Alelöytöjä

Muutama postaus takaperin hehkutin kuinka ihanaa aikaa vuoden alku on kauppoihin ilmestyvien uutuus tuotteiden kannalta. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että "vanhoja" tuotteita myydään super halvalla pois uusien tieltä, joten tällaiseen aikaan jos milloin voi tehdä varsin hyviäkin löytöjä. Itse en ole niinkään alennusmyynneissä penkovaa tyyppiä, vaan yleensä katselen alelaareja pikaisella silmäyksellä jos satun kulkemaan ohi. Nyt kuitenkin tuli vastaan sellaisia tuotteitta, jotka saivat kriittisen ale shoppailija mieleni lämpenemään.

Ensinnäkin, paikkakunnallani oli viime viikonlopun ajan Luhta hintaralli, jossa päädyin piipahtamaan ihan uteliaisuuttani. Aikaisemmin tällaista kansan tapahtumaa ei ole paikkakunnallani ollut, ainakaan niin, että itse muistaisin, joten olihan sitä mukava mennä ihmettelemään. Lähdin oikeastaan liikenteeseen ajatuksella mennä katsomaan kodintekstiili valikoimaa, koska vaatetuksen ja kenkien osalta minulla ei ollut mitään sellaista puutetta, jota olisin lähtenyt paikkaamaan. Muutenkin olen ompelu harrastuksen myötä alkanut suosimaan enemmän itse tehtyä uniikimpaa vaatetusta kuin kaupasta ostettuja.

Paikanpäällä kiertelin kuitenkin myös vaatepuolen, mutta mikään vaate kun ei ohi kävelyllä hypännyt silmille, en jäänyt sen paremmin katselemaan. Kodintekstiiliin päästyäni pysähtelin vähän väliä ihmettelemään mitä suloisempia pörrötorkkupeittoja ja kaikkea mustaa. Silmääni pisti kaikkein voimakkaimmin mustat kukalliset puuvillasatiinista olevat pussilakanasetit. En kuitenkaan ottanut pussilakanoita heti kainaloon vaan päätin miettiä asiaa vielä loppu kierroksen ajan. Kierrettyäni lopunkin liiketilan päädyin hakemaan pussilakanasetit mukaani. Periaatteessa minulla oli ihan hyvä syy ostaa uudet, sillä olimme jo jonkin aikaa mieheni kanssa puhuneet, että uusia pitäisi hankkia. Nyt sitten tulin ostaneeksi pientä arjen luksusta pussilakanasettien muodossa.

Samaisena päivänä kävin myös ostoksilla paikallisessa tavaratalossa, josta tein uskomattomia meikkilöytöjä. Siellä oli laatikko tolkulla Lumenen meikkejä vain 50 senttiä, ihan uskomaton ulosheitto hinta. Ja luulempa, että harva nainen pystyy kävelemään sellaisen hinnan ohi vilkaisematta. Noh minä vilkaisin ja mukaani tarttui kolme erilaista primeria testaukseen. Primerin osalta en ole aikaisemmin löytänyt mitään ylitsepääsemättömän lempparia, joten tässä oli hyvä tilaisuus kokeilla pikku rahalla kolmea erilaista (nämä tosiaan maksoi 0,50€/putelli).

Löysin samaisesta hinta kategoriasta myös tussi eyelinerin. Olen helppokäyttöisyyden vuoksi tykästynyt tussimaisiin eyelinereihin, mutta niistäkään ei ole muistiini rekisteröitynyt mitään ehdotonta suosikkia, joten hyvä kokeilu tämäkin. Lisäksi vanhat linerini alkoivat olla tiensä päässä, joten uudelle oli tarvettakin.

Hieman korkeammasta hinta kategoriasta (5€) löysin ihanan värisen poskipunan, jonka ajattelin voivan sopia kalman kalpeaan ihooni. En ole hetkeen omistanut minkään sortin poskipunaa, mutta olen silti aika ajoin kaivannut sitä jotain häivähdystä, joten tällä pääsenkin testailemaan oliko kaipaamani häivähdys juuri tällaista.


