Colorista Spray #minthair

Vielä yksi Colorista postaus! Viimeisenä oli pakko vielä testata värisarjan spray. Tuttavani osti itselleen sprayn, tosin eri värisen, jo heti kun nämä tulivat kauppaan paikkakunnallani. Hän tykästyi väriin mukavana pienenä piristysruiskeena, joten minäkin päätin testata pitkän pohdinnan jälkeen. Väriksi valitsin villin mintun vihreän. Teinkin viimeisimmän värjäykseni, liukuväri vaaleanpunaisesta olemattomaan vaaleanpunaiseen, juuri tätä kokeilua silmällä pitäen.

Tarkoituksenani oli testata tätä väriä tukan vaaleinpaan kohtaan eli päälitöyhdön latvoihin. Suihkuttelin väriä pitäen paperia värjättävien hiusten alla suojaamassa alempia hiuksia ja korvaani. Sprayta sai suihkutella melkoisen rankalla kädellä ennen kuin näkyi missään. Hiukset joihin suihkuttelin väriä jäi aluksi hieman märän näköiseksi, mutta kuivahti sitten.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin likaisen kellertävän vihertävä ällötys. Minulla lähtökohta ei kuitenkaan ollut se blondi vaan hailakan vaaleanpunainen, joten oma tukan värini saattoi olla tekijänä tähän ällötysväriin. En siis täysin voi lytätä tätä kun oma lähtökohtani ei ollut puhdas, voin vain sanoa että tämä sävy ei toimi hailakan vaaleanpunaisen päälle laitettuna. Huomasin itselläni värissä myös toisen epämukavan seikan värin lisäksi, se ropisi päästäni pois. Päädyin siis hetimiten tukkapyykille tämän viimeisen kuvan jälkeen, muuten olisi varmaan ollut koko asunto täynnä ropissutta väriä. Jännin tässä kuitenkin on se, ettei tuttavallani ollut ilmennyt tällaista ropinaa. Omituiseksi välillä menee nämä tukkajutut. Omalta kohdaltani joudunkin nyt tästä väristä ja tästä sävystä sanomaan, että en tykännyt.

-Satu

Tuunattavaa kaapin perukoilta

Vaatekaappini perukoille on noin vuosi takaperin eksynyt isolierinen huopahattu. Silloin kun tulin sen ostaneeksi, en oikein osannut päättää onko se päässäni tyhmän vai kivan hauskannäköinen, niinpä en sitä silloin tullut palauttaneeksikaan. Näin vuoden kaapissa olon jälkeen voin sanoa vastaukseksi, että hattu taisi kuitenkin olla liian tyhmän hauskan näköinen päässäni, ei se muuten olisi kaapin perukoilla vuotta viettänyt. Eräänä kauniina (tai vähemmän kauniina) iltana hatun olemassa olo palasi mieleeni. Ajatukset siinä sitten juoksi siihen suuntaan, että entäs jos näyttäisin lierille vähän saksia. Rahallisesti minulla ei ollut hatussa montaa penniä kiinni, joten siltä kannalta minulla ei ollut mitään hävittävää. Lähtökohtaisesti hatun materiaalikin näytti siltä ettei pitäisi olla moksiskaan pienestä saksimisesta. Varauduin kuitenkin henkisesti siihen ettei materiaali riemastuisi saksimisesta vaan vaatisi jonkun sortin reunanauhaa.

Mitäs sitä enempää ihmettelemään, hattu kaapista ja tykötarpeet pöydälle. En lähtenyt heti saksimaan, vaan aloitin mittaamalla ja piirtämällä leikkaus viivan. Suoralta kädeltä leikkaamalla olisi lieristä varmasti epämuodostunut, niinpä tässäkin hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty tai ainakin täysin piloille meno on ehkäisty. Lähdin liikenteeseen neljällä sentillä, piirsin viivan ja leikkasin sitä pitkin.

Ja sitten vielä sentti. Jos nyt kuitenkin vielä sentti. Ja vielä pikkuisen, puoli senttiä. Lopulta lieristä tuli lähteneeksi kuusi ja puolisenttiä, noin puolet alkuperäisestä lieristä.

Niin vain lieri hupeni ja omasta mielestäni sitä mukaa peilikuva parani hatun kanssa. Jotenkin vain se valtavan iso lieri sai pääni näyttämään epämuodostuneen pieneltä. Lierin pienentymisen myötä tuntui, että mittasuhteet alkoivat tulla kohdilleen. Loppujen lopuksi tuunaus osottautui niinkin yksinkertaiseksi, että pelkkä saksien näyttäminen riitti eikä reunanauhaa tarvittu. Hatun ilme muuttui kertaheitolla, nyt se on ihan eri maata kuin alkuperäisenä.

