Toinen variaatio peruspoolosta

Aikaisemmin varoittelinkin jo hurahtaneeni todenteolla poolopaitoihin. Oikeastaan oli tilanne mikä hyvänsä, tulen helposti valinneeksi päälleni jonkinlaisen poolon. Hauskinta tässä on se, että vielä jonkin aikaa takaperin en olisi voinut kuvitellakkaan pukevani pooloa ja nyt yhtäkkiä se onkin se luotto valintani. Tästä hurahduksesta inspiroituneena halusin tietysti myös niitä omatekoisia, hieman erilaisempia pooloja.

Viimeksi esittelinkin PVC housujen parina hihattoman pääkallopoolon, joka syntyi heräteostoksen seurauksena. Tämän poolon kangas on myös heräteostos samaiselta kangaskauppa reissultani. En ole hetkeen harrastanut tälläisia heräteostoksia kankaiden suhteen, vaan hankinnat ovat aina olleet harkittuja, joten nämä kaksi paitaa ovat siltäkin osalta virkistävää vaihtelua.

Kaavan lähtökohtana tässäkin oli Kotiliesi käsityöt 2/2018 -lehden peruspoolon kaava. Kangasta katsellessani minulle tuli vahva visio miedoista puhvihihoista. Hieman ihmettelen itsekkin mistä sekin tuli, mutta lähdin siltä pohjalta liikenteeseen. Hihojen muokkaaminen jäi lopulta tämän paidan ainoaksi kaavamuutokseksi.

Alan olemaan jo sen verran sujut joustavien kankaiden kanssa, että poolo valmistui ongelmitta. Oikeastaan olen alkanut löytää sen ilon näistä helpoista ja nopeista projekteista. Vaikka tykkäänkin ryhtyä vaikeempiin ja pidempiin projekteihin, on nämä mukavaa tasapainotusta niiden välissä. Ja toisaalta kun haaveena on täysin omatekoinen vaatekaapin sisältö, monipuolisuus on vain hyvästä.

Kun paita oli valmis ja pääsin sovittamaan sitä ensimmäisen kerran, koin sen enemmän ehkä sellaisena perus kivana. Paitana, jota tulisin kyllä käyttämään, mutta se ei välttämättä löytäisi paikkaansa lempipaitojeni joukossa.

Kuitenkin kun pääsimme ystäväni kanssa kuvaamaan ja olimme saaneet kasaan joitain otoksia, alkoi paita löytämään tietään sydämeeni. Jotenkin paita näytti kuva kuvalta entistä paremmalta päälläni kun näin sen eri näkökulmasta kuin peilin kautta. Kuvausten jälkeen tiesinkin tehneeni oikeat valinnat kaavamuutosten ja kankaan suhteen.

Kuviin pääsi myös aikaisemmin tekemäni farkut. Olen yhä enemmän alkanut tykästymään ajatukseen kokonaan omatekoisista vaatekokonaisuuksista. Ja siksi lähiaikoina olenkin lähtenyt viikonloppuisin ulos omatekoisissa kokonaisuuksissa. Tätä uniikkiuden fiilistä ei vaan voita mikään ja siitä on tullut entistä koukuttavampaa. Se jos joku ruokkii intoa vain tehdä lisää ja panostaa tähän harrastukseen ihan tosissaan.

-uniikkiuteen koukuttautunut Satu

Haaveita ja hurahduksia

Sitten viime postauksen on elämäni kokenut suuren muutoksen. Voisin sanoa, että pitkän harkinnan tuloksena laitoin elämäni täysin uuteen uskoon, sillä tiet miehen kanssa erkanivat. Viimeiset viikot ovatkin kuluneet järjestellessä asioita, laittaessa asuntoa, nähdessä ystäviä ja muutenkin totutellessa uuteen elämääni, sinkku elämääni. Päätökseni toi kertaheitolla suuria muutoksia ja rehellisesti sanottuna blogini ei ole ollut ensimmäisenä mielessäni. En oikein vieläkään ole päättänyt mikä blogini kohtalo tulee loppujen lopuksi olemaan, jääkö se osaksi menneisyyttä, tuleeko se pysymään osittain mukana menossa vai pyrinkö jatkamaan vanhaan malliin, en vielä tiedä.

