Kevään merkkejä

Maanantaina sormeni alkoivat syyhytä ja mieleeni putkahti visioita. Kuten kuvasta voi päätellä nämä tuntemukset liittyvät ompelemiseen. Viime vuonna innostuin ompelemisesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pienentyneen vaatekokoni myötä jouduin monessa verkkokaupassa pettymään, ettei niitä ihania, selaamiani vaatteita ole tarpeeksi pienessä koossa. Niinpä innostuin kokeilemaan itse. Ompelu ei silti suinkaan ole mikään viime kesänä opittu taito vaan se on oikeastaan ollut minulla aina. Se vain parantuu ajan myötä. Noh, mutta palatakseni viime kesään, tuli kesän ja alkusyksyn saldoksi kymmenen kellohametta, yksi toppi, kolme jakkua, yksi mekko, yksi hihaton kauluspaita ja kaksi keskeneräistä työtä, mekko ja perus kauluspaita. Ne ovat kyllä edelleenkin kesken, koska kummassakin tuli vastaan sellainen kohta, jossa luovuus loppui sillon kesken. Asiat voisi tosin ratketa näin tauon jälkeen, pitää vain kaivaa ne jossain kohtaa takaisin esille ja työn alle.

Ja viime kesästä jälleen tämän viikon maanantaihin, päädyin kangaskauppaan. Iltapäivään mennessä inspiraatio oli noussut jo lähes pakkomielteiselle tasolle, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kangaskauppaan mennessä minulla oli karkea visio kellohelmaisesta mekosta, jonka päävärinä olisi pastellinen mintun- tai vedenvihreä. Lisäksi halusin mekkooni laittaa jollain tavalla pitsiä, en vain vielä tiennyt miten, mutta kuitenkin tiesin haluavani sitä. Vaikka minulla onkin entuudestaan kokemusta kellohameiden teosta, on tämä ensimmäinen kokonainen kellohelmainen mekko, joten melkoisen pitkälti mennään kokeilu pohjalta.

Paljon olen kerinnyt mekkoa jo tekemään, monta kertaa purkamaan ja hiomaan sitä vieläkin paremmaksi. Silti paljon on vielä tekemättä, joten ikävä kyllä tämä ei vielä ole se valmiin esittely postaus. Hyvin karkean visioni, olemattoman "ostoslistan" ja teon yhteydessä parantuneen suunnitelman takia olen kerinnyt vierailemaan jo toiseen kertaan kangaskaupassa hakemassa lisää tarvikkeita. Lisäksi innostuin kankaan väristä niin paljon, että tulin ostaneeksi vielä ensimmäisen vierailuni jälkeen jääneen loppu pakan kangasta. Myös kankaan ja pitsin yhdistelmä miellyttää hyvin vahvasti silmiäni, niinpä haluan tehdä tämän jälkeen vielä jotain ihan muuta samalla yhdistelmällä. En vain vielä tiedä mitä.

Vaihteeksi taas erilaisia kuulumisia täältä suunnalta. En olisi kyllä itsekkään viikko pari takaperin arvannut tarttuvani jälleen kankaisiin ja ompelukoneeseen tällaisella innolla ja tarmolla. Välillä elämä osaa yllättää ja kunnolla!

-Satu

Colorista paint #greyhair

Edellisviikolla tein kaupassa hienon löydöksen, kohtasin ensimmäistä kertaa Colorista paint värisarjan. Lähes kaikki sävyt olivat suoraa iloa silmilleni, sävyjä, joita ei ole ennen kaupasta löytynytkään. Olo värihyllyllä oli sama kuin lapsella karkkikaupassa. Joukossa oli myös yksi vaaleanpunaisen tapainen väri, mitä voisi jopa omaan tyveen kokeilla joskus, jos uskallan. Eniten kuitenkin huomioni herätti harmaa sävy ja aloinkin jo heti päässäni miettimään sotasuunnitelmaa, jolla saisin ystäväni suostumaan värin testaukseen.

Olemme jo pitkän aikaa yhden ystäväni kanssa pyrkineet saamaan hänen hiuksistaan mahdollisimman kylmän vaaleat, lähes harmahtavan vaaleat. Onnekseni ja innostuksekseni ystäväni ei kaivannutkaan sotasuunnitelmani mukaista suostuttelua, vaan suostui oikopäätä. Tämä myönteinen vastaus sai minut repeämään täysin henkseleistäni ja olinkin heti seuraavana päivänä tyhjentämässä kaupan hyllyä ennen kuin joku muu kerkeää sen tekemään.

