Tukkavuosi 2017

Nyt kun vuosi on jälleen vaihtunut, on mielestäni aika ynnätä yhteen viime vuoden tukkakuulumiset. Viime vuosi on värin puolesta ollut paljon rauhallisempi kuin edellinen, mutta pituudessa on puolestaan tullut rajujakin muutoksia ja sen puolesta ollut sellainen kokeilun vuosi.

Vuosi 2017 alkoi kasvatusprojektin tiimoilta ja testailin biotiinin vaikutusta tukan kasvuun. Silloin tukkani oli hieman kärsineen näköinen pitkä polkka ja tavoitteena oli saada pitkä, vahva ja hyvä kuntoinen tukkani takaisin. Postaukseen tästä

Jo helmikuussa kasvatus projektini lensi romukoppaan, kun tein radikaalin päätöksen leikkauttaa tukkani ihan lyhyeksi. Olin niin kyllästynyt kehnon näköiseen kuontalooni, että tein suuren päätöksen aloittaa tukan kanssa ihan alusta. Se on kyllä ollut ehkä parhaimpia tukka päätöksiä, sillä lyhyeksi leikkaaminen on avannut yllättävästi silmiäni oman tukkani suhteen. Muun muassa vasta lyhenä huomasin niskani olevan täynnä pyörteitä, jonka takia tukan suoraksi saaminen on ollut aina niin työlästä ja muutenkin tukkani sielunelämä on auennut minulle ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Postaukseen tästä

Lyhyeksi leikkaamisen jälkeen kauppojen hyllyille ilmaantui ihan uusi värisarja, Colorista, jonka värejä minun oli pakko päästä kokeilemaan. Ensimmäiseksi kokeiluksi päätyi sarjan vaaleanpunainen kevytväri, koska olin jo niin tykästynyt vaaleanpunaiseen tukkaani ja halusin pysyä edelleen vaaleanpunaisena. Postaukseen tästä

Pian vaaleanpunaisen kokeilun jälkeen oli päästävä testaamaan Colorista sarjan spraytä suloisena mintunvihreänä. Tämä kokeilu oli kuitenkin omassa tukassani ihan susi ja sainkin vain hirveän sotkun aikaiseksi päästä ropisevan värin kanssa. Postaukseen tästä

Colorista kokeilujen jälkeen seuraava omaa tukkaani koskeva postaus putkahti ulos vasta toukokuussa, jolloin värjäiltiinkin ihan perinteisillä värivalinnoillani videon muodossa. Postaukseen tästä. Värjäysten välillä tulin pohtineeksi eri hiuspituuksien hyviä ja huonoja puolia, postaukseen tästä sekä esittelin muotoilun suosikkeja uuden lyhen tukkani kannalta, postaukseen tästä.

Toukokuun loppupuolella laitoinkin sitten elämäni kunnolla risaseksi tukan suhteen ja päädyin tekemään itselleni sateenkaari värityksen Colorista wash out väreillä. Tämä olikin villein kokeilu sitten hetkeen, mutta vaaleanpunainen oli tässäkin yhä läsnä. Postaukseen tästä

Heti kesäkuun alussa tulin käväisseeksi jälleen kampaajan tuolissa leikkaus mielessäni. Tällä kertaa leikkauksen kanssa mentiin lyhyemmäksi kuin koskaan ihan vain kokeilun halusta. Postaukseen tästä

Pian leikkaamisen jälkeen, oli sateenkaari värini kulahtanut jo melkolailla. Halusin kokeilla vielä uudelleen villimpää väriä ja päädyin testaamaan yhdistelmää vaaleanpunainen + mintunvihreä. Tästä kokeilusta en tullut postanneeksi ollenkaan, vaan tämä jäi vähän pimentoon.