- alennusmyynneistä järjissään selvinnyt Satu

Pussukoita tukkajutuille

Onnistuneen toppi kokeilun jälkeen halusin jatkaa puolentoista vuoden aikana kertyneiden kangasjämien ja käyttämättä jääneiden kankaiden kadottamista. Kun käyttämättä jääneistä kankaista ei syntynyt siihen hätään visiota, päädyin pienempien jämien kimppuun. Ajatus käyttötarkoitukseen heräsi tajutessani kuinka retuperällä tukkajuttujeni säilytyssysteemit oli, curlformersit paperipussissa sekä muut kuten tukkakukkaset, huivit, ponnarit, valkit, harjat ynnä muut ihan sikin sokin yhdessä isossa laatikossa. Tähän oli tultava muutos, joten mikäs sen parempi visio kuin laittaa pussukka tehdas käyntiin.

Kangasjämien lisäksi minulle oli jäänyt kaapin perukoille pyörimään muutama Minni Hiiri -kuvatuloste, jotka päätin siirtää asetonin avulla pussukka kankaisiin. Piirsin kaavat pussukoihin omien laskelmien pohjalta. Sopiviksi (ja riittäviksi) kankaiksi tähän projektiin osottautui kellomekoista yli jääneet vaaleanpunainen- sekä pastelli mintunvihreä puuvillakangas. Aloitin samantien tekemään kahta pussukkaa, sillä käyttötarvetta kyllä löytyi, olisi löytynyt enemmällekkin, mutta en osannut vielä päättää, mitkä muut kankaat joutavat pussukka käyttöön.

Ensimmäisenä leikkasin kankailta tarvittavat osat pussukoihin, jonka jälkeen pääsin kuvan siirto puuhiin. Kuvan siirtoa ajatellessani ensimmäisen kerran, löysin googlettamalla simppelin ohjeen, johon ei tarvinnut muuta kuin kuvatulosteen (kuva kannattaa tulostaa hieman tummempana/voimakkaampana, sillä kankaalle siirretty kuva tulee olemaan jonkin verran hailakampi), asetonia (saa apteekista, hinta noin 6€), siveltimen sekä lusikan.

Itse kuvan siirto menee yksinkeitaisuudessaan näin:
1. Aseta kuva kankaalle oikea puoli kangasta vasten (huom. kuva tulee kankaalle peilikuvana) ja nuppineulota kiinni niin, että se pysyy paikallaan.
2. Aseta kangas jonkinlaiselle alustalle paperi puoli ylöspäin, esim. puulevyn päälle.
3. Kostuta kuvasta pieni läikkä asetonilla ja rapsuta läikkä lusikalla, näin kuva siirtyy.
4. Toista kostutusta ja rapsutusta koko kuvan verran niin, että kuvan jokainen kohta on rapsuteltu läpi. Kaikki mikä jää rapsuttamatta jää myös siirtymättä, joten tässä kannattaa olla tarkka.
5. Irrota nuppineulat ja poista paperi. Kuvan pitäisi nyt olla kankaalla.
6. Silitä kuvan päältä huolellisesti. Tämän jälkeen kuvan pitäisi kestää perus 40 asteen pesun.
7. Pese kangas vielä ennen lopullista käyttöä.

Kun kuvat oli siirretty, pääsin itse pussukoiden väkerrykseen. Käytin tähän projektiin hyödyksi myös tarpeettomaksi jääneitä vetoketjuja, joten sain nämäkin toteutettua kokonaan entuudestaan löytyvillä tykötarpeilla. Pussukoista tuli loppujen lopuksi hieman isommat mitä olin kaavoja piirtäessäni ajatellut, mutta jäipähän tilaa, jos tulee hankituksi lisää curlformerseja tai tukkakoristeita. Vielä olisi tarvetta muutamalle pussukalle, mutta kyllä nämäkin ensi hätään auttavat.

-Satu

Huulipuna joka kestää, kestää ja kestää, testissä Maybelline SuperStay Matte Ink

Voin heti jo lähtöönsä sanoa, että tämä postaus poikkeaa melko reippaasti perinteisistä postausaiheistani, mutta nyt tuli vastaan sellainen kosmetiikka tuote, josta en voi olla kertomatta. Sellainen tuote, jota olen jo jonkinaikaa etsinyt ja sellainen tuote, joka tuntuu lähes uskomattomalta ollakseen totta.

