pakkomielteinen tapa, vaan on ollut osa minua jo teini-iästä asti. Tämä into uutuuksia kohtaan oli myös yksi blogin perustamiseen johtavista syistä. Blogini olemassa olon myötä testailusta on tullut kaksin verran hauskempaa kun on kanava, jossa voin jakaa testailujani myös muille.

Viime vuosi oli pinkkien suoravärien kanssa yhtä kokeilua ja tulin testanneeksi montaa eri väriä vaaleanpunaisen sekoituksen merkeissä. Olen koko vaaleanpunaisen tukkani ajan sekoittanut värini itse pinkistä, sillä itse sekoitetussa värissä on vain taivas rajana ja valmiin vaaleanpunaisen käyttö kuulostaa omaan korvaani aivan liian tylsältä. Sekoitukseni olen aina tehnyt fiilis pohjalta, mitä milloinkin on huvittanut ja sekoitukset ovat saattaneet aika ajoin sisältää pinkin värin ja hoitoaineen lisäksi punaista tai hopeaa colormaskia. Välillä olen tullut myös sekoittaneeksi paria eri pinkkiä, jotka olen lantrannut hoitoaineella.

Tässä fiilis pohjaisessa värien sekoittelussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Ainainen "riskin otto" on tuonut omanlaista jännitystä elämään ja olen saanut aikaan monia toppeja ja floppeja. Ikävä puoli tosin on, että kun saa tällaisella sekoittelu tavalla aikaan täydellisyyttä hipovan vaaleanpunaisen, on sitä todella vaikea saada tehtyä uudelleen kun ei ole mitään mittoja joista ottaa kiinni. Myös ääripään flopit ovat kurjia, sillä niiden kanssa on kuitenkin elettävä hetki. Siltikin summamutikassa sekoittelussa on oma viehättävä puolensa, sillä saa varmasti uniikin sävyn.

Tammikuussa minuun iski jonkinlainen kyllästyminen arpapeli sekoitteluun ja päätin eri pinkkien kokeilun sijaan lähteä etsimään yhden värin kanssa sitä täydellistä sekoitussuhdetta. Halusin löytää sellaisen sekoitussuhteen, jonka kanssa tiedän varmasti saavani sen oikeanlaisen vaaleanpunaisen. Väriksi valikoitui Biozell Inkin Bubblegum pink, joka oli jäänyt kaappiin lojumaan sitten kokeilun. Yhtenä valintakriteerinäni oli helppo saatavuus, joten Biozell tuntui luonnolliselta valinnalta kun sitä oli lähtöönsäkin jo kaapissa ja sitä olisi vastaisuudessa helppo ostaa lähimarketista. Halusin myös lähteä kokeilemaan sekoitusta hoitoaineen sijaan Ink -värien kanssa tarkoitetun Neutral Tonerin kanssa.

Kun kipaisin hakemaan Toneria hyppysiini, saattoi kokeilut alkaa. Ensimmäinen kokeilu meni vähän hakuammuntana, sillä viimeisimmästä Inkin käytöstä oli jo aikaa, enkä myöskään entuudestaan tiennyt Tonerin vaikutusta värin sekoitukseen. Lähdin siis liikenteeseen ihan vain mittaamalla suurinpiirtein hyvännäköisen seoksen, josta on sitten helppo lähteä muuttamaan suhdetta suuntaan tai toiseen. Ensimmäinen sekoitussuhde oli aivan liian pinkki omaan makuuni, joten tästä viisastuneena tiesin, että seuraavalla kerralla täytyy laimentaa seosta jonkin verran. Tällä tavoin jatkoin aina kun oli aika värjätä vaaleanpunaiseni uudestaan.

