Oman tyylini avaimet

Päädyin jälleen kirjoittelemaan hieman normaalista poikkeavampaa postausta. Ajattelin tämän aiheen kuitenkin olevan merkittävässä roolissa katsoen blogiani, sillä ompelu touhuni ovat vallanneet melko suuren osan postauksistani ja niissä jos jossain on kyse omasta tyylistäni. Niinpä siitä inspiroituneena ajattelin listailla oman tyylini avain seikkoja ja tämän hetken must have -juttuja.

1. Vastakohtien yhdistely
Voisin sanoa rakastavani vastakohtien yhdistelyä, oli sitten kyse väristä, tiettyjen materiaalien tai yksityiskohtien tuomista mielikuvista tai vaatekappaleiden yhdistelystä keskenään. Tähän kategoriaan menee myös puhtaasti haluni yhdistellä nykyaikaa ja menneisyyttä. Ompelu harrastukseni alussa tein tätä jo huomaamattani, mutta saatuani työ toisensa jälkeen palautetta "taitavasta vastakohtien yhdistelystä" tai "omasta tyylistäni yhdistellä asioita" aloin itsekkin tajuamaan, että tää on nyt se oma juttuni. Niinpä toistuvista vahingoista tulikin yksi oman tyylini kulmakivistä.

2. Yksityiskohdat
Etenkin erikoisemmat yksityiskohdat ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja ompelu harrastuksessani se näkyy aika ajoin vaatekappaleiden pääjuttuina. Ehdottomia lemppareita yksityiskohtien osalta on erilaiset piikit ja niitit, vetoketjut sekä pitsi. Piikki rakkauteni näkyy tyyliäni ajatellen vahvasti myös koruissa ja kengissä, sillä mielestäni ne tuovat asuun kuin asuun sopivan ripauksen asennetta. Vastaavasti pitsi yksityiskohdilla taas saa muuten räväkkään kokonaisuuteen hitusen hempeyttä. Mielestäni tällaiset yksityiskohdat tekevät itse vaatteesta tai kokonaisuudesta juuri sen oman näköisen ja ovat siksi hyvinkin tärkeässä roolissa.

3. Värimaailma ja kuosit
Luulen, että tämä kategoria on tullut melkoisen selville ompelemieni ja esittelemieni vaatteiden kautta. Jos lempiväri pitäisi sanoa, olisi vastaukseni musta ja se näkyy niin pukeutumisessani kuin kotini sisustuksessa. Monesti tulenkin tokaisseeksi, että värillä ei ole väliä kunhan se on musta. Mustan lisäksi lähellä sydäntäni on musta valkoiset yhdistelmät sekä hempeät pastellivärit. Kuosien osalta taas innostun perinteikkyydestä, kuten ruudut, pallot, kukat sekä kukonaskel. Perinteikkyyden vastapainoksi innostun myös sellaisista, miten sen nyt sanoisi, sekopäisistä kuoseista. Sellaisista, joista en itsekkään välttämättä heti osaa päättää onko kuosi hyvän vai huonon outo. Lähiaikoina myös erilaiset pääkallokuosit ovat alkaneet löytää tietä takaisin sydämeeni.

Tämän hetken must have -jutut
Menneen syksyn ja talven aikana olen hirveästi innostunut erilaisista poolopaidoista. Ennen en olisi voinut kuvitellakkaan päälleni poolopaitaa, sillä koin kauluksen hivenen ahdistavaksi. Nyt kuitenkin olen alkanut tottua kauluksen olemassa oloon ja olen jo melkeen holtittomasti aina pukemassa päälleni jonkinlaista pooloa. Pienenä teaserina voisinkin paljastaa, että tämä saattanee myös näkyä tulevissa ompelu projekteissa.

-Satu

Kulmat kuntoon!

