Kevään sisustus inspis

Tänä keväänä sisustuskärpänen on iskenyt oikein kunnolla. Mieheni kanssa olemme päättäneet tehdä tänä keväänä parvekkeesta juuri sellainen kuin haluamme. Ajatuksena on kesäinen olohuone. Tila, jossa viihtyy pidemmänkin aikaa.

Olemme yhdessä haaveilleet polyrottinkisista kalusteista ja nyt päätimme toteuttaa tämän haaveen. Noh siitä se ajatus sitten lähti lentämään. Illat ovatkin kuluneet parvekkeen ideoinnissa ja sopivia tykötarpeita etsiessä. Tällä viikolla suunnitelmat ovat selkeentyneet ja tiedämme jo, mitä parvekkeelle haluamme. Haastetta suunnitteluun on tuonut rajallinen tila. Parvekkeemme on pitkä, mutta kapea ja kapeus onkin hieman tuonut päänvaivaa. Lopulta löysimme oikeanlaiset kalusteet ja laitoimme ne tilaukseen. Toistaiseksi odottelemme vielä kalusteita ja muu suurempi on hankittavien listalla, mutta jotain pientä kivaa on tullut jo ostettua.

Noin kuukausi sitten hankein jo pientä kasvillisuutta parvekkeelle. Istutin neljä murattia polyrottinkiseen korkeaan ruukkuun. Lyhdyt hankein jo syksyllä valaisemaan parveketta pimeinä iltoina. Vaikka lyhdyt ovatkin enemmän sellainen syksyn ja talven juttu, ajattelin pitää ne parvekkeella vuoden ympäri.

Tiistaina löysin ehkä maailman söpöimmän tuhkiksen, niin paljon paremman näköinen kuin pilttipurkit. Värivaihtoehtona oli myös se perinteinen musta, mutta päätin räväyttää ostamalla pirteän värisen. Ja kentiäs parvekkeelle tulee jotain muutakin yhtä pirteää, saa nähdä.

Nämä seinäkoristeetkin on tiistain löydöksiä. Parvekkeellamme oli valmiina kaksi ruuvia seinässä ja ajattelin, että tämä on hyvä tapa antaa niille jokin merkitys. Olisihan ne poiskin saanut, mutta reiät ei ole kivaa katseltavaa. Alunperin seinäkoristeissa oli pyöreähköt tuikkukupit, mutta halusin vaihtaa ne näyttäviin kynttilöihin. Ostinkin tilalle Air Wickin väriä vaihtavat tuoksukynttilät.

Tältä parvekkeemme näyttää tällä hetkellä, mutta toivottavasti kuukauden sisään näkymä on ihan toisenlainen.

Visioista innostuneena tein tänään jo pientä esivalmistelua pesemällä parvekelasit ja ikkunan vapaa päivän kunniaksi. Noinkin pieni asia tekee ihmeitä!

-Satu

Tukka kuulumisia

Tuli jälleen päähänpisto tai oikeestaan kaksikin, jotka johtivat tukka operaatioon. Viime viikon torstaina minulle oli siunaantunut vapaa päivä, josta kaikki lähti. Katselin aamusella peilikuvaani ja jostain syystä tumman tyvivärin osuus näytti omaan silmääni olevan kauhean pitkällä. Sain siitä ensimmäisen päähänpistoni; liukuväri rajaa pitää nostaa lähemmäs tyveä.

Sen enempää miettimättä olin jo sekoittamassa vaalennustököttiä. Levitin se kerros kerrokselta ja sain aikaiseksi melkoisen folio kypärän.

Lopputulos jäi hieman vaisuksi eikä väriä lähtenyt ihan niin paljoa kuin olin ajatellut. Tein tämän vaiheen uudestaan lauantaina, jolloin lopputulos oli jo toista maata.

Torstain lopputulos

Lauantain lopputulos

Lauantaina en kerinnyt sävyttämään kunnolla liilaksi, joten touhu jatkui vielä. Sunnuntaina aamupäivän aikana töissä sain toisen päähänpistoni; jospa laitankin tyven tumman vaaleaksi. Iltapäivällä kävelin kaupassa värihyllylle ja tiesin pelin olleen menetetty. Pakkohan sitä oli kokeilla! Kotio päästyäni vaalensin lopunkin tyven ja toivotin tervetulleeksi tumman vaalean tyven. Liilan sävytin vielä maanantaina uudelleen.

