tiistai 29. maaliskuuta 2016

Feeniksiä metsästämässä

Tuli taas hieman leikittyä väreillä, tosin tällä kertaa uhrina oli kaveri. Vuosien varrella olemme tämän ystävän kanssa kokeiltu kaikenlaista. Leikkauksissa on tullut kokeiltua kaikkea pitkän ja lyhyen välillä. Väreinä kaverin päästä on löytynyt mustaa, turkoosia, pinkkiä, kaiken näköistä punaista ja jopa hetkellisesti blondia. Tämä kaveri on muistaakseni ollut myös ensimmäinen naispuoleinen koekaniini hiusharrastuksessani.



Näistä kummastakin kuvasta on vierähtänyt jo nelisen vuotta ja tukka on kerinnyt vaihtamaan väriä useaan otteeseen sekä kasvamaan hirmuisesti. Viimeisimmät puolisentoista vuotta kaveri on pysynyt vakaasti punapäänä.

Olisikohan ollut noin kuukausi sitten kun saimme, kiitos Youtuben ihmeellisen maailman, vision feeniksi tukasta. Oranssi, pinkki ja punainen olivat värit joilla halusimme lähteä kokeilemaan. Ensimmäisellä yrittämällä tein varovasti pieninä raitoina useilla toisiinsa sointuvilla sävyillä ja lopputulos oli olematon, ei mitään erottuvaa missään.

Tänään toistimme operaation vapaapäiviemme kunniaksi. Aamukahvit juotuamme aloitin operaation vaalennuspesulla, jonka annoin tehdä hommansa suihkumyssyn suojassa reippaan puoli tuntia.

Käyttämäni vaalennuspesu:
n. 20ml hana kuumaa vettä
90ml 6% hapetetta
30ml vaalennusjauhetta
iso loraus syväpuhdistavaa, oisinkohan laittanut ainakin reippaan 60ml


Tällä kertaa saimme lähtökohdasta paljon vaaleamman ja puhtaamman. Kaverin ennakointi syväpuhdistavalla shampoolla päivää ennen operaatiota edesauttoi saamaan näin hyvän lähtökohdan.

Värit: Crazy color Coral red, Fire, Vermillion red ja Pinkissimo

Ensimmäisellä yrityksellä käytin seitsemää eri väriä, jotka olivat sekoitettu kuvassa olevista väreistä. Tänään yksinkertaistin hommaa käyttämällä vain näitä neljää väriä, jotta lopputulos olisi tällä kertaa radikaalimpi ja oikeasti näkyvä. Tyviväriksi laiton tummimman eli Vermillion redin, muuten raidoitin pään kokonaan, Pinkissimo, Fire ja Vermillion kokonaisina raitoina ja Coral liukuvärjättynä Fire:sta. Viime kertaan verrattuna tein raidat ainakin kolme kertaa suurempina näkyvyyden toivossa.


Suojasin herkimmät värit, pinkin ja oranssin folioiden sisään muhimaan. Tämä ehkäisi myös pesun aikana mahdollista suttaantumista. Vaara on huomattavasti pienempi kun pesee ensin tummemmat värit pois, jotka ovat ilman foliota ja sen jälkeen avaa vasta herkemmät pestäväksi. Värien annoimme vaikuttaa reippaan tunnin koskemattomina.



Lopputuloksesta tuli vieläkin turhan laimea, mutta tällä kertaa sentään jotenkin erottuva. Tästä voi taas viisastua ja miettiä, mitä seuraavaksi tekee toisin. Vähemmän punaisia raitoja, ehkä toinen punasista pelkästään tyvessä ja toinen pelkästään raitoina tai kentiäs keltaisempaa joukkoon, se jääköön nähtäväksi.

