Ompeluvuosi 2017

Tänä vuonna päätin koota myös ompeluksistani samankaltaisen vuosikatsauksen kuin hiusjutuistakin. Vielä vuonna 2016 en olisi saanut kunnon vuosikatsausta aikaiseksi, koska ompeluharrastukseni vasta heräili silloin sitten kouluaikojen. Seikat jotka silloin johtivat minut ompelun pariin olivat kellohameiden törkyhinnat valmiina ostettuina, kellohelmojen, niin mekkojen kuin hameidenkin ainainen samankaltaisuus eivätkä ne aina vastanneet omia toiveitani ja viimeisimpänä seikkana kokoni vaikea saatavuus. Näiden vitutuksen aiheiden johdosta olen nyt päätynyt tähän mihin olen päätynyt. Jälkeenpäin olen varsin onnellinen näistä vitutuksista, sillä nyt voin olla pukeutumiseltani uniikimpi kuin koskaan.

Viime vuoden ensimmäinen ompelukseni oli samalla myös ensimmäinen vaativampi ompelutyöni. Sain kuin sainkin tämän pitsiunelman kunnialla loppuun asti ilman oikeastaan pahempia hermojen menetyksiä, joten tämä toimi samalla suurena uskon luojana ompelua kohtaan. Esittely postaukseen tästä

Mekon jälkeen päädyin vahingon kautta väsäämään itselleni takkia. Tämä ompelus olikin täysin sarjassa projektit joiden ei ikinä pitänyt syntyä. Onneksi kuitenkin syntyi, koska tämä takki on edelleen lähes jokapäiväisessä käytössä ja ompelus ompelukselta tulin varmemmaksi projektieni kanssa. Esittely postaukseen tästä

Yllättävän takkiprojektin jälkeen halusin palata takaisin yhdistelmään pastelli mintunvihreä + musta pitsi ja päädyin ompelemaan yhdistelmästä kotelomekkoa. Tämä oli ensimmäinen ompelus joka jollain tavalla muistutti pohjana ollutta kaavaa, tosin vain tyköistuvuudeltaan sekä kaula-aukon leikkaukselta mintunvihreän kankaan osalta, sillä pohjana oli tyköistuvan häämekon kaava. Esittely postaukseen tästä

Seuraavassa ompelutyössä päädyinkin radikaalisti tottelemaan kaavaa ja ohjetta, koska halusin haastaa itseni tekemään ohjeen mukaan. Tämän housuprojektin aikana ohjeita siis tavattiin niin kauan kunnes olin tasan kärryillä siitä, mitä piti tehdä. Vaikka olo oli kuin olisi uudelleen opetellut lukemaan, oli tämä itseni haastaminen hyvää ja tarpeellista harjoitusta. Esittely postaukseen tästä

Kun ensimmäiset palazzo housuni olivat valmiit, halusin tehdä myös toiset, sillä olin löytänyt juuri sopivan lähes päänsärkyä aiheuttavan raitakankaan. Tämä toinen erä menikin jo sutjakasti lähes ulkomuistista, koska tein nämä heti vaaleanpunaisen valmistuttua. Esittely postaukseen tästä

Housu kokeilujen jälkeen palasin takaisin juurilleni, eli kellohelmojen ja itse piirrettyjen kaavojen pariin. Vaaleanpunaisen housu projektin tiimoilta olin rakastunut kyseiseen vaaleanpunaiseen kankaaseen ja palasin halusta yhdistää sitä mustaan pitsiin. Helman kanssa pysyin samoilla linjoilla kuin aiemminkin, koriste pitsireunalla mentiin ja tämän mekon "jutuksi" syntyi sydämen muotoinen pitsillä peitetty kurkistusaukko. Esittely postaukseen tästä