Loppujen lopuksi en joutunut kovin montaa kertaa muuttamaan sekoitussuhdetta kun se oikea alkoi löytyä. Pienellä hienosäädöllä sain sekoituksesta juuri sellaisen kuin halusinkin, täydellisyyttä hipovan vaaleanpunaisen, jolla onnistun varmasti joka kerta. Tästä on nyt myös helppo lähteä väriä muuttamaan suuntaan jos toiseen jos mieleni joskus haluaisikin laimeampaa tai vastaavasti räväkämpää. Sekoitussuhteen löytymisen myötä olen myös uskaltanut jättää värjäyksen viime tinkaan kun ollaan jonnekki oltu menossa, sillä nyt tiedän tasan tarkkaan millainen väristä tulee eikä mahdollisuutta epäonnistumiseen enää ole. Jotenkin tuntuu, että tämä oikean sekoitussuhteen etsintä on ollut enemmän kuin hyödyllinen tutkimusretki, sillä nyt jos joskus tämän vaaleanpunaisen ylläpito on ihan lasten leikkiä.

Tämä mystinen täydellisyyttä hipova sekoitus suhde on:
3/4 Neutral Toneria
1/4 Bubblegum pinkiä
+ pari painallusta öljyä

-värionnellinen Satu

Testissä Schwarzkopf #Pure Color

Pääsin jälleen lempiasiani pariin, sillä hetki takaperin Schwarzkopfilta ilmestyi väri uutuus kauppojen hyllyille, #Pure Color. Ensinäkemältä värisarja koostui luonnollisista sävyistä, erilaisista vaaleista, ruskeista, kuparin punaisesta sekä tietysti mustasta. Pienellä google tutkiskelulla värisarjasta löytyy myös muutama räväkämpi sävy, pari punaista ja sinimusta. Vaikka värisarja ei poikkeakkaan sävyllisesti perus värisarjoista, kertoo purkki sen eroavan muista ihan uudenlaisella kosteuttavalla ainesyhdistelmällä ja geelimäisellä koostumuksella.

Vaikka innostuinkin uudesta värisarjasta, ei minua ja luonnollisia sävyjä saa sopimaan samaan pakettiin, joten koekaniini mahdollista testausta varten piti etsiä muualta. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi koekaniinista tuli mieleen oma rakas mieheni, jonka tukka oli enemmän kuin laiton tarpeessa. Kysyttyäni asiaa mieheltäni, suotui hän tehtävään oikopäätä. Kokeiltavaksi sävyksi päätyi tätä myötä 1.0 Raven black. Päätimme samalla myös leikata mieheni hiukset, sillä ne olivat värin lisäksi myös leikkaamisen tarpeessa.

Kun aloin sekoittaa väriä yllätyin siitä kun molemmat, sekä kehite että väri, olivat kummatkin geelimäisiä. Olisin jotenkin ajatellut vain itse värin olevan geelimäistä, joten tämä oli kieltämättä ihan uutta ja erilaista minulle. Aineiden koostumuksen ansiosta puolen paketin mittaaminen oli selkeää ja helppoa kun kummatkin aineet jäivät mittakipossa omaksi kerroksekseen. Myös värin sekoitus oli helppoa, sillä aineet sekottuivat todella vaivattomasti, ihan niinkuin paketin kyljessä oli luvattukkin.

Värin levitys oli valumatonta ihan niinkuin oli luvattu, mutta toisaalta, en ole tainnut ikinä saada mitään väriä valumaan levityksen aikana, joten tämä ei nyt ainakaan minulle ollut mitään maailmaa mullistavaa. Muuten levitys oli ihan erilaista kuin olen tottunut. Kun levitän ihan perus väriä, on sitä helppo seurata missä väriä jo on. Jotenkin tämän kanssa tuli välillä sellainen olo, että onko sitä väriä tuossa jo vai ei, se upposi niin hyvin mieheni alkuperäiseen väriin. Melko pian kuitenkin väri alkoi näyttää hiuksissa mustalta, jolloin pääsin taas kärryille. Toki luulen tämänkin olevan vain totuttelu kysymys.

Helposta huuhdeltavuudesta en voi itse sanoa mitään, sillä mieheni hoiti tämän osuuden. Hänen tuomionsa huuhdeltavuudesta on, että tämä väri oli aikaisempiin perus väreihin verrattaessa jopa hankalampi huuhtoa pois, vaati kuulemma enemmän vaivaa käsiltä. Mieheni ei kuitenkaan leimannut tätä vaikeasti huuhdottavaksi, vaan piti silti helppona vaikkakin hankalempana kuin aikaisemmin käyttämämme värit. Lisäksi ehkä hieman ikävänä sivuvaikutuksena, väriä tarrasi käsiin pesun yhteydessä, jolloin lopputuksena oli pienet värijäämät käsissä. Näin ei ole aikaisempien perus värien kanssa käynyt, joten tämä oli hieman yllättävä.