-Satu

Colorista Washout #pinkhair

Olemme jälleen uutuus värin parissa ja tällä kertaa testaus kohdistui omaan tukkaani. Tämän kerran testauksen kohteena oli Colorista värisarjan suoraväri Washout #pinkhair. Kaupan hyllyyn ilmaannuttuaan tämä sai sormeni syyhyämään kokeilun halua. Tässä noin puolenvuoden aikana, jona tukkani on ollut vaaleanpunainen, olen tullut kokeilleeksi useampaa erilaista pinkkiä väriä. En siis ainuttakaan väriä ole laittanut sellaisenaan päähäni, vaan joka kerta tehnyt oman miksauksen pinkkiä väriä, hoitoainetta ja joskus myös sekoittanut joukkoon hopea colormaskia. Päässäni olleet värit ovat siis joka kerta olleet oman maun ja fiiliksen mukaan tehtyjä miksauksia.

ennen pastellointia

Palataksemme takaisin asiaan, oli myöskin tätä pinkkiä kokeiltava. Ostettuani purkin, oli minun pakko heti kotona kurkata millaiselta väri näyttää. Sellaisenaan väri oli hailakka pinkki, ei mikään huutavan kirkas mutta silti hyvin kaukana vaaleanpunaisesta. Kuten olin arvellutkin, vaati tämä väri pastellointia ennen kuin se oli sopiva omiin tarkoituksiini.

pastelloituna

Tässä kohtaa minun on pakko myös korjata yksi väite mihin törmäsin yhdessä saman sarjan suoravärin testaus videossa: "vaikutusaikaa lyhentämällä saa haaleemman lopputuloksen". Ei, jonkulla tosin voi toimia, mutta jos tukka on yhtään kuiva, voi se imasta väriä hetkessä kuin sieni. Mielestäni hyvä muistisääntö suoravärien kanssa on se, että väri näyttää suurinpiirtein samalta kulhossa kuin päässäkin. Eli jos kulhossa väri on liian tumma tai intensiivinen, kannattaa se lantrata hoitoaineella toivotun väriseksi. Tämä tosin koskee puhdasta lähtökohtaa, ensimmäistä kertaa värjätessä siis neutraalin vaaleaa ja uudelleen värjätessä samalla värillä kulahtanutta vanhaa väriä. Kun itse tajusin tämän muistisäännöksi käyvän seikan, ei värjäykseni ole sen jälkeen pieleen mennytkään.

ennen

Hieman taas karkasin tässä sivuraiteille, mutta vihdoin itse testaukseen. Suunnitelmana minulla oli tällä kertaa tehdä pidempään päälitöyhtööni liukuvärjäys perus vaaleanpunaisesta kylmään lähes olemattoman vaaleanpunaiseen. Lähtökohtana minulla oli todella paljon kulahtanut vanha väri. Tällä kertaa maltoin antaa sen kulahtaa normaaliakin enemmän, jotta testistä saa paremmin irti.

Tyveä varten minulla oli siis pastelloitu Washout #pinkhair ja latvoja varten hieman hoitoaineella lantrattu hopea colormaski. Levitin värit liukuviksi jakaus jakaukselta folioo apuna käyttäen.

jälkeen

Lopputuloksesta tuli kaikinpuolin hauska, onnistunut ja erilainen, oli vaivan arvoinen kokeilu niin värin kuin tekniikankin puolesta. Jos jollain tavalla täytyy itseään kritisoida niin, ehkä olisi voinut tuota vaaleanpunaista laittaa hieman pidemmälle ja ehkä inan tummempana, mutta jääpähän hienosäädettävää seuraavalle kerralle. Tuomioni värille onkin, että perus hyvä suoraväri, kivan sävyinen ja ajaa asiansa. Värin koostumuskin on kaikinpuolin sopiva, ei litkua eikä klönttiä, juuri otollinen miksaukseen ja levitykseen. Ei moitittavaa!

-Satu

Pitsiunelmia

Jonkin aikaa takaperin postasin taas pitkästä aikaa aiheesta ompelu. Silloin minuun oli juuri iskenyt valtava inspiraatio aalto ja olin aloittanut operaatiota ensimmäinen kellohelmainen mekko. Tosiaan ideani oli aluksi hyvin suurinpiirteinen, tiesin haluamani kankaan värin ja sen, että pitsiä halusin siihen laittaa. Muuten suunnitelma muotoutui matkan varrella.

Helma oli viime kesän jäljiltä tuttua juttua, mutta yläosa taas puhdasta kokeilua. Tämä oli ensimmäinen, johon tuli helmaan vuori ja myös pitsin käsittely tuli uutena kokeiluna.