Aloin jo pikkuhiljaa odotella kesää ja työn alle päätyi korkeavyötäröiset shortsit. Nämä olivat vaatekappaleena sellainen, mitä olin jo hetken aikaa halunnut, mutta epäilykset omasta kropastani oli kesä toisensa jälkeen lykannyt hankintaa. Viime toukokuussa tulin sitten heittäneeksi epäilyt romukoppaan ja rupesin tuumasta toimeen. Kuvan hihaton kauluspaita on myös omaa käsialaani, vuodelta 2016. Esittely postaukseen tästä

Seuraavaksi palasin taas takaisin intohimooni, kellohelmoihin ja täysin itse piirrettyihin kaavoihin. Alunperin tästä projektista piti tulla ihan vain hame, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Tähän työhön tulin kokeilleeksi laskostuksia, joita en juurikaan ollut aikaisemmin tehnyt ja niiden harjoittelusta tulikin tämän mekon pääelementti. Esittely postaukseen tästä

Turvallisen kellohelman jälkeen oli hyvä taas lähteä erilaisen projektin pariin ja päädyinkin ompelemaan pikkusiskolleni hänen pyytämäänsä ja suunnittelemaansa jumpsuittia. Tämä oli kaikin puolin vähän villimpi ompelutyö, ensinnäkin joustavat kankaat olivat minulle suurempaakin suurempi mörkö ja toisekseen jumpsuittiin oli tarkoitus saada lähes naamiaisasuun verrattavia elementtejä. Selvisin tästä kuitenkin suhteellisen kunnialla ja sain pikkusiskon tyytyväiseksi. Esittely postaukseen tästä

Kun kesä viimein saapui ja ystäväni polttarit lähestyivät aloin väriteeman varmistuttua tehdä itselleni asua polttareihin. Päädyin siis jälleen takaisin mukavuus alueelleni eli itse piirrettyihin kellohelmoihin ja samalla myös takaisin pitsin pariin. Tällä kertaa pitsin käyttö meni pidemmälle kuin koskaan ja sitä olikin loppujen lopuksi helman päälikerros sekä koristuksena yläosassa. Esittely postaukseen tästä

Oman polttarimekkoni yhteydessä syntyi myös salaprojektina itse morsiammelle mekko. Mekon kanssa lähdin liikenteeseen ajatuksesta mukava, väljähkö perusmallinen mekko, sillä mekon lopullisena tarkoituksena oli avioliittoneuvoilla ynnä muulla "suttaaminen", joita morsian keräsi tuntemattomilta koko polttareidensa ajan. Kaikkein parasta tässä projektissa oli se, että tein sitä kiireen pelossa myös ihan morsiammen nenän edessä mitä erikoisempien valkoisten valheiden varjolla. Oli kyllä palkitsevaa kun sain antaa polttari aamuna mekon hänelle ja paljastaa kaiken olleenkin valhetta. Oi oi, hyviä muistoja! Tästä minulla ei ole esittelypostausta ollenkaan eikä oikeen kunnollista kuvaakaan.

Kun ystäväni polttarit oli vietetty, oli viimein aika alkaa väsämään häihin suunnittelemaani jakkua. Olin niin rakastunut ideaan täysin omatekoisesta juhlavaatetuksesta, joten ei auttanut muuta kuin laittaa hihat heilumaan. Kellomekon kaveriksi lähdin tekemään ihan perus klassisen mallista jakkua, joka lämmittäisi minua kylmän kelin sattuessa tai illan pimeinä tunteina. Pieni valmistumis paniikki oli tämän kanssa läsnä, mutta sain kuin sainkin sen häitä edeltävänä iltana valmiiksi, huhhuh meinasi ihan hoppu tulla! Esittely postaukseen tästä 

Tähänastisen elämäni suurimmaksi ompeluprojektiksi osottautui viime kesänä/syksynä syntyneet viikinkiasut halloweeniksi. Projektiin lähdinkin vähän "syteen tai saveen" -meiningillä koska se oli omanlainen hyppynsä tuntemattomaan. Haarniskaa aloitin kokoamaan renkaiden osalta jo polttari mekkojen jälkeen kun vietin noin kuukauden mittaista ompelu taukoa paketissa olleen sormeni takia. Se oli sellaista sopivan yksinkertaista, mutta pitkäaikaista hommaa tehdä sormi paketissa. Muilta osilta projekti lähtikin käyntiin vasta jakun jälkeen.