Yhteistä aikaa värjäys operaatioon löysimme viime viikon tiistaina, jolloin sormeni syyhysivät jo malttamattomana päästä testaamaan kauppaan ilmestynyttä ensimmäistä harmaata väriä. Fiilis oli kaikin puolin sanoinkuvaamattoman innokas. Odotukset väristä olivat korkealla, mutta kuitenkin pienen varauksen kera, entä jos koko purkki onkin paska puhetta. Se selviää vain testaamalla, joten istutin ystäväni tuolille ja rupesimme tuumasta toimeen.

Vaikutus aikana väri näytti melkoisen tumman harmaalta, mutta oman tyvivärini kanssa kokemusta rikkaampana, en huolestunut vielä tässä vaiheessa. Omakin tyvivärini näyttää vaikuttaessaan lähes viininpunaiselta vaikka lopputuloksena on jonkin sortin vaaleanpunainen väri. Siispä en ruvennut tässä vaiheessa vielä muodostamaan minkäänlaista mielipidettä väristä. Jännimmät hetket koin kun ystäväni tuli tukkapyykiltä kylpyhuoneestamme pyyhe päässään. Pienen jännityksen jälkeen pyyhkeen alta paljastui kauniin harmahtava tukkapehko, jes!

vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen

Kaikkein palkitsevinta tiistai illassa oli ystäväni sanat "Nyt voin sanoa, että tää tukka on tavoitteessa", voi vitsit kun ne sanat lämmittivät mieltäni. Tuli sellainen olo, että kerrankin saan jotain todella hyvää aikaiseksi, olen itsekkin kerta kaikkisen tykästynyt lopputulokseen. Tästä voikin päätellä tyytyväisyytemme testaukseen ja itse väriin. Sanonkin, jos harmaa hapseksi halajaa kannattaa tämä testata!

-Satu

Uudelle tasolle

Kiina-postauksessa vilahtikin jo uusi rakkauden kohteeni. Menin ostamaan kameran! Jo nuorempana pikkutyttönä ainainen haaveeni oli oma järjestelmäkamera. Haave ei kuitenkaan silloin toteutunut ja se onkin kytenyt sisälläni teini-iästä asti. Alkaneen blogi taipaleeni myötä hyvän kuvausvehkeen tarve on noussut tähtitieteelliselle tasolle, enkä puhelimella viime aikoina ole juuri muuta tehnyt kuin käyttänyt kamerana. Ja vaikka olisi millainen puhelin, on se silti aina puhelin. Ei mitään kunnollisen ja oikean kameran rinnalla. Toisena haaveen uudelleen sytyttävänä tekijänä taisi toimia sivutyöni, jossa olen hieman tekemisissä kameroiden kanssa  Viime viikolla päätin vihdosta viimein tehdä ikuisen haaveeni todeksi, aloitin symbioosi elämän rakkaan Nikonini kanssa.

Kuvaustaidot minulla on tosin vielä ihan alottelijan tasolla, koska ennen hyppysissäni ei ole ollut tällaista kunnon vehjettä. Luotan kuitenkin siihen, että opin kaiken aikanaan, pienin askelin eteenpäin, eihän ketään ole seppä syntyessään. Tosin kameran oston yhteydessä sain kaupanpäällisenä lahjakortin kuvauskurssille, se voisi olla iso harppaus eteenpäin opettelussa. Saa kuitenkin nähdä tulenko käyttämään lahjakortin hyödykseni, sillä kursseja järjestetään tunnin ajomatkan päässä. Tuollainen kurssi voisi olla kyllä mukavaa puuhastelua tulevalle talvi- tai kesälomalle, saa nähdä.

