Ompeluvuosi 2017

Tänä vuonna päätin koota myös ompeluksistani samankaltaisen vuosikatsauksen kuin hiusjutuistakin. Vielä vuonna 2016 en olisi saanut kunnon vuosikatsausta aikaiseksi, koska ompeluharrastukseni vasta heräili silloin sitten kouluaikojen. Seikat jotka silloin johtivat minut ompelun pariin olivat kellohameiden törkyhinnat valmiina ostettuina, kellohelmojen, niin mekkojen kuin hameidenkin ainainen samankaltaisuus eivätkä ne aina vastanneet omia toiveitani ja viimeisimpänä seikkana kokoni vaikea saatavuus. Näiden vitutuksen aiheiden johdosta olen nyt päätynyt tähän mihin olen päätynyt. Jälkeenpäin olen varsin onnellinen näistä vitutuksista, sillä nyt voin olla pukeutumiseltani uniikimpi kuin koskaan.

Viime vuoden ensimmäinen ompelukseni oli samalla myös ensimmäinen vaativampi ompelutyöni. Sain kuin sainkin tämän pitsiunelman kunnialla loppuun asti ilman oikeastaan pahempia hermojen menetyksiä, joten tämä toimi samalla suurena uskon luojana ompelua kohtaan. Esittely postaukseen tästä

Mekon jälkeen päädyin vahingon kautta väsäämään itselleni takkia. Tämä ompelus olikin täysin sarjassa projektit joiden ei ikinä pitänyt syntyä. Onneksi kuitenkin syntyi, koska tämä takki on edelleen lähes jokapäiväisessä käytössä ja ompelus ompelukselta tulin varmemmaksi projektieni kanssa. Esittely postaukseen tästä

Yllättävän takkiprojektin jälkeen halusin palata takaisin yhdistelmään pastelli mintunvihreä + musta pitsi ja päädyin ompelemaan yhdistelmästä kotelomekkoa. Tämä oli ensimmäinen ompelus joka jollain tavalla muistutti pohjana ollutta kaavaa, tosin vain tyköistuvuudeltaan sekä kaula-aukon leikkaukselta mintunvihreän kankaan osalta, sillä pohjana oli tyköistuvan häämekon kaava. Esittely postaukseen tästä

Seuraavassa ompelutyössä päädyinkin radikaalisti tottelemaan kaavaa ja ohjetta, koska halusin haastaa itseni tekemään ohjeen mukaan. Tämän housuprojektin aikana ohjeita siis tavattiin niin kauan kunnes olin tasan kärryillä siitä, mitä piti tehdä. Vaikka olo oli kuin olisi uudelleen opetellut lukemaan, oli tämä itseni haastaminen hyvää ja tarpeellista harjoitusta. Esittely postaukseen tästä

Kun ensimmäiset palazzo housuni olivat valmiit, halusin tehdä myös toiset, sillä olin löytänyt juuri sopivan lähes päänsärkyä aiheuttavan raitakankaan. Tämä toinen erä menikin jo sutjakasti lähes ulkomuistista, koska tein nämä heti vaaleanpunaisen valmistuttua. Esittely postaukseen tästä

Housu kokeilujen jälkeen palasin takaisin juurilleni, eli kellohelmojen ja itse piirrettyjen kaavojen pariin. Vaaleanpunaisen housu projektin tiimoilta olin rakastunut kyseiseen vaaleanpunaiseen kankaaseen ja palasin halusta yhdistää sitä mustaan pitsiin. Helman kanssa pysyin samoilla linjoilla kuin aiemminkin, koriste pitsireunalla mentiin ja tämän mekon "jutuksi" syntyi sydämen muotoinen pitsillä peitetty kurkistusaukko. Esittely postaukseen tästä

Aloin jo pikkuhiljaa odotella kesää ja työn alle päätyi korkeavyötäröiset shortsit. Nämä olivat vaatekappaleena sellainen, mitä olin jo hetken aikaa halunnut, mutta epäilykset omasta kropastani oli kesä toisensa jälkeen lykannyt hankintaa. Viime toukokuussa tulin sitten heittäneeksi epäilyt romukoppaan ja rupesin tuumasta toimeen. Kuvan hihaton kauluspaita on myös omaa käsialaani, vuodelta 2016. Esittely postaukseen tästä

