DIY leijuvat kynttilät

Ajattelin tässä halloweenin alla jakaa vielä toisen koristelu vinkin. Tuntuu, että vuosi vuodelta halloweenistä tulee yhä tärkeämpi ja siihen tulee panostettua yhä enemmän. Tänä vuonna olen innostunut paljon enemmän myös tästä koristelu puolesta ja koristeita on tullut askartelua sekä yksin että ystäväni kanssa. Viimeksi kun postailin koristelu vinkin, tein juhlapaikallemme kynttilä koristeita (postaukseen tästä), mutta nyt päätin tehdä myös jotain pientä kivaa kotiin.

Tarvittavat tykötarpeet:
1. Talous ja/tai wc paperi rullia
2. Kuumaliimapistoolin ja paljon kuumaliimapuikkoja (menekki n. pieneen kynttilään kaksi puikkoa, isompaan kolme tai jopa neljä)
3. Pahvia
4. Valkoista askartelumaalia ja pensselin
5. Siimaa
6. Led-tuikkuja
7. Neula

Ensimmäinen vaihe:
Leikkaa rullien toisista päistä epätasaisia. Tarkoituksena on imitoida palaneen kynttilän ulkonäköä.

Toinen vaihe:
Tee kuumaliimalla rullien kylkiin valumien näköisiä soiroja. Laita kuumaliimaa myös rullan epätasaiseen päähän. Kuumaliiman kanssa on tarkoitus tehdä kynttilän muoto. Kun valumat on tehty, nypi ylimääräiset kuumaliima haituvat pois.

Kolmas vaihe:
Liimaa rullan tasainen pää pahviin ja leikkaa pahvi tasan rullan kokoiseksi.

Neljäs vaihe:
Maalaa rulla valkoiseksi, myös pohja ja vähän matkaa sisältä. Maalaa tarvittaessa useampi kerros.

Viides vaihe:
Tee rullan molemmin puolin neulalla reiät ja sen jälkeen vielä reiät ensimmäisten reikien puoliväliin. Näistä tulee led-tuikkujen pohja, joten tee reiät keskenään samalle korkeudelle ja mitoita korkeuden puolesta oikea kohta tuikkujen mukaan. Kun reiät on tehty, pujotetaan niistä kaksi siiman pätkää niin, että kumpikin pätkä kulkee kahden vastakkain olevan reiän läpi. Siimoista tulee ripustuslenkki, joten katso pätkien pituudet sen mukaan ja solmi viimeisenä päät yhteen.

Kuudes vaihe:
Ripusta ja ihaile!

-Satu

Operaatio viikingit osa 7

Valmis! Done! Finito! Vaateprojektini on vihdoin valmis! Tämä yhtä aikaa ihastuttanut, vihastuttanut, viihdyttänyt ja kiihdyttänyt homma on kasassa. Vielä heinäkuussa olin ihminen täynnä suuri suunnitelmia ja unelmia viikinkiasuista, mutta nyt voin sanoa olevani kaikkensa antanut, mutta hyvin onnellinen ja tyytyväinen. Haarniskan, rannesuojusten, kahden tuluskukkaron, kahden paidan, kaksien housujen, viitan ja takin tehneenä voinkin nyt fiktiivisesti taputtaa itseäni selkään, minä tein sen! Kuten minulla on tässä tavaksi muodostunut esitellä kaksi vaatetta yhdessä postauksessa, tulee nyt esittelyyn kaksi viimeistä vaatekappaletta projektin tiimoilta. Eli nyt olisi luvassa viimeinen operaatio postaus asujen osalta.

Jäljellä tosiaan oli enää mieheni paita ja takki. Kummankin pohjana käytin samaa kaavaa, jota sovelsin tarpeen mukaan. Ja koska miesten vaatteiden teko on minulle tuntematonta aluetta, päätin aloittaa paidasta, sillä jos kaikki menisikin kaavan puolesta metsään, oli paitakangas halvempi vaihtoehto lähteä kokeilemaan. Paidan kankaaksi mieheni valitsin tummanruskean pellavan, itseasiassa tämä kangas oli samaa laatua kuin oma paita kankaani, vain eri värissä.

Lähdin tämän ompeluksen kanssa (niinkuin housujenkin kanssa) liikenteeseen vähän arpapeli meiningillä. Kun olin saanut joitain saumoja kasaan ilmeni sovituksessa, että paitahan on ihan liian suuri miehelleni. Sovituksesta palasin takaisin lähtöruutuun, pienensin kaavaa ja piirsin kappaleet uudelleen. Tämä taisi toistua peräti kolme kertaa, ennen kuin sain kaavasta hyvän. Vaikkakin tämä tällainen lähtöpisteeseen palaaminen viivytti paidan valmistumista, tiesin sen helpottavan hommaa takin kanssa, koska sillonhan minulla olisi valmiina kaava joka sopii juuri minun miehelleni.