Mekko valmistui jo parisen viikkoa takaperin, mutta kuvien ottaminen venähti minun ja mieheni eroavien työvuorojen, aikaisin pimentyvien päivien ja muun ohjelman takia. Tänään kuitenkin onnisti ja pääsimme viettämään yhteistä huvittavaa, nolottavaa ja kaikin puolin riemukasta kuvaushetkeä.

Olen itse kaikin puolin tyytyväinen lopputulokseen. Mekosta tuli yllättävän hyvä pelkältä kokeilun pohjalta. Tosin lähes jokainen sauma tuli ommeltua kahteen kertaan kun tein hienosäätöjä ja parannuksia. Hiljaa kuitenkin hyvä tuli.

Kaikkein hermostuttavinta tässä projektissa oli ehdottomasti pitsien kiinni ompelu pitsin reunaa pitkin. Suoraan sanottuna pientä piperrystä. Pahin pyllyn puudutus oli tuo helman pitsi, jota ompelin kiinni kolme tuntia, neljä ja puoli metriä matkaa kera pitsin kiemuroiden!

Palkitsevinta oli pukea ensimmäistä kertaa täysin valmis omatekoinen mekko ja rakastua siihen niin paljon kuin mekkoon vain voi rakastua. Tätä voin kyllä kantaa ylläni ylpeänä omasta käden jäljestäni. Nyt kuitenkin vaalin tätä kesään asti kaapissa ystäväni häitä varten, mitä ajatellen projektin aloitinkin. Sen jälkeen tämä onkin vapaata riistaa käytettäväksi.

Viimeisenä vielä kuva rakkaasta kuvaajastani, jonka sain myös houkuteltua kameran eteen. On se vaan aika ihana kun jaksaa kaikkia hömpötyksiäni. <3

-ylpeä käsityöharrastelija Satu

Uusi alku

Arkeni on jälleen pitänyt minut kiireisenä, joten nämä "uutiset" tulevat muutaman päivän viiveellä. Keskiviikkona tein jotain radikaalia, luovuin ylimääräisestä tukastani ja siirryin lyhyt tukkaisten joukkoon. Rupesin tätä muutosta miettimään paremmin viimeisimmän postaukseni jälkeen. Tämän viikon tiistaina tein lopullisen päätöksen asiasta ja soitin kampaajalle, samalle kampaajalle, jonka puoleen käännyn aina kun on tarvetta ammattilaisen avulle. Onnekseni kampaajalla sattui olemaan aika jo seuraavalle päivälle, joten jänistämisen varaa ei enää ollut.

Päätökseeni vaikuttavina seikkoina oli:
1. Latvani olivat niin heikossa hapessa, että ne olisi muutenkin joutunut lyhentämään pariin kertaan polkaksi tai muuksi vastaavaksi ennen kunnon kasvatus operaation alkua. Lisäksi uskalsin tehdä niille vähenevissä määrin mitään, kihartaa, suoristaa, tai mitään muutakaan, ettei ne ropise itsestään päästä.
2. Olisin mitä luultavammin katunut enemmän kokeilematta jättämistä kuin kokeilemista. Jossain vaiheessa olisi kuitenkin syntynyt entä jos olisin kokeillut -ajatus. Parempi katua tehtyjä kokeiluja kuin tekemättömiä.
3. Minulla on aina ollut jonkin sortin pidempi tukka, aina samanlainen leikkaukseltaan, ei ikinä mitään tavallisesta poikkeavaa. Ainut mikä on tässä päässä vaihtunut, on väri. Se on useimmiten ollut hyvin kaukana luonnollisesta, mutta leikkaukset ovat olleet vuodesta toiseen mahdollisimman luonnollisia, vähän huonoa latvaa pois, ei muuta.

Itse leikkaus tilanne ei oikeastaan jännittänyt, olin ennemminkin malttamaton ja hirveän innoissani. Tunnin malttamattoman odotuksen jälkeen tukka oli valmis ja lattia täynnä vaaleanpunaisia haituvia. Voi vitsit kun oli hassua nähdä se ensimmäistä kertaa takaa ja sivuilta, saatika kokeilla miltä se tuntuu. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, hyvällä tavalla. Ikävintä keskiviikossani oli se, etten päässyt heti kampaaja reissun jälkeen kotiin häpelöimään uutta tukkaani vaan matkani johti suoraan töihin. Silloin kyllä odotin kotiin pääsyä kuin kuuta nousevaa.