Eilen tulin viettäneeksi syntymäpäivääni ja mittariin paukahti kauan kammoksumani 25. Kamalinta tässä ikänumerossa on fakta siitä, että nyt on 30 lähempänä kuin 20. Tämä on mielestäni täysin pätevä syy pieneen ikäkriiseilyyn. Pienen kriiseilyn jälkeen päätin ottaa täyden ilon irti päivästäni tekemällä vain kivoja juttuja: ompelemalla, kangas ostoksilla käymällä ja herkuttelemalla. Lisäksi pääsin myös kokeilemaan miltä tuntuu käydä kauneushoitolassa. Aikaisemmin en ole sellaisessa käynyt, joten oli jo aikakin ja mikäs olisikaan parempi synttärilahja itselle kuin pieni hemmottelu hetki.

Olen pitkään jo haaveillut, että kävisin laitatuttamassa kulmani ammattilaisella. Kuitenkaan en ole aiemmin päässyt sanoista tekoihin, ajatus on aina vaan vaipunut takaisin unholaan. Senkin puolesta oli jo korkea aika mennä kokeilemaan. Lisäksi olen aika ajoin ollut hieman hukassa nyppimisen kanssa, jotenkaan en ole osannut hahmottaa virheiden lähtökohtia ja välillä vaan käy niitä mokia, että väärä karva lähtee väärästä paikasta. Värillisesti kulmani ovat olleet hieman haastavat sillä ne eivät ole luonnollisesti tasaisen väriset, vaan värikirjoa löytyy vaaleasta melko tummaan. Itse en kuitenkaan ole uskaltanut kokeilla värjäämistä, sillä mieleen on tullut vain kauhukuvia epäonnistuneesta väristä.

Heti eilen aamusta tulin soittaneeksi paikalliseen kauneushoitolaan kokeillen, josko voisin saada ajan vielä samalle päivälle. Minulla taisi olla onni matkassa, sillä parin tunnin päästä puhelusta olin jo matkalla hoitolalle. Tällaiset lyhyet varoitusajat ovat kyllä pienen paikkakunnan hyviä puolia, sillä omat päähänpistoni ovat yleensä sitä luokkaa, että kaikki pitää saada heti eikä kuukauden päästä. Sama ilmiö kävi muun muassa silloin kun halusin leikkauttaa tukkani ensikertaa lyhyeksi, silloinkin selvisin onneksi vain päivän odottelulla.

Haaveissani olen aina miettinyt sekä siistimistä että väriä, joten niillä lähdettiin liikenteeseen. Kauneushoitolassa käynti oli kaikin puolin miellyttävää, sain vaan ottaa rennosti ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Oli niin levollista ajatella, että saan varmasti onnistuneet minulle sopivat kulmakarvat. Yllätyin siitä, kuinka nopea tämä operaatio oli ammattilaisen käsissä. Yleensä kun itse olen alkanut kulmieni kanssa touhuumaan, on nyppimisessä helposti vierähtänyt puolikin tuntia. Ammattilaisen käsissä olin valmis jo noin vartissa sisältäen nyppimisen sekä värin.

Olen kaikinpuolin tyytyväinen, että päätin viimein tehdä päähänpinttymästäni totta. Kokemus oli ihanan rentouttava kun ei tarvinnut itse pähkäillä kulmieni kanssa, vaan sain sysätä sen homman ammattilaisen käsiin. Lisäksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin alkuunsa peilikuva näytti hieman vieraalta. Nyt kuitenkin kulmani sopivat täydellisesti tukkani väriin ja on muutenkin paljon särmikkäämmän näköiset. Luulen, että olen parin päivän sisään jo varsin kotona uudessa lookissani.

-Satu

Ihan tavallinen lauantai... tai sitten ei?

Viime lauantaina herätessäni olisin uskonut sen olevan ihan tavallinen päivä, hieman ehkä tavallista herkkuisampi, mutta kuitenkin. Viime lauantaina oli nimittäin pikkusiskoni synttärijuhlat. Samana päivänä aloitin myös talvilomani, joten aamu ja aamupäivä kului vielä töiden merkeissä. Vaikka pikkusiskoni olikin puhunut synttäreillä olevista ylläreistä ja siitä, että minua kaduttaisi jollen tulisi, en osannut varautua kakkua ja kahvia kummallisempaan.