Vaikka projekti olikin minun ja mieheni yhteinen, oli oma osuuteni valtavasti suurempi, sillä se kattoi vaatetuksen meille kummallekkin kera oman haarniskani, käsivarsisuojien sekä molempien vöille roikkuvien tuluskukkaroiden. Projekti eteni hyvää vauhtia pitkin syksyä ja se valtasinkin suurimman osan syksyn postauksistani.

Kaikkein haasteellisimmaksi osottautui kuitenkin mieheni vaatetus, vaikka se olikin teknisesti sitä helpompaa, mutta tekemistä verotti oma tuntemattomuuteni miesten vaatetusta kohtaan sekä monet minun ja mieheni välillä olleet kielimuurit ideoinnin ja toteutuksen suhteen.

Projekti kuitenkin valmistui ajallaan vaikka vaatetuksen lisäksi omille hartioilleni vierähtikin kilven loppuun teko valmiiksi sahatusta vanerista eteenpäin. Näissä kyllä kiitos seisoi kun saimme halloweeninä pukea nämä päällemme kera maskeerausten. Valmiin projektin esittely postaukseen tästä

Minun ja mieheni viikinkiasujen jälkeen minulle jäi vielä halloweenin alle aikaa (kilven maalikerrosten hitaan kuivumisen väliin) toteuttaa ystäväni pyyntö hänelle tulevasta asusta. Ystävälläni oli asustaan selkeä visio, jota sivu tolkulla selattu netin ihmeellinen maailma ei pystynyt toteuttamaan. Asu oli kokonaisuudessa melko yksinkertainen, se koostui kauluspaita tyylisestä mekosta ja nahkavyöstä. Vaikka asusta ei teknisesti tullut omaan makuuni ihan niin täydellistä kuin olin itselleni riman asettanut, oli ystäväni erittäin tyytyväinen. Tästä en tullut postanneeksi mitään sen erikoisemmin kuin sen verran, että se vilahti jälkimaininkejen kuvissa.

Vuosi 2017 alkoi lähestyä loppuaan kun otin projektikseni överin pörrötakin, jonka kerkesin esittelemään vasta tämän vuoden puolella. Tämä projekti oli naamiasasujen jäljiltä sellainen paluu vähän "normaalimpaan Satuun", vaikka tästä heijastuukin naamiaisasujen jälkeinen pidemmälle viety luovuus. Kuvan hame oli taas puolestaan viikinkiprojektin välissä syntynyt rauhoittava helppo projekti, joka pääsi kuviin vasta tämän takin yhteydessä. Tämän kokonaisuuden esittely postaus vielä tässä.

Vuoden 2017 viimeiset ompelutyöt jäi kokonaan kuvaamatta kun menivät valmistuttuaan suoraan joulupaketteihin. Tein kahdelle, viime kesänä ja viime syksynä, syntyneille pikku nyyteille joululahjaksi college setit. Toinen sai paketissaan housut + paidan ja toinen housut + kaksi paitaa. Niiden tiimoilta tulinkin palanneeksi joustavan kankaan pariin sitten siskolleni tekemäni jumpsuitin ja opettelun aiheeksi päätyi myös kaksoisneulan käyttö sekä nepparit.

Nyt kun kaikki on listattu tällä tavoin yhteen niin eihän tässä voi sanoa kuin, että olipas ompelun täyteinen vuosi! Tästä jatketaan!