Lopputuloksesta tuli hyvällä tavalla omituisen hempeä. Vaati hieman totuttelua tämä kokonaisvaltaisesti vaaleampi ja haaleampi kuontalo, kun pitkän aikaa olen tottunut siihen, että tukassa on jotain tummaa.

Ynnätäkseni koko tämän päähän pitojeni sarjan totean, että hemmetti kun täytyy kaikkea mennä räpeltämään. Tosin tällä kertaa sanon tuon hyvässä mielessä, koska tukkani on nyt super söpö my little pony -tukka.

Keinovalossa

Luonnonvalossa

-Satu

Hiustuote suosikit

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella tämänhetkisistä hiustuote suosikeistani. Olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia uutuuksia, jotkut jäävät vain kokeilu purkkeihin, mutta joihinki tuotteisiin syntyy sellainen rakkaus-riippuvuus suhde. Nämä tuotteet, jotka nyt esittelen on juuri niitä.


PESUTUOTTEET

Tämän hetken ehdottomat suosikit hiusten pesussa on Doven regenerate nourishment shampoo ja hoitoaine. Näiden kohdalla olin tv-mainoksen uhri. Ennen näitä käytin Dovelta tämän saman sarjan, advanced hair series, öljy versiota. Olin jo ihastunut öljy versioon, mutta ajattelin taas ettei kokeilemisella mitään häviä.

Ensi odotukseni tuotteesta oli, että tämä jäisi öljy versiolle kakkoseksi. Toisin kuitenkin kävi, yllätyksekseni tämä jätti hiukset vielä pehmeämmäksi ja helpommin käsiteltäväksi kuin öljy versio. Niimpä tämä syrjäytti edellisen ja jäi kylpyhuoneen perus varustukseen. Mielestäni nämä ovat tämän hetken ykköset ainakin perusmarkettien valikoimasta.

Muutaman kaverinkin olen saanut kokeilemaan näitä, eikä ketään ole pahaa sanaa tästä sanonut, kehuja kuulunut ja kiitoksia suosittelusta. Eli jos et ole löytänyt omaa suosikkiasi, laita tämä ainakin kokeiltavien listalle!


HOITO

Tämä tuttavuus on ollut rutiineissa jo reippaan vuoden. Kokeilin tuotetta ensimmäisen kerran silloin kun tämä tuli Suomessa tietoisuuteen. Sain näytepurnukan kampaajaltani testaukseen. Olin silloin jo ihan haltioissa tökötistä, mutta jotenkin vain jäi uuden putellin hankkiminen.

Innostuin taas reipas vuosi takaperin öljyistä ja ennen tätä kokeilin SP luxe oilia. Sekin oli ihan kelpo öljyä, mutta kahden putellin jälkeen rupesin haikailemaan Moroccanoilin perään. Niinpä tilasin Moroccanoilin uusinta testiin. Tälläkään kertaa tämä öljy ei tuottanut pettymystä, se oli edelleenkin kuin pala taivasta. Havainnollistaakseni eroa SP:n öljyyn verrataan öljyjä kuninkaalisiin, SP luxe oil olisi kuningatar ja Moroccanol kuningas. Kummatkin hyviä, mutta Moroccanoil kuitenkin se millin verran parempi.

Moroccanoilin käyttö on itselläni jo niin rutinoitunutta, etten tietäisi mitä tekisin ilman öljypurnukkaani. Pesun jälkeen en edes koske tukkaani kammalla ennen kuin olen öljynnyt sen. Öljy helpottaa selvitys operaatiota itselläni ihan tolkuttomasti. Todennäköisyys öljyn käytön luopumisesta minun kohdallani on nolla.

Kannattaa kokeilla jos tukkasi tuntuu kuivalta ja karhealta tai jos hiusten selvittäminen pesun jälkeen ilman rääkkäystä on mahdoton tehtävä


MUOTOILU

Muotoilussa luotan lakkaan. Joskus on tullut kokeiltua myös muotovaahtoja, mutta ne ei ole niinkään minun juttu ja muut muotoilu tuotteet olen jättänyt kokeilematta, koska olen varsin tyytyväinen pelkkään lakkaan, eikä muille ole ollut tarvetta. Vuosista toiseen lakan kohtaalla luottotuotteeni on ollut Osis, tilanne kuin tilanne Osis hoitaa! Lakassa on mieto tuoksu ja sopiva pito.