Näiden pohdintojen keskeltä päätin tulla kuitenkin jakamaan rakkaan harrastukseni tuotoksia. Ompelu nyt ainakin on varmasti pysyvä osa elämääni vaikka mitä tapahtuisi, sillä uniikkiuden makuun kun on päässyt, ei sitä hevillä tyydy vain kauppojen valikoimaan. Sen tiedän myös, että tuotoksieni kuvaaminen on tullut pysyäkseen ja sen saralla puhaltaakin uudet tuulet. Loppuneen parisuhteeni myötä minulta hävisi hetkellisesti myös luottokuvaaja, mutta siinä vaiheessa ystäväni astui valokeilaan ja päätyi omasta vapaasta tahdostaan sekä innostaan kameran taakse. Eli siltäkin osalta elämäni alkaa löytämään ihan uusia uomia. Tänään tulimmekin viettäneeksi ensimmäisen kuvaustuokiomme jopa ällistyttävän hyvillä tuloksilla.

Mutta itse asiaan eli ompeluksiini. Minulla on jo jonkin aikaa ollut haaveena tehdä itse "nahkahousut", mutta luotto omiin taitoihin ei ole aikaisemmin vielä ollut siinä pisteessä, että lähtisin yrittämään haaveeni toteutusta. Talvilomalla minuun iski polttava halu lähteä toteuttamaan tätä pitkään mielessäni ollutta suurta unelmaa. Myös aikaisempi ensimmäinen ja onnistunut farkku kokeilu rohkaisi mieltäni asian suhteen. Itse kangas on ollut hyppysissäni jo vuoden 2016 loppupuolesta saakka, mutta silloin en ollut todellakaan valmis kankaan tuomiin haasteisiin.

Nyt kun viimein rohkaistuin ajatuksesta, oli minun alunperin ollut tarkoitus aloittaa jokin ihan perus helppo väliprojekti, mutta "nahkahousut" veivät voiton. Tunne oikeasta hetkestä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en voinut kuin tarttua aikaisempien farkkujeni kaavoihin ja PVC:hen. Toteutuksen kanssa lähdin liikenteeseen muokkaamalla vanhoja kaavoja sopiviksi joustavampaan kankaaseen.

Kun kaavat olivat mallillaan ja kankaat leikattu, oli aika pohtia housuihin tulevaa koristus puolta. Ensimmäisenä syntyi ajatus koristetikkauksista reisien kohdalle. Jo heti tässä vaiheessa kankaan tuomat haasteet iskivät suoraan päin naamaa, sillä kangas ei liikkunut mihinkään tavallisen- eikä myöskään teflonpaininjalan alla. Oli pakko siis alkaa kehittämään koppaskonsteja saadakseni kangas edes liikkumaan. Ensimmäisenä kokeilin ompelukoneöljyä, mutta apu siitä oli tarpeettoman lyhyttä. Seuraavana kokeilin ommella leivinpaperin läpi, joka toimi muuten hyvin paitsi irrottaessa ompeleet repsahtivat kelvottomiksi. Kävin mielessäni vaihtoehtoja jopa liukuvoiteeseen saakka, mutta onneksi siihen ei sentään tarvinnut lähteä kun keksin laittaa leivinpaperia puolittain jalan alle, niin ettei läpi tarvitse ommella, mutta kuitenkin niin, että paperi on kokoajan kankaan ja paininjalan välissä.

