Uutta sisältöä meikkipussiin

Viimein maltan pysyä hetken pois ompelukoneen äärestä ja tulla postaamaan jotain pientä kivaa. Viime viikko minulla oli talvilomaa ja kuten arvata saattaa hurisi se melkoisen pitkälle ompelukoneen ääressä ja kangaskaupoissa ravatessa. Kerrankin kun oli kunnolla aikaa käytettäväksi, hyväksikäytin sen uusien projektien parissa. Onhan kesä sentään tulossa ja syntynyt niin paljon visioita tämän kesän vaatteista. Mutta eiköhän mennä tämän mutkan kautta siihen aiheeseen, josta tulin postaamaan.

Pari viikkoa takaperin piipahdin paikallisen Emotionin loppuunmyynnissä. Ensinnäkin minua harmittaa ihan tosi paljon, että liike ei menestynyt paikkakunnallani vaan joutuu sulkemaan ovensa. Itse kävin siellä hiustökötti asioilla aina sillon kun en malttanut odotella mitään tilauksia vaan tökötti piti heti saada käsiin. Kärsimätön kun olen odottamaan, oli Emotionissa asiointi minulle se ratkaisu. Siksi tämä onkin niin suuri harmitus.

No mutta kuitenkin menin piipahtamaan loppuunmyynnin kolmantena päivänä. Olin etukäteen antanut itselleni luvan tukkatökköttien hamuamiseen ja niitä alunperin lähdinkin etsimään. Paikanpäälle päästyäni tukkatökötti hyllyt ammottivat tyhjyyttään, voi hitsi, myöhästyin. Noh päätin kuitenkin katsella putiikin läpi. Mukaani tarttui muutama putelli, käsirasvaa ja kuorinta-ainetta. Kotiin päästyäni rupesin miettimään, että olisikohan kuitenkin pitänyt katsoa meikkejä ostosilmällä, koska olihan ne nyt halpoja, kaikki puoleen hintaan. Päädyin vetämään pienet päikkärit, jonka jälkeen menin uudemman kerran piipahtamaan. Tällä kertaa keskityin katselemaan meikkejä.

Olen aina ollut hirveän pihi ostamaan meikkejä. Huvittavinta on kuitenkin se, että tukkajuttuihin saatan törsätä iha hullun lailla, mutta esimerkiksi uuden ripsarin osto tuntuu hirveän suurelta sijoitukselta. En tiedä miksi, mutta niin se on ollut jo vuosikaudet. Ehkä silläkin on osaa asiaan, että meikkaan melkoisen harvoin, arkena en ollenkaan, yleensä vain silloin jos olen johonkin menossa tai haluan kokeilla jotain uutta tapaa. Mutta kuitenkin silloin kun meikkaan, on se omanlainen rituaalinsa, se Satun neiti hetki ja silloin panostankin meikkiin viimeisen päälle. Siksi ehkä kontrasti arki-Satun ja juhla-Satun välillä on niin suuri.

Vuosien varrella minulle on kertynyt päähäni sellainen joskus ehkä raaskin ostaa -lista. Nyt oli mielestäni oikea hetki lyhentää sitä listaa. Olen pitkään haaveillut sellaisesta paletista, jossa olisi monta sävyä samassa paketissa ja nimenomaan sellaisesta mikä ei ole vain pelkkää glitteriä, ne ei jotenkaan tunnun niin omalta jutulta. Onnekseni löysin melkoisen tyhjäksi kolutuista meikkitelineistä kaksi juuri sellaista, sama paletti kahdessa eri värissä. Hetken mietein kumman ostan, mutta kun en osannut päättää, otin molemmat. Nyt oli kuitenkin aikeina panostaa meikkipussin sisältöön.

Löysin myös vanhaa tuttua kulmageeliä, se on sellainen oma must-tuotteeni, etenkin nyt kun tukka on lyhyt, on minulle tullut sellainen pakkomielle kulmakarvoihin. Kulmageeli lähti välittömästi mukaan. Sen vieressä huomasin luomivärin pohjustusvoidetta. Päätin testata, koska luomeni ovat niin rasvoittuvat, ettei luomivärini pysy siisteinä kuin muutaman tunnin, joten tämän testin kanssa ei ollut mitään hävittävää vain mahdollinen suunta parempaan.