Yhteyselomme Nikonin kanssa on lähteny loistavasti käyntiin ja olemmekin olleet kosketuksissa päivittäin. Tutustumis aikaamme on tosin rajoittanut aikaisin pimenevät päivät. Päivänvalossa otetut kuvat ovat mielestäni niitä kivoimpia

-Satu

Monikäyttöinen vesiputousletti

Siitä on kulunut jo hetken aikaa kun olen viimeksi tehnyt kunnollisen kampaus postauksen. Ennen vuoden vaihdetta oli tosin pientä kampaus kokeilua, mutta sitä ei voi laskea näihin, koska esittelin vain pelkän lopputuloksen, en niinkään itse kampauksen tekemistä. Päätinpä siis hakea pientä vaihtelua ja tein "opastusvideon" etuhiuksiin tehtävästä vesiputousletistä.

Letti on kaikinpuolin helppo toteuttaa, eikä tarvitse olla mikään letitysnero kyhätäkseen tällaista kasaan. Lisäksi letti on todella monipuolinen yhdistää niin arkiseen kuin juhlavampaankin lookkiin. Lopputulos riippuu siitä, mihin sen yhdistää ja vaihtoehdothan on lähes rajattomat, vain mielikuvitus on rajana. Lettihän on sovellettavissa myös sivulle tai koko pään ympärille, silloin tosin homma täytyy kääntää ympäri niin, että "putoavat" osiot on alaspäin. Tässä versiossa ne osiot ovat niin sanotusti ylös päin.

Siirtykäämme itse videon pariin.

Tällainen on minun versioni vesiputousletistä, mukava piristys arkeen tai osana juhlavampaa kampausta.

-Satu

 

Yllätys Kiinasta

On varmaan jo tullut puuduttavan paljon täällä blogissa ilmi, että olen hirveän innostunut yhdestä Kiina -tavaraa myyvästä verkkokaupasta. Innostuin kaupasta kaverini kautta, ketä on tehnyt mielestäni kivoja pieniä hankintoja kyseisen verkkokaupan kautta. Siitä innostuneena päätin itsekkin hieman kurkata valikoimaa. Olenkin tullut nyt tilanneeksi sieltä vaikka mitä tukkajuttuja, joita olen hamunnut jo hetken aikaa, mutten ole ikinä raaskinut ostaa kun ne ovat nenäni eteen osuneet täällä Suomessa tai suomalaisissa verkkokaupoissa. Kiinakaupassa nämä kaikki ovat olleet huomattavasti halvempia, joten olen ihan hullaantunut hankinnoistani.

Kaikkien näiden hiuksiin liittyvien hankintojen lisäksi olen myös tullut tilanneeksi muutamia vaatteita. En vielä tosin ole ulkaltanut ostaa mitään "tyköistuvaa" tai muuta sellaista, missä koon pitää täsmätä täysin, sillä olen vielä hieman epävarma koon valinnasta. Olenkin lähinnä ostanut leggingsejä, trikoomekkoja ja löysiä pitkähihaisia paitoja, kaikkea tuollaista, mikä on helppo ostaa pelkällä arviolla.

Perussääntönähän pidetään, että Kiinasta ostettavien vaatteiden kanssa kannattaa ottaa kokoa suurempi kuin normaalisti. Näin olen minäkin toiminut ja leggingsien kanssa on osunut melkoisen nappiin. Yhdet tosin yllättivät lyhkäsyydellään vaikka minussakaan ei ole mittaa juuri puoltatoista metriä enempää. Paidat ja mekot taas ovat olleet löysempiä, mitä olen etukäteen ajatellut, mutta kuitenkin käyttökelpoisia.

Nämä eivät kuitenkaan ole olleet niitä yllätyksiä mihin otsikossa viittaan. Varmaan jokainen on kuullut tarinoita siitä, ettei Kiinasta tilattu tavara välttämättä aina vastaa tuotekuvaa, vaan paketissa voi odottaa jotain ihan muuta. Minulle kävi ensimmäisen kerran näin, tosin hyvin pienessä mittakaavassa. Luulin tilaavani harmaan puseron pitsisellä löysällä pitsikauluksella ja pitsihihoilla. Todellisuus kuitenkin erosi hieman odotetusta ja harmaan kankaan tilalla oli mustavalkoista kukonaskel kuvioista kangasta.

Omiin korviini kantautuneet tarinat tavaroiden ja vaatteiden poikkeavuudesta tuotekuvaa kohtaan ovat olleet negatiivisia ja todella rajuja. Omalla kohdallani tämä ero oli kuitenkin vain ihan pieni, yhden kankaan verran. Lisäksi tämä ero oli omaan makuuni vain positiivinen. Kaikista tällaisista perus kuoseista kukonaskel on ehdoton suosikkini. Paitaa kokeillessani tokasinkin miehelleni: "mistä ne tiesi, että tykkään kukonaskel kuosista".