Olen jo pitkän aikaa ollut hirveän kiinnostunut huulipunista, mutta enemmän käytön on estänyt pelko punan leviämisestä tai jäämisestä hampaisiin. Olen siis hankkinut joitain testiin pysyvyyttä kokeillakseni. Kuitenkaan en ole vielä löytänyt niin varman oloista punaa, jonka kanssa voisin lähteä iltaa viettämään. Essencen Long lasting huulipunat ovat olleet jo melko lähellä päästä ulkoiluun, mutta jotenkin vain uskallus ei ole vielä riittänyt. Eli tiivistettynä olen etsinyt huulipunaa joka kestää ihan mitä vaan, sellaista varmaa ensimmäistä toveria, jonka kanssa voi totutella huulipunan olemassa oloon ilman leviämisen pelkoa.

Eksyttyäni kaupan kosmetiikkahyllylle, päätin katsoa uteliaisuuttani mitä uutuuksia oli saapunut, vähän ehkä kokeilla testereitä ja tutustua muutenkin. Alkuvuosi kun on kaikilta osilta ihanaa uutuuksien aikaa, tekstiiliosastoilla kausi vaihtuu pirteän kevään puolelle sekä kaupan muilta osastoilta löytyy satunnaisia uutuus tuotteita. Nämä kauden vaihtumiset ovat kyllä aina niin ihanaa aikaa, oma katse kääntyy jo tulevaan vuoden aikaan ja kaupoista löytyy kaikkea kivaa uutta testattavaa.

Palaten kosmetiikkahylly vierailuuni, tulin huomanneeksi Maybellinen meikkitelineessä uutuuden nimeltä Superstay Matte Ink. Telineessä oleva esittelypahvi sai minut kiinnostumaan ja sävytkin näyttivät kivoilta vaikka ihan kaikkia ei vielä ollut saatavilla. Päätin hieman kokeilla testereitä kämmenselälleni. Värit näyttivät edelleen kivoilta, tuote levittyi hyvänoloisesti ja kuivahti aika nopeasti. Tähän asti kaikki vaikutti lupaavalta joten tein perinteisen sormella hankaustestini. Alkuunsa väriä jäi vähän sormeeni, mutta väri kämmenselälläni ei oikeastaan haalistunut. Kokeilin vielä uudestaan puhtaalla sormella, väriä ei enää lähtenyt, se ei haalistumut eikä myöskään levinnyt. Tämä vaikutti varsin lupaavalta, mutta jätin kuitenkin asian vielä sikseen.

Testausten vielä ollessa kämmenselälläni jatkoin edelleen hankaamista, eikä mitään tapahtunut. Kun kyllästyin punien kirjavaan kämmenselkääni, päätin mennä pesemään käteni saippualla ja tämä jos jokin yllätti, huulipunat olivat edelleen kämmenselässäni haalistumattomana ja leviämättömänä. Se tuntui uskomattomalta, joten pesin vielä toiseen kertaan, jonka jälkeen punat olivat edelleen kädessäni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun, jolloin päätin mennä ostamaan tuotteen ihan kokeiluun asti. Kipaisinkin ostamassa huulipunan sävyssä 15 Lover.

Kotona pistin huulipunan vielä todelliseen testiin. Levittäminen tuntui melko helpolta "aloittelijalle", mikä oli vain positiivinen puoli. Tuote kuivahti yhtä nopeasti myös huulilleni kuin kämmenselällenikin. Heti laiton jälkeen hörpein kahvia ja punaa jäi hieman kupin reunaan, mutta tämä värin irtoaminen ei kuitenkaan näkynyt huulissani. Illan mittaan join, söin, pussasin miestäni, hankasin huuliani ja pesin jopa hampaat huulipuna huulillani eikä mitään jälkiä missään, ei punaa lasin reunalla, ei mieheni naamassa eikä omissa sormissani. Mitään muutosta ei myöskään näkynyt huulilla, huulipuna oli edelleen tasan siinä mihin olinkin sitä laittanut ja tasan sellaisena, jollaiseksi se oli kuivahtanut. Aivan mahtava tökötti!

Testin perusteella näyttää vahvasti siltä, että tämä on se kaipaamani, ensimmäinen varma toveri, jonka kanssa voin luottavaisin mielin opetella huulipunan käyttöä ja sen kanssa olemista. Odotan innolla, että paikkakuntani markettiin tulee loputkin sävyt, niin pääsen nekin katsomaan läpi. Pienen googlettamisen perusteella sarjassa olisi vielä pari kivaa sävyä.