Meikkivideoiden myötä minulla on herännyt kiinnostus varjostus-korostus tekniikkaan. Niinpä tässä oli hyvä tilaisuus ostaa sellainenkin kokeiluun pikku rahalla. Onneksi Lórealin telineestä löytyi vielä muutama sellainen ja paletti näytti kaikinpuolin hyvän sävyiseltä, päätin ostaa senkin. Lisäksi tein vielä pari heräteostosta, ostin hassuimman ikinä näkemäni rajaustussin, joka vaikutti kivalta testattavalta sekä huulipunakynän, joka vaikutti myös melkoisen hassun hauskalta. Viimeisimpänä mukaani lähti vielä uusi vedenkestävä ripsari ja suloisen vaaleanpunainen uusi meikkipussi.

Olen hieman yllättynyt itsestäni, raaskein panostaa meikkipussiini melkoisen hyvin, eikä edes kirpassut. Luulen kyllä, että jos olisi kaikki ollut normaalihintaisia olisi ostokseni jäänyt puoleen tuosta, enintään. Nyt kuitenkin oli hyvä tilaisuus panostaa. Osaa näistä olen kerinnyt jo vähän testailemaan ja vaikuttaa hyviltä ostoksilta kaikinpuolin! Haikein mielin jään kaipaamaan paikallista Emotionia.

-Satu

Lämpöä vilpoisiin keleihin

Muutama viikko takaperin päädyin ompelemaan pienen mutkan kautta takkia itselleni. Tämä on iis sarjassamme sellaisia projekteja, joiden ei suunnitelmien mukaan pitänyt koskaan edes syntyä. Menin kangaskauppaan ostamaan toiseen projektiin kangasta. Kotona kuitenkin päädyin siihen, että tuli tehtyä huono kangasvalinta, joten alkuperäinen projektini meni sen myötä jäihin. Ostetusta kankaasta oli kuitenkin "pakko" tehdä jotain, joten mielikuvitukseni lähti lennolle.

Ensimmäisenä syntyi idea lyhyestä perus kauluksella olevasta kevättakista. Niinpä etsin vanhoista käsityölehdistäni sellaisen kaavan, josta saisin pikkuisen apua projektiini. Kun olin saanut jonkin verran takkia kasaan, lähti mielikuvitukseni jälleen lennolle. Entäs jos tekisinkin pidemmän ja muhkean helman, sellaisen, mikä kävisi kellohelmojen kaveriksi. Ajatusta ei tarvinnut kovin pitkään päässä lämmitellä, kun olin jo luonnostelemassa kaavoja helmalle.

Kun takki alkoi olla jotenkuten kasassa, huomasin, että kangasvarani loppui kesken. Pala riitti kaikkeen muuhun paitsi kaulus jäi matkasta, niinpä aloin miettiä uutta reissua kangaskauppaan. Ennen kuin pääsin kauppaan asti, muuttui suunnitelma. Sovitellessa aloin miettimään, että onkohan ne perinteiset kaulukset sittenkään se oikea valinta.

Kun pääsin kangaskauppaan asti, oli suunnitelma muuttunut isoon huppuun, vyöhön ja selän puolelle tulevaan rusettiin. Kun kaikki tarvittava oli haettu aloin luonnostella huppua kaavoiksi. Aluksi yritin etsiä käsityölehdistä, jotain suuntaa antavaa, mutta turhaan, joten hupunkin kaavat tulivat omien pohdintojen kautta. Näiden pienten lisämausteiden jälkeen takki alkoi vähitellen olla valmis.

Viimeisimpänä oli tietenkin vielä napinlävet ja itse napit. Kun sain tehdä viimeisen sovituksen oli fiilis kuin voittajalla. Niin monta iltaa tähänkin projektiin meni, mutta nyt se oli vihdoin valmis. Olin kaikin puolin yllättynyt, miten hyvä ensimmäisestä omatekoisesta takistani tuli. Ja muutenkin tämä osottautui yllättävän onnistuneeksi lennosta syntyneeksi projektiksi. Vaikka välillä meinasi usko loppua, siitä kangaskasasta tuli kuin tulikin takki. Kannan tätä ylpeydellä!

P.S. Lähitulevaisuus tulee sisältämään useampia tällaisia DIY projekti -postauksia, koska ompelun täyteinen talvilomani alkaa olla lopuillaan ja muutama vaatekappale on jo odottamassa omia postauksiaan.