Tuskallisten kokeilujen jälkeen pääsin viimein homman makuun ja koristeompeleet olivat tuotapikaa reisillä. En kuitenkaan päättänyt tyytyä tähän, vaan oli näihinkin housuihin saatava vetoketjuja. Kun homma luisti, kasvoi nälkä syödessä ja päätin nämäkin housut toteuttaa kaikilla herkuilla eli myös normaalia korkeampi vyötärö oli tiedossa. Tämän myötä projektini vaatikin vielä hivenen lisää kangasta, joten piipahdus paikallisessa kangaskaupassa tuli osaksi toteutusta. Kun viimeinenkin sauma oli taputeltu, koin suurta onnistumisen iloa, koen sitä tosin vieläkin kun puen housut päälleni, koska haave oli niin kauan ollut olemassa ja se oli aina tuntunut niin kaukaiselta. Mahtava fiilis kun selättää jotain itselleen mahdottoman tuntuista!

Samalla kangaskauppa piipahduksella tulin ostaneeksi myös pari heräteostos kangasta ja toisen kankaan tuotos näkyykin näissä kuvissa. Olen alkanut taas ihan täysin hurahtamaan pääkallokuoseihin ja yhtä aikaa myös poolopaitoihin, joten ei minun auttanut kuin lähteä yhdistämään niitä kahta. Sopivasti satuin myös löytämään silloin uusimmasta Kotiliesi käsityöt -lehdestä sopivan kaavan tämän projektin toteutukseen. Nyt kun olen saanut kunnolla taltutettua oman trikoo kammoni, syntyi tämä paita yhdessä illassa. Ja kuvausta ajatellen, oli pääkallo poolotoppi täydellinen valinta PVC housujen pariksi.

-onnistumisen ilosta nauttiva Satu

Aikamatka äitini nuoruuteen

Keskiviikkona vietin rauhaisaa vapaapäivää ensin nukkumalla kunnon yöunet ja herättyäni aloittamalla uutta ompeluprojektia. Äitini soitteli minulle kun olin päässyt kahvikuppini ääreen ja kertoi käyneensä kaappejansa läpi siivouksen merkeissä. Hän kertoi myös löytäneensä kaappejen kätköistä nuoruusaikansa vaatteita ja vanhoja käsityölehtiä sekä -kirjoja. Soveimme, että äitini ja pikkusiskoni tulevat myöhemmin päivällä käymään aarteet mukanansa.

Olin etukäteen erityisen innoissani käsityölehdistä ja kirjoista, sillä niistä löytyisi aidosti vanhoja kaavoja. Nykypäivän käsityölehdissä innostun aina kaavoista, joiden inspiraatio on kaivettu historiasta, kauempaa tai lähempää. Tykkään muutenkin omassa pukeutumisessani yhdistellä vanhaa ja uutta omalla tavallani. Minulla ei ole pukeutumiseni suhteen pakottavaa tarvetta kulkea ajanhermoilla kaikenlaisten villitysten perässä, vaan poimin omaan mieleeni olevia palasia yhdistellen vanhempaan ja klassisempaan. Haluan kaikinpuolin olla pukeutumisellani oma itseni enkä mikään muodin sätkynukke.

Siksi oikeastaan ompeluprojekteissani on vahvasti läsnä menneisyys niin kaavojen kuin kankaiden osalta. Kangasvalinnoissani suosin paljon perinteisiä kuoseja. Polka dot, vichy-ruutu ja kukonaskel ovatkin vahvasti edusteittuina omatekoisessa vaatetuksessa. Ja jollei ostamani kankaan kuosi ole mitään näistä on se joko yksivärinen tai värisekoituksella perinteisen näköinen. Välillä saatan myös villiintyä ja ostaa sellaista kangasta, jonka kuosi on alkumaultaan omituinen, mutta hyvällä tavalla omituinen. En oikeastaan niin välitä hittikuoseista omien ompelusteni materiaalina vaan voisin sanoa välttelemällä vältteleväni kaikkia paljon esillä olevia kuoseja.