Seuraavaksi palasin taas takaisin intohimooni, kellohelmoihin ja täysin itse piirrettyihin kaavoihin. Alunperin tästä projektista piti tulla ihan vain hame, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Tähän työhön tulin kokeilleeksi laskostuksia, joita en juurikaan ollut aikaisemmin tehnyt ja niiden harjoittelusta tulikin tämän mekon pääelementti. Esittely postaukseen tästä

Turvallisen kellohelman jälkeen oli hyvä taas lähteä erilaisen projektin pariin ja päädyinkin ompelemaan pikkusiskolleni hänen pyytämäänsä ja suunnittelemaansa jumpsuittia. Tämä oli kaikin puolin vähän villimpi ompelutyö, ensinnäkin joustavat kankaat olivat minulle suurempaakin suurempi mörkö ja toisekseen jumpsuittiin oli tarkoitus saada lähes naamiaisasuun verrattavia elementtejä. Selvisin tästä kuitenkin suhteellisen kunnialla ja sain pikkusiskon tyytyväiseksi. Esittely postaukseen tästä

Kun kesä viimein saapui ja ystäväni polttarit lähestyivät aloin väriteeman varmistuttua tehdä itselleni asua polttareihin. Päädyin siis jälleen takaisin mukavuus alueelleni eli itse piirrettyihin kellohelmoihin ja samalla myös takaisin pitsin pariin. Tällä kertaa pitsin käyttö meni pidemmälle kuin koskaan ja sitä olikin loppujen lopuksi helman päälikerros sekä koristuksena yläosassa. Esittely postaukseen tästä

Oman polttarimekkoni yhteydessä syntyi myös salaprojektina itse morsiammelle mekko. Mekon kanssa lähdin liikenteeseen ajatuksesta mukava, väljähkö perusmallinen mekko, sillä mekon lopullisena tarkoituksena oli avioliittoneuvoilla ynnä muulla "suttaaminen", joita morsian keräsi tuntemattomilta koko polttareidensa ajan. Kaikkein parasta tässä projektissa oli se, että tein sitä kiireen pelossa myös ihan morsiammen nenän edessä mitä erikoisempien valkoisten valheiden varjolla. Oli kyllä palkitsevaa kun sain antaa polttari aamuna mekon hänelle ja paljastaa kaiken olleenkin valhetta. Oi oi, hyviä muistoja! Tästä minulla ei ole esittelypostausta ollenkaan eikä oikeen kunnollista kuvaakaan.

Kun ystäväni polttarit oli vietetty, oli viimein aika alkaa väsämään häihin suunnittelemaani jakkua. Olin niin rakastunut ideaan täysin omatekoisesta juhlavaatetuksesta, joten ei auttanut muuta kuin laittaa hihat heilumaan. Kellomekon kaveriksi lähdin tekemään ihan perus klassisen mallista jakkua, joka lämmittäisi minua kylmän kelin sattuessa tai illan pimeinä tunteina. Pieni valmistumis paniikki oli tämän kanssa läsnä, mutta sain kuin sainkin sen häitä edeltävänä iltana valmiiksi, huhhuh meinasi ihan hoppu tulla! Esittely postaukseen tästä 

Tähänastisen elämäni suurimmaksi ompeluprojektiksi osottautui viime kesänä/syksynä syntyneet viikinkiasut halloweeniksi. Projektiin lähdinkin vähän "syteen tai saveen" -meiningillä koska se oli omanlainen hyppynsä tuntemattomaan. Haarniskaa aloitin kokoamaan renkaiden osalta jo polttari mekkojen jälkeen kun vietin noin kuukauden mittaista ompelu taukoa paketissa olleen sormeni takia. Se oli sellaista sopivan yksinkertaista, mutta pitkäaikaista hommaa tehdä sormi paketissa. Muilta osilta projekti lähtikin käyntiin vasta jakun jälkeen.