-Satu

Harmaata, harmaata ja vielä hieman harmaata

Tulin edellis viikolla taas iskeneeksi kynteni ystäväni tukkaan. Kyse on samaisesta ystävästä, jonka kanssa testailtiin Coloristan harmaata. Vanha väri oli kerinnyt jo kulahtaa takaisin blondiksi ja uutta juurikasvua oli kerinnyt kasvamaan. Eli oli jälleen projektin tynkää tarjolla. Lisäksi projektiin tuli mukaan pidennysten sävytys, jotka tilasimme ystäväni kanssa hänen kesäistä suurta päiväänsä varten. Olemme niiden kanssa hieman etuajassa, mutta kerkeää ainakin testikäyttelemään ja onpahan yksi murehdittava pois kesältä.

Melkein unohtunut, myöhässä otettu ennen -kuva

Värillisesti tällä kertaa tarkoituksenamme oli karkottaa juurikasvu, laimentaa pitkään kiusaa tehneitä "lika laikkuja" ja saada äärimmäisen hopeisen harmaa väri. "Lika laikuilla" tarkoitan latvoissa olevia tummia laikkuja, joita en ole tähän mennessä enkä vielä tämänkään operaation jälkeen saanut tasotettua samaan väriin muun tukan kanssa. Paljon olen eri keinoja kokeillut, mutten vieläkään ole löytänyt sitä oikeaa taltutus tapaa. Kuitenkin kun tunnen näiden hiusten historian kuin omat taskuni, en ihmettele tätä vaikeutta. Enköhän vielä joku päivä löydä sen oikean taltutus keinon.

Vaalennuksen ja sävytyksen jälkeen

Lähdimme toteuttamaan tavoitteita kolmivaiheisella operoinnilla, ensin tyven ja laikkujen vaalennus, sitten kylmemmäksi sävytys ja viimeisenä värjäys hopeanharmaalla suoravärillä. Vaalennukseen käytimme schwarzkopfin blondea. Vaikutusajan loputtua pestiin tämä pois ja levitettiin märkään tukkaan Wellan color fresh 0/6 silveriä. Sävyte osottautui yllättävänkin kivaksi tökötiksi, se tasoitti lähes täydellisesti nyt vaalennetun ja muun tukan (likalaikkuja lukuunottamatta, koska en saanut niitä vaalenemaan tarpeeksi). Tästä tökötistä on pakko sanoa, että on kyllä hintansa väärti ainakin ystäväni tukkaan laitettaessa. Lopputuloshan ei mikään jäätävän kylmä ollut, vaan enemmänkin olen ihmeissäni siitä, miten sävy erot tasoittuivat kuin taikaiskusta.

Lopullinen väri, jälkeen -kuva

Viimeisenä vaiheena oli harmaan suoravärin laitto. Väreinä meillä oli Herman's amazing gilda granny grey ja sylvia silver. Operaation suunnittelussa emme osanneet ystäväni kanssa päättää kumpi on kivempi väri, joten päätimme silloin tilata kumpaakin ja tehdä kokonaan oman miksauksen, jotain siltä väliltä. Lopulliseksi väri seokseksi tuli puolet toista väriä ja puolet toista. Värit näyttivät sellaisenaan hyvinkin pelottavilta, toinen oli suhteellisen tumma violetti ja toinen taas huutavan sininen. Pakko myöntää, että pikkaisen oli pelko perseessä kun levitimme värin todella vaaleaan lähtökohtaan ja väri näytti päässä siniseltä. Ensimmäinen pelkotila oli kauhuskenaario ihan sinisestä tukasta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan väristä tuli inan verran sinertävä harmaa. Harmaus oli kyllä tällä tökötti yhdistelmällä kaikin puolin vielä parempi kuin Coloristan kanssa, jotenkin voimakkaamman harmaa.

Kun ystäväni oma tukka oli saatu kuntoon, oli aika tarttua pidennyksiin. Ennen tätä operaatiota olimme jo lilluttaneet pidennyksiä violetti shampoo vedessä ja laittaneet hopeista colormaskia. Kuitenkin pidennykset olivat vielä melkoisen lämpimän vaaleat. Laitoimme pidennyksiin samaa väriseosta kuin ystäväni päähän, hieman vain hoitoaineella laimennettuna. Kuivuttuaan pidennykset olivat epämukavasti kevyen vihertävän harmaat, ei hyvä. Koska tiesin vihertävyyden johtuvan liian lämpimästä lähtökohdasta, oli seuraava siirtoni kylmemmäksi sävyttäminen. Päädyin seuraavana päivänä sävyttämään pidennykset vielä uudelleen yhdistelmällä silver colormask, silver hoitoaine ja Herman's amazing sylvia silver. Tämän jälkeen lopputulos oli kauniin kylmä ja harmaa, ei enää vihreetä.