Uutena tuttavuutena Osikselta on tullut session label lakka. Arkiponnareiden kanssa tässä ei pito riitä, mutta kiharoiden kanssa ihan super toimiva. Lakka on niin kevyt ettei sitä oikeastaan edes tunne, mutta riittää pitämään kiharat kuosissa koko illan. Omasta mielestäni parempi vaihtoehto kiharoiden kanssa kuin tuo perus Osis. Arkiponnareissa perus Osis on taas lyömätön.

-Satu

Home sweet home, eteinen

Ajattelin, että nyt olisi aika avata ovi kotiini. SISUSTUS VAROITUS! Aikaisemmin kerroinkin jo "uudesta" asunnostamme, jossa olemme tehneet remonttia ja nyt vuoden päivät asustelleet. Tosiaan kuten jo olen kertonut, asunto oli ihan hirveä läävä ennen pientä käden kosketusta. Tässä postauksessa kurkistamme ovesta sisään, eteiseen.

Eteinen oli alunperin huoneista siivoin, maalasimme siitäkin silti seinät uusiksi ja persoonallisuuden nimissä lätkäsimme pikkaisen tapettia myös.

Ajatus eteisen sisustukseen lähti Marilyn -peilistä ja päähän pinttymästäni saada Hollywood -teemainen punainen käytävä matto. Sellainen löytyi pitkän etsinnän tuloksena Ruotsista mittatilaustyönä. Kun sen olin löytänyt, peli oli menetetty, matto oli pakko saada. Punaisen maton myötä homma riistäytyi käsistä ja halusin kynnysmatoksi kuvan Marilynin tähdestä Hollywoodin Walk of Fame:ltä. No siinä kohtaa ei voinut enää muuta kuin teettää sellainen.

Eteisestä muodostui näiden päähän pinttymien myötä hyvin Marilyn voittoiseksi. Alkuunsa laitoin eteiseen kaksi pienempää Marilyn taulua, mutta ajan myötä ne vaihtuivat suurempaan tauluun mahtavan kirppislöydön ansiosta.

Viimeisimpänä hankintana eteiseen on ollut kenkäteline ja hattuhylly. Löysin sattumalta oman paikkakuntani Facebook -kirppikseltä takoraudasta tehdyn kenkätelineen, joka oli juuri mieleeni. Myyjä pariskunta olivat sen itse tehneet ja pakko sanoa, että näillä ihmisillä taitoa piisaa! Siinä sitten kun oli kenkätelineestä kaupat hierottu, avasin sanaisen arkkuni ja rupesin puhumaan, että samantyylinen hattuhylly olisi super hieno. Myyjä pariskunta siitä innostui ja tekivät meille unelmien hattuhyllyn. Tästä sattumasta olen kyllä niin iloinen ettei sanat riitä kuvaamaan, sillä upeathan nuo on!

Lampuksi tähän, noin nelimetristä käytävää muistuttavaan huoneeseen valitsimme kolmen spotin lampun, jotta valo riittäisi valaisemaan koko pitkän ja kapean huoneen. Koko kodin väriteeman mukaisesti lampussakaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin musta, jotenka sellainen metsästettiin.

Tällä hetkellä ainut mihin olen tässä huoneessa tyytymätön on tuo väärän värinen kenkäkaappi, mikä kulkeutui mieheni mukana tähän asuntoon. Eli here i come Ikea, kun vaan saa aikaiseksi.

Tältä näyttää minun ja mieheni kodin eteinen. Katsotaan mihin huoneeseen seuraavassa koti -postauksessa kurkataan.

-Satu

Pidennetty ponnari

Viime viikolla kerroin uusimmasta hankinnastani, pidennyksistä. Nyt olen hirveän innostunut käyttämään niitä ponnarin pidentämiseen. Älyttömän toimiva töissä, se ei ole tiellä eikä takkuunnu pahasti tekemisen tuiskeessa, mutta kuitenkin tekee perus ponnarista niin paljon näyttävemmän.