Colorista sarjan kokeilut eivät suinkaan olleet vielä siinä, vaan päädyin testaamaan myös sarjan paint roseblondea tyvivärin virassa. Tämän testauksen myötä löysinkin uuden tyviväri suosikin eli varsin onnistunut kokeilu. Tässä vaiheessa olin myös palannut koko vaaleanpunaiseen kuontalooni. Postaukseen tästä

Tyvivärikokeilun jälkeen päädyin testailemaan Herman's amazingin polly pinkkiä. Tämä oli sellainen väri jonka kokeilua olin kuumotellut jo jonkin aikaa, mutta se oli aina vain lykkääntynyt ajatuksen "samanlainen se on kuin muutkin" takia. Kun viimein kokeilin väriä, ei se ollutkaan samanlainen kuin muut, vaan tämän kanssa sain päähäni täydellisimmän vaaleanpunaisen kuin ikinä. Postaukseen tästä

Elokuun alulla tulin teloneeksi vasemman käden keskisormen paketti kuntoon, joten minun osaltani tukka touhut seisoivat reippaan kuukauden päivät. Vaaleanpunainen värini kuitenkin kaipasi ylläpitoa tuon kuukauden sisällä, joten värjäyspuuhiin päätyikin oma rakas mieheni ja tulimme kuvanneeksi tästä operaatiosta hupaistakin hupaisemman videon. Postaukseen tästä

Kun käteni oli taas toimintakunnossa, tulin kokeilleeksi muutamaa mintunvihreää raitaa etuhiuksiini. Tämä kokeilu toimi syksyn pienenä piristysruiskeena jo hetken taas pelkästään vaaleanpunaisena olleeseen tukkaani. Tästäkään en tullut postanneeksi ollenkaan. Raitojen kanssa mentiinkin sitten pitkälle syksyyn.

Vuoden viimeisenä muutoksena päädyin marraskuussa laittamaan tyveni tummaksi Liven uutuus värillä urban metallics smokey steelillä. Tätä päätöstä pohdein ja lämmittelin pitkän aikaa ennen kuin rupesin tuumasta toimeen. En kuitenkaan päässyt päähänpinttymästäni pidemmälle, niinpä tyveni muuttui tummaksi. Päätös on osottautunut varsin hyväksi, tumma tyvi tuo tukkaani ihan uutta hyvää särmää. Aiheesta postaaminen olikin niitä viime vuoden viimeisimpiä postauksia, postaukseen tästä.  Pituuden kanssa olen lähtenyt nyt loppuvuodesta kasvu suuntaan ja mieltäni polttelee polkkamitta kera lyhyen toisen sivun.

Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2018!

-Satu

Live urban metallics smokey steel + Colorista paint #roseblonde

Olen tullut huomanneeksi, että minulle on jo lähes ominaista innostua kaikenlaisista erikoisemmista uutuus väreistä. Joidenkin uutuuksien kohdalla jää ensi näkemän jälkeen mieltä kaivelemaan polttava kokeilun halun. Live lightener+twist cool rosé taisi oikeastaan olla ensimmäinen johon minulle muodostui lähes pakkomielteinen tarve päästä kokeileman. Liven jälkeen samanlaiset tuntemukset iskivät Colorista sarjan kanssa, eikä siinä auttanut kuin testailla ystävälle paint #greyhair, itselle paint #roseblonde, muutama washout sävy sekä vielä yksi spray sävy. Näiden kuumotusten jälkeen ei hetkeen tullut mitään niin mieltäni kutkuttavaa, että olisin lähtenyt testaamaan. Nyt sitten jonkin aikaa takaperin kaupan värihyllylle ilmaantui Live urban metallics sarja ja kiinnostukseni heräsi samantien. Erityisesti sävy u73 smokey steel herätti mielenkiintoni. Tiesin tosin jo siinä vaiheessa etten haluaisi ainakaan kokonaan luopua vaaleanpunaisesta my little pony tukastani, mutta jokin uutuus värissä jäi mieltäni kutkuttamaan. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa miettinyt vaihtoehtoa tummemmasta tyvestä, mutta aina päätynyt lyttäämään tämän ajatuksen takaisin mieleni perukoille.

