sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Testissä Philips HP8663/00 EssentialCare ilmakiharrin


Testi kärpänen iski jälleen ja tulin maanantaina hankkineeksi uutta testattavaa. Siitä asti kun näin ensimmäisen kerran tällaisen laitteen, minulla oli pieni kutkutus päästä testaamaan. Pari kuukautta sitten omalle paikkakunnalleni tuli ensimmäinen tällainen myyntiin tavarataloon, mutta silloin vielä vastustin kiusausta. Tällä viikolla laite oli melkoisen hyvässä tarjouksessa ja siinä sitten kävi niin, että kävelin kaupan kassalle laite kainalossani.

"Luonnollisen suorat, kiharat tai aaltoilevat hiukset Ionisoiva käsittely kauniille, kiiltäville hiuksille. Kuivaa ja muotoile kerralla, uusi Philips EssentialCare -ilmakiharrin kuivaa ja muotoilee hiuksesi kerralla. Se on myös erittäin hellävarainen hiuksillesi. Ilmakihartimen neljän lisäosan avulla luot helposti kauniin luonnollisen tyylin."


"Innovatiivisella tasalapaisella suoristusharjalla saat kauniit ja luonnolliset suorat hiukset hellävaraisesti."

Itse testi, joka koskee vain tasalapaista suoristusharjaa, on videon muodossa, koska ajattelin taas, että videosta saa paremmin ja konkreettisemmin jotain irti. Muita osia en ole vielä testaillut, mutta suoristusharja olikin se osa, mitä erityisesti halusin testata. Hiukseni ovat luonnon kiharat, joten myyntiteksteissä kehuttu suoristava vaikutus pääsee kunnolla koetukselle. Tosin olin ennen testiä valmiiksi jo hieman skeptinen suoristavaa vaikutusta kohtaan, kuten kaikkea muutakin "helppoa, hellävaraista ja nopeaa suoristamista" kohtaan, mutta videolla paljastuu kuinka käy.




Testin tulos vielä tiivistettynä tekstin muodossa:
+ ajatus on hyvä, hiukset kuivaksi harjaamalla
+ kaksi eri tehoa ja viileä puhallus
+ teknisesti helppokäyttöinen
- pölläyttää helposti tukan naamalle ainakin ensi käyttäjällä
- mielestäni suoristava vaikutus oli mitä oli, samaan tulokseen tai jopa parempaan pääsee perinteisen föönin ja harjan kanssa

Tällä viikolla tulin testanneeksi laitetta myös pidennysten kuivaamiseen ja vitsit, että oli kätevä! Toki pidennykset kun ovat valmiiksi suoraa laatua niin kovinkaan suoristavaa ominaisuutta ei tarvita. Tämän testin perusteella laite sopii paremmin pidennysteni kuivaajaksi kuin oman tukkani. En tosin tiedä mahtaisikohan lopputulos omassa tukassani olla parempi jos kokeilisin osio osiolta.

-Satu

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tukka sateenkaari


Olen hetken aikaa haaveillut jossain vaiheessa tekeväni sellaiset crazy pidennykset, joissa olisi seassa jotain ihan muutakin kuin pelkkää vaaleanpunaista. Päähänpinttymä syntyi jälleen youtube videon kautta, jossa tehtiin super värikkäät pidennykset ja tekijällä itsellään oli myös vaaleanpunainen tukka. Videossa ne näytti niin hauskoilta, että oli pakko itsekkin kokeilla. Muutenkin kuulostaa ajatuksena kivalta, että on eri värisiä pidennyksiä raitoja varten joita voi sitten kyllästymisen iskiessä käyttää muutoshalun laantumisen toivossa.


Uudet pidennykset tipahtivat postiluukusta, joten eiköhän niitä pitänyt heti päästä käpälöimään. Samalla tuli oivallinen tilaisuus kokeilla Biozellin uusia suoravärejä. Eri värejä Biozellin suoraväri valikoimassa on vain viisi, pinkki, oranssi, turkoosi, violetti ja sininen. Mutta mikäpä estää sekoittelemasta. Ajatuksena minulla oli tehdä muuten vaaleanpunaiset pidennykset, paitsi yksi kahden klipsin raita mintunvihreää ja toinen samanmoinen persikan väristä. En lähtenyt heti hulluttelemaan liikaa värien kanssa siltä varalta, että jokin menisi pieleen.