PS. Tämän postauksen sisältöön ei ole ketään vaikuttanut, vaan postaus on täysin kirjoitettu oman kokemukseni ja mielipiteeni perusteella, itse ostamastani tuotteesta.

-Satu

Perusvaatteet haltuun

Kun joulu ja uudenvuoden hömpötykset olivat ohi, syyhysi sormeni taas päästä ompelun pariin (olihan siinä jo ollut viikko ompelutaukoa). Olin pohdiskellut mielessäni, että nyt voisi olla hyvä aika alkaa tuhoamaan kangasvarastojani, jotka ovat päässeet turpoomaan yli retromatkalaukkuni. Varastoni sisältää ylijäämä kankaiden lisäksi myös muutamia sellaisia kankaita, jotka olen ostanut ajatuksena tehdä jotain, mutta ovatkin jääneet vain ajatuksen tasolle. Eli tilkku homminkaan ei tarvinnut ryhtyä, vaikka halusinkin pienentää varastojani.

Joululahjoiksi tekemistäni college seteistä rohkaistuneena päätin lähteä kokeilemaan perustopin tekoa. Toppi on vaatekappaleena minulle lähes joka päiväinen, joko sellaisenaan tai jonkun toisen paidan alla, joten opettelu olisi enemmän kuin aiheellinen. Kangas varastojeni kätköihin oli jäänyt puolentoista vuoden takaa pala suloista sokerikallo trikoota, jonka olin ostanut ihan vain sen suloisuuden takia sen enempiä ajattelematta. Trikookammoni oli kuitenkin lykännyt kankaan käyttöä aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. Nyt rohkaistuneena halusin ottaa härkää sarvista ja edes yrittää.

Kaavan piirsin trikoomekon kaavan pohjalta, sillä mekon yläosa näytti juuri sellaiselta, millaisen topistani halusinkin. Ennen kankaan leikkaamista vertailin vielä kaavoja vanhaan toppiini, jonka pohjalta päädyin vielä hieman pienentämään kaavaa. Kun tarvittavat muutokset oli tehty, etenin kankaan kimppuun. Ompelun kanssa etenin hitaasti mutta varmasti sauma saumalta, eikä kauaakaan niin toppi alkoi oikeasti näyttää topilta, siis sellaiselta mikä olisi voinut mennä kaupasta ostetusta. Kun lopulta pääsin sovittamaan toppia, olin yhtä hymyä, minä onnistuin! Niin kauan olin pelännyt ja vältellyt trikoota materiaalina sen joustavuuden takia, että koen tämän suurena saavutuksena.

Ensimmäisestä onnistumisesta innostuneena päätin tehdä myös toisen topin, samasta kankaasta, mutta käyttäen kangasta eri suunnasta. Ensimmäisessä on mustat kallot oikeinpäin ja valkoiset väärinpäin, joten toiseen versioon laitoin valkoiset kallot oikeinpäin ja mustat väärinpäin. Toinen eteni jo ensimmäistä reippaammin, eikä aikaakaan niin sekin oli valmis. Loppujen lopuksi toppi osottautui oikeilla välineillä ja ompelukoneen säädöillä helpoksi ja nopeaksi vaatekappaleeksi. Olin siis ihan suotta vältellyt trikoota materiaalina kuin ruttoa. Kenties tänä vuonna saatan muutenkin uskaltautua kokeilemaan trikoovaatteiden tekoa, ainakin lähtökohdat ovat nyt hyvät.

-Satu

Ompeluvuosi 2017

Tänä vuonna päätin koota myös ompeluksistani samankaltaisen vuosikatsauksen kuin hiusjutuistakin. Vielä vuonna 2016 en olisi saanut kunnon vuosikatsausta aikaiseksi, koska ompeluharrastukseni vasta heräili silloin sitten kouluaikojen. Seikat jotka silloin johtivat minut ompelun pariin olivat kellohameiden törkyhinnat valmiina ostettuina, kellohelmojen, niin mekkojen kuin hameidenkin ainainen samankaltaisuus eivätkä ne aina vastanneet omia toiveitani ja viimeisimpänä seikkana kokoni vaikea saatavuus. Näiden vitutuksen aiheiden johdosta olen nyt päätynyt tähän mihin olen päätynyt. Jälkeenpäin olen varsin onnellinen näistä vitutuksista, sillä nyt voin olla pukeutumiseltani uniikimpi kuin koskaan.