-Satu

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kiharat x 4 : Babyliss pro 180 sublim touch 32mm


Sain eilen illalla päähänpiston kihartaa tukkani, kun tajusin etten niitä ole vielä liilan värisenä kihartanut ollenkaan. Siitä sitten lähti idea kokeilla kaikkia kihartimia tähän tukkaan yksi kerrallaan. Ja loppujen lopuksi homma paisui tähän, että ajattelin tehdä teksti sarjan kihartimistani. Näillä teksteillä ei siis ole mitään mainostarkoitusta, vaan testailen omat laitteeni uuden väriseen tukkaani omaksi huvikseni.

Ensimmäisenä esittelen uusimman kihartimeni 32millisen Babyliss pro 180 sublim touchin. Ostin kihartimen viimevuoden puolella, mutta en muistaakseni ole kuin kerran pari kokeillut ennen tätä. Jotenkin on kihartaminen jäänyt vähemmälle kun olen vain keskittynyt värin vaihto operaatioon.


 Tuote teksti eräästä verkkokaupasta:

"Kiharruspuikko jolla luot kestävät ja isot tai irtonaiset 32 mm kiharat. Puikko lämpenee nopeasti ja siinä on 10 lämpötila asetusta välille 110-180°C. Sublime Touch-pinnoite vähentää kitkaa ja pitää lämpötilan hellävaraisena hiuksille. Pyörivä johto lisää käyttömukavuutta."


Pidemmittä puheitta itse aisaan eli kiharoihin.



Oma arvioni kihartimesta:
Kiharoista tuli isoja ja pehmeitä. Kuitenkin jos tukka tästä olisi kauheasti lyhyempi, tuskin näkyisi muina kuin laineina. Tosin kokonsa ansiosta on kätevä etummaisten hiusten taivuttamiseen pois silmiltä ja muutenkin tyvestä eteenpäin ensimmäiset parisenkymmentä senttiä hiuksista jää nätin hennoille kiharoille. Lopputulos voisi tosin olla parempi pidemmässä tukassa

+ luonnollisen näköinen lopputulos
+ kätevä etummaisten hiusten kanssa
+ johto ei lopu kesken

- hiuksia ei parane haroa tai harjata kiharruksen jälkeen koska suoristuu herkästi näkymättömiin
- lukkiutumaton lämmönsäätö
- lämpötila ei näy suoraan laitteessa vaan asteikko on 0-10

Tuoteteksti saa laitteen kuulostamaan, ainakin omaan korvaani, jotenkin erinomaiselta ja ihmeelliseltä, mutta mielestäni laite on ihan perus

-Satu

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kohti tasaista pastelli liilaa

Vapaa perjantain kunniaksi omistin taas aikaa hiuksilleni. Alkuviikosta aloittamani operaatio kaipasi jatkoa, koska eihän tuollainen välivaihetukka nyt kovin kivan näköinen ole. Sain sitä yllättävän paljon haalistettua alkuviikon c-vitamiini vaalennuksilla, mutta halusin vielä pikkaisen puhtaamman lähtökohdan. Joten torstaina töistä päästyäni levitin c-vitamiini vaalennuksen vielä kertaalleen, tällä kertaa vain pääliosaan tavallisesta shampoosta tehtynä. Kun sen sain levitettyä, annoin tökötin hetken aikaa muhia folion sisällä ennen kuin levitin värinpoiston alimpiin, jotka olivat vielä likaisen ja tunkkaisen väriset aiemmasta mustasta.



Pääliosasta lähti taas ihan kivasti väri haaleemmaksi ja alaosa vaaleni oikeasti blondiksi! Tökötit päästä saatuani oli jotenkin vaikea uskoa silmiä. Niin paljon kun vaivaa olin nähnyt mustan poistoon, oli outoa vihdoin nähdä alimmat hiukset nätin ja puhtaan blondina. Olihan blondi toki lämpimän sävyinen, mutta verrattuna aiempaan väri oli parempi kuin hyvä. Harmi vain, että olin niin fiiliksissä etten kuvaakaan muistanut ottaa.