Muutamia vuosia takaperin ostin kokeiluksi ponnaria varten tarkoitetun pidennyksen, mutta se ei kyllä ollut juttuni ollenkaan. Ponnaripidennys oli niin painava päässä, ettei pystynyt paria tuntia pidempään pitämään. Normaaleilla pidennyksillä juttu on aivan eri, onnistuneen laiton jälkeen ei tunnu missään!

Monille pidennysten käyttäjille on varmaan ihan tuttu juttu miten ponnarin saa pidennettyä, mutta ajattelin kuitenkin tehdä pientä tutorialia siltä varalta jos joku minun kaltaiseni keltanokka tätä pähkäilee.

1. Laita osa hiuksista ponnarille. Jätä tarvittava määrä peittämään klipsit. Pehmeä ponnari on tässä kohtaa hyvä, se on hellempi tukalle, tuntuu kevyeltä eikä näy lopputuloksessa.

2. Laita osioita sekä päälaelle ja takaraivolle. Itse laitan päälaelle yhden kolmen klipsin osion ja yhden kahden klipsin osion, Takaraivolle laitan yhden kolmen klipsin osion. Takaraivolle menevän osion laitan ponnarin myötäisesti eli niin sanotusti väärin päin.

3. Kerää auki jääneet hiukset ja pidennyshiukset ponnarille niin, että aikaisempi ponnari jää uuden ponnarin keskelle. Jos tässä kohtaa jää pikku hiuksia sojottelemaan niin kuin kuvassa, ne kannattaa taivuttaa suoristusraudalla ruotuun.

Valmis!

Tulin huomanneeksi, että kolme viimeisintä postaustani koskee edes jollain tavalla pidennyksiä, hups! Jospa seuraavaan postaukseen pääsisin jo yli tästä pidennys innostuksesta ja kirjoittaisin välillä jotain aivan muuta. Koettakaa kestää, näin tässä käy aina kun innostun jostain toden teolla.

-Satu

Laittautuminen; kirous vai etuoikeus?

Olen Facebookissa tykännyt aikoinaan muutamasta sivusta, mitkä päivittelevät hiusvideoita ja -kuvia, meikkivideoita ja kaiken maailman vinkkejä. Lähiaikoina sivut ovat päivitelleet useita meikkivideoita, joissa videoiden henkilöt on meikattu lähes tunnistamattomaksi alkuperäisestä. Tämä pisti miettimään, kuinka paljon ihmisen ulkonäkö oikeasti muuttuu laittautumisen myötä. Osaako sitä esimerkiksi kuvitella julkkiksia meikittömänä aamukampauksessa? En minä ainakaan osaisi.

Itselläni laittautuminen on vain osittain osa arkea. Arki meikkaamisesta olen tällä hetkellä luopunut kokonaan. Olen järkeillyt laiskotteluni verukkeeksi ettei ketään minua töissä katsele vaikka työympäristöni onkin ihmisten keskellä. Koen jotenkin, että tekemäni työ on tärkeämpää kuin se olenko meikattu vai en. Hiusten suhteen olen taas aivan toista maata. Minulle on henkilökohtaisesti hyvin häiritsevää jos tukkani on miten sattuu.

Ulos lähtiessä olen kyllä varsinainen prinsessa ja sillon tulee laittauduttua. Koen sen jotenkin sellaisena traditiona, mikä kuuluu ulos lähtemiseen. Siinä kohtaa laittautuminen luo konkreettisen fiiliksen siitä, että johonkin ollaan menossa ja on omanlainen prinsessa tuokio.

Eilen oli juuri sellainen tilaisuus laittautua kun olimme menossa ulos. Ajattelin Facebookin videoiden innoittamana ottaa itsestäni sellaiset ennen ja jälkeen kuvan, jotta itsekkin nään minkä verran ulkonäköni muuttuu arki-minääni verrattuna. En koe itseäni minään himomeikkaajana, joten tiesin, ettei mitään vou-efektiä tule. Kuitenkin kuvien välillä on eroa. Tuli samalla myös kokeiltua ensimmäisen kerran pidennyksiä kiharrettuna. Täytyy sanoa, että noin suuri pituus ero omaan tukkaan nähden vaatii totuttelua.