Kosteuttavasta vaikutuksesta en oikein osaa lähteä sanomaan mitään muuta kuin ainakaan väri ei tuntunut kuivattavan mieheni hiuksia. En kuitenkaan havainnut mitään huomattavaa eroa aikaisempiin väreihin nähden. Tämä kohta ei ole ehkä mikään paras testattava miehen lyhyellä nopeasti uudistuvalla hyväkuntoisella hiuksella, vaan tästä saisi varmasti paremmin irti pidempään ja "vanhempaan" hiukseen kokeiltuna. Lopputulokseltaan väri oli ainakin kiiltävä ja kauniin intensiivinen musta, kaikkea oikeastaan mitä mustalta väriltä voi toivoa.

Ynnätäkseni vielä koko testauksen lyhyempään voisin sanoa tämän olevan ihan perus hyvä väri. Ei mitään hirveän maailmaa mullistavaa, mutta ihan käypä valinta. Plussat annan todella helposta mitattavuudesta ja sekoittamisesta, sillä tässä jos jossain geelimäisyys oli omiaan. Värisarja koostuu kivoista luonnollisista sävyistä ja parista räväkämmästä. Omaan päähäni tätä tuskin koskaan tulee, ainakaan niin kauan kuin olen enemmän tykästynyt luonnottomiin sävyihin, mutta mieheni päähän ihan oivallinen valinta.

-Satu

Tukkavuosi 2017

Nyt kun vuosi on jälleen vaihtunut, on mielestäni aika ynnätä yhteen viime vuoden tukkakuulumiset. Viime vuosi on värin puolesta ollut paljon rauhallisempi kuin edellinen, mutta pituudessa on puolestaan tullut rajujakin muutoksia ja sen puolesta ollut sellainen kokeilun vuosi.

Vuosi 2017 alkoi kasvatusprojektin tiimoilta ja testailin biotiinin vaikutusta tukan kasvuun. Silloin tukkani oli hieman kärsineen näköinen pitkä polkka ja tavoitteena oli saada pitkä, vahva ja hyvä kuntoinen tukkani takaisin. Postaukseen tästä

Jo helmikuussa kasvatus projektini lensi romukoppaan, kun tein radikaalin päätöksen leikkauttaa tukkani ihan lyhyeksi. Olin niin kyllästynyt kehnon näköiseen kuontalooni, että tein suuren päätöksen aloittaa tukan kanssa ihan alusta. Se on kyllä ollut ehkä parhaimpia tukka päätöksiä, sillä lyhyeksi leikkaaminen on avannut yllättävästi silmiäni oman tukkani suhteen. Muun muassa vasta lyhenä huomasin niskani olevan täynnä pyörteitä, jonka takia tukan suoraksi saaminen on ollut aina niin työlästä ja muutenkin tukkani sielunelämä on auennut minulle ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Postaukseen tästä

Lyhyeksi leikkaamisen jälkeen kauppojen hyllyille ilmaantui ihan uusi värisarja, Colorista, jonka värejä minun oli pakko päästä kokeilemaan. Ensimmäiseksi kokeiluksi päätyi sarjan vaaleanpunainen kevytväri, koska olin jo niin tykästynyt vaaleanpunaiseen tukkaani ja halusin pysyä edelleen vaaleanpunaisena. Postaukseen tästä

Pian vaaleanpunaisen kokeilun jälkeen oli päästävä testaamaan Colorista sarjan spraytä suloisena mintunvihreänä. Tämä kokeilu oli kuitenkin omassa tukassani ihan susi ja sainkin vain hirveän sotkun aikaiseksi päästä ropisevan värin kanssa. Postaukseen tästä

Colorista kokeilujen jälkeen seuraava omaa tukkaani koskeva postaus putkahti ulos vasta toukokuussa, jolloin värjäiltiinkin ihan perinteisillä värivalinnoillani videon muodossa. Postaukseen tästä. Värjäysten välillä tulin pohtineeksi eri hiuspituuksien hyviä ja huonoja puolia, postaukseen tästä sekä esittelin muotoilun suosikkeja uuden lyhen tukkani kannalta, postaukseen tästä.