Viime vuoden ensimmäinen ompelukseni oli samalla myös ensimmäinen vaativampi ompelutyöni. Sain kuin sainkin tämän pitsiunelman kunnialla loppuun asti ilman oikeastaan pahempia hermojen menetyksiä, joten tämä toimi samalla suurena uskon luojana ompelua kohtaan. Esittely postaukseen tästä

Mekon jälkeen päädyin vahingon kautta väsäämään itselleni takkia. Tämä ompelus olikin täysin sarjassa projektit joiden ei ikinä pitänyt syntyä. Onneksi kuitenkin syntyi, koska tämä takki on edelleen lähes jokapäiväisessä käytössä ja ompelus ompelukselta tulin varmemmaksi projektieni kanssa. Esittely postaukseen tästä

Yllättävän takkiprojektin jälkeen halusin palata takaisin yhdistelmään pastelli mintunvihreä + musta pitsi ja päädyin ompelemaan yhdistelmästä kotelomekkoa. Tämä oli ensimmäinen ompelus joka jollain tavalla muistutti pohjana ollutta kaavaa, tosin vain tyköistuvuudeltaan sekä kaula-aukon leikkaukselta mintunvihreän kankaan osalta, sillä pohjana oli tyköistuvan häämekon kaava. Esittely postaukseen tästä

Seuraavassa ompelutyössä päädyinkin radikaalisti tottelemaan kaavaa ja ohjetta, koska halusin haastaa itseni tekemään ohjeen mukaan. Tämän housuprojektin aikana ohjeita siis tavattiin niin kauan kunnes olin tasan kärryillä siitä, mitä piti tehdä. Vaikka olo oli kuin olisi uudelleen opetellut lukemaan, oli tämä itseni haastaminen hyvää ja tarpeellista harjoitusta. Esittely postaukseen tästä

Kun ensimmäiset palazzo housuni olivat valmiit, halusin tehdä myös toiset, sillä olin löytänyt juuri sopivan lähes päänsärkyä aiheuttavan raitakankaan. Tämä toinen erä menikin jo sutjakasti lähes ulkomuistista, koska tein nämä heti vaaleanpunaisen valmistuttua. Esittely postaukseen tästä

Housu kokeilujen jälkeen palasin takaisin juurilleni, eli kellohelmojen ja itse piirrettyjen kaavojen pariin. Vaaleanpunaisen housu projektin tiimoilta olin rakastunut kyseiseen vaaleanpunaiseen kankaaseen ja palasin halusta yhdistää sitä mustaan pitsiin. Helman kanssa pysyin samoilla linjoilla kuin aiemminkin, koriste pitsireunalla mentiin ja tämän mekon "jutuksi" syntyi sydämen muotoinen pitsillä peitetty kurkistusaukko. Esittely postaukseen tästä

Aloin jo pikkuhiljaa odotella kesää ja työn alle päätyi korkeavyötäröiset shortsit. Nämä olivat vaatekappaleena sellainen, mitä olin jo hetken aikaa halunnut, mutta epäilykset omasta kropastani oli kesä toisensa jälkeen lykannyt hankintaa. Viime toukokuussa tulin sitten heittäneeksi epäilyt romukoppaan ja rupesin tuumasta toimeen. Kuvan hihaton kauluspaita on myös omaa käsialaani, vuodelta 2016. Esittely postaukseen tästä

Seuraavaksi palasin taas takaisin intohimooni, kellohelmoihin ja täysin itse piirrettyihin kaavoihin. Alunperin tästä projektista piti tulla ihan vain hame, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Tähän työhön tulin kokeilleeksi laskostuksia, joita en juurikaan ollut aikaisemmin tehnyt ja niiden harjoittelusta tulikin tämän mekon pääelementti. Esittely postaukseen tästä

Turvallisen kellohelman jälkeen oli hyvä taas lähteä erilaisen projektin pariin ja päädyinkin ompelemaan pikkusiskolleni hänen pyytämäänsä ja suunnittelemaansa jumpsuittia. Tämä oli kaikin puolin vähän villimpi ompelutyö, ensinnäkin joustavat kankaat olivat minulle suurempaakin suurempi mörkö ja toisekseen jumpsuittiin oli tarkoitus saada lähes naamiaisasuun verrattavia elementtejä. Selvisin tästä kuitenkin suhteellisen kunnialla ja sain pikkusiskon tyytyväiseksi. Esittely postaukseen tästä