Muutama päivä myöhemmin teimme vielä loppusilauksen pidennyksille leikkaamalla ne muotoon. Silloin huomasimme myös suureksi iloksemme pidennysten istuvan täydellisesti ystäväni hiusten väriin. Mikä lottovoitto! Olimme kummatkin erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Aikoinaan kun ystäväni kysyi haluaisinko tehdä hänelle pidennykset, olin hieman epäileväinen, entä jos en saakkaan niistä oikean sävyisiä. Onneksi se pieni epäilys lensi romukoppaan ja pidennyksistä tuli kuin tulikin täydellisyyttä hipovat, juuri sellaiset kuin pitikin.

-Satu

Erittäin hyvä ellei täydellinen synttärireissu

Kuukauden alussa kerroinkin jo tulevasta syntymäpäivästäni ja sitä juhlistavista reissu suunnitelmista. Syntymäpäiväni on tänään, mutta reissun teimme jo hieman etuajassa. Oikeastaa viime viikonloppu oli ainut mahdollisuus nyt hetkeen, niinpä otimme pienen varaslähdön juhlintaan. Matkaan lähti minun ja mieheni lisäksi yksi ystävämme (teille värjäys -postauksista tuttu henkilö). Alunperin suunnitelmana oli myös hänen miehensä tulla mukaan reissuun, mutta aina kaikki ei onnistu niin kuin olisi ajatellut, päädyimme matkaan kolmistaan.

Reissun kohteemme oli niinkin arkinen kuin Ruotsin -risteily, mutta matkasta tuli luksusta hytti valinnalla. Päätimme tehdä jotain normaalia repäsevämpää, joten tulimme varanneeksi laivan parhaan sviitin. Olen aikaisemmin kokeillut laivalla toisteksi parasta hyttiluokkaa, mutta tämä kaikkein parhain oli vielä testaamatta.

"Kahden hengen tilavia, 26-31 m² parvekkeellisia hyttejä laivan peräosassa kannella 9. Hyteissä on kiinteä parivuode, sohvaryhmä, wc, suihku, hiustenkuivaaja, LCD-TV, puhelin, hedelmiä sekä jääkaappi, jossa virvokkeita ja pullollinen laivan kuohuviiniä. Hytin parveke on katettu ja lasitettu n. puoleen väliin asti. Katetussa osassa ei ole lämmitystä."

Hyttiin astuttuamme oli näkymä silmiä miellyttävä, paljon tilaa, hytti oli kuin yksiö. Kaikkein hienointa oli kyllä ehdottomasti parveke keskellä laivan perää. Hytissä meitä oli odottelemassa hedelmiä pöydällä ja pullo kuohuviiniä kylmässä, ihanaa!

Meidän naisten osalta alkuilta kului kuohuviiniä juodessa ja laittautuessa, mies taas joutui tyytymään elokuvaan, olueeseen ja naisten hömpötyksien seuraamiseen. Kun kuohuviini oli tuhottu, kului loppuilta ja alkuyö baareissa ihmetellessä.

Seuraava päivä valkeni ihanan aurinkoisena Ruotsin puolella. Otimme loppu risteilyn rennosti, syötiin, oltiin ja ihmeteltiin. Mitä lähemmäs risteily tuli loppuaan ja laiva läheni satamaa, myös keli muuttui harmaammaksi ja harmaammaksi. Ihan kuin keli olisi ollut jonkin sortin arkeen paluu -mittari!

Hyvillä mielin, kokemusta rikkaampana ja reissaamisesta väsähtäneinä palasimme illalla takaisin kotiin. Kaikin puolin oli kyllä odotusten mukainen ja ihana reissu. Ainakaan tänä vuonna ei unohtunut tuo synttäreiden juhlinta.