Eilen kuitenkin ajatus tummemmasta tyvestä sekä uutuus väristä palasi mieleeni. Aamupäivän asiaa pohdittuani, päätin antautua mielihalulleni ja lähdin värin osto puuhiin. Tiesin ajatuksen aina palaavan takaisin mieleeni, enkä voinut päästä siitä yli enkä ympäri ilman kokeilemista. Niinpä kauppareissulta käteeni tarttui tyveä varten Live urban metallics smokey steel (väriähän ei suositella kuin tummanvaaleasta keskiruskeaan lähtökohtaan käytettäviksi) sekä latvoja varten Colorista paint #roseblonde. Jos joku nyt tässä kohtaa ihmettelee, että miksi ostin vannoutuneena suoravärien suurkuluttajana myös latvoihin jytymmän värin, on syy siinä, että ajattelin tumman värin olevan helpommin kontrolloitavissa suurin piirtein saman vahvuisella vaalealla värillä.

Olin tumman tyven lisäksi ajatellut ajella toisen sivuni takaisin lyhyeksi. Jotenkin vain tämä tällainen tukan polkka mittaan kasvattaminen saa tukkani näyttämään niin tylsältä eikä niin minkään näköiseltä. Olen siis pitkien pähkäilyjen jälkeen ajatellut kasvattaa tukkani (edes toiselta puolelta) polkka mittaan saakkaa. Vaikka olenkin viihtynyt enemmän kuin hyvin lyhyessä pixie leikkauksessani, jäin kaipaamaan pidemmän tukan antamia väri ja laitto mahdollisuuksia. Joten pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen suunnitellut kasvattavani tukkani takaisin polkka mittaan, en välttämättä molemmin puolin, mutta ainakin toinen. Saan sen kuitenkin myöhemminkin takaisin lyhyeksi jos siltä tuntuu. Mutta palaten eilisen touhuihin, olin siis päättänyt tehdä jotain uutta myös tukan pituudelle ja ajatus lyhyestä toisesta sivusta alkoi kiehtomaan. Enempiä asiaa märehtimättä otin koneen kauniiseen käteen ja tiputtelin tukkaa lavuaariin.

Kun tukka oli leikkauksen puolesta kunnosta, oli värin aika. Olin suunnitellut laittavani smokey steeliä noin sentin pari tyvestä lähtien, joten juuri leikattu lyhyt sivuni tulisi kokonaan tummaksi ja  loppu päässä liu'uttaisin sen vaaleanpunaiseen. Laitoin värin ensimmäisenä lyhyeen sivuuni, jonka jälkeen lähdin osio osiolta rakentamaan itselleni folio kypärää. Pitkän ja puuduttavan folioimisen jälkeen olin vihdoin valmis. Vaikutus ajan suurimmat pelot olivat viivotin suorat siirtymiset tummasta vaaleaan sekä muutaman tumman värin siveltimen kanssa sattuneiden virheliikkeiden näkyminen. Tässä kohtaa oikeastaan toivoin ajatukseni saman vahvuisten värien helpommasta kontrolloitavuudesta pitävän paikkaansa. Kun viimein sain värin pois päästäni huomasin lopputuloksen olevan vielä täydellisempi kuin ikinä uskalsin toivoakkaan. Virheliikkeistä ei ollut mitään näkyviä jälkiä eikä liuku ollut viivotin suora vaan juuri sopivan epätasaisesti liukuva. Lisäksi tumma tyvi toi tukkaani niin paljon lisä särmää, että värin jälkeen lyhyt sivunikin oli entistä kivempi. Ainut ikävä asia oli tummana paistava väriraja otsalla, mutta sepä onkin pienin mahdollinen paha mitä voi sattua.

Olen siis kaikin puolin rakastunut lopputulokseen, tämä on juuri täydellinen piristys kasvatus projektin keskellä. En voi olla muuta kuin tyytyväinen omaan kädenjälkeeni!

-Satu