Kun illalla kerkesin pysähtymään kunnolla lehtien ja kirjojen pariin, yllätyin lehdestä, joka kantoi nimeä Muoti ja kauneus. Nimen perusteella ensi ajatukseni oli, että nyt on eksynyt mukaan muitakin kuin pelkkiä käsityölehtiä. Kun katsoin lehtiä tarkemmin, huomasin tehneeni liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä myös nämä muotia ja kauneutta käsittelevät lehdet sisälsivät käsityöohjeita ja kaavoja. Omituista! Lehdissä oli tietysti myös paljon juttuja hiuksista, meikeistä, muodista, parisuhteista ynnä muusta naisten hömpänpömpästä, mutta että kaavoja, olin hämmentynyt.

Jotenkin tuli sellainen olo, että käsityöt on ollut äitini nuoruudessa paljon enemmän läsnä naisten elämässä ja arjessa kun vertaa nykyhetkeen. Tuntuu, että tänä päivänä saa vain kummastuneita katseita kun kertoo ikätovereille harrastavansa käsitöitä. Muutenkin olen huomannut jännän jakauman kun jutustelu kääntyy vaatetukseeni tai vastaavasti hiuksiini ja kerron juttutoverin ihaileman asian olevan omatekoiseni. Ensimmäinen vaihtoehto on, että jutustelu kääntyy kunnon keskustelun puolelle ja toinen vaihtoehto on keskustelu toverin kuivahko "jaa" vastaus, johon jutustelu päättyy kuin seinään. En tiedä olisiko lopputulos erilainen jos valehtelisin vaatteiden olevan kaupasta tai tukkani kampaajan tekemä, tarina ei kerro. En myöskään aio ottaa siitä selvää, sillä kannan ylpeydellä omien kätösteni jälkiä oli vastaanotto sitten mikä vaan.

Lehdistä oli jännä huomata asioita, jotka ovat jo kertaalleen kipaisseet takaisin muotiin. Selkeitä esimerkkejä tällaisista oli lettikampaukset, haalarit, trenssit sekä vaatteiden yksityiskohtina frillat. Myös vaatteiden tuunaus vinkit, jotka on tälläkin hetkellä pinnalla, oli jutun aiheena. Nykyään vaan vinkit kulkevat enimmäkseen facebookin videoklippeinä tai youtube -videoina, idea kummassakin sama, toteutus vain hieman eri.

Ei tästä saamastani historia pläjäyksestä voi muuta sanoa kuin mielenkiintoinen aikamatka äitini nuoruuteen. On hienoa, että äitini on säilönyt lehtiä ja kirjoja kaikki nämä vuodet ja nyt minä pääsen nauttimaan niiden antimista. Löysin jo ensimmäisellä katselu kierroksella ainakin yhden toteutuslistalle pääsevän vaatekappaleen.

-historiasta hullaantunut Satu

Tavaratalon kangaspaloista

Ostosreissulla paikallisessa tavaratalossa löysin askartelutarvikkeiden joukosta pieniä (48cm x 48cm) kangaspaloja. Valikoimasta löytyi pari kivan näköistä kangasta, joten minulle syntyi ajatus lähteä kokeilemaan, mitä saan niistä aikaiseksi. Ensimmäinen proekti idea oli pussukka tehtailun jatkaminen, sillä tarvetta pussukoille edelleen oli.

Tarkoituksena oli käyttää kangaspalat mahdollisimman tarkasti hyödyksi, joten lähdin ostittain siltä pohjalta miettimään kaavoja. Toisena seikkana oli se, etten halunnut tehdä pussukoista liian yksinkertaisia, mutta toisaalta en myöskään samanlaisia kuin viimeksi. Lopulta tulin piirtäneeksi isommalle ja hieman pienemmälle pussukalle kaavat, jotka koostuivat suorakaiteen muotoisista sivuista ja pohjasta sekä kolmion muotoisista kyljistä.

Aloitin kaavojen käytännön kokeilun Pariisi-kankaalla. Sain kankaan riittämään tarvittaviin osiin ja hukkaan jäi vain pieni pala kangasta. Toisen kankaan kanssa minulla tuli jokin ajatuskatko leikkaamis vaiheessa ja leikkasin isomman pussukan palat väärästä kohtaa kangasta, joten kangasta ei ollutkaan enää riittävästi pientä pussukkaa varten. Tämän myötä oli kaksi vaihtoehtoa, joko piirtää vielä pienemmän pussukan kaava tai keksiä lopusta palasta jotain ihan muuta.