-onnistuneesta yllätyksestä ilahtunut Satu

Kihara kokeilu

Sairastellessani tuli jonkin verran ihmeteltyä Youtuben ihmeellistä maailmaa, jollain tavalla aika oli saatava kulumaan. Törmäsin siellä videoon, jossa testin kohteena oli curlformersit. Vaikka itsellänikin ne oli kaapissa odottelemassa kokeilua, päätin uteliaisuuttani katsoa videon. Ensi tekijöikseni huomasin, että vaikka videon tekijällä oli suurin piirtein samanmoinen tukka kuin minulla, oli hänellä curlformerseja tupla määrä.

Videosta hämmentyneenä päätin, että kun terve päivä koittaa, on minun pakko kokeilla riittävätkö omani edes kokeiluun vai jääkö homma puoli tiehen. Kuten pelkäsinkin, ei omani piisannut kuin pinta raapaisuun ja millainen testi se muka olisi jos vekottimet ei piisaa. Tukan paksuus teki tepposet jälleen, minun kannaltani se on tosin hyvä juttu, että tukka on paksu, mutta testin kannalta se tarkoittaa lisäpakettien odottelua. Näissä kuvissa on siis alimmat hiukset kiharrettu curlformersien voimalla ja päälimmäiset kihartimella, joten testiksi tätä ei voi kutsua kun ei ole koko päätä tehty ilman lämpöä. Kunnon testi on siis vielä tulossa kunhan lisäpaketit saapuvat.

Tässä postauksessa emme päässeet puusta pidemmälle testin suhteen, mutta tämäkin pieni kokeilun poikainen sai sisäisen hassuttelijani heräämään. Ja jottei kaikki olisi aina niin tavalllista ja totista, tein teille pienen "loppu kevennyksen".

-Satu

Hellelukemia

Oikaistakseni heti, otsikko ei tarkoita tällä kertaa mitään ihanaa lämmintä lomareissua tai vastaavaa, mitä voisi aluksi ajatella. Kotosalla olen ja ulkona pakkaset paukkuu, kropallani puolestaan on ollut tämän loppuviikon ajan sellaiset helle bileet käynnissä ettei tosikaan. Helpommin sanottuna, olen sairastanut viimeisimmät päivät ja aikani on kulunut patjan ja peiton välissä. Pahimmillaan olen viikonlopun aikana käväissyt hyvin lähellä neljääkymmentä astetta kuumeen kanssa, joten veto on ollut tipo tiessään. Nyt kuitenkin on jo parempi päivä, mutta yritän silti pysyä ihan rauhakseltaan, ettei kuume enää palaisi. Vaikka kuume helpottikin on yläkroppani vielä melkoisen turta kokoaikaisesta yskimisestä ja niistämisestä.

Viimeisimmän kahden kuukauden aikana olen kyllä sairastanut enemmän kuin pitkään aikaan. Kummatkin "taudit" olen saanut tartuntana mieheltäni. Kaikkein huvittavinta tässä on se, että töissä tapaan päivittäin todella paljon ihmisiä niin luulisi tautien tarttuvan sieltä, mutta ei, saan tartuntani mieheltäni. Ainakin kahden viimeisimmän perusteella voin tästä eteenpäin pelätä tartuntaa joka kerta kun mieheni sairastuu.

Nyt kuitenkin olo on parempi kuin viimeisimpinä päivinä ja toivonkin, että tämä tauti olisi tällä selätetty. Pidetään peukkuja!

-Satu

Testissä suoristusharja

Nyt on se hetki, nyt on aika testata suoristusharjaa. Viime vuoden puolella kerroinkin jo hankkineeni suoristusharjan testausta varten. Himosin aluksi Remingtonin versiota, mutta pidemmälle ajateltuna hinta oli minun makuuni liian tyyris siltä varalta jos laite olisikin ihan susi. Niinpä päädyin tilaamaan suoristusharjani kympillä Kiinasta. Kaiken järjen mukaan laitteilla ei pitäisi olla niin suuria eroja, että toinen suoristaisi ja toinen ei. Kuitenkin toimintaperiaate kaikissa on sama merkistä huolimatta. Pieniä eroja toki voi olla, sitä en kiellä. Näkyvänä erona oman laitteeni ja muiden näkemieni välillä on suoristusharjani sirompi koko. Olen myös huomannut joissain versioissa olevan lämpötilan säätö, mutta sitä ei omassani ole.