Haluan tässä alussa vielä pohjustaa asiaa sen verran, että pikkusiskoni ei ole ihan perinteinen parikymppinen, joka haluaisi viettää synttäreitä alkoholin parissa, vaan hän nauttii enemmän kakusta ja kahvista kuin alkoholista ja kebabista. Hänellä on myös täysin omanlaisensa maailman katsomus ja oma tyylinsä tallata tätä maailmaa. Isosiskona olen ylpeä siitä, että hän on tilanteessa kuin tilanteessa oma itsensä ja seisoo omien juttujensa takana, mikä ei ole aina helppoa tässä stereotyyppejä täynnä olevassa maailmassa.

Vielä tavallista raskaamman työpäivän jälkeen, pysähdyin miettimään onko minussa tarpeeksi vielä energiaa juhliin. Mietinnöissäni päädyin kuitenkin siihen, että olisi liian itsekästä jäädä kotiin, joten ei muuta kuin menoksi. Jostain kumman syystä tulin myös ajatelleeksi, että kameran mukaan ottaminen voisi olla hyvä idea. Mistään tietämättömänä ajattelin, että pikkusiskoni olisi mielissään jos ottaisin muutaman ikuistuksen juhlista; lahjapöydästä, tarjoiluista, vieraista ja muusta tällaisesta "peruskaurasta". Juhlien edetessä kameran mukaanotto tuntui jopa pelottavanlaiselta ennakko aavistukselta.

Saavuttuani juhlapaikalle, omaan lapsuuden kotiini, huomasin pikkusiskoni piilottelevan jotain kaksi kerroksisen talon yläkerrassa. Koko juhlaväki kokoontui tulonsa myötä alakertaan odottelemaan, että kaikki saapuu paikalle. Siinä vaiheessa pikkusiskoni kertoi yllätyksen olevan yläkerrassa, jonne kokoontuisimme kaikkien saavuttua. Kun kokoonnuimme yläkertaan, pikkusiskoni huoneeseen, hän piilotteli edelleen jotain äitini ja hänen miehensä makuuhuoneessa. Kukaan vieraista ei tiennyt mihin varautua.

Kun pikkusiskoni huikkasi oven taakse "voitte tulla kun olette valmiita", kaikki odottivat jännittyneinä, mitä oven takaa tulisi. Sieltä tuli jotain täysin odottamatonta, joka muutti koko synttäreiden luonteen kertaheitolla. Nimittäin oven takaa tuli pikkusiskoni fanituksen kohteet Mira Luoti ja Emppu Suhonen (minulle hän oli lapsuuteni/varhais teini-ikäni suuri idoli Tiktak -bändin kautta) laulaen "paljon onnea" pikkusiskolleni. Tämän myötä ihan tavalliset synttärit muuttuivat hyvin intiimiksi yksityis keikaksi.

Koko tapahtuma oli täysin uskomaton, sellainen jota ei koe kuin kerran elämässä jos sitäkään. Juuri sellaiseksi pikkusiskoni oli tämän kaiken suunnitellutkin, palava halu toteuttaa oma unelmansa ja jakaa se sellaisille läheisilleen, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi keikka kokemusten pariin. Ihailen suuresti pikkusiskoni kauniita ajatuksia ja vielä kauniimpaa toteutusta, hän loi vierailleen niin uskomattoman kokemuksen, jonka muistaa lopun elämänsä. Juhlat päättyivät tarjoiltavia notkuvaan kahvipöytään yhdessä näiden uskomattoman hyväsydämisten, aitojen ja sisältä niin kauniiden tähtiesiintyjien kanssa rupatellen niitä näitä.

Päivä oli kaikkea muuta kuin ihan tavallinen lauantai!

-Satu

Pikkutytön päiväkirja 2v!