Kun kesä viimein saapui ja ystäväni polttarit lähestyivät aloin väriteeman varmistuttua tehdä itselleni asua polttareihin. Päädyin siis jälleen takaisin mukavuus alueelleni eli itse piirrettyihin kellohelmoihin ja samalla myös takaisin pitsin pariin. Tällä kertaa pitsin käyttö meni pidemmälle kuin koskaan ja sitä olikin loppujen lopuksi helman päälikerros sekä koristuksena yläosassa. Esittely postaukseen tästä

Oman polttarimekkoni yhteydessä syntyi myös salaprojektina itse morsiammelle mekko. Mekon kanssa lähdin liikenteeseen ajatuksesta mukava, väljähkö perusmallinen mekko, sillä mekon lopullisena tarkoituksena oli avioliittoneuvoilla ynnä muulla "suttaaminen", joita morsian keräsi tuntemattomilta koko polttareidensa ajan. Kaikkein parasta tässä projektissa oli se, että tein sitä kiireen pelossa myös ihan morsiammen nenän edessä mitä erikoisempien valkoisten valheiden varjolla. Oli kyllä palkitsevaa kun sain antaa polttari aamuna mekon hänelle ja paljastaa kaiken olleenkin valhetta. Oi oi, hyviä muistoja! Tästä minulla ei ole esittelypostausta ollenkaan eikä oikeen kunnollista kuvaakaan.

Kun ystäväni polttarit oli vietetty, oli viimein aika alkaa väsämään häihin suunnittelemaani jakkua. Olin niin rakastunut ideaan täysin omatekoisesta juhlavaatetuksesta, joten ei auttanut muuta kuin laittaa hihat heilumaan. Kellomekon kaveriksi lähdin tekemään ihan perus klassisen mallista jakkua, joka lämmittäisi minua kylmän kelin sattuessa tai illan pimeinä tunteina. Pieni valmistumis paniikki oli tämän kanssa läsnä, mutta sain kuin sainkin sen häitä edeltävänä iltana valmiiksi, huhhuh meinasi ihan hoppu tulla! Esittely postaukseen tästä 

Tähänastisen elämäni suurimmaksi ompeluprojektiksi osottautui viime kesänä/syksynä syntyneet viikinkiasut halloweeniksi. Projektiin lähdinkin vähän "syteen tai saveen" -meiningillä koska se oli omanlainen hyppynsä tuntemattomaan. Haarniskaa aloitin kokoamaan renkaiden osalta jo polttari mekkojen jälkeen kun vietin noin kuukauden mittaista ompelu taukoa paketissa olleen sormeni takia. Se oli sellaista sopivan yksinkertaista, mutta pitkäaikaista hommaa tehdä sormi paketissa. Muilta osilta projekti lähtikin käyntiin vasta jakun jälkeen.

Vaikka projekti olikin minun ja mieheni yhteinen, oli oma osuuteni valtavasti suurempi, sillä se kattoi vaatetuksen meille kummallekkin kera oman haarniskani, käsivarsisuojien sekä molempien vöille roikkuvien tuluskukkaroiden. Projekti eteni hyvää vauhtia pitkin syksyä ja se valtasinkin suurimman osan syksyn postauksistani.

Kaikkein haasteellisimmaksi osottautui kuitenkin mieheni vaatetus, vaikka se olikin teknisesti sitä helpompaa, mutta tekemistä verotti oma tuntemattomuuteni miesten vaatetusta kohtaan sekä monet minun ja mieheni välillä olleet kielimuurit ideoinnin ja toteutuksen suhteen.