Pienellä harkinnalla päädyin vaihtoehtoon jotain muuta, koska pussukka olisi voinut mennä jo turhan onnettoman kokoiseksi. Niinpä päädyinkin suunnittelemaan minisuoristusraudalleni säilytys/matkapussukkaa, koska tämä rauta on sellainen, joka on mukanani lähes jokaisessa reissussa pienen kokonsa ansiosta ja olen aina vain nakannut sen sellaisenaan matkalaukkuni pohjalle. Eli tässä oli parantamisen varaa jo pelkästään laitteen ehjänä pysymistä ajatellen.

Aloinkin sitten piirtää kaavaa ihan yksinkertaiselle suoristusrauta pussukalle. Kaavan suunnittelin niin, että saisin lopun kangaspalan käytettyä mahdollisimman hyvin hyödyksi. Lopulta puu-kangastakin jäi vain pieni soiro jäljelle, eli onnistuin aika hyvin alkuperäisessä ideassani näiden kangaspalojen suhteen. Peruspussukoiden vuoriin käytin vanhoja valkoisia vuorikangas jämiäni ja suoristusrauta pussukkaan tein vuorin mustasta puuvillakankaan jämästä.

Lähdin toteuttamaan pussukoita ajatuksella: ei yhtään näkyvää saumaa. Aikaisemmin tekemissäni pussukoissa oli näkyvänä saumana vetoketjun kiinnitys sauma, joten halusin näistä pussukoista silläkin saralla erilaiset. Pienellä aivojumpalla hoksasin tavan millä saan toteutettua suunnitelmani, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tämä toimi käytännössäkin, joten pussukat valmistuivat ongelmitta.

Vetoketjuja hankkiessa tulin huomanneeksi yllättävän ja suuren eron kangaskaupan ja tavaratalon hinnoissa. Itse lähtökohtaisesti ajattelin ettei hinnan ero voi olla hirveän suuri, kun kuitenkin suuri ketju pystyy myymään yleensä halvemmalla kuin pienempi yritys. Vetoketjujen kanssa asia oli kuitenkin ihan päälaellaan, tavaratalon vetoketjussa oli hintaa 2,99€ kun taas vastaava vetoketju oli kangaskaupasta ostettuna 1€. Eli tulin tämän projektin tiimoilta huomanneeksi myös sen, ettei ompelutarvikkeita, etenkään vetoketjua, kannata ostaa tavaratalosta kuin äärimmäisen hädän edessä.

-Satu

Kankaiden yön saalis

Kankaiden yö on internetin ihmeellisessä maailmassa oleva tapahtuma, jossa yhden illan ja yön ajan tapahtumaan osallistuvat kangaskaupat tarjoavat parastaan tarjousten, uutuuksien, arvontojen ynnä muiden muodossa kankaiden himoisille asiakkailleen. Tapahtuman päämajana toimii facebook ryhmä Kankaiden yö, josta löytää tapahtumaan osallistuvat verkkokaupat, tarjoukset ja muut sekä "vertaistukea" tarvittaessa.

Viimeisin Kankaiden yö oli 26.1.2018, jolloin lähdin tapahtumaan mukaan ensikertalaisena. Sitä aikaisemmalla kerralla, olisikohan ollut syksyllä, havahduin koko tapahtumasta viikon jälkikäteen. Silloin minua harmitti kun olin tietämättömyyttäni menettänyt ensimmäisen mahdollisuuteni neitsyt kertaani. Sen jälkeen aloin pitää silmäni paremmin auki facebookin ompeluryhmässä ja pääsin kuin pääsinkin perille seuraavasta mahdollisuudestani osallistua tapahtumaan.