Tulin ostaneeksi pinkin, turkoosin ja oranssin värin. (Samaisella kauppareissulla mieheni yllätti minut viemällä kahvilaan, ihana yllätys!) Niistä oli tarkoitus sitten miksailla mintunvihreä ja persikka. Mintunvihreän sain turkoosin ja oranssi sekoituksesta ja persikan taas oranssin ja pinkin sekoituksesta. Ja tietenkin värit vielä lantrasin hoitoaineella, jotta lopputuloksesta tulisi suloisen pastelli. Vaaleanpunainen olikin helppo saada vain lantraamalla pinkkiä hoitoaineeseen. Lisäksi sekoitin vielä latvoja varten hoitoainetta ja hopeista color maskia.


Kun väri kaaos oli saatu aikaiseksi, eikun tuumasta toimeen, muovikassi suojaksi lattialle ja sottaamaan. Aluksi laitoin latvat hopean color maskin kanssa, mutta jotenkin se ei lattialla miellyttänyt silmää, niin vedin pidennykset koko pituuttaan samalla värillä.


Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Aluksi olin hieman epävarma värisekoituksistani ja olin jopa henkisesti varautunut siihen, että raidat menee piloille ja lentää roskiin. Lopullinen väri oli kuitenkin aikalailla sellainen, mitä lähdin sekoituksillani hakemaankin. Väreistä täytyy vielä sen verran mainita, että ei ollut mikään hukka ostos, kaikinpuolin mukavia käyttää. Verrattuna esimerkiksi Live colorin versioon, oli tämä paljon helpompaa miksattavaa. Olomuoto muistuttaa hyvin läheisesti hoitoainetta, joten sekoittelu on todella helppoa, kun taas Live colorin väri on niin tönkköä, että saisi melkein vispilän kaivaa tasaista sekoitusta varten. Värikylläisyyteen olen myös tyytyväinen, koska pastellivärin saa aikaiseksi todella pienellä värimäärällä, niinpä yhdestä purkista piisaa luultavimmin positiivisesti tylsistyttävän moneen värjäyskertaan. Tykkään! (niin väristä kuin pidennyksistäkin) Nyt kun tällaiset löytyy kaapista, niin melkoisen varmasti nämä saavat osansa myös tulevan Halloweenin asustuksestani.


-Satu the oman elämänsä my little pony

maanantai 19. syyskuuta 2016

Meikkileikki


Vuoden lemppari kissanristiäiseni lähestyy, eli Halloween. "Juhla", jolloin saa sutata meikeillä, tekoverellä ja kaikella muulla kivalla. "Juhla", jolloin saa näyttää niin hullulta, karmivalta ja kaikin puolin "urpolta" ilman, että ketään noteeraa sitä millään tapaa. Olen aina tykännyt Halloweenistä, pienenä koulun naamiaisdiskot ja nyt isompana aikuisten hipat. Hämmentävästi koen suurta innostusta sutatessani naamaani ei niin kauniisti meikeillä ja muilla tököteillä sekä pukiessani jonkun ihan älyttömän asun päälleni. Halloweenissa vain on sitä jotain minun mieleeni.


Ja tottakai olen aloittanut valmistautumisen tämän vuotiseen "juhlaan". Idea omaan luukkiini syntyi liiankin helposti. Aikaisempina vuosina päätöksen vaikeutta on ollut ilmassa suuremmissa ja vähän vähemmän suuremmissa määrin. Tänä vuonna siitä ei ollut tietookaan, vaan idea syntyi jo ensimmäisen asuselailun aikana. Sitä myöten laitoinkin eilen jo pukuni tilaukseen.


Tänään on tullut kokeiltua maskeerausta vanhoilla tököttien voimin. Tosin jotain pientä, esimerkiksi huulipuna, rajauskynä, tuli tänään jo hankittua ihan perus kaupan meikki osastolta. Muut pelit ja vehkeet on vielä hankkimatta. Kokeilulla oli tarkoitus hieman testailla mitä kaikkea tarvitsen ja mihin tarkoituksiin tarvitsen uusia tököttejä. Eli sellainen luonnos tuli tänään väsättyä naamalle.