Projekti kuitenkin valmistui ajallaan vaikka vaatetuksen lisäksi omille hartioilleni vierähtikin kilven loppuun teko valmiiksi sahatusta vanerista eteenpäin. Näissä kyllä kiitos seisoi kun saimme halloweeninä pukea nämä päällemme kera maskeerausten. Valmiin projektin esittely postaukseen tästä

Minun ja mieheni viikinkiasujen jälkeen minulle jäi vielä halloweenin alle aikaa (kilven maalikerrosten hitaan kuivumisen väliin) toteuttaa ystäväni pyyntö hänelle tulevasta asusta. Ystävälläni oli asustaan selkeä visio, jota sivu tolkulla selattu netin ihmeellinen maailma ei pystynyt toteuttamaan. Asu oli kokonaisuudessa melko yksinkertainen, se koostui kauluspaita tyylisestä mekosta ja nahkavyöstä. Vaikka asusta ei teknisesti tullut omaan makuuni ihan niin täydellistä kuin olin itselleni riman asettanut, oli ystäväni erittäin tyytyväinen. Tästä en tullut postanneeksi mitään sen erikoisemmin kuin sen verran, että se vilahti jälkimaininkejen kuvissa.

Vuosi 2017 alkoi lähestyä loppuaan kun otin projektikseni överin pörrötakin, jonka kerkesin esittelemään vasta tämän vuoden puolella. Tämä projekti oli naamiasasujen jäljiltä sellainen paluu vähän "normaalimpaan Satuun", vaikka tästä heijastuukin naamiaisasujen jälkeinen pidemmälle viety luovuus. Kuvan hame oli taas puolestaan viikinkiprojektin välissä syntynyt rauhoittava helppo projekti, joka pääsi kuviin vasta tämän takin yhteydessä. Tämän kokonaisuuden esittely postaus vielä tässä.

Vuoden 2017 viimeiset ompelutyöt jäi kokonaan kuvaamatta kun menivät valmistuttuaan suoraan joulupaketteihin. Tein kahdelle, viime kesänä ja viime syksynä, syntyneille pikku nyyteille joululahjaksi college setit. Toinen sai paketissaan housut + paidan ja toinen housut + kaksi paitaa. Niiden tiimoilta tulinkin palanneeksi joustavan kankaan pariin sitten siskolleni tekemäni jumpsuitin ja opettelun aiheeksi päätyi myös kaksoisneulan käyttö sekä nepparit.

Nyt kun kaikki on listattu tällä tavoin yhteen niin eihän tässä voi sanoa kuin, että olipas ompelun täyteinen vuosi! Tästä jatketaan!

-Satu

Tukkavuosi 2017

Nyt kun vuosi on jälleen vaihtunut, on mielestäni aika ynnätä yhteen viime vuoden tukkakuulumiset. Viime vuosi on värin puolesta ollut paljon rauhallisempi kuin edellinen, mutta pituudessa on puolestaan tullut rajujakin muutoksia ja sen puolesta ollut sellainen kokeilun vuosi.

Vuosi 2017 alkoi kasvatusprojektin tiimoilta ja testailin biotiinin vaikutusta tukan kasvuun. Silloin tukkani oli hieman kärsineen näköinen pitkä polkka ja tavoitteena oli saada pitkä, vahva ja hyvä kuntoinen tukkani takaisin. Postaukseen tästä

Jo helmikuussa kasvatus projektini lensi romukoppaan, kun tein radikaalin päätöksen leikkauttaa tukkani ihan lyhyeksi. Olin niin kyllästynyt kehnon näköiseen kuontalooni, että tein suuren päätöksen aloittaa tukan kanssa ihan alusta. Se on kyllä ollut ehkä parhaimpia tukka päätöksiä, sillä lyhyeksi leikkaaminen on avannut yllättävästi silmiäni oman tukkani suhteen. Muun muassa vasta lyhenä huomasin niskani olevan täynnä pyörteitä, jonka takia tukan suoraksi saaminen on ollut aina niin työlästä ja muutenkin tukkani sielunelämä on auennut minulle ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Postaukseen tästä

Lyhyeksi leikkaamisen jälkeen kauppojen hyllyille ilmaantui ihan uusi värisarja, Colorista, jonka värejä minun oli pakko päästä kokeilemaan. Ensimmäiseksi kokeiluksi päätyi sarjan vaaleanpunainen kevytväri, koska olin jo niin tykästynyt vaaleanpunaiseen tukkaani ja halusin pysyä edelleen vaaleanpunaisena. Postaukseen tästä