Mutta viimein asiaan eli niihin kuviin.

100% naturelli ja aikalailla arki-minäni

Lauttautunut "prinsessa" minä

Kuten jo sanoinkin niin ihan järkyttävästä erosta ei minun kohtaalla ole kyse, mutta kuitenkin ero se pienikin ero on. Viimeisenä heitänkin ilmoille yleisen kysymyksen; paljonko sinun ulkonäkösi muuttuu laittautumisen myötä?

-Satu

Kun oma tukka ei riitä

Olen kauheasti innostunut Facebookin kirppiksistä, tosin viimeisemmän parin kuukauden sisällä homma on lähtenyt vähän lapasesta. Vaatekaappi on päivitetty uuteen pienempään kokooni ja kesän mekko sekä hame valikoima on uudistettu. Tällä kertaa kirppikseltä löytyi jotain, mistä olen haaveillut jo monia vuosia, jotain mitä en ole ikinä ennen raaskinut hankkia ja jotain joka kiinnosti lähes pakkomielteisesti. Se jokin on pidennykset. Myyjä myi blondeja pidennyksiä käyttämättöminä ja siltä ne myös tullessaan näyttikin. Hän oli ne tilannut Chloe'silta ja koki itselleen väärän sävyisiksi. Innostuneena ostin kirppiksen kautta myös toisetkin pidennykset siltä varalta, että yksi paketti näyttäisi pehkoni seassa hiiren hänniltä.

Chloe'sin pidennyspaketti oli kuitenkin sen verta tuhti, ettei toiselle paketille ollutkaan tarvetta. Paketissa on kahdeksan osiota, toisin kuin esimerkiksi Rapunzelin paketissa on kolmen klipsin osioita vain kaksi, Chloe'sin paketissa niitä on kolme. Verkkokaupan mukaan paketissa on 140 grammaa hiusta. En ole punninnut, mutta sen mitä silmillään näkee ja käsillään tuntee niin kyllä tuon uskoo, koska tukkaa on oikeasti paljon!

Ennen tukan käyttöönottoa ne piti värjätä. En ole ikinä ennen pidennyksiä värjännyt, eikä ollut mitään käsitystä miten ne käyttäytyy värin kanssa. Aikoinaan olen muutaman Youtube pätkän katsonut aiheesta. Kuitenkin olen värjännyt sen verran paljon päässä olevaa tukkaa, niin uskalsin lähteä kokeilemaan. Eikai se rakettitiedettä voi olla verrattuna normaaliin hiusten värjäämiseen?

Väreinä Casting creme gloss 412 iced cocoa ja Crazy colot lavender lantrattuna Tresemmén kosteuttavaan hoitoaineeseen.

Värjäys meni uskomattoman nappiin. Sain keltanokkaisuudestani huolimatta tukan saman väriseksi kuin omanikin. Olin jo henkisesti varautunut totaaliseen epäonnistumiseen, mutta näköjään ihan turhaan. Kieltämättä oli kyllä hassua sutia väriä tukkaan ilman, että se oli kenenkään päässä. Olo oli sama kuin sillon pienenä vesiväreillä maalatessa.

Kun väri oli kunnossa, piti pituus vielä tsekata kuntoon. Ostaessani pidennykset ne olivat 50cm, mutta päässä tukka tuntui turhankin pitkältä. Osasin oikeastaan sitä odottaakkin, koska itse en ole pituudella pilattu niin kaikki näyttää pitkältä. Nappasin pidennykset melkein kymmenisen senttiä lyhemmäksi, ettei ole ihan överi pitkä.

Työnjohtaja paikalla! Hänen oli pakko ängetä itsensä pidennysten laatikkoon sillä välin kun leikkelin niitä :D

Tämän kaiken tuhtaamisen jälkeen pidennykset ovat itselleni käyttö valmiit.

-Satu

Hemmottelu hetki

Tänään iski taas kummallinen tarve leikkiä kotikemistiä. Tällä kertaa en ollut tukan kidutus aikeissa, vaan ajattelin, että se kaipaisi pientä hemmottelua kaikkien näiden epämääräisten ja vähemmän epämääräisten projektien jälkeen.