Pieniä pohdintoja vielä, siitä millainen lopullinen maski tulee olemaan, mutta tässähän on reipas kuukausi aikaa vielä miettiä, pohtia ja kokeilla. Kuitenkin se tulee olemaan jotain tähän suuntaan. Ja parhaiten sen sitten näkee kun pukukin saapuu perille ja kaikki tökötti hankinnat on tehty.

-Satu

lauantai 17. syyskuuta 2016

Testissä Live lightener+twist cool rosé


Viime viikolla törmäsin kaupassa väri uutuuteen: Live lightener+twist. Hetken purkkia pyöriteltyäni kädessä, päätin miettiä vielä ennen kuin teen mitään harkitsematonta. Tämän viikon maanantaina kokeilu vietti iski uudelleen. Lopputuloksesta oli kaksi arvausta, joko likaisen vaaleanpunainen taikka onnistunut tyviväri. Päätin ottaa riskin ja kokeilla, muuten en olisi varmaan päässyt "entä jos se olisikin täydellinen tyviväri" -ajatuksesta yli. 


Töiden jälkeen poikkesin paikalliseen Citymarkettiin hakemaan purkin mukaani. Iltapäivällä tuli sitten kokeilun aika, kun kärsimättömyyteni ei kestänyt enempää jännitystä. Ennen värin laittoa katsoin kuitenkin youtubesta pari videota kyseisestä väristä, jotta tiesin vähän, mitä odottaa.


Väripakettiin kuului värivoide ja kehite-emulsio. Jo jauheen puuttumisesta osasi arvella, että vaalentavaa vaikutusta värillä ei voi kauhean paljoa olla.


Tyvikasvua minulla oli lähtöönsä jo jonkin verran (jee, tukka kasvaa takaisinpäin). Oma tyvikasvu on aina ollut hauska siitä ettei se ole mikään tumma, muttei kuitenkaan mikään vauva blondikaan, joten vaaleissa väreissä tyvi näyttää tummalta, mutta tummissa väreissä erottuu tosi vaaleana. Reippaan vuoden kun olin aikoinaan omalla värillä, niin se sulautui täydellisesti väriin, joka oli tummuus asteeltaan kahdeksan.


Ja takaisin asiaan. Väri näytti heti sekoituksen jälkeen valkoiselta, mutta kun sain hanskat käteen ja olin valmis aloittamaan, oli väri aikalailla vaaleanpunaista.


Levitin värin kaikkialle tyveen jakaus jakaukselta. Väriä meni hieman myös yli juurikasvun. Tässä vaiheessa jo väri näytti jonkin verran tummemmalta kuin muu tukka. Mutta ei kuitenkaan iskenyt paniikki, koska olin jo etukäteen valmistautunut henkisesti siihen, että lopullinen väri voi olla jonkin verran muuta tukkaa tummempi. Annoin värin olla vajaan puoli tuntia.


Lopputuloksesta tuli tummempi kuin muu tukka, ihan niinkuin olin ounastellutkin. Tyvi kyllä värjääntyi hyvin, eikä omasta väristä ollut tietoakaan. Ja se puolisen senttiä, joka meni juurikasvun yli, värjääntyi samanlaiseksi kuin juurikasvua ollut tukka. Eli toisin sanoen väri tasoitti kyllä juurikasvun aiheuttaman värieron tosi hyvin pois.


Kuitenkin väristä tuli toivottua tummempi ja tässä kohtaa haistatan kyllä paskat paketin tekstille "vaalentaa jopa neljä astetta". Minkään sortin vaalentavaa vaikutusta värissä ei ole tai ei ainakaan ilmennyt omassa kokeilussani. Joten voikaamme todeta, että pastelli tukkaa ei saa yhdestä purkista ja yhdestä värikäsittelystä, vaikka väripaketti näyttäisikin lupaavalta. En siis suosittele tätä väriä, mikäli tarkoituksena on saada oikeasti pastelliväri, vaan siinä kohtaa kannattaa suosiolla kääntyä vaalennuksen ja suoravärin puoleen. En kuitenkaan itse ole katkeroitunut lopputuloksesta, vaan testaamaan tässä lähdettiinkin ja kun olin etukäteen varautunut siihen, että lopputulos voi olla tummempi. Itseasissa olen kuluneen viikon aikana alkanut tykästymään tähän väriin ja etenkin kun se on alkanut ottaa suuntaa haalistumaan päin. Saa nähdä tuleeko kuitenkaan uudestaan laitettua vai mihin se mieli kääntyy seuraavaan juurikasvuun mennessä.