Jälleen on vierähtänyt yksi blogivuosi eteenpäin ja ensimmäisestä postauksestani on tänään tasan kaksi vuotta. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon, tukanlaittoa, tököttitestejä, sivussa vähän sisustusta sekä paljon muuta omaa hömpänpömppääni. Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka saivat minut miettimään ja lopulta myös toteuttamaan oman blogin.

"Ajatus blogin perustamisesta syntyi jo vuosia sitten. Silloin en uskaltanut. Nyt kuitenkin ajatus oli jo voimakkaampana ja pelko jäi pienemmäksi tunnetilaksi. Halusin jonkun kanavan mihin jakaa hömpötyksiäni. Tähän mennessä olen jakanut niitä omassa facebookissani kuvaan supistettuna ja voimakkaasti suodatettuna. Tuntui vain, että facebook ei ole oikea paikka, joten here i come blogging!" -pätkä ensimmäisestä blogi-tekstistäni

Viimeisimmän puolentoista vuoden aikana myös ompelu on alkanut vallata postauksia, jota en olisi tuolloin kaksi vuotta sitten osannut arvatakkaan. Ompelu innon voimakas herääminen tuli itsellenikin hieman puskista, mutta hyvä, että heräsi sillä se on tuonut arkeeni niin paljon uutta iloa. Oli tietysti myös luonnollinen valinta ottaa uusi vanha harrastukseni osaksi blogiani, sillä sehän menee ihan puhtaasti "omia hömpötyksiäni" -osastoon.

Toinen blogi vuoteni ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, vaan blogini vaipui loppuvuodesta synkkään hiljaisuuteen, koska tunnit vuorokaudessa ei vain riittänyt kunnollisiin postauksiin. Kuitenkin koomasta on nyt selvitty ja yritän parhaani mukaan tasata arkeani niin, että minulle jää riittävästi aikaa myös blogilleni. Blogini on kuitenkin asia johon haluan panostaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta takana on 178 postausta sekä ällistyttävät yli 39 000 blogin katselukertaa. Olen ihan ällikällä lyöty! Ei voi muuta sanoa kuin, että ihan huikeat kaksi vuotta takana ja toivottavasti paljon enemmän vielä edessä. Tässä vaiheessa haluan myös kittää kaikkia lukijoita ja blogiini eksyneitä sieluja, on palkitsevaa nähdä, että postaukseni herättää kiinnostusta. Kiitos! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia blogivuosia!

P.S. Paljon onnea Pikkutytön päiväkirja! 

-Satu

Täydellinen sekoitussuhde

Yleensä olen suunapäänä kokeilemassa kaikkia uusia ja vanhempia itselleni tuntemattomia tököttejä oli kyse sitten väreistä tai muista tukkatököteistä. Tämän myötä myös valtaosa blogini tukka aiheisista postauksista koostuvat erilaisista testailuista. Testailut on myös yksi niistä seikoista, jotka tekevät blogista juuri itseni näköisen. Testailu into ei siis suinkaan ole blogin myötä tullut pakkomielteinen tapa, vaan on ollut osa minua jo teini-iästä asti. Tämä into uutuuksia kohtaan oli myös yksi blogin perustamiseen johtavista syistä. Blogini olemassa olon myötä testailusta on tullut kaksin verran hauskempaa kun on kanava, jossa voin jakaa testailujani myös muille.

Viime vuosi oli pinkkien suoravärien kanssa yhtä kokeilua ja tulin testanneeksi montaa eri väriä vaaleanpunaisen sekoituksen merkeissä. Olen koko vaaleanpunaisen tukkani ajan sekoittanut värini itse pinkistä, sillä itse sekoitetussa värissä on vain taivas rajana ja valmiin vaaleanpunaisen käyttö kuulostaa omaan korvaani aivan liian tylsältä. Sekoitukseni olen aina tehnyt fiilis pohjalta, mitä milloinkin on huvittanut ja sekoitukset ovat saattaneet aika ajoin sisältää pinkin värin ja hoitoaineen lisäksi punaista tai hopeaa colormaskia. Välillä olen tullut myös sekoittaneeksi paria eri pinkkiä, jotka olen lantrannut hoitoaineella.