Toukokuun loppupuolella laitoinkin sitten elämäni kunnolla risaseksi tukan suhteen ja päädyin tekemään itselleni sateenkaari värityksen Colorista wash out väreillä. Tämä olikin villein kokeilu sitten hetkeen, mutta vaaleanpunainen oli tässäkin yhä läsnä. Postaukseen tästä

Heti kesäkuun alussa tulin käväisseeksi jälleen kampaajan tuolissa leikkaus mielessäni. Tällä kertaa leikkauksen kanssa mentiin lyhyemmäksi kuin koskaan ihan vain kokeilun halusta. Postaukseen tästä

Pian leikkaamisen jälkeen, oli sateenkaari värini kulahtanut jo melkolailla. Halusin kokeilla vielä uudelleen villimpää väriä ja päädyin testaamaan yhdistelmää vaaleanpunainen + mintunvihreä. Tästä kokeilusta en tullut postanneeksi ollenkaan, vaan tämä jäi vähän pimentoon.

Colorista sarjan kokeilut eivät suinkaan olleet vielä siinä, vaan päädyin testaamaan myös sarjan paint roseblondea tyvivärin virassa. Tämän testauksen myötä löysinkin uuden tyviväri suosikin eli varsin onnistunut kokeilu. Tässä vaiheessa olin myös palannut koko vaaleanpunaiseen kuontalooni. Postaukseen tästä

Tyvivärikokeilun jälkeen päädyin testailemaan Herman's amazingin polly pinkkiä. Tämä oli sellainen väri jonka kokeilua olin kuumotellut jo jonkin aikaa, mutta se oli aina vain lykkääntynyt ajatuksen "samanlainen se on kuin muutkin" takia. Kun viimein kokeilin väriä, ei se ollutkaan samanlainen kuin muut, vaan tämän kanssa sain päähäni täydellisimmän vaaleanpunaisen kuin ikinä. Postaukseen tästä

Elokuun alulla tulin teloneeksi vasemman käden keskisormen paketti kuntoon, joten minun osaltani tukka touhut seisoivat reippaan kuukauden päivät. Vaaleanpunainen värini kuitenkin kaipasi ylläpitoa tuon kuukauden sisällä, joten värjäyspuuhiin päätyikin oma rakas mieheni ja tulimme kuvanneeksi tästä operaatiosta hupaistakin hupaisemman videon. Postaukseen tästä

Kun käteni oli taas toimintakunnossa, tulin kokeilleeksi muutamaa mintunvihreää raitaa etuhiuksiini. Tämä kokeilu toimi syksyn pienenä piristysruiskeena jo hetken taas pelkästään vaaleanpunaisena olleeseen tukkaani. Tästäkään en tullut postanneeksi ollenkaan. Raitojen kanssa mentiinkin sitten pitkälle syksyyn.

Vuoden viimeisenä muutoksena päädyin marraskuussa laittamaan tyveni tummaksi Liven uutuus värillä urban metallics smokey steelillä. Tätä päätöstä pohdein ja lämmittelin pitkän aikaa ennen kuin rupesin tuumasta toimeen. En kuitenkaan päässyt päähänpinttymästäni pidemmälle, niinpä tyveni muuttui tummaksi. Päätös on osottautunut varsin hyväksi, tumma tyvi tuo tukkaani ihan uutta hyvää särmää. Aiheesta postaaminen olikin niitä viime vuoden viimeisimpiä postauksia, postaukseen tästä.  Pituuden kanssa olen lähtenyt nyt loppuvuodesta kasvu suuntaan ja mieltäni polttelee polkkamitta kera lyhyen toisen sivun.

Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2018!