Tässä vielä kuvat siitä, miltä väri näyttää nyt. Hieman on haalistunut verrattuna väriin heti värjäyksen jälkeen. Ja omasta mielestäni väri tulee vain paremmaksi haalistuessaan, toisin kuin yleensä haalistuminen on rivoa, kurjaa ja inhottavaa, mutta tälläpä kertaa ei. Mielenkiinnolla odotan, että miten väri haalistuu tästä vielä eteempäin. Se määrittääkin aika pitkälle pääseekö väri vielä jatkossa käyttöön vai jääkö vain yhden purkin tähden lennoksi.



* tuoreemmat postaukset Live lightener+twist cool rosésta löytyy tästä ja tästä *

-Satu

torstai 15. syyskuuta 2016

Miehen tukka ruotuun


Maanantaina ja tiistaina pyhitin aikaani oman rakkaani hiuksille. Suhteemme alusta lähtien olen ollut käpälät kiinni mieheni hiuksissa. Jo tapailumme aikana miehelleni tuli varsin tutuksi pieni harrastukseni häpelöidä omia ja muiden hiuksia satunnaisesti tukka asioilla piipahtelevista kavereistani. Mieheni pohdiskeli niihin aikoihin oman värin ja mustan välillä, mutta asia jäi silloin sikseen. Seurustelun aloitettuamme pohdinnat palasivat mieheni mieleen ja hänen hiustensa uhriutuminen alkoi mustaksi värjäämisestä. Sittemmin olenkin mieheni tukan hellässä huomassani niin leikkauksen kuin värinkin merkeissä. Välillä vitsailemmekin, että jos mieheni menisi oikealle parturille niin tilanne olisi kuin vieraissa kävisi.

Viime viikon aikana aloin pistämään merkille, että olin päästänyt mieheni pään hieman ruokottomaan kuntoon. Aluksi suunnittelimme pientä operaatiota viikon lopulle, mutta kun aika meni kuin siivillä, se jäi. Maanantaina sitten päätimme aloittaa ruokkoamista värin merkeissä. Tiistaina jatkoimme homman loppuun pienellä lyhennyksellä ja siistinnällä.

Lähtökohta oli väriltään puolet pituudesta mustaa ja puolet juurikasvua sekä pituutta hiuksille oli kertynyt sitten viime leikkauksen. Ja mikäs sen parempaa kuin ennen ja jälkeen kuvat, joten seuraavat ovat niitä ennen kuvia. Hauskinta näissä ennen kuvissa oli se, kun mieheni hämmentyi nähdessään itsensä takaapäin ja kummastusta aiheuttivat hänen omat niska kiehkuransa, heh.

Ennen ja jälkeen kuvat ovat kummatkin otettu tismalleen samassa paikassa ja ilman minkäänlaista muotoilua.



Muuten teimme operaation tututtuun tapaan, paitsi värin kanssa tein pientä muutosta aikaisempiin kertoihin verrattuna. Viimeksi kun tilasin värejä, tilasin myös entistä laimeampaa hapetetta. Silloin jo suunnittelin vaihtavani mieheni värin kevyempään versioon. Ja musta kun on aina musta, voi laimentelun kanssa mennä melkoiseksi hipiksi. Kuitenkin voin kokemuksesta kertoa, että Crazy Colorin musta ei toimi värjäämättömään tukkaan, lopputuloksesta saattaa tulla smurffi. Vaihto osottautui onnistuneeksi, eikä väri ollut yhtään sen vähemmän musta kuin aikaisemmillakaan kerroilla. Lisäksi myös mies oli tyytyväinen laimeammasta väristä. Mutta eiköhän ole aika siirtyä jo jälkeen kuviin.



Pientä värirajaa vielä havaittavissa näissä tiistain kuvissa, mutta se on onneksi nopeasti kaikkoavaa sorttia. Nyt on taas hetken aikaa oman rakkaan tukka ruodussa.