Tänään heti noustuani jatkoin operaatiota. Nyt oli tarkoitus saada latvat mahdollisimman tasaiseksi haaleaksi liilaksi. Sekoitin kahta eri väriä, toinen punertavampaa ja toinen pikkaisen sinertävämpää. Tämä siksi, koska tiesin jo lähtöönsä, että alimpiin tarraa punertavampi, kun lähtökohta oli lämmin blondi. Kylmempää olisi ollut turha kokeilla kun lopputulos olisi jäänyt likaiseksi haalean liilan ja blondin sekoitukseksi. Päälimmäiset taas olivat valmiiksi jo punertavan liilat, enkä niitä halunnut liian punertavaksi.


Väreinä käytin Live Color XXL Ultra brights pure purplea ja Crazy Colorin laventelia. Lantrauksen tein Doven tehohoidolla, koska mielestäni hoitaminen ei ole koskaan turhaa.

Lopputuloksesta tuli oikeinkin omaa silmää miellyttävä. Pientä lämpöeroa vielä on alimpien ja ylimpien hiusten välillä, mutta noin pieni ero tulee olemaan helppo korjattava. Tuntuu kyllä varsin oudolta olla näinkin lähellä haluttua lopputulosta parin kuukauden operointien jälkeen.



-Satu

tiistai 22. maaliskuuta 2016

C-vitamiini vaalennus

Aikaisemmissa teksteissäni olenkin jo kertonut olevani hirveän innokas touhuamaan hiusten parissa. Olen myös innokas kokeilemaan kaikkea uutta, niin tököttejä kuin toimintatapojakin. Tällä kertaa korviini kantautui c-vitamiini vaalennus.

Aloitin muutama kuukausi sitten operaation punamustasta tukasta tummasta liukuvärjättyyn hempeän liilaan.

Kuva lainattu. Niin sanottu inspiraatio kuva

Eniten vaikeuksia on tuottanut mustan pois saanti ja tasaiseksi saanti muihin hiuksiin nähden. Lisäksi haastetta on tuonut myös se, että tukkani on punaisen jälkeen imenyt hirveästi sinipigmenttiä. Ensimmäisen violetin laiton jälkeen hiukset kulahtivat siniseksi, pienikin punartavuus oli kuin tipo tiessään. Tämän jälkeen vaalensin sinistä vähemmälle ja yritin uudelleen tasoittaa entisen punasen osan ja mustan osan sävy eroa. Ero jäi edelleen huomattavaksi, mutta en viitsinyt rääkätä tukkaani enempää, vaan laitoin väliaikaisen värin, huomattavasti punertavamman liilan. Lopputulos oli entisen punasen osan kohdalta suloisen pinkihtävä liila, mutta entisen mustan kohdalta tunkkaisen punainen.

Muutos kuvina

Nyt kun olin jo jonkin aikaa antanut värin kulahtaa ja tukan levähtää, sain viime viikon perjantaina päähänpiston kokeilla c-vitamiini vaalennusta. Jotenka töistä päästyäni menin apteekkiin hakemaan askorbiinihappoa ja eikun tuumasta toimeen. Perjantaina sekoitin askorbiinihappoa ihan tavalliseen shampooseem. Muhitin seosta hiuksissa pussien sisällä reippaan tunnin ja lopputulos oli yllättävä, väriä tosiaan lähti! Ja vaurioita, ei missään. Pieni kuivattava vaikutus oli, mutta sekin helpotti hoitoaineella ja öljyllä.

Tein tänään operaation uudelleen, tällä kertaa sekoitettuna syväpuhdistavaan shampooseen. Väriä lähti jälleen rutkasti. Kovin suurta eroa seosten välillä ei ollut, värin poistavuus oli miltein sama, inan verran syväpuhdistava ehkä tehokkaampi, mutta tuntui kuivattavan enemmän. Kuitenkaan ei puhuta oman tukkani kohdalla mistään mahdottomasta kuivumisesta, pienellä hemmottelulla korjattavissa olevasta vain.