Pian vaaleanpunaisen kokeilun jälkeen oli päästävä testaamaan Colorista sarjan spraytä suloisena mintunvihreänä. Tämä kokeilu oli kuitenkin omassa tukassani ihan susi ja sainkin vain hirveän sotkun aikaiseksi päästä ropisevan värin kanssa. Postaukseen tästä

Colorista kokeilujen jälkeen seuraava omaa tukkaani koskeva postaus putkahti ulos vasta toukokuussa, jolloin värjäiltiinkin ihan perinteisillä värivalinnoillani videon muodossa. Postaukseen tästä. Värjäysten välillä tulin pohtineeksi eri hiuspituuksien hyviä ja huonoja puolia, postaukseen tästä sekä esittelin muotoilun suosikkeja uuden lyhen tukkani kannalta, postaukseen tästä.

Toukokuun loppupuolella laitoinkin sitten elämäni kunnolla risaseksi tukan suhteen ja päädyin tekemään itselleni sateenkaari värityksen Colorista wash out väreillä. Tämä olikin villein kokeilu sitten hetkeen, mutta vaaleanpunainen oli tässäkin yhä läsnä. Postaukseen tästä

Heti kesäkuun alussa tulin käväisseeksi jälleen kampaajan tuolissa leikkaus mielessäni. Tällä kertaa leikkauksen kanssa mentiin lyhyemmäksi kuin koskaan ihan vain kokeilun halusta. Postaukseen tästä

Pian leikkaamisen jälkeen, oli sateenkaari värini kulahtanut jo melkolailla. Halusin kokeilla vielä uudelleen villimpää väriä ja päädyin testaamaan yhdistelmää vaaleanpunainen + mintunvihreä. Tästä kokeilusta en tullut postanneeksi ollenkaan, vaan tämä jäi vähän pimentoon.

Colorista sarjan kokeilut eivät suinkaan olleet vielä siinä, vaan päädyin testaamaan myös sarjan paint roseblondea tyvivärin virassa. Tämän testauksen myötä löysinkin uuden tyviväri suosikin eli varsin onnistunut kokeilu. Tässä vaiheessa olin myös palannut koko vaaleanpunaiseen kuontalooni. Postaukseen tästä

Tyvivärikokeilun jälkeen päädyin testailemaan Herman's amazingin polly pinkkiä. Tämä oli sellainen väri jonka kokeilua olin kuumotellut jo jonkin aikaa, mutta se oli aina vain lykkääntynyt ajatuksen "samanlainen se on kuin muutkin" takia. Kun viimein kokeilin väriä, ei se ollutkaan samanlainen kuin muut, vaan tämän kanssa sain päähäni täydellisimmän vaaleanpunaisen kuin ikinä. Postaukseen tästä

Elokuun alulla tulin teloneeksi vasemman käden keskisormen paketti kuntoon, joten minun osaltani tukka touhut seisoivat reippaan kuukauden päivät. Vaaleanpunainen värini kuitenkin kaipasi ylläpitoa tuon kuukauden sisällä, joten värjäyspuuhiin päätyikin oma rakas mieheni ja tulimme kuvanneeksi tästä operaatiosta hupaistakin hupaisemman videon. Postaukseen tästä

Kun käteni oli taas toimintakunnossa, tulin kokeilleeksi muutamaa mintunvihreää raitaa etuhiuksiini. Tämä kokeilu toimi syksyn pienenä piristysruiskeena jo hetken taas pelkästään vaaleanpunaisena olleeseen tukkaani. Tästäkään en tullut postanneeksi ollenkaan. Raitojen kanssa mentiinkin sitten pitkälle syksyyn.

Vuoden viimeisenä muutoksena päädyin marraskuussa laittamaan tyveni tummaksi Liven uutuus värillä urban metallics smokey steelillä. Tätä päätöstä pohdein ja lämmittelin pitkän aikaa ennen kuin rupesin tuumasta toimeen. En kuitenkaan päässyt päähänpinttymästäni pidemmälle, niinpä tyveni muuttui tummaksi. Päätös on osottautunut varsin hyväksi, tumma tyvi tuo tukkaani ihan uutta hyvää särmää. Aiheesta postaaminen olikin niitä viime vuoden viimeisimpiä postauksia, postaukseen tästä.  Pituuden kanssa olen lähtenyt nyt loppuvuodesta kasvu suuntaan ja mieltäni polttelee polkkamitta kera lyhyen toisen sivun.

Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2018!

-Satu