Kaivoin kaapista tökötti laatikkoni ja valitsin sieltä Doven nourishing oil care tehohoidon, jonka käyttö on jotenkin jäänyt sitten punaisen tukan. Ja jottei homma ihan tylsäksi jäisi, päätin miksata joukkoon Cutrinin repairism dry-end elixiriä, joka on joskus jäänyt laatikkoon jämä kappaleeksi kokeilun jäljiltä. Laitoin elixiriä runsaalla kädellä tehohoidon joukkoon, koska mitäs sen niin väliä tuleeko yliannostus kun kuitenkin huuhtelen tökötin pois. Valmis sekoitus muistutti kovin hämäävästi hunajaa, niin ulkonäöltään kuin tuoksultaan.

Mitään odotuksia tökötiltä ei oikeastaan ollut, lähinnä huvikseni rupesin kokeilemaan. Levitin seoksen pituuksiin ja annoin muhia puolisentoista tuntia suihkumyssyn sisällä. Tällä välin ruokein hömppä nälkääni neljät häät ohjelmalla ja salkkareilla.

Yllätyksekseni tökötti oikeasti tehosi. Tukasta tuli tosi pehmeän tuntuinen ja selvittäminen pesun jälkeen oli ihan lasten leikkiä. Kampa vain sujahti tukan läpi. Vau! Enpä olisi noin huomattavaa eroa edes osannut kuvitella.

Lopputuloskuva ei oikeestaan anna mitään irti, mutta voin kertoa, että tukkani on pehmoinen kuin höyhen. Tämä tehohoito ansaitsee paikkansa onnistuneiden kotikemisti kokeilujen listassa.

-Satu

Läävästä unelma kodiksi

Aikaisemmassa sisustusta koskevassa tekstissä mainitsin nykyisestä asunnostamme ja siitä, että voisin kirjoittaa blogiteksti sarjan asunnosta. Aloitankin nyt alkuakin alummasta, siitä millainen asunto oli ennen minun, mieheni ja muutaman kaverin käden jälkeä.

Kuva lainattu Yle.fi

Asunto oli alkujaan suoraan sanottuna läävä. Huoneissa, jotka oli kokonaan tapetoitu, tapetti repsotteli sieltä täältä ja joissan kohdin oli tuntemattoman taiteilijan aikaansaannoksia. Maalatut seinät muistuttivat lähinnä reikäleipää, maali lohkeillut suuriltakin alueilta ja seinät oli aika rajulla kädellä reikäiset. Lisäksi makuuhuoneen kaapinovet olivat ties miltä ajalta, mutta rumat ne oli. WC koki totaalisen tyhjennyksen suihkua, käsienpesuallasta ja wc-pönttöä lukuunottamatta. Kaikki muu oli käyttökelvottomassa kunnossa. Myös jääkaappi keittiöstä sai lähteä käyttökelvottomuuden takia.

Suorastaan asunto oli niin hirveässä kunnossa, ettei kukaan hullu, meitä lukuunottamatta, olisi sitä huolinut siinä kunnossa. Näimme kuitenkin tämän läävän projektina. Neliöt oli sopivat ja järkevästi käytetty. Lisäksi asunnon sijainti oli mitä parhain. Otimme haasteen vastaan.

Päätimme laittaa kaikki seinäpinnat uuteen uskoon. Väri ja tapetti valinnat olivat helppoja, koska olimme yllättävän yksimielisiä mieheni kanssa. Kumpikin tykkäsi harmaasta, joten olohuoneen yksi seinä tuli harmaalla tapetilla ja makuuhuoneeseen löydettiin harmahtavaa tiilitapettia. Maaliksi valitsimme hyvin hailakan harmaan vaalean, ettei lopputuloksesta tulisi liian tummaa. Makuuhuoneen kaappeihin valitsimme hieman tummemman vaalean harmaan kuin seiniin.

Puolisen kuukautta remontissa meni, että saatiin läävästä kodin näköinen. Kaikki vapaa-aika siihen käytettiin, mutta oli se sen arvoista.

Remontin jälkeen alkoi operaatio sisustus, mutta siihen paneudutaan vasta seuraavassa postauksessa.

-Satu