Vaikka projekti olikin minun ja mieheni yhteinen, oli oma osuuteni valtavasti suurempi, sillä se kattoi vaatetuksen meille kummallekkin kera oman haarniskani, käsivarsisuojien sekä molempien vöille roikkuvien tuluskukkaroiden. Projekti eteni hyvää vauhtia pitkin syksyä ja se valtasinkin suurimman osan syksyn postauksistani.

Kaikkein haasteellisimmaksi osottautui kuitenkin mieheni vaatetus, vaikka se olikin teknisesti sitä helpompaa, mutta tekemistä verotti oma tuntemattomuuteni miesten vaatetusta kohtaan sekä monet minun ja mieheni välillä olleet kielimuurit ideoinnin ja toteutuksen suhteen.

Projekti kuitenkin valmistui ajallaan vaikka vaatetuksen lisäksi omille hartioilleni vierähtikin kilven loppuun teko valmiiksi sahatusta vanerista eteenpäin. Näissä kyllä kiitos seisoi kun saimme halloweeninä pukea nämä päällemme kera maskeerausten. Valmiin projektin esittely postaukseen tästä

Minun ja mieheni viikinkiasujen jälkeen minulle jäi vielä halloweenin alle aikaa (kilven maalikerrosten hitaan kuivumisen väliin) toteuttaa ystäväni pyyntö hänelle tulevasta asusta. Ystävälläni oli asustaan selkeä visio, jota sivu tolkulla selattu netin ihmeellinen maailma ei pystynyt toteuttamaan. Asu oli kokonaisuudessa melko yksinkertainen, se koostui kauluspaita tyylisestä mekosta ja nahkavyöstä. Vaikka asusta ei teknisesti tullut omaan makuuni ihan niin täydellistä kuin olin itselleni riman asettanut, oli ystäväni erittäin tyytyväinen. Tästä en tullut postanneeksi mitään sen erikoisemmin kuin sen verran, että se vilahti jälkimaininkejen kuvissa.

Vuosi 2017 alkoi lähestyä loppuaan kun otin projektikseni överin pörrötakin, jonka kerkesin esittelemään vasta tämän vuoden puolella. Tämä projekti oli naamiasasujen jäljiltä sellainen paluu vähän "normaalimpaan Satuun", vaikka tästä heijastuukin naamiaisasujen jälkeinen pidemmälle viety luovuus. Kuvan hame oli taas puolestaan viikinkiprojektin välissä syntynyt rauhoittava helppo projekti, joka pääsi kuviin vasta tämän takin yhteydessä. Tämän kokonaisuuden esittely postaus vielä tässä.

Vuoden 2017 viimeiset ompelutyöt jäi kokonaan kuvaamatta kun menivät valmistuttuaan suoraan joulupaketteihin. Tein kahdelle, viime kesänä ja viime syksynä, syntyneille pikku nyyteille joululahjaksi college setit. Toinen sai paketissaan housut + paidan ja toinen housut + kaksi paitaa. Niiden tiimoilta tulinkin palanneeksi joustavan kankaan pariin sitten siskolleni tekemäni jumpsuitin ja opettelun aiheeksi päätyi myös kaksoisneulan käyttö sekä nepparit.

Nyt kun kaikki on listattu tällä tavoin yhteen niin eihän tässä voi sanoa kuin, että olipas ompelun täyteinen vuosi! Tästä jatketaan!

-Satu

Tilanne on pörrö, jatkossakin

Vuosi kerkesi jo vaihtumaan ennen kuin sain kiskottua itseni takaisin tänne blogin puolelle. Tosiaan loppuvuoteni oli yhtä kiirettä ja jostain oli luovuttava, että pää pysyy menossa mukana. Ikävä kyllä tämä blogi oli yksi niistä, joista jouduin luopumaan hetkellisesti. Nyt kuitenkin yritän parhaani mukaan heräillä blogikoomastani. Ihan ensimmäisenä tämän vuoden postauksena haluan esitellä loppuvuoden aikaansaannoksiani ompelun saralta.