-Satu

Like a viking

Nyt voin lopullisesti julistaa viikinki projektimme päättyneeksi, kaikki tykötarpeet on saatu valmiiksi ja tarjolla olisi malttamattomasti odottamiani kokonaiskuvia asuistamme. Pieni paniikki meinasi viime viikolla iskeä kun kilpeni ja mieheni kirves olivat vielä alkutekijöissään. Loppujen lopuksi ratkaisulla minä teen itse oman kilpeni ja mies kirveensä pääsimme tiistaina hyytävän kylmänä pakkasaamuna pikamaskit naamoillamme kuvaamaan asuja kotikyläni metsikköön.

Tämän enempiä en ajatellut enää tähän höpistä, koska kaikesta muusta paitsi kilvestä ja kirveestä on omat projekti postauksensa. Joten tällä kertaa kuvat puhukoon puolestaan. 

 

Näiden kanssa kelpaa lähteä lauantaina halloweenin viettoon, saan ylpeydellä katsella omaa sekä mieheni asua ja kilpeäni. Pakko sanoa, että kyllä oli projekti, mutta hetkeäkään en pois vaihtaisi!

Projekti postaukset vielä listattuna:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5
Operaatio viikingit osa 6
Operaatio viikingit osa 7

-Satu

Operaatio viikingit osa 7

Valmis! Done! Finito! Vaateprojektini on vihdoin valmis! Tämä yhtä aikaa ihastuttanut, vihastuttanut, viihdyttänyt ja kiihdyttänyt homma on kasassa. Vielä heinäkuussa olin ihminen täynnä suuri suunnitelmia ja unelmia viikinkiasuista, mutta nyt voin sanoa olevani kaikkensa antanut, mutta hyvin onnellinen ja tyytyväinen. Haarniskan, rannesuojusten, kahden tuluskukkaron, kahden paidan, kaksien housujen, viitan ja takin tehneenä voinkin nyt fiktiivisesti taputtaa itseäni selkään, minä tein sen! Kuten minulla on tässä tavaksi muodostunut esitellä kaksi vaatetta yhdessä postauksessa, tulee nyt esittelyyn kaksi viimeistä vaatekappaletta projektin tiimoilta. Eli nyt olisi luvassa viimeinen operaatio postaus asujen osalta.

Jäljellä tosiaan oli enää mieheni paita ja takki. Kummankin pohjana käytin samaa kaavaa, jota sovelsin tarpeen mukaan. Ja koska miesten vaatteiden teko on minulle tuntematonta aluetta, päätin aloittaa paidasta, sillä jos kaikki menisikin kaavan puolesta metsään, oli paitakangas halvempi vaihtoehto lähteä kokeilemaan. Paidan kankaaksi mieheni valitsin tummanruskean pellavan, itseasiassa tämä kangas oli samaa laatua kuin oma paita kankaani, vain eri värissä.

Lähdin tämän ompeluksen kanssa (niinkuin housujenkin kanssa) liikenteeseen vähän arpapeli meiningillä. Kun olin saanut joitain saumoja kasaan ilmeni sovituksessa, että paitahan on ihan liian suuri miehelleni. Sovituksesta palasin takaisin lähtöruutuun, pienensin kaavaa ja piirsin kappaleet uudelleen. Tämä taisi toistua peräti kolme kertaa, ennen kuin sain kaavasta hyvän. Vaikkakin tämä tällainen lähtöpisteeseen palaaminen viivytti paidan valmistumista, tiesin sen helpottavan hommaa takin kanssa, koska sillonhan minulla olisi valmiina kaava joka sopii juuri minun miehelleni.

Kun viimein sain paidan lopullisesti kasaan sopivan kokoisena, alkoi mieheni puhumaan, että hän olisi kuitenkin halunnut paidan kaulukseen, hihoihin ja helmaan jotain mustaa. En tosiaan tiedä tuliko tässä taas vastaan pieni kielimuuri ideoidemme kanssa vai syntyikö miehelleni tämä ajatus valmiin paidan nähdessään. Aloin siinä sitten pohtimaan etenemistäni asian kanssa ja heitin ilmoille ajatuksen mustista koristenahkanauhoista. Mieheni tykästyi ajatukseen ja niin minulla kului muutama ilta letitellen nahkanauhoja ja ommellen paitaan kiinni. Hartiani meni siinä touhussa jumiin, mutta palkkioksi sain kuitenkin tyytyväisen miehen ja hartiahieronnan.