-Satu

Live urban metallics smokey steel + Colorista paint #roseblonde

Olen tullut huomanneeksi, että minulle on jo lähes ominaista innostua kaikenlaisista erikoisemmista uutuus väreistä. Joidenkin uutuuksien kohdalla jää ensi näkemän jälkeen mieltä kaivelemaan polttava kokeilun halun. Live lightener+twist cool rosé taisi oikeastaan olla ensimmäinen johon minulle muodostui lähes pakkomielteinen tarve päästä kokeileman. Liven jälkeen samanlaiset tuntemukset iskivät Colorista sarjan kanssa, eikä siinä auttanut kuin testailla ystävälle paint #greyhair, itselle paint #roseblonde, muutama washout sävy sekä vielä yksi spray sävy. Näiden kuumotusten jälkeen ei hetkeen tullut mitään niin mieltäni kutkuttavaa, että olisin lähtenyt testaamaan. Nyt sitten jonkin aikaa takaperin kaupan värihyllylle ilmaantui Live urban metallics sarja ja kiinnostukseni heräsi samantien. Erityisesti sävy u73 smokey steel herätti mielenkiintoni. Tiesin tosin jo siinä vaiheessa etten haluaisi ainakaan kokonaan luopua vaaleanpunaisesta my little pony tukastani, mutta jokin uutuus värissä jäi mieltäni kutkuttamaan. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa miettinyt vaihtoehtoa tummemmasta tyvestä, mutta aina päätynyt lyttäämään tämän ajatuksen takaisin mieleni perukoille.

Eilen kuitenkin ajatus tummemmasta tyvestä sekä uutuus väristä palasi mieleeni. Aamupäivän asiaa pohdittuani, päätin antautua mielihalulleni ja lähdin värin osto puuhiin. Tiesin ajatuksen aina palaavan takaisin mieleeni, enkä voinut päästä siitä yli enkä ympäri ilman kokeilemista. Niinpä kauppareissulta käteeni tarttui tyveä varten Live urban metallics smokey steel (väriähän ei suositella kuin tummanvaaleasta keskiruskeaan lähtökohtaan käytettäviksi) sekä latvoja varten Colorista paint #roseblonde. Jos joku nyt tässä kohtaa ihmettelee, että miksi ostin vannoutuneena suoravärien suurkuluttajana myös latvoihin jytymmän värin, on syy siinä, että ajattelin tumman värin olevan helpommin kontrolloitavissa suurin piirtein saman vahvuisella vaalealla värillä.

Olin tumman tyven lisäksi ajatellut ajella toisen sivuni takaisin lyhyeksi. Jotenkin vain tämä tällainen tukan polkka mittaan kasvattaminen saa tukkani näyttämään niin tylsältä eikä niin minkään näköiseltä. Olen siis pitkien pähkäilyjen jälkeen ajatellut kasvattaa tukkani (edes toiselta puolelta) polkka mittaan saakkaa. Vaikka olenkin viihtynyt enemmän kuin hyvin lyhyessä pixie leikkauksessani, jäin kaipaamaan pidemmän tukan antamia väri ja laitto mahdollisuuksia. Joten pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen suunnitellut kasvattavani tukkani takaisin polkka mittaan, en välttämättä molemmin puolin, mutta ainakin toinen. Saan sen kuitenkin myöhemminkin takaisin lyhyeksi jos siltä tuntuu. Mutta palaten eilisen touhuihin, olin siis päättänyt tehdä jotain uutta myös tukan pituudelle ja ajatus lyhyestä toisesta sivusta alkoi kiehtomaan. Enempiä asiaa märehtimättä otin koneen kauniiseen käteen ja tiputtelin tukkaa lavuaariin.