Hieman villimmän viikinkiprojektin jäljiltä päässäni pyöri mitä erikoisempia ompeluideoita ja jotenkin tuntui, että luovuuteni oli huipussaan. Silloin sain päähäni vision överistä takista, jossa olisi pörröä, niittejä, vaaleanpunaista ja joka erottuisi katukuvasta sekä pitäisi minut lämpimänä kylmimmälläkin kelillä.

Näiden ajatusten kanssa lähdin tuumasta toimeen selailemalla vanhat käsityölehdet hakien inspiraatiota takin malliin. Lopulta selailu tuotti tulosta kun löysin vanhojentanssimekon kanssa suunnitellun lyhyen takin kaavan, joka herätti mielenkiintoni. Kaavassa oli sitä jotain omintakeista, jota olin etsinyt. En silti suinkaan halunnut tehdä tasan kaavan mukaan, vaan päädyin piirtämään sen pohjalta oman näkemykseni.

Kangasvalinassa päädyin överimpääkin överiimpään karkkivaaleanpunaiseen, koska se erosi kuin yö ja päivä aikasempien takkieni värimaailmasta. Ja muutenkin tuntui, että nyt jos koskaan oli aika rikkoa omia rajoja. Vuorin kanssa kuitenkin päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan, koska kangasvarastoni sisälsi juuri sopivan kokoisen palan lemppari vuorikangastani. Päälikankaan ja vuorin väliin tulin vielä laittaneeksi fleeceä lämmikkeeksi, koska tunnettuna vilukissana en kovin hepposilla takeilla pärjää talven kylmyydessä.

Koristeeksi laitoin takkiin kunnon kokoisia kartioniittejä, koska miksipä ei. Ja jotenkin kaikenmaailman piikit ja niitit kiehtovat minua, niissä on vain sitä jotain, mikä miellyttää omaa silmääni. Ne ovat minulle vähän niinkuin kiiltävä harakalle, pakko vain saada.

Monta tuntia takkiin upposi ja ompeleita tein uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin oma kriittinen silmäni oli niihin tyytyväinen. Lopulta kun takki valmistui, oli se rakkautta ensisilmäyksellä, takki oli juuri niin persoonallinen kuin olin halunnutkin ja myös niin lämmin, että tämän kanssa uskoisi tarkenevan kelissä kuin kelissä.

Kuvissa esiintyvä kellohamekkin on omaa käsialaani ja se syntyi viikinkiprojektin välissä. Se toimi vähän niinkuin helppona mielenrauhoittajana vaikeampien ompelusten välissä. Samalla sain hyötykäytettyä kangasvarastoni perukoille jääneen kankaan. Tämän "pitkästä aikaa" hameen kanssa huomasin myös konkreettisesti oman kehitykseni ompelun suhteen kun pääsin vertaamaan tätä ensimmäiseen kellohameeseeni. Eli hame osottautui kaikin puolin täydelliseksi väliprojektiksi, luoden ihan uutta uskomista omaan tekemiseen.

-Satu

Kuvauskohteena minä

Päiväunilta herättyäni kyselin mieheltäni voisiko tämä kuvata minua tänään. Mies suostui ilman kiristystä, uhkailua tai lahjontaa. Tiesin tarvitsevani tässä muutaman päivän sisällä itsestäni kunnollisia kuvia (muita kuin omaräpsyjä), joten tänään oli otollinen hetki kun olin saanut aamu viideltä tukkani taipumaan suhteellisen onnistuneiksi victory rollseiksi. Olin valmiiksi suunnitellut, että kuvia otetaan kahdessa eri asussa ja kahdessa eri kampauksessa, sisällä ja ulkona. Sisäkuvauspaikaksi valitsin rakkaan baarinurkkauksemme ja ulkokuvauspaikan mies valitsi antamistani vaihtoehdoista.

Pikkaisen on näissä sisäkuvissa sellainen kärsivä ilme, mutta joskus on ollut pahempikin. Olen aikaisemmin ujostellut tilanteita, joissa joku muu kuvaa minua ja olo on ollut hyvin vaivaantunut. Pikkuhiljaa alan kuitenkin uskaltaa paremmin. Totuttautumista on kyllä helpottanut ja vauhdittanut toinen työni, jossa päädyn usein testikuvaus kohteeksi. Ja eikös sitä sanota, että kaikkeen tottuu.