Paidan jäljiltä minulla oli takkiin sopiva ja valmis kaava käytettävissäni. Ainut oikeastaan mitä jouduin vielä kaavojen osalta pohtimaan, oli huppu. Varmistaakseni vielä nolla toleranssin kielimuurien osalta kävin takki idean läpi mieheni kanssa ennen kuin lähdin leikkaamaan kallista villakangasta. Ihmetyksekseni olimme tämän vaatekappaleen kanssa jo lähtökohtaisesti melko samalla viivalla.

Takki valmistui yllättävän kivuttomasti eikä suurempia mutkia tullut matkaan. Ainoastaan pientä hienosäätöä vaati huppu sekä takkimaisen istuvuuden saaminen. Tyylillisesti takista tuli melko samanlainen kuin omasta viitastanikin, ilman pörrökarvaa tosin, mutta se oli tarkoituskin. Mieheni takkiin tein vuorin ihan perus vuorikankaasta poistamaan kankaan kutittavan ominaisuuden sekä ehkäisemään kankaan venymistä. Mieheni oli ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen, sillä hän on hieman jo koeajanut takkia omalla parvekkeellamme.

Nyt kun kaikki on valmista, fiilis on mitä mahtavin, mutta samalla myös ehkä hieman haikea kun tämä tuli päätökseen. Reippaan kolme kuukautta olen tämän projektin kanssa touhunnut aina vaan kun on ollut aikaa kaivaa ompelukone tulille. Ja koko tämän kolmen kuukauden ajan minulla on ollut selvät sävelet sen suhteen, mitä ompelen. Jotenkin vain nyt tuli tyhjä olo vaikkakin olin odottanut tämän valmistumista jo kuin kuuta nousevaa. Tyhjyyden tunteesta huolimatta omat fiilikset on ihan huikeat. Vaikka edessäni on kasa valmiita vaatteita, on vaikea uskoa, että todella tein sen. Ihan kuin olisi saavuttanut jotain mahdottoman tuntuista. Mahtavaa fiilistäni mahtavoittaa entisestään se, että olen itse tyytyväinen jokaiseen vaatekappaleeseen eikä yhdestäkään jäänyt paha maku suuhun.

Maltan tuskin odottaa, että saamme näistä vielä kunnollisia asukuvia!

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5
Operaatio viikingit osa 6

-Satu

Operaatio viikingit osa 6

Halloween lähestyy jo hirveää vauhtia ja asukokonaisuutemme alkaa olla pian valmiita. Eiköhän siis ole aika taas kurkata mitä vaatetus puolelle kuuluu. Viimekertaisessa asukatsauksessa kerroinkin pienistä tai oikeastaan hieman suuremmista kangaspulmista. Housujen kankaan löydettyäni päätin edetä kangashankinnoissa yksi kerrallaan. Tämä päätös kuitenkin lensi romukoppaan, sillä kun seuraavan hankinnan aika oli, oli kaikkia loppuprojektiin tarvittavia kankaita taas saatavilla. Siltä istumalta kun sen huomasin, näpyttelin tilaukseen kaikki loput kankaat, mitä tulen projektissani tarvitsemaan. Eli oikeastaan pienestä paniikista huolimatta kaikki kääntyi loppujen lopuksi parhainpäin ja housu kangas jäikin ainoaksi, joka aiheutti ylimääräistä päänvaivaa. Onneksi näin, sillä samalla kun ostostelin housukangasta paikallisesta kangaskaupasta, katselin läpi heidän kaikki sinertävät pellava-puuvilla kankaat enkä löytänyt mitään sellaista, mistä olisi tullut samanlainen "tuon minä haluan" -fiilis kuin alkuperäisen valintani kanssa.