-Satu

Vaikutteita 1930-luvulta

Muutamisen viikkoa takaperin tulin tilanneeksi ehkä maailman söpöimmät ja ainakin oman vaatekaappini erikoisimmat housut. Olimme jo hetken miettineet mieheni kanssa yhteistä tilausta eräältä verkkosivulta. Mieheni ostokset olivat jo selvää kauraa, mutta omani olivat pitkän ja hartaan mietinnän tulosta. Törmäsin sivuilla itselleni niin erikoisiin housuihin, että toisaalta mieleni halajasi päästä kokeilemaan, mutta toisaalta niihin oli pieni varautuneisuus, entä jos ne eivät sovi juuri minulle, entä jos näytän ihan typerältä.

"Naiset osasivat jo 1930-luvulla pukeutua mukavasti ja tyylikkäästi. Olemme seuranneet heidän jalanjälkiään: Nämä ”Marlene” -housut tarjoavat leveimpien korkeavyötäröisten housujen ominaisuudet. Housuissa on irrotettava koristeellinen rusetti ja housut ovat muotimerkki Dancing Daysin valmistamat."

Päädyin kuitenkin leikkimään uppo riskasta ja ruti köyhää, lisäsin housut yhteiseen ostoskoriimme. Kylkeen tulin tilanneeksi myös paidan, jonka ajattelin sopivan housujen pariksi kuin nakutettu. Myös paita oli erikoisimpia valintojani, sellainen jollaista minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut.

Valitsin housuista sen kaikkein pienimmän koon, xs, luonnollisesti. Saavuttuaan olivat housut kuitenkin suuret vyötäröstä ja totutusti myös pitkät lahkeista. Hetken pyörittyäni peilin edessä ja tutkailtuani saumoja päätin löysästä vyötäröstä huolimatta pitää housut. En ihan kuitenkaan tarvinnut niin suurta syömis ja juomis varaa kuin housut tarjosivat, joten (niinkuin arvata saattaa) päätin ruveta kavennus ja samalla myös lyhennys puuhiin.

Eikun tuumasta toimeen ja sivusaumat auki puoleen reiteen asti. Päädyin ottamaan saumaa sentin verran kustakin kappaleesta sisäänpäin eli yhteensä housut kapenivat vyötäröltä nelisen senttiä. Ainut haasteellisempi kohta oli vetoketjusivun ja vetoketjun uudelleen ompelu, muuten nämä housut olivat yllättävän mukavaa kavennettavaa.

Housujen pituudesta tulin napanneeksi kuutisen senttiä pois, jolloin ne jäivät sopivan korkkari mittaisiksi. Näissä housuissa törmäsin minulle ihan uuteen lahkeiden taitto tapaan ja koska halusin tehdä housut ihan alkuperäisen näköiseksi, tulin opetelleeksi senkin. Lopuksi prässäsin vielä lahkeet samanlaiseksi millaisena ne alunperin olivatkin. Tein oikeastaan kaiken tismalleen samanlaisesti kuin ne olivatkin, näin housut säilyttivät alkuperäisen lookkinsa pienentymisestään huolimatta.

Koko operaatio osottautui yllättävän opettavaiseksi, sain näkökulmaa housujen vyötäröstä ja vaikeimmista saumoista eli sivusaumoista. Lisäksi opein uuden lahkeiden taitto tavan, mikä on omasta mielestäni melkoisen hienon näköinen. Ja samalla tuli myös muistuteltua prässääminen mieleen. Oikeastaan nyt minulla alkaa olla hallussani jo kaikki tarvittava tieto kauan haaveilemieni Marilyn housujen tekoon. Ehkä tässä olisi ainesta jossain kohtaa toteutettavalle projektin tyngälle.

-Satu

Pikkutytön päiväkirja 1v!

Tänään siitä on kulunut vuosi kun blogini ilmestyi osaksi netin ihmeellistä maailmaa, ensimmäisen tekstini julkaisin tasan vuosi takaperin. Olin jo muutamia vuosia lämmitellyt ajatusta omasta blogista, mutta aikaisemmin se ei kehittynyt ajatuksista teoiksi, kunnes sitten vuosi takaperin otin sen ratkaisevan askeleen. Se oli oikeastaan hyppy tuntemattomaan.