Tässä fiilis pohjaisessa värien sekoittelussa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Ainainen "riskin otto" on tuonut omanlaista jännitystä elämään ja olen saanut aikaan monia toppeja ja floppeja. Ikävä puoli tosin on, että kun saa tällaisella sekoittelu tavalla aikaan täydellisyyttä hipovan vaaleanpunaisen, on sitä todella vaikea saada tehtyä uudelleen kun ei ole mitään mittoja joista ottaa kiinni. Myös ääripään flopit ovat kurjia, sillä niiden kanssa on kuitenkin elettävä hetki. Siltikin summamutikassa sekoittelussa on oma viehättävä puolensa, sillä saa varmasti uniikin sävyn.

Tammikuussa minuun iski jonkinlainen kyllästyminen arpapeli sekoitteluun ja päätin eri pinkkien kokeilun sijaan lähteä etsimään yhden värin kanssa sitä täydellistä sekoitussuhdetta. Halusin löytää sellaisen sekoitussuhteen, jonka kanssa tiedän varmasti saavani sen oikeanlaisen vaaleanpunaisen. Väriksi valikoitui Biozell Inkin Bubblegum pink, joka oli jäänyt kaappiin lojumaan sitten kokeilun. Yhtenä valintakriteerinäni oli helppo saatavuus, joten Biozell tuntui luonnolliselta valinnalta kun sitä oli lähtöönsäkin jo kaapissa ja sitä olisi vastaisuudessa helppo ostaa lähimarketista. Halusin myös lähteä kokeilemaan sekoitusta hoitoaineen sijaan Ink -värien kanssa tarkoitetun Neutral Tonerin kanssa.

Kun kipaisin hakemaan Toneria hyppysiini, saattoi kokeilut alkaa. Ensimmäinen kokeilu meni vähän hakuammuntana, sillä viimeisimmästä Inkin käytöstä oli jo aikaa, enkä myöskään entuudestaan tiennyt Tonerin vaikutusta värin sekoitukseen. Lähdin siis liikenteeseen ihan vain mittaamalla suurinpiirtein hyvännäköisen seoksen, josta on sitten helppo lähteä muuttamaan suhdetta suuntaan tai toiseen. Ensimmäinen sekoitussuhde oli aivan liian pinkki omaan makuuni, joten tästä viisastuneena tiesin, että seuraavalla kerralla täytyy laimentaa seosta jonkin verran. Tällä tavoin jatkoin aina kun oli aika värjätä vaaleanpunaiseni uudestaan.

Loppujen lopuksi en joutunut kovin montaa kertaa muuttamaan sekoitussuhdetta kun se oikea alkoi löytyä. Pienellä hienosäädöllä sain sekoituksesta juuri sellaisen kuin halusinkin, täydellisyyttä hipovan vaaleanpunaisen, jolla onnistun varmasti joka kerta. Tästä on nyt myös helppo lähteä väriä muuttamaan suuntaan jos toiseen jos mieleni joskus haluaisikin laimeampaa tai vastaavasti räväkämpää. Sekoitussuhteen löytymisen myötä olen myös uskaltanut jättää värjäyksen viime tinkaan kun ollaan jonnekki oltu menossa, sillä nyt tiedän tasan tarkkaan millainen väristä tulee eikä mahdollisuutta epäonnistumiseen enää ole. Jotenkin tuntuu, että tämä oikean sekoitussuhteen etsintä on ollut enemmän kuin hyödyllinen tutkimusretki, sillä nyt jos joskus tämän vaaleanpunaisen ylläpito on ihan lasten leikkiä.

Tämä mystinen täydellisyyttä hipova sekoitus suhde on:
3/4 Neutral Toneria
1/4 Bubblegum pinkiä
+ pari painallusta öljyä

-värionnellinen Satu