Kaikkein hämmentävintä tässä suuressa muutoksessa oli ensimmäinen pesu kerta. Olin niin peukalo keskellä kämmentä kun tukka piti pestä. Olin jopa valmis kysymään mieheltäni, miten lyhyt tukka kuuluu pestä. Oli outoa kun ei yhtäkkiä osannutkaan tehdä omille hiuksilleen mitään. Nyt kuitenkin alan olla jo jollain tavalla tottunut lyhyeeseen tukkaani, toki laittaminen vaatii vielä opettelua ja kokeiluja. Lisäksi tuntuu kuin tykästyisin tukkaani päivä päivältä enemmän. Tämä oli kaikin puolin hyvä muutos, jota en ole katunut hetkeäkään. Tykkään! Jännityksellä tosin odotan, mitä ensimmäisestä värjäyksestä tulee, olenko silloinkin yhtä kädetön kuin ensimmäisellä pesu kerralla.

Mitäs ootte mieltä muutoksestani?

- uudistunut Satu

Kolme kuukautta sitten

... hiukseni pätkästiin lyhyimpään polkkamalliin, mitä minun päässäni on ikinä ollut. Silloin tuli totaalinen kyllästyminen puoli kuolleisiin latvoihini, niimpä päätin kerralla hankkiutua niistä eroon. Muutenhan ne olisivat kuitenkin tippuneet itsestään ja ehkä se olisi ollut se kurjempi vaihtoehto. Postaukseen tästä. Parisen viikkoa sen jälkeen sain päähän pälkähdyksen aloittaa biotiini kokeilun. Postaukseen tästä. Tämä on taas sarjassamme näitä pidempiaikaisia ja perusteellisempia testauksia.

Aloitin tukan kasvatus projektin oikeastaan heti leikkauksen jälkeen ja parin ensimmäisen viikon jälkeen aloitin kokeilemaan, onko biotiinista apua siihen. En tosin vieläkään ole täysin päättänyt, että missä mitassa haluan tukkani pitää. Saahan sen toki aina leikattua, kasvatellaan nyt ensin. Tässä kolmen kuukauden aikana on tosin herännyt kummallisia himotuksia lähes poika mittaisesta tukasta. Siihen en kyllä ole vielä löytänyt tarpeeksi rohkeutta.

Tämän kolmen kuukauden ja 78 biotiini tabletin jälkeen katsottuna tuota silloin otettua kuvaa on tukkani kasvanut yllätyksellisen paljon. Ilmeisesti biotiinilla on jotain vaikutusta, pakko olla, kun vertaa kesän aikana otettuihin kuviin, joissa "näkyy" kasvu kuukauden aikana.

vasemmalla ennen ja oikealla kuukauden jälkeen

Näissä kesän kuvissa kasvu oli lähes olematon, etenkin kun vertaa näihin tuoreisiin kolmen kuukauden kuviin.

Ennen

jälkeen

Pituuskasvun lisäksi olen huomannut tässä kolmen kuukauden aikani päähäni ilmestyneen uusia pienen pieniä haituvia. Niiden vaikutusta kokonaisilmeeseen pitää tosin odotella pikkasen pidempään kuin kolme kuukautta. Olen kaikin puolin yllättynyt testin tuloksiin, etenkin kun vertaa noihin kesäsiin kuviin. Uskon kuitenkin, että nämä biotiinin vaikutukset ovat täysin henkilökohtaisia, minulla tuntui toimivan, muista en osaa sanoa.

Lisäksi olen tässä lähiaikoina huomannut hiusteni kosteustasapainon alkavan olla kohdillaan. Ei enää pörröisiä ja kuivia aamupörröjä ja muutenkin tukka on tuntunut paljon parempi kuntoiselta. En kuitenkaan usko biotiinilla olevan tähän mitään osaa taikka arpaa, vaan uskon kosteuttavan hoivaukseni tuottavan vihdoinkin oikeanlaista tulosta. Vihdoinkin alan saamaan tukkaani takaisin normaaliksi vuosi takaperin aloitetun värinvaihto operaation jäljiltä.

Kosteustasapainon tavoittamista varmaan edesauttoi se, että haastoin itseni olemaan kolme viikkoa ilman lämpökäsittelyjä, ihan vain kokeiluna. Minua alkoi jotenkin pännimään, että olin lämpövälineistä lähes pakkomielteisen riippuvainen, ne olivat lähes poikkeuksetta päivittäin käytössä. Aluksi tämän testin piti kestää vain viikon, mutta innostuin jatkamaan sitä viikko viikolta, ehkä voisin ottaa tästä opikseni ja alkaa elämään vähemmällä lämpökäsittelyllä. Suunta ylöspäin ja kohti entistä parempi kuntoista tukkaa!

-tukka tyytyväinen Satu