"Ajatus blogin perustamisesta syntyi jo vuosia sitten. Silloin en uskaltanut. Nyt kuitenkin ajatus oli jo voimakkaampana ja pelko jäi pienemmäksi tunnetilaksi. Halusin jonkun kanavan mihin jakaa hömpötyksiäni. Tähän mennessä olen jakanut niitä omassa facebookissani kuvaan supistettuna ja voimakkaasti suodatettuna. Tuntui vain, että facebook ei ole oikea paikka, joten here i come blogging!" -pätkä ensimmäisestä blogi-tekstistäni

Olen kaikin puolin tyytyväinen siihen, että lähdin kokeilemaan bloggaamista, tästä on vuodessa tullut jo osa minua. Muutenkin ensimmäisen blogitekstini ajatus omasta hömpötys -kanavasta on toteutunut juuri sellaisena kuin alunperin halusinkin. Tämä on juuri minun näköiseni blogi, hetkeäkään en kadu.

Vuoteen on mahtunut paljon: paljon erilaisia tukkajuttuja, sisustusta, ompelu harrastuksen uudelleen herääminen, monenmoista projektia ja paljon omaa hömpötystäni. Niistä on ensimmäinen blogi vuoteni tehty. Reippaat 100 blogitekstiä ja 11 000 sivun katselua jälkeenpäin kiitän teitä ihanat lukijat, on palkitsevaa nähdä, että jotkut kiinnostuvat kirjoituksistani. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

P.S. Paljon onnea Pikkutytön päiväkirja!

 

-Satu

Tuunaamalla satumaisemmat saapikkaat

Innostuin taas hieman tuunaus touhuista. Tulin perjantaina piipahtaneeksi paikallisessa kenkäkaupassa kampaajakäynnin jälkeen. Tämä kyseinen kenkäkauppa onkin vähän kummallisempi tarina. Silloin kun olin teini-ikäinen, oli se auki ihan niin kuin normaalisti liikkeet ovatkin, mutta olisikohan viitisen vuotta takaperin, se osittain sulki ovensa. En oikein tiedä, mikä on liikkeen virallinen laita, mutta se on silloin tällöin perjantaina ja lauantaina nelisen tuntia auki. Ehkä noin viitenä kertana vuodessa tai jotain sinne päin. Noh kuitenkin kaikki myytävä siellä on käsittämättömän halpaa, viimeksi ostin saapikkaat sieltä kahdellatoista eurolla. Tällä kertaa tein löydön seitsemällätoista ja puolella eurolla, tummanruskea saapikkaat ja pohjalliset sain vielä kaupan päälle. Ihan hulluja hintoja!

Alunperin lähdin etsimään samanlaisia saapikkaita kuin vanhanikin, mutta kokoani ei ollut enää jäljellä, ei edes ruskeana, harmillista. Jäin kuitenkin vielä kiertämään ja katselemaan ympärilleni. Päädyin sittemmin kokeilemaan samantyylisiä kenkiä, hieman korkeammalla korolla ja ilman niittejä. Ne olivat yllätyksellisesti todella hyvän tuntuiset jalassa, eikä peilistäkään hassummalta näyttänyt. Toki kaipasin vanhojen saapikkaiden niittejä, mutta jokin näissä kiehtoi niin, että tulin kantaneeksi ne kassan kautta kotiin.

Kotona rupesin miettimään, entäs jos... Entäs jos lisäisin omin kätösin pientä asennetta saapikkaisiin, tekisin niistä hieman oman näköisemmät. Niinpä testasin heti meneekö niitin kiinnitys "nipsut" remmeistä läpi, sillä jos ei menisi, ei olisi pieni niiteillä tuunaus mahdollista. Onnekseni nipsut menivät läpi ja niittien lisäys muuttui kysymysmerkistä mahdolliseksi.

Aloitin homman irrottamalla niitit teini vuosieni aikaisesta katkenneesta niittivyöstä. Säästin vyön aikoinaan tällaisia projekteja varten ja onneksi säästin, sillä olen irroitellut ja uusiokäyttänyt niitä useaan projektiin. Tällä kertaa tyhjensin vyön loppuun asti, sillä tiesin niittejä uppoavan kenkiin jonkun verran. Onneksi tämä ei ollut ainut teini-iän niittivyö -jäänne vaan toinen on vielä kaapissa osittain kynimättä. Joten projekti varaa on vielä tulevaisuutta ajatellen, ilman, että joutuu uusia diy-niittejä ostamaan.