Omien housujeni jälkeen paininjalan alle pääsi mieheni housut. Pohjustan tässä vaiheessa vielä sen verran, että mieheni viikinki asu on ensimmäinen miesten vaatekokeiluni, joten sen puolesta jo hieman jännitti. Onhan se kuitenkin ihan eriasia tehdä miesten vaatteita kuin naisten. Toisekseen pieniä paineita loi mieheni vaativuus, hänelläkin oli tietysti omat visionsa asusta, mikä tuli housuja väsätessä harvinaisen selväksi. Huomasin myös jonkin sortin kielimuurin välillämme kun housuja soviteltiin muutaman sauman välein ja purettiin miljoonia kertoja.

Housuja varten tilasin shortsien kaavan ihan vain vyötärön takia, sillä olin suunnitellut mieheni housuihin kuminauhavyötärön helppokäyttöisyyden sekä mukavuuden takia. Ja koska en löytänyt miellyttävää pitkien housujen kaavaa, päätin luottaa omaan kynään. Minulla oli siis tarkoituksena "lainata" vyötärö kaavasta ja muuten piirtää itse. Kankaana käytin samaista puuvillapellavaa kuin omissa housussanikin.

Tosiaan tämä mieheni housujen ompelu ei mennyt niin vaivattomasti kuin omieni, vaikkakin nämä olivat teknisesti ne helpommat. Aikaa ja hermoja vievintä oli tehdä saumoja yhä uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin halusin housuista sellaiset, mistä mieheni tykkäisi, niin ei auttanut kuin edetä muutosten kanssa hitaasti, mutta varmasti. Loputtomalta tuntuvan ompelun ja sovittelun jälkeen sain kuin sainkin housuista miehen mieleiset.

Kun housut olivat valmiina, oli myöskin kangastilaukseni saapunut, joten pääsin samantien oman paitani kimppuun. Kaavana siihen käytin käsityölehtiarkistostani löytynyttä koristelaskoksilla varustetun tunikan kaavaa. Jotenkin kaavan laskokset, pieni kaulus, v-kaula-aukko ja erikoisemmat löysät hihat saivat viikinkisydämeni sykkimään, siinä vain oli sitä jotain. Lähtökohtaisesti ainut mitä halusin kaavassa muuttaa oli hihan pituus. Alkuperäisesti kaavassa oli 3/4 hihat, mutta minä halusin täyspitkät, joten ei muuta kuin kynä sauhuumaan. Kankaana minulla oli jo heinä-elokuussa valitsemani, sopivasti laimean värinen sininen pellava kangas.

Tämä viimeinen oma vaatekappaleeni valmistui oikeastaan yhtä vaivattomasti kuin muutkin itselleni tehdyt. Ainut hieman haastetta tuova oli tässä laskos ohjeen ymmärtäminen, mutta muuten paita valmistui sauma saumalta varmoin ottein. Ja kun ensimmäisen kerran sain pukea valmiin paidan päälleni, oli se rakkautta ensi tuntemuksella ja silmäyksellä. Oikeastaan nyt kun asiaa pohdin niin tämä on taitanut olla ensimmäinen valmiskaavan mukaan tehty vaatekappale, josta on tullut istuva ilman mitään suurempia muutoksia.

Nyt yhden miesten vaatteen ja monen naisten vaattteen tehneenä voin sanoa, että kyllä huomaa kumpaa tehdessä olen enemmän "kotona". Harjoitus tekee mestarin tosin tässäkin asiassa, mutta jännä vaan itse huomata tällaisia seikkoja. Ja harjoitustahan tässä on vielä luvassa, sillä oma asuni on nyt valmis, mutta miehelle on vielä jäljellä sekä paita että takki.

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5

-Satu