Vaikka tällainen linssiluden raakile olenkin, niin olen yllättynyt siitä, miten paljon itse tykkään näistä kuvista. Suurin kunnia ja kiitos kuuluukin rakkaalle miehelleni. Näissä kuvissa ja tunnelmissa kului meidän perjantai iltapäivämme ja pakko sanoa, että oli kyllä kivaa yhdessä puuhaamista. Huominen päivä mitä luultavammin kuluu shoppaillessa ja ehtoolla olisi tarkoitus lähteä mieheni kanssa ulos tuulettumaan. Mukavaa viikonloppua!

-Satu

Saksa - tuo kankaitten luvattu maa

Kuten päätellä saattaa, tilaukseni on saapunut. Tosin ihametyksen, säikähdyksen ja tonkimisen kautta. Paketti oli käynyt oven takana sellaiseen aikaan kun olimme mieheni kanssa kummatkin töissä, mutta mitään lappua ei ollut jätetty. Tämänkin sain tietää kun kirjauduin sähköpostiini ja Saksasta oli tullut postia: "Pakettiasi on yritetty tänään toimittaa tuloksetta. Posti ottaa sinuun suoraa yhteyttä tai lähettää paketin takaisin meille." Pieni säikähdyshän siinä tuli kun minkään sortin saapumis ilmoitusta ei ollut jätetty. Rupesin siinä sitten etsimään pakettia Postin omilta sivuilta ja onneksi se sieltä löytyi. Sivuilta sain tietää, että paketin pitäisi olla lähimmässä Siwassa. Huvittavinta kuitenkin oli se, että sivuilla luki saapumisilmoituksen olleen jätetty minulle. Noh nämä on näitä elämän kummallisuuksia, loppu hyvin kaikki hyvin, paketti on minulla ja sellaisena kuin pitikin.

Tällä kertaa en tilannut vain paria kangasta, enkä pelkästään hameita varten. Vaan tuosta kasasta pitäisi suunnitelmien mukaan syntyä kauluspaitoja, hameita ja mekko. Mutta saa nähdä mikä on todellisuus kun kasa tuosta hupenee, koska kauluspaidat ja mekko menee ihan kokeilu pohjalla.

Ruudulliset kankaat ovat kauluspaitoja varten. Lisäksi tilasin kaava ja ohjepaketin helpottamaan opettelua. Tosin siinäkin on jo pieni haaste, että ymmärtää oikein mitä ohjeissa sanotaan, koska kielenä on englanti.

Täälä hetkelle operaatio kauluspaita näyttää tältä. On tullut jo ommeltua ja purettua vuoronperään, joten nähtäväksi jää tuleeko kauluspaidasta kokonaista. Yritys ja tahto on ainakin kova, aikaahan se enää vaatii.

Tämän kankaan pitäisi muuttua hameeksi ja mekoksi. Hameet onkin jo ihan tuttua kauraa, mutta mekon kanssa mennään kokeilu pohjalla ilman mitään ohjeita ja kaavoja.

Sininen pallokangas onkin jo kerinnyt muuttamaan muotoaan hameeksi ja kokenut jo ensimmäisen ulkoilutuksenkin.

Tämä vapaa päiväni jatkuukin tästä näiden, ompelukoneen ja kahvin parissa. Katsotaan kuin tytön käy.

-Satu

Vanha uusi harrastus

Aikaisemmin olenkin tehnyt jo postauksen uudesta innostuksestani, eli tee-se-itse hameista. Nyt innostus on jotenkin lähtenyt ihan lapasesta. Vapaa päivät ovat lipuneet siihen, että aamupäivällä piipahdus paikalliseen kangaskauppaan ja päivän hurisee ompelukone kotosalla. Kauppaan mennään innoissaan hakemaan silitysrautaa- ja lautaa. Työpäivänä pyydetään miestä hakemaan töistä, jotta kerkeää kangaskauppaan ennen kuin se menee kiinni. Kotona selataan saksalaisen kangaskaupan sivuja ja googletetaan kaiken maailman ohjeita into piukassa Ööm, aikainen mummoutuminen?