Kun niitit olivat irti, eikun tuumasta toimeen. Kiinnittelin niittejä silmävaraisen hyvin välein ja tadaa, valmista tuli! Pienellä tuunauksella kengät saivat kokonaan uuden ilmeen! Olen tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt kengät ovat enemmän minun näköiset. Ei enää perus tossut vaan persoonallisemmat kuin alunperin olivatkaan, tykkään! Nyt ehkä myös vanhoista luopuminen on inasen helpompaa kun on uudet istuvat ja silmää miellyttävät kengät alla.

-Satu

Lyhyt tukka vs pitkä tukka

Viimeisimmän vuoden aikana olen tullut kokeilleeksi tukkaani vaikka mitä pituuksia. Vuosi takaperin se oli pitkä pehko, josta olen matkannu kerta kerralta vain lyhyempään ja nyt tällä hetkellä päässäni on lyhyt, kaunis pixie-leikkaus. Viimeisin vuosi onkin ollut yhtä tukan lyhennystä ja kaikki pituudet on tullut kokeiltua. Jopa ne joihin en olisi koskaan ajatellut uskaltautuvani. Nyt päätinkin koota pientä omakohtaista plus-miinus listaa pitkästä tukasta, polkasta ja pixiestä

Pitkä pehko
+ Äärettömän monipuolinen kampausten kanssa ja myös kaikki letittäminen ynnä muu on helpompaa kun tukka ei lopu kesken vaan sitä piisaa ja piisaa.
+ Helppo luonnonkiharan kanssa, koska tukassa on niin paljon painoa, ettei kiharuus tunnu ollenkaan pahalta ja kurittomalta
+ Minulle tuttu ja turvallinen, päässäni on vuodesta toiseen komeillut pitkä pehko.
+ Hyvin hoidettuna ja laitettuna upea, terveet ja laitetut pitkät hiukset yleensä herättää ihastusta ja ihmetystä.
- Aikaa ja hoivaa vaativa, kihartaminen, suoristaminen ja muu laittaminen on melkoisen aikaa vievä prosessi, koska tukkaa vain riittää. Myös kaikki hoito toimenpiteet pitää olla kunnossa, kosteutus sun muu, jotta tukka on ja pysyy kauniina, etenkin jos värjäilyjä harrastelee.
- Väri menekki on aivan tolkuton ja niiden ylläpito voi käydä kalliiksi, etenkin shokkivärien kanssa. Myös shampoo ja hoitoaineet ovat nopeasti kuluvaa tavaraa.
- Lämpimät kesäpäivät tuntuvat entistä lämpimämmiltä kun niska hikoilee tukan lämmittävästä vaikutuksesta. Toinen vaihtoehto on päänsärkyä aiheuttavat ponnarit ja nutturat, se tukka kun vain painaa ihan tolkuttomasti.
- Luonnon kiharaan yhdistettynä, sateiset ja tuuliset päivät ovat inhottavia, vaikka tukka olisi kuinka kivasti, on se ulos astuttaessa piloilla.

Pirteä polkka
+ Yllättävän monipuolinen, kiharrus ja letittäminen ynnä muu onnistuu niin kuin pitkänkin kanssa, useimmiten se vain vaatii enemmän sorminäppäryyttä kuin pitkän kanssa, koska tukkaa on rajoitetusti.
+ Tökötti menekki on huomattavasti pienempää.
+ Hoidon tarve ei ole niin järkyttävä kuin pitkän kanssa, koska latvat ovat luonnolisesti paljon tuoreemmat kuin pitkässä, jolloin kärsimis lista on huomattavasti lyhyempi
+ Helppo vaihtoehto piristystä kaipaavalle pitkä tukkaiselle henkilölle. Menetys ei ole niin suuri, mutta kokonaisilme muuttuu heti.
- Luonnonkiharan kanssa suurempi tahtojen taistelu kuin pitkä tukka. Tukan paino on huomattavasti vähäisempi, joten kuriton kiharuus on arkipäivää ja laittamiseen saattaa upota aikaa.
- Helppo arki ponnari tai letti ei välttämättä onnistu tukan lyhyyden takia, joten hätäiset laittoratkaisut ovat pois pelistä.
- Kelirajoitteisuus on yhtä paha ellei pahempikin kuin pitkän tukan kanssa, koska keveytensä puolesta menee kiharuus ja pörröisyys hyvinkin holtittomaksi. Helpommin käy kun painaa pipon päähän ja tukka kokonaan sen alle ulkoilmailun ajaksi.
- Kasvaa melkoisen nopeasti ulos mallistaan, kuitenkin polkkatukka on kauneimmillaan vasta leikattuna suorien linjojen kera.