Tapahtuma osui hyvin työvuorojeni kanssa, sillä aloitin juuri samaisena perjantaina muutaman päivän vapaani. Joten minulla oli koko ilta ja yö aikaa koluta verkkokauppojen tarjontaa läpi. Kun parisen tuntia tapahtuman alkamisen jälkeen hyppäsin mukaan oli tarjousten tahti kovempi kuin olin uskonutkaan. Yritin parhaani mukaan päästä kärryille tapahtumasta ja verkkokauppojen valikoimista yleensä päätä, sillä suurin osa niistä oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Loppu illasta koin jo hieman päässeeni kärryille ja aloin pysyä jo paremmin tahdissa mukana.

Vaikka lähdinkin tapahtumaan mukaan lompakko auki meiningillä (hyvä syy ostaa kankaita kun on ollut noin kuukauden kankaiden osto lakkossa), tein ensimmäisen ostoksen vasta kahden maissa yöllä. Illan aikana alkoi kieltämättä mietyttää, että olenko tosiaan näin nirso kankaiden suhteen, kun mikään ei tunnu kelpaavan vaikka tarjouksetkin olivat parempia kuin hyviä. Toisena vaihtoehtona oli, että olen tarkoitusperäisen kankaiden ostamisen myötä tullut tarkemmaksi siitä, mitä ostan ja mitä varten. En tiedä kumpi on oikeampi vastaus, mutta loppujen lopuksi tein koko illan ja yön aikana vain kaksi tilausta.

Ensimmäinen tilaukseni sisälsi Verson puodin Kesäisenä yönä -puuvillasatiinia. Kangas oli jotenkin omalla omituisella tavallaan niin suloinen ja tarjouskin aivan mahtava, joten päätin tilata kangasta kellohameen tarpeen verran. Heti kankaan saavuttua tosin aloin jo empimään hameen ja mekon väliltä, joten nähtäväksi jää tilaanko kangasta lisää ja mitä tästä lopulta syntyy. Toinen ja viimeinen tilaus lähti Kangaskapinalle, josta tulin tilanneeksi ihan perus mustaa trikoota sekä trikoota, jota olin katsellut jo onnituneesta toppi kokeilustani lähtien. Tässäkin kankaassa oli sitä jotain suloisen omituista, että aloin haluamaan tätä. Näiden käyttötarkoitus ei ole vielä millään tavalla selvillä, lähinnä vain tahtotila opetella lisää trikookankaiden ompelua.

Olen kaikin puolin tyytyväinen tekemiini ostoksiin ja koko tapahtumaan, vaikka ostokseni jäivätkin perin pieniksi. Ehkä seuraavalla kerralla pääsen paremmin tapahtumaan kiinni kun ensi(ihmettely)kerta on jo koettu.

-Satu

Paita, jota joko rakastaa tai vihaa

Farkkujen ollessa vielä työnalla, syntyi ajatus jo seuraavasta projektista kun tammikuun Burda oli tipahtanut postiluukusta (ystäväni oli ihanasti tilannut minulle joululahjaksi muutaman numeron kyseistä lehteä). Muutaman selailu kerran jälkeen ajatukseni lämpenivät lehdessä esiteltyyn pussihihaisen paidan kaavaan. Ensimmäisellä selauksella paita näytti lähinnä oudolta, toisella kerralla jännältä ja kolmannella kerralla jo niin mielenkiintoiselta, että olihan kaavaa pakko lähteä kokeilemaan farkkuprojektin jälkeen.

Ajattelin lähteä tähänkin projektiin vanhojen kankaitteni ja nappieni voimalla. Nyt kun on päässyt hyvin vauhtiin vanhojen kankaiden käytössä, ideat projekteihin alkaa syttymään paljon helpommin. En aikaisemmin olekaan käsittänyt kuinka paljon minulla todellisuudessa on näitä jämä- sekä käyttämättä jääneitä kankaita. Nytkin olen jo tehnyt useamman projektin kangasvarastojen aarteilla, mutta tuntuu ettei vanhaan matkalaukkuuni tule yhtään sen enempää tyhjää tilaa.