Tämän hetkinen väri (älkää ihmetelkö tukan lyhenemistä tähän kuvaan, kävin napsasemassa pikkaisen pois viime viikolla)

Lopputulos: oman kokemukseni perusteella c-vitamiini vaalennus on toimiva tapa vaalentaa liian tummaksi menneitä suoraväri vahinkoja ja toistoilla saa poistetuksi suoravärin kokonaankin pois. Ehdoton plussa on hellävaraisuus, eikä kuivattavuuskaan ollut paha. Hyvin todennäköisesti tulen tulevaisuudessakin hyödyntämään c-vitamiinivaalennuksen mahdollisuuksia päähänpistojeni toteuttamiseen.

-Satu


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Tässä postauksessa ajattelin hieman kertoa toisesta intohimostani, eli hiuksista. Olen pienestä pitäen ollut hyvin tarkka omista hiuksistani, jopa ala-asteella tuli laitettua hiukset hyvin ennen kouluun menoa. Tuohon aikaan tosin se tarkoitti esimerkiksi erilaisia lettejä ja ponnareita, mutta kuitenkin. Ensimmäinen värjäukseni tapahtui kahdeksannella luokalla kotikonstein, luonnolisen blodista hieman vaaleampaan. Tämän jälkeen olen aika hyvin viihtynyt värjätyissä väreissä, lukuunottamatta vuoden mittaista oma väri -villitystä.

Ensimmäisen kotivärjäykseni jälkeen muutaman vuoden turvauduin aina kampaajaan, koska pelkäsin tuhoovani hiukseni. Kuitenkin jonkin ajan päästä kotivärjäilyt alkoi taas kiinnostamaan. Seitsämäntoista ikävuoden jälkeen olenkin värjäyttänyt tukkani vain pari kertaa kampaajalla. Noihin aikoihin kiinnostukseni hiustenleikkuita kohtaan heräsi. Ensimmäinen uhrini oli suhteellisen tuntematon mies joka oli turhautunut hiuksiinsa ja halusi ne jonkinmoiseen kuosiin. Hän silloin vain lykkäsi sakset käteeni ja sanoi "anna mennä, tee mitä tykkäät". Leikkasin hänen hiuksensa ja seuraavana aamuna sain vielä lisää kiitosta. Tästä innostuneena uskaltauduin kokeilemaan yhä uudestaan ja uudestaan kampaaja leikkiä, kehittyen pikkuhiljaa.

Tähänkään päivään mennessä innostus ei ole laantunut vaan pikemminkin pahentunut. Leikkaan ja värjään kavereitteni hiuksia ja on tullut muutama kampauskin jo tehtyä. En ole vieläkään opiskellut alaa, vaan olen oppinut onnistumisien ja erehdysten kautta, paljon on vielä opittavaa, mutta kaikki aikanaan.


-Satu

torstai 10. maaliskuuta 2016

Ihastus, rakastus, sisustus

Intoni sisustusta kohtaan alkoi parisen vuotta sitten. Muutin silloin sinkku yksiööni mukanani vain sänky, pari taulua, pari mattoa ja peili. Muutto päivänä sain tuttavalta sohvan ja edellinen asukki jätti nojatuolinsa minulle. Eli lähtökohta oli kuin tyhjä taulu. Rupesin siinä kohtaa miettimään vaihtoehtojani. Ensimmäinen vaihtoehto oli etsiä kirppareilta jonkun näkösiä halpoja kalusteita ja myöhemmin vaihtaa niitä enemmän omaa silmää miellyttäväksi. Tämä olisi ollut nopea ja halpa tapa hommata kalusteita, mutta lopputulos ei olisi ollut minun näköinen. Niinpä päädyin toiseen vaihtoehtoon eli säästämiseen. Kärsivällisyyttähän se vaati, kun hankittavia kalusteita oli jonkun verran listalla. Loppujen lopuksi säästäminen lähti rivakasti vauhtiin ja taisin saada ensimmäisen ikea reissun tehtyä jo parin kuukauden sisällä.