-Satu

maanantai 12. syyskuuta 2016

Halppis kynsilakat testissä


Pienen kynsienlakkaus tauon jälkeen olen taas innostunut lakkaamaan kynsiäni. Koin viime syksyn ja talven aikana pienen kyllästymisen lakkausta kohtaan, kun ne kuitenkin menee töissä piloille (työni on juuri sellainen, että ei tarvitse kuin astua töihin niin kynsilakat on jo kuluneet). Kevään ja kesän aikana into taas palasi, hieman vähemmällä nypläyksellä, mutta palasi kuitenkin. Innostuksen takaisin tuloon taisi olla osa syyllisenä minulle kokonaan uusi merkkituttavuus Essence.


Olen aina ollut pihi ostamaan kynsilakkaa, mielestäni on jotenkin älytöntä laittaa paljon rahaa pieneen purkkiin. Kuitenkin kyse on vain kynsistä, enkä niinkään usko, että kalliimpi olisi sen parempaa. Tosin en ole ikinä kokeillutkaan kalliimpia, koska en vain kertakaikkiaan raaski. Siispä on tullut kokeiltua erilaisia halppis versioita.


Valitsin vertailtavaksi kolme merkkiä, uusin tuttavuus Essence, vanhin tuttavuus Kone Helsinki ja tähän mennessä muutaman pullon kokeiluna olleen Sinful Colorsin. Vertailen lakkoja kuudessa kategoriassa, värivalikoima, suti, värin peittävyys, kuivuminen, pysyvyys ja hinta.


1. Värivalikoima
Laajin värivalikoima on Kone Helsingin lakoissa, tosin valikoima koostuu enimmäkseen erikoisista lakoista, glittereistä sun muista ja perus värit jäävät vähälle. Paras perusväri valikoima on Essencellä ja erikoisia lakkoja on vain muutamia. Sinful Colorsilta olen nähnyt vain tosi suppean värivalikoiman oman paikkakunnan prismassa, mutta netissä katsottuna värejä on ihan mukavasti. Saatavuutta ajatellen minulle on jäänyt vähän suppea maku tästä.

2. Suti
Essenceä ja Sinful Colorsia ydistää kunnon kokoinen suti, jolla on helppo saada tasaista jälkeä koko kynnelle. Kone Helsingin lakoissa sudit ovat onnettomampia ja tasaisen jäljen tekeminen koko kynnelle on haastavampaa, mutta erittäin käteviä pienemmissä yksityiskohdissa.

3. Värin peittävyys
Mielestäni paras peittävyys on Essencellä, joissain sävyissä jopa yksi kerros riittää. Hyvänä kakkosena on Sinful Colors, peittävyys on perus hyvä. Kone Helsingin lakoissa peittävyys on heikompi kuin muissa verrokeissa. Etenkin vaaleat sävyt on vaikea saada hyviksi ja alle tarvitaan poikkeuksetta valkoinen lakka.

4. Kuivuminen
Kuivuminen Kone Helsingillä ja Sinful Colorsilla on melkolailla samanlainen, pinta kuivuu suhteellisen nopeaan, mutta kokonais kuivumiseen menee kyllä aikaa. Tässä kategoriassa Essence pieksee kummatkin mennen tullen. Kone Helsingin lakoissa on myös se miinus puoli, että lakka kuivahtaa avatussa purkissa nopeampaan kuin muut.

5. Pysyvyys
Vaikka töissä ollessani lakka kuin lakka kuluu nopeasti pois, Essence on silti pysyvin. Kuitenkin pysyvyys on ihan hyvä myös Sinful Colorsilla ja Kone Helsingillä. Vapaalla ollessani kaikki näistä on huomattavasti pysyvämpiä, mutta suurimman vaikutuksen minuun on kuitenkin tehnyt Essence.

6. Hinta
Hinnaltaan Essence ja Kone Helsinkin painivat samassa sarjassa. Kummankin hinta on parisen euroa purkilta. Sinful Colors on näistä se "kallein" ja hinta pyörii kolmen ja puolen euron paikkeilla.


Tämän hetken ehdoton suosikkini on Essence. Vaikka se onkin vasta tuore tuttavuus, se on löytänyt itselleen pysyvän paikan omassa lakka valikoimassani. Jotenkin Essence on vain mielestäni paranneltu versio muista halppis lakoista. Jokainen kuitenkin määrittää oman mielipiteensä, mutta mielestäni tämä on kahden euron arvoinen kokeilu.