Testi on tämänkin laitteen kohdalla videon muodossa. Omasta mielestäni videosta saa jotenkin enemmän irti kuin pelkistä kuvista, joten tässäpä sitä on.

Lopputuomio vielä tekstin muodossa
Kaikin puolin hauska tapa suoristaa hiuksia ja laite tosiaan suoristaa ihan samanveroisesti kuin suoristusrautakin. Omassa päässäni tuntuu ainakin, että tämän kanssa suoristettuna lopputulos ei ole niin littana ja päätä myöden menevä kuin raudan kanssa. Ainakin tuntuu siltä, että tukka olisi jotenkin ilmavampi. Luonnonkiharan hiuksen kanssa en kuitenkaan puhuisi ajan säästämisestä. Toki luulisin, että pienten hienosäätöjen tekeminen lähtöönsä lähes suoraan tukkaan onnistuisi helposti tämän kanssa. En osaa sanoa kumpi mahtaa olla hellävaraisempi tämä vai suoristusrauta, mutta toisaalta ajateltuna tämä lämmittää tukkaa vain toiselta puolelta, kuitenkaan en mene kumpaakaan tässä kohtaa tuomitsemaan. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen testiin ja laitteen toimintaan, tykkäsin. Tämä laite on kyllä ansainnut paikkansa suoristusraudan rinnalla ja varmasti tulee olemaan omassa arjessani käytetty laite. Suosittelen kokeilemaan jos pientäkin kiinnostusta on herännyt laitetta kohtaan. Minä ainakin tykästyin!

-Satu

Uudenvuoden vastaanotto

Tämän vuoden ensimmäisen postauksen kunnian saa pieni eilisen muistelu. Päivä alkoi mukavasti rauhallisella kotona oleilulla, sillä onnekseni minulla oli vapaana sekä uudenvuoden aatto että -päivä. Aikaisemmin olen ollut uudenvuoden aattoina töissä, joten aina on ollut hirveä kiire laittautumisen sun muun suhteen. Tänä vuonna ei ollut niitä ongelmia. Sain rauhakseltaan laittautua ja tehdä muita omia juttujani.

Uudenvuoden kampauksekseni päätyi aikaisemmin tällä viikolla kokeiltu kihara linnunpesä letti systeemi. Jotenkin vain tykkäsin sen erilaisuudesta normaaleihin päässäni näkyviin väkerryksiin. Meikki menikin sitten taas tavalliseen tapaansa. Laittautumiseni lopputulos olikin osittain vanhaa tuttua ja osittain uutta ja ihmeellistä. Kun oma laittautumiseni oli hoidettu sain vielä kunnian kihartaa ystäväni tukan ennen juhlinnan varsinaista alkamista. Illan karvan räpellys ei kuitenkaan ollut vielä siinä vaan yön pikkutunneilla tuli letitettyä miesten partoja ja myös yhden miespuolisen ystävän irokeesi (omaa tukkaanikin reippaasti pidempi) taipui letille.

Perinteisesti uudenvuoden juhlintamme on alkanut paikallisen suurtapahtuman, kaupungin oman ilotulituksen katselulla ja sitä menimme tänäkin vuonna katsomaan. Sieltä jatkoimme perinteiden mukaan porukalla illan emännän ja isännän luokse. Koko uusivuosi on muodostunut kaveriporukassamme perinteeksi ja oikeastaan se vietetäänkin joka vuosi samalla tavalla.

Kuvia ei tullut illasta otettua muuta kuin alottelun aikaiset muutamat räpsyt. Olisi enemmänkin ihme jos muistaisi kuvia räpsiä illan mittaan, mutta onneksi muistot ovat säilyväistä sorttia ilman kuviakin. Ilta meni kaikin puolin onnistuneesta, joten uusivuosi alkaa todella hyvillä fiiliksillä täällä suunnassa.

Innostavaa alkanutta vuotta kaikille!

-Satu