Tämän kankaan tilasin silloin kun harrastukseni oli vielä ihan aluillaan. Kankaan tarina on vähän samanlainen kuin farkunkin, kangas näytti kivalta ja sain loppu pätkän edulliseen hintaan. Joten tulin tilanneeksi tarpeet kellohameeseen ja parisen metriä vielä päälle. Odotukseni kankaasta oli hieman erilaiset ostohetkellä kuin mitä lopulta todellisuus oli. Luulin silloin tilanneeni perus noin lakanan paksuista puuvillakangasta, mutta paketista paljastuikin huomattavasti ohuempi kevyt kangas. Luulen, että tämä erehdys meni silloin ihan täysin tietämättömyyden piikkiin.

Kankaasta tulin tehneeksi kellohameen niin kuin olin suunnitellutkin, mutta loppu pala on muhinut kangas varastossani tähän paitaan saakka. Projektia suunnitellessa olin vähän kahden vaihella onko kankaan kuvio liikaa tämän malliseen paitaan, vai onko se juuri sopivan persoonallinen. Epäilyksistäni huolimatta päätin lähteä kokeilemaan, oli lopputulos sitten kumpi vaan, kumpikin kuitenkin yhtä mahdollinen.

Kaavan ja ohjeen kanssa päätin olla pitkästä aikaa tottelevainen ja olla muuttamatta mitään. Viime kerrasta on vierähtänyt taas jo tovi, joten tämä projekti meni pienestä vaihtelusta. Ja oikeastaan kaavakin oli valmiiksi tarpeeksi erikoinen, ettei muutosideani alkaneet virrata.

Ulkonäkö seikkojen lisäksi jännitin tässä projektissa myös hieman kankaan käsittelyn puolesta. Ohuiden kankaiden ompelu on minulle kuitenkin suhteellisen tuntematonta aluetta, koska takana on vain tästä samasta kankaasta tehty kellohame ja viime kesänä tekemäni Chanel-jakun reunakaitaleet. Kummallakaan aikaisemmalla kerralla hermojen menetys ei ole ollut kovin kaukana, sillä ohut ja kevyt kangas on kuitenkin kaikin puolin hankalampaa työstettävää kuin perus puuvillat ja tymäkämmät kankaat, joiden kanssa koen itse olevani varmimmillani.

Kun viimein pääsin kankaan kimppuun yritin tehdä kaiken mahdollisimman idioottivarmasti, jotta purkamiset jäisivät minimiin, sillä se voisi olla todennäköisin kompastuskiveni ohuen kankaan kanssa. Vaikka paita olikin päällisin puolin melko helppo toteutettava, tuotti hihojen halkiot pientä kuumotusta. Se on ollut jo pitkän aikaa, ensimmäisestä kauluspaitakokeilusta asti, sellainen kohta mitä en vain ole meinannut tajuta ja se olikin kaavan puolesta ainut jännityksen aiheeni. Kerran purkamisen jälkeen kuitenkin lamppu syttyi päässäni ja pääsin jyvälle toteutuksesta. Paita valmistui muuten ongelmitta.

Tätä paitaa tehdessä odotin sovitusta ja valmiiksi saamista kuin kuuta nousevaa, halusin palavasti nähdä onko paita kiva vai kamala, entä onko kankaan ja mallin yhdistelmä pieleen mennyt- vai nappi valinta. Kun viimein pääsin odotuksesta ja sain valmiin paidan päälleni, en ollut aivan varma onko se hyvällä vai pahalla tavalla erikoinen, en osannut tehdä päätöstäni asian suhteen.

Kun pääsimme mieheni kanssa kuvaamaan paitaa ja yhdistin sen omatekoisten farkkujeni kanssa paita housuihin laitettuna, osasin tehdä päätöksen omasta mielipiteestäni. Paita on oikealla alaosa yhdistelmällä juuri täydellisen erikoinen! Oman päätöksen vaikeuden puolesta voisin kuvitella, että tämä paita on sellainen vaatekappale, joka varmasti jakaa mielipiteitä katsojasta riippuen.

-Satu