-Satu

lauantai 10. syyskuuta 2016

Lauantain tukkavinkki


Ajattelin välillä tehdä vähän erilaisen postauksen. Tällä kertaa en kirjoita väreistä, huushollista enkä ompelusta, vaan kehiin tulee tukan kiharrus. Tämä on myös postaus, joka sisältää blogihistoriani ensimmäisen oman videon (muistakaa siis olla armollisia). Piti tämä jo eilen kirjoitella perjantain tukkavinkkinä, mutta päivästä loppui tunnit ihan kesken, joten tänään sitten.


Sain eilen aamusella inspiraation kihartaa tukkani vaikka olinkin vain töihin menossa. Jonkin aikaa kiharrettuani rupesin miettimään, että pitäisiköhän tehdä jonkin sortin blogi postausta aiheesta. Päädyin mielessäni "kyllä" vastaukseen. Hetken mietiskelin, millaista postausta laittaisin ja aloin haluamaan jotain konkreettisempaa kuin ontuvat "tee näin, sitten näin" -kirjoitukseni. Eipä siinä sitten mitään, kameralle vain paikka ja videota väsäämään.


Kiharoitahan on itsessään niin monia erilaisia kuin on tekijöitäkin, sehän on vaan raudan käyttötavasta kiinni. Eli yhdellä perusraudalla saa tehtyä paljon erilaisia kiharoita vain tapaa vaihtamalla. Minulla oli tällä kertaa ideana tehdä 25 millisellä raudalla isoja, rentoja kiharoita. Laitteenani toimi Remington CI96S1 Silk Ultimate Styler ilman paksumpaa lisäosaa. Sen verran kerron laitteesta, että ostin sen silloin kun tuli markkinoille uutuutena eli noin kaksi vuotta sitten ja siitä asti se on ollut puhdas lempparini. En niin paljoa ole hyödyntänyt sen erilaisia ominaisuuksia, vaan enemmän laite on toiminut "perus kihartimenani". Myöskään tässä videossa ei ole hyödynnetty laitteen omia ominaisuuksia vaan laitteena voisi ihan yhtä hyvin olla perinteinen 25 millinen kiharrin.


Mutta ennen kuin tämä teksti pursuaa kuin pullataikina, siirrytään asiaan eli itse videon pariin.




Olen muuten tässä viikon aikana niin paljon rakastunut tähän uuteen, tarkoituksella värjättyyn vaaleanpunaiseen tukkaani. En ole ikinä mitenkään ollut vaaleanpunaisen perään, mutta jotenkin tämä on vain omasta mielestä niin super söpön värinen, että tykkään. Eiköhän tässä siis pysytä hetken aikaa (kunnes mieli taas muuttuu).


-Satu

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vaihtelua vaaleanpunaisella


Maanantaina sain pienen päähänpiston vaaleanpunaisesta tukasta. Vanha liila kulahti aina vaaleanpunaiseen suuntaan, eli suuresta muutoksesta ei oikeastaan ollut kyse. Kulahtaneena väri oli todella hailakan vaaleanpunainen, niin ajatuksena oli tehdä siitä inan verran voimakkaampi versio.

Maanantaina aloitin aamuni hakemalla kaupasta pinkkiä väriä. Vanhasta väristä oli vielä jäljellä tummempia raitoja, latvat olivat omaan silmääni hieman likaisen väriset ja juurikasvu alkoi pilkottaa. Niinpä operaatio alkoi kevyellä, "puhdistavalla" vaalennuspesulla.

Vasemmalla lähtökohta ja oikealla pohjatyön jälkeen.

Kun pohjatyö oli hoidettu, oli jännimmän vaiheen aika eli itse värin. Lantrasin pinkkiä väriä reippaalla kädellä hoitoaineella, sekotussuhde taisi olla jotain 1/8 väriä ja 7/8 hoitoainetta. Värinä toimi Live color xxl ultra brights shocking pink ja hoitoaineena TRESemmé moisture rich.


Tällä kertaa kaikki ei vaan mennyt ihan niin putkeen, mitä olin suunnitellut. Tukka imikin väriä kuin sieni, huomattavasti voimakkaammin, mitä olin luullut ja kuten arvata saattaa, tukasta tuli räikyvän pinkki. Tässä kohtaa voi sanoa, että onneksi kyseessä oli vain suoraväri ja sen kuluttamiseen on niin monta koppas konstia, joten hätä ei ollut pinkin näköinen, vaikka tukan pitikin olla perjantaiksi kunnossa.