Kun tukka oli leikkauksen puolesta kunnosta, oli värin aika. Olin suunnitellut laittavani smokey steeliä noin sentin pari tyvestä lähtien, joten juuri leikattu lyhyt sivuni tulisi kokonaan tummaksi ja  loppu päässä liu'uttaisin sen vaaleanpunaiseen. Laitoin värin ensimmäisenä lyhyeen sivuuni, jonka jälkeen lähdin osio osiolta rakentamaan itselleni folio kypärää. Pitkän ja puuduttavan folioimisen jälkeen olin vihdoin valmis. Vaikutus ajan suurimmat pelot olivat viivotin suorat siirtymiset tummasta vaaleaan sekä muutaman tumman värin siveltimen kanssa sattuneiden virheliikkeiden näkyminen. Tässä kohtaa oikeastaan toivoin ajatukseni saman vahvuisten värien helpommasta kontrolloitavuudesta pitävän paikkaansa. Kun viimein sain värin pois päästäni huomasin lopputuloksen olevan vielä täydellisempi kuin ikinä uskalsin toivoakkaan. Virheliikkeistä ei ollut mitään näkyviä jälkiä eikä liuku ollut viivotin suora vaan juuri sopivan epätasaisesti liukuva. Lisäksi tumma tyvi toi tukkaani niin paljon lisä särmää, että värin jälkeen lyhyt sivunikin oli entistä kivempi. Ainut ikävä asia oli tummana paistava väriraja otsalla, mutta sepä onkin pienin mahdollinen paha mitä voi sattua.

Olen siis kaikin puolin rakastunut lopputulokseen, tämä on juuri täydellinen piristys kasvatus projektin keskellä. En voi olla muuta kuin tyytyväinen omaan kädenjälkeeni!

-Satu

Harmaata ja ripaus minttua

Pari viikkoa takaperin harmaahapsena viihtyvä ystäväni otti puheeksi, että olisi jälleen aika pienen tukkaoperaation. Tämän viikon maanantaina saimme aikataulut sopimaan yhteen, joten ei muuta kuin hihat heilumaan. Lähtökohtana operaatiossa oli komeasti kasvanut juurikasvu ja harmaasta perusvaaleaksi kulahtanut muu tukka.

Lähtökohta

Nyt kun ystäväni suuri päiväkin on jo juhlittu, ei tällä kertaa ollut pidennysten takia pakottavaa tarvetta pysyä samanlaisessa harmaassa kuin aikaisemmin. Joten nyt oli periaatteessa vain taivas rajana. Ajattelimme kuitenkin pysyä suurilta osin harmaassa, koska sen eteen on tehty niin monia tukkaoperaatioita. Suunnitellessa ajatukset kääntyivät pieniin pastellisiin piristysruiskeisiin joten vaihtoehtoina käytiin läpi värillinen tyvi, raidat, latvojen liukuväri ja kaikkea niiden väliltä. Loppujen lopuksi päädyimme laittamaan pientä elävyyttä latvoihin pastellisella mintunvihreällä liukuvärjättyjen osioiden muodossa.

Operaatio alkoi tyven vaalennuksella. Monien aikaisempien kokeilujen jälkeen olemme todenneet ystävälleni kaikkein sopivimmaksi Schwarzkopf blonde L101 silver blonden, miedompi ei riittäisi ja jytympi olisi turhaa. Tämän vaalennusaineen jäjiltä ystäväni tukka on juuri sopivan vaalea tarkoituksiimme. Levitin vaalennuksen vain kasvaneeseen tyveen jakaus jakaukselta ja annoimme vaikuttaa. Vaalennuksen jälkeen kuivasimme hiukset ennen suoravärin levittämistä.

Sekotin kaksi väriseosta, harmaan ja haalean mintunvihreän. Harmaaseen käytin Herman's amazingin gilda granny greytä sekä pisaran verran sylvia silveriä ja lantraukseen hopeahoitoainetta sekä hieman tavallista hoitoainetta. Haalen mintunvihreän sekoitin Colorista washout #minthairista, jota laimensin hopeahoitoaineella sekä tavallisella hoitoaineella. Ennen värin levitystä, jaoin hiukset neljään osaan, kahteen etu/pääliosaan ja kahteen takaosaan. Aloitin levityksen niskasta ja etenin sieltä ylöspäin. Levitin väriä osio osiolta, laitoin joka toisen kokonaan harmaaksi ja joka toiseen tein latvaan liukuvärin mintulla. Jatkoin tällä tavoin takaosat loppuun asti. Kahdessa viimeisessä osassa lähdin korvan vierestä ylöspäin samaa tyyliä toistaen.