Kalusteiden valitseminen oli itselleni helppoa, tiesin minkä tyylisestä pidän ja värin oli oltava musta. Tämä tyhjästä taulusta aloittaminen oli mielestäni tarpeellinen vaihe elämässä. Siitä oli helppo lähteä tekemään oman näköistä asuntoa ja sisustusta ilman kompromisseja.

Sisustuksen pääväriksi tuli musta, sivuväriksi valkoinen ja korostusväriksi punainen. Kantavina teemoina sisustuksessani on New York, Lontoo ja Marilyn. Ensiksi vähän emmein kolmen teeman kanssa, tulisiko lopputuloksesta liian sekava, mutta ei, siitä tuli oikein oman näköiseni.


Hirveästi en ole näköjään yksiöstä kuvia ottanut kun lopullisesta lopputuloksesta ei ole yhtään kunnollista kuvaa. Mutta eiköhän tuostakin kuvasta jotain saa irti. Näiden kuvien jälkeen kukkataulut lähti ja tilalle tuli New York, Marilyn ja Lontoo, sänky meni vaihtoon, sohvan tyynyt ja huovat vaihtuivat, matto vaihtui ja sohvan viereen tuli tekopuu.

Kun sisustus oli valmis, muutin mieheni kanssa yhteiseen kotiin, jossa tällä hetkelläkin asumme. Eli koko sisustushomma lähti alusta, tosin tällä kertaa paljon paremmilla lähtökohdilla. Vieläkään tämä uusi asunto ei ole täysin valmis sisustukseltaan, mutta ennemmin odotan ja etsin kuin tyytyisin kompromissiin. Olen tässä vähän suunnitellut, että nykyisestä asunnosta voisin tehdä blogiteksti sarjan, jossa kävisin kodin läpi huone huoneelta, mutta katsotaan nyt mitä saan kehiteltyä!

-Satu

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Alkukankeus

Aloitus on aina vaikeaa, hankalaa ja jopa pelottavaa, eikö sitä niin sanota? Tämä on elämäni ihan ensimmäinen blogiteksti, juuri tämä tässä mitä luet.

Ajattelin aloittaa koko jutun kertomalla hieman itsestäni. Olen mielestäni ihan tavallinen nuori nainen, tavallisessa työssä ja elän ihan tavallista elämää. Mikä minussa sitten tekee minut?

1. Olen pieni ja pippurinen, minulla on omat mielipiteeni enkä pelkää tuoda niitä esiin, kuitenkin loukkaamatta muita.
2. Pyrin aina etsimään asioista jotain positiivista, vaikka aina se ei ole helppoa.
3. Olen onnellinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, minut sopivasti kurissa pitävä mies ja komenteleva kissa.
4. Minulla on tavoitteita ja unelmia, jotka haluan joskus toteuttaa
5. Olen tarkka ja jopa pilkunviilaaja joissain asioissa
6. Malttamattomuus on paheeni
7. Olen totaalisen hurahtanut hiustenlaittoon, värjääminen, leikkaaminen ja kampaukset ovat harrastukseni.
8. Sisustaminen on toinen intohimoni. Ennemmin etsin ja odotan kun tyytyisin kompromissiin.

Ajatus blogin perustamisesta syntyi jo vuosia sitten. Silloin en uskaltanut. Nyt kuitenkin ajatus oli jo voimakkaampana ja pelko jäi pienemmäksi tunnetilaksi. Halusin jonkun kanavan mihin jakaa hömpötyksiäni. Tähän mennessä olen jakanut niitä omassa facebookissani kuvaan supistettuna ja voimakkaasti suodatettuna. Tuntui vain, että facebook ei ole oikea paikka, joten here i come blogging!

-Satu