Kuvassa ei näytä ihan niin pahan räikyvältä, mutta päivänvalossa asia oli ihan eri.

Tiistaina kokeilin kulahduttaa väriä syväpuhdistavan shampoon voimin. Väriä lähti kyllä hieman, mutta ei minun makuun tarpeeksi. Keskiviikkona otin astetta kovemmat otteet ja kehiin tuli c-vitamiini vaalennus. Tarkemmin c-vitamiini vaalennuksesta täältä. Tällä kertaa tein sen huomattavasti laimeampana kuin viimeksi ja laitoin syväpuhdistavan shampoon joukkoon vain vajaan pussin askorbiinihappoa. Sain jo toiseen kertaan huomata, että tökötti toimii oikeasti ja väriä lähti niin sopivan paljon kuin olin toivonutkin.

Vasemmalla syväpuhdistavan jälkeen ja oikealla c-vitamiini vaalennuksen jälkeen.

Torstaina pääsinki taas värjäyshommiin, koska joistain kohdista tukka puhdistui lähes valkoiseen asti, joten pientä lisäväriä se kaipasi. Maanantaista oppineena laitoin väriä vain herneen verran ja hoitoainetta lopun määrän. Kulhossa väri näytti todella vaalelta, mutta en hämmentynyt siitä tällä kertaa vaan laitoin värin päähän. Torstain lopputuloksesta tuli juuri sellainen, mitä olin maanantainakin ajanut takaa ja sain epäonnistumisesta huolimatta värin kuntoon perjantaiksi, jolloin lähdin nauttimaan vuosittaisesta tyttöjen risteilystä.

Lopputuloksena supersöpö karkki vaaleanpunainen.

-Satu

perjantai 2. syyskuuta 2016

Lola Ramonan lumoissa


Edellis viikolla tuli pienenä heräteostoksena tilattua Tanskasta uusi lompakko. Selailin mielenkiinnosta Lola Ramonan sivuja ja vastaan tuli suloinen punavalko raidallinen lompakko, joka oli aivan huikeassa tarjouksessa, vain neljäsosa alkuperäisestä hinnastaan. Toki postikulut toivat oman lisänsä, mutta ei nekään mitkään mahdottomat olleet.


Aloin tarkemmin pohtimaan asiaa raaskinko -näkökulmasta. Vanha lompakkoni on jo palvellut reilun kolme vuotta ja monesti olen tässä vuoden sisällä harkinnut uuden hankintaa. Ne harkinnat on tosin tyssännyt aina siihen kun en ole löytänyt tarpeeksi siron kokoista lompakkoa vaan kaikki vähänkään miellyttävät ovat olleet laukun kokoisia.


Jotenkin vain omasta mielestäni lompakon kuuluu olla lompakko eikä mikään laukku. Suuremman lompakon hankinta olisi merkinnyt pikkulaukuista luopumista, never! Siksipä kesällä jouduin hylkäämään jopa ajatuksen Marilyn lompakosta.


Nyt kuitenkin vahingon kautta löysin sopivan pienen lompakon ja vanha Espanjasta asti metsästetty, hieman raihnainen lompakkoni pääsee osa-aika eläkkeelle. Yhtä paljoa tässä ei ole korttipaikkoja, mutta mihinkäs ihminen niitä enempää kerralla tarvisi kuin neljä? Ja pahimmassa tapauksessa parikin voisi sopia päällekkäin.


Arvostan itse lompakossa enemmän käteiselle varattua tilaa kuin korttipaikkoja, koska olen ihminen, joka pyrkii tilanteessa kuin tilanteessa käyttämään käteistä. Sekin lähti aluksi vain kokeilusta, mutta ajan myötä juuttui tavaksi. Ja eipähän ainakaan haittaa jos kortti vekottimet ei kaupassa toimi, käteinen kuitenkin kelpaa aina.


Kisu tahtoi myös mukaan kuviin.


Tämän lompakon myötä tuli myös ensimmäistä kertaa tilattua englannin kielisiltä sivuilta. Olen tiedostetun surkea kielissä, joten olen pyrkinyt välttämään vieraskielisiä sivustoja. Tällä kertaa kuitenkin uskalsin kokeilla miten käy. En ilmeisesti kauhean väärin mitään ymmärtänyt kun paketti löysi perille.


-Satu