Lopputuloksesta tuli kaikin puolin hauska, sopivan pastellisella tavalla erikoinen. Minttu näkyy lopputuloksessa jännästi, toisesta kuvakulmasta hädin tuskin erottaa ja toisesta kuvakulmasta näkyy selvästi eli oikeastaan näkyvyys on katsojasta kiinni. Siksi tämä olikin hirveän vaikea kuvata kun en onnistunut ikuistamaan lopputulosta niin kuin itse sen näin. Toki olisin voinut mintun kanssa jättää lantraamisen hieman vähemmälle, mutta katsotaan mitä seuraavalla kerralla keksimme ystäväni kanssa, jatkammeko tätä ideaa parannellen vai kokeilemmeko jotain ihan muuta. Se jää taas nähtäväksi.

-Satu

Väriä latvoihin

Kun olin saanut sormeni pois harsopaketista ja muutenkin toimintakuntoon, esitettiin minulle pienoinen värjäys pyyntö. Enhän tietenkään voinut kieltäytyä, sillä sormeni syyhysivät jo tekemään värjäys puuhia. Lisäksi tiesin luvassa olevan jotain kivan värikästä ja vähän villimpää projektia. Kohteena minulla oli kesäkuussakin piinapenkissäni piipahtanut (aikaisempaa värjäystä koskeva postaus tässä) työkaverini tytär ihanan pitkän, luonnonvaalean tukkansa kanssa.

Tällä kertaa lähdimme hakemaan jotain räväkämpää kuin viimeksi ja väreiksi valittiin Coloristan washout #minthair, Biozell inkin caribbean turquoise sekä Live color ultra brights shocking pink.

Viime kertaan nähden oli myös tarkoitus tehdä latvaväri pidemmältä, noin puolesta välistä pituuksia. Sekotin tälläkin kertaa kustakin väristä kaksi seosta, hailakamman liu'utusta helpottavan seoksen sekä lopputuloksessa enemmän näkyvän räikeämmän seoksen. Laitoin värejä vuoronperään raita raidalta ja kerros kerrokselta. Kesäkuun värjäyksen tapaista jännitystä lopputuloksesta ei tällä kertaa ollut ilmassa, vaan vaikutusaika kului minun osaltani paljon turvallisemmin mielin.

Lopputuloksesta tuli kaikin puolin onnistunut. Olin itse tyytyväinen aikaansaannokseeni ja mikä tärkeintä tukan kantaja oli ilmeisen tyytyväinen uuteen räväkkään väriinsä. Näissä tukkatouhuissa ei ole mitään sen palkitsevampaa kuin se, että "uhri" nousee piinapenkistäni hymyilevänä ja tyytyväisen näköisenä.

-Satu

Mies värjäyspuuhissa

Kuten aikaisemmin on tullut mainittua, pari viikkoa takaperin minulle kävi pieni tapaturma töissä, jonka johdosta vasenta keskisormea koristi kynnen sijaan hervoton harso tuppo. Tästä johtuen koko keskisormi oli toimintakyvytön tollo ja loppu käsi melko onneton tekemään yhtään mitään. Ennen tapaturman sattumista olimme kerinneet mieheni kanssa suunnittelemaan vähän tekemistä lomani varalle, Apulannan keikkaa ja risteilyä. Olin tietysti myös suunnitellut valmiiksi, että tukka pitää värjätä ennen niitä, koska kukas nyt kulahtaneella tukalla haluaisi ihmisten ilmoille lähteä. En ainakaan minä!

Värjäyksen kanssa minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko kokeilla yhdellä kädellä tai suostutella miestä hoitamaan koko operaatio. Hetken pohdittuani, päätin vältellä ylimääräistä kaaosta ja suostutella miestä apuun. Yllättävän pienillä neuvotteluilla mies suostui tehtävään antaen pienen varoituksen sanan: "en sitten ole ikinä ennen värjännyt hiuksia".

En tietenkään voinut olla videoimatta tätä kokemusta, joten eikohän katsella miten siinä kävi.

-Satu