Olen aina ollut sellainen persoona, että joko innostun jostain ihan täysillä tai en ollenkaan. Siinä asiassa olen hyvinkin musta-valkoinen. Kaikki tai ei mitään. Tämä on juuri sellainen täysillä innostumisen paikka. Hameita on kertynyt tähän mennessä jo seitsemän ja ainakin kolme vielä tulossa lisää. Yksi kangas odottelee jo täällä kotona ja lisää tulossa Saksasta. Uteliaisuuttani tuli tehtyä yksi toppikin, joka valmistui kahdesti. Ensin tein sen vetoketjun kanssa, mutta lopputulos oli kovin tönkkö. Ennen toista yrittämää opettelin smokki/joustorypytyksen netistä löytyneillä ohjeilla. Tämäkin oli sellainen, jota en ikinä olisi kuvitellut osaavani tehdä, mutta loppujen lopuksi homma olikin ihan helppo kun oli kunnon ohjeet. Eilen toppi valmistui toistamiseen, tällä kertaa tosin oman mittakaavani mukaan täydellisenä.

Taitona ompelu ei ole minulle mikään uusi, vaan se on pienestä pitäen ollut taito mikä on ollut minulle luonnottoman helppo oppia. Peruskoulu aikaan käsityöt lukeutuikin lempi kouluaineisiini. Tähän asti olen tosin ollut enemmän innostunut neulonnasta, josta läheiset ovatkin "kärsineet" villasukka joululahjojen muodossa. Kesäiseen aikaan neulonta on aina jäähyllä, vuodesta toiseen, siksi ehkä innostus ompeluun heräsi salakavalasti kesän korvalla, kun vaatteet eivät koostu villapaidoista ja -sukista.

Viime talven opettelun aihe. Tein näitä kaksi, ensimmäinen musta, niititön versio, joka oli itselleni liian iso, päätyi äidilleni.

Seuraavana opettelun aiheena onkin kauluspaidat. Nekin on sellainen, jota olen aina pitänyt samanlaisena mörkönä kuin smokkirypytystäkin. Kaavat ja kankaat tilasin eilen illalla matkaan, joten jänistämisen varaa ei ole. Ja nyt kun on opettelemaan ryhdytty, niin miksi jänistää kesken huvin.

-Satu

Tylliunelmia

Kevät (ja kesä) fiilis on vieny minut ihan mukanaan, tuo ihana aika vuodesta jolloin minulla ei pysy housut jalassa. Ja jos joku nyt uskalsi ajatella äskeisen likaisesti, niin hyi hävetköön! Olen aina ollut kesä ihminen, rakasta valoa, lämpöä ja jopa kuumuutta. Kesä on mulle sellainen mekkojen ja hameiden aikakausi, muina vuodenaikoina olen turhan vilukissa niihin.

Viime kesäinen fiilistely kuva

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, niin nyt on tullut päivitettyä mekko ja hame valikoimaani. Mekoissa tosin tällä hetkellä vain yksi uutuus, koska toinen tilaamani mekko oli tullessaan väärän kokoinen ja vaihtoon lähti, nyt odottelenkin uutta tilalle. Hameissa puolestaan on jo kaksi tulokasta by minä. Jotenkin tuntuu, että tämä ompelu alkaa vähän jo riistäytymään käsistä, kun selailen illat pitkät kangas kauppoja. Löytynyt jo niin paljon hyviä kangas ehdokkaita, että valinnan vaikeus alkaa iskeä.

Uusi ostettu tulokas

Uusi tulokas by minä

Mekko ja hame päivitysten myötä oli "pakko" päivittää tylli valikoimakin. Ennestään minulla oli vain musta tylli, mutta nyt sain aikaiseksi tilattua muitakin vaihtoehtoja. Uusimpina tulokkaina valkoinen ja vaaleanpunainen.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, katsotaan päästäisiinkö seuraavalla kertaa jo pois sivuraiteilta takaisin blogin pääaiheisiin.

-Satu