Peloton pixie
+ Rohkea valinta, etenkin pitkän tukan taikka ihan vain polkan jäljeen. Mitä radikaalimpi on pituusero vanhaan, sitä enemmän se saa suut loksahtamaan auki.
+ Tökötti menekki on hyvin vähäistä ja muutenkin hoito ja värjäys toimenpiteet ovat yksinkertaisempia ja nopeampia kun tukkaa ei ole paljoa. Tämä tukan pituus vapauttaa melkoisen kivasti kantajansa monivaiheisista tukan hoito prosesseista, koska tukan kunto pysyy hyvänä kuin itsestään, latvat kun ovat niin tuoreita. Ja tietenkin, mitä lyhyempi leikkaus on, sen tuoreempia ovat myös latvat.
+ Luonnonkiharat eivät tässä pituudessa aiheuta harmia, saattavat jopa tuoda kivan pienen lisän leikkaukseen. Myöskään kelit eivät aiheuta mitään suurempia päänvaivoja, täydellistä!
+ Laittaminen ei voisi olla tämän helpompaa, pieni vahan puristelu saa tukan näyttämään hyvältä. Halutessaan tässä kohtaa voi unohtaa kokonaan muotoilurautojen olemassaolon.
- Erikoisempi värjäys, kuten liukuväri tai raidat vaativat omaan päähän tehtynä jo hieman sorminäppäryyttä, koska tukka loppuu melkoisen lyhyeen. Myös erikoisempi laittaminen, letit ja tötteröt, vaativat sorminäppäryyttä ja tarkkaa tekemistä tukan lyhyyden takia.
- Kasvaa todella nopeasti, tai siltä se tuntuu näin lyhyessä pituudessa, kampaaja käynti kerran kuukaudessa ei ole ollenkaan liioittelua. Ja mikäli ei halua hiuksien kasvavan korvien päälle kuukauden välin aikana, kannattaa itse opetella napsimaan ylimääräisiä pois.
- Laittamisen kannalta ei niinkään monipuolinen, koska tukkaa on minimalistisen verran, oikeastaan laittaminen rajoittuu mahdolliseen päälitöyhtöön eli mielikuvitusta vaativaa puuhaa.
- Pois kasvattaminen vaatii kaikkien vähemmän mukavien välivaiheiden kestämistä.

Tässä oli minun mieleen painuvimmat plussat ja miinukset kustakin leikkauksesta. Tottakai myös jokainen tukka ja kantaja on erilainen, jolloin minun listaamat plussat voivatkin olla toisella henkilöllä miinuksia. Kuitenkin niin henkilökohtaisia nämä tukka jutut.

Viimeisin vuosi ja kaikki nämä pituudet ovat opettaneet minulle niin paljon omasta tukasta, miten se käyttäytyy milloinkin. Viimeisin ja suurin hämmästys tapahtui pixiee leikatessa, jossa paljastui niskani olevan yhtä pyörrettä, pyörteitä pyörteiden perään. Aikaisemmin en ole tätä edes tiennyt, vaan aina ihmetellyt, miten tukan piikki suoraksi saaminen voi olla niin mahdoton tehtävä. Nyt tiedän vastauksen siihenkin monta vuotta askarruttaneeseen kysymykseen. Aina oppii uutta.

Olen tällä hetkellä niin tykästynyt uuteen paljon lyhyempään tukkaani, etten ainakaan heti ole sitä pois kasvattamassa. On jotenkin mukavaa kun tukka näyttää hyvältä jo pienenkin vaivan jälkeen. Kuitenkin kaikkein suurimpana mukavana piirteenä on se ettei pyörteet ja kiharuus aiheuta enää päänvaivaa, vaan näyttävät hyviltä juuri sellaisena kuin ovat. Tätä tunnetta olen kaivannut jo vuosia, sitä että tukkani on mieleinen juuri sellaisena millainen se on, ilman mitään kidutuksia. Myös palaute uudesta tukastani on ollut pelkästään positiivista muilta kanssa ihmisiltä.

-tukka rakastunut Satu