Kun viimein sain paidan lopullisesti kasaan sopivan kokoisena, alkoi mieheni puhumaan, että hän olisi kuitenkin halunnut paidan kaulukseen, hihoihin ja helmaan jotain mustaa. En tosiaan tiedä tuliko tässä taas vastaan pieni kielimuuri ideoidemme kanssa vai syntyikö miehelleni tämä ajatus valmiin paidan nähdessään. Aloin siinä sitten pohtimaan etenemistäni asian kanssa ja heitin ilmoille ajatuksen mustista koristenahkanauhoista. Mieheni tykästyi ajatukseen ja niin minulla kului muutama ilta letitellen nahkanauhoja ja ommellen paitaan kiinni. Hartiani meni siinä touhussa jumiin, mutta palkkioksi sain kuitenkin tyytyväisen miehen ja hartiahieronnan.

Paidan jäljiltä minulla oli takkiin sopiva ja valmis kaava käytettävissäni. Ainut oikeastaan mitä jouduin vielä kaavojen osalta pohtimaan, oli huppu. Varmistaakseni vielä nolla toleranssin kielimuurien osalta kävin takki idean läpi mieheni kanssa ennen kuin lähdin leikkaamaan kallista villakangasta. Ihmetyksekseni olimme tämän vaatekappaleen kanssa jo lähtökohtaisesti melko samalla viivalla.

Takki valmistui yllättävän kivuttomasti eikä suurempia mutkia tullut matkaan. Ainoastaan pientä hienosäätöä vaati huppu sekä takkimaisen istuvuuden saaminen. Tyylillisesti takista tuli melko samanlainen kuin omasta viitastanikin, ilman pörrökarvaa tosin, mutta se oli tarkoituskin. Mieheni takkiin tein vuorin ihan perus vuorikankaasta poistamaan kankaan kutittavan ominaisuuden sekä ehkäisemään kankaan venymistä. Mieheni oli ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen, sillä hän on hieman jo koeajanut takkia omalla parvekkeellamme.

Nyt kun kaikki on valmista, fiilis on mitä mahtavin, mutta samalla myös ehkä hieman haikea kun tämä tuli päätökseen. Reippaan kolme kuukautta olen tämän projektin kanssa touhunnut aina vaan kun on ollut aikaa kaivaa ompelukone tulille. Ja koko tämän kolmen kuukauden ajan minulla on ollut selvät sävelet sen suhteen, mitä ompelen. Jotenkin vain nyt tuli tyhjä olo vaikkakin olin odottanut tämän valmistumista jo kuin kuuta nousevaa. Tyhjyyden tunteesta huolimatta omat fiilikset on ihan huikeat. Vaikka edessäni on kasa valmiita vaatteita, on vaikea uskoa, että todella tein sen. Ihan kuin olisi saavuttanut jotain mahdottoman tuntuista. Mahtavaa fiilistäni mahtavoittaa entisestään se, että olen itse tyytyväinen jokaiseen vaatekappaleeseen eikä yhdestäkään jäänyt paha maku suuhun.

Maltan tuskin odottaa, että saamme näistä vielä kunnollisia asukuvia!

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5
Operaatio viikingit osa 6

-Satu

Jotain pientä kivaa

Uskokaa tai älkää, tämäkin postaus sivuuttaa pienesti Halloweeniä.

Vuosi vuodelta tuntuu, että halloween alkaa yhä enemmän olla myös Suomessa juhlittava kissanristiäinen. Tämän myötä olen huomannut myös kauppojen panostavan halloween tuotteisiin entistä enemmän. Kun kelaa elämää hieman taaksepäin, omaan lapsuuteeni, en muista nähneeni kaupassa niinkään muuta kuin juuri ja juuri noitahatun. Ja kun siitä ajasta kelataan takaisin tähän päivään, on kaupoissa näky melko reippaasti erilainen, markettien hyllyt notkuvat vuosi vuodelta vaan enemmän kaikenlaista halloween tavaraa; koristeita, valoja, asuja, karkkeja (olen itse hitusen koukuttautunut karkki vai kepponen -karkkipatukoihin) ja jopa piilolinssejä.  Vannoutuneen Halloweenin viettäjän mielestähän tämä on vain ja ainoastaan positiivinen asia, kaikkea ei tarvitsekkaan enää tilata maailman ääristä, ennen halloweenin juhlimatta jättänyt henkilö voi innostua eikä vastaavasti vannoutunutta halloween intoilijaa pidetä enää niin kummajaisena. Mielestäni ihan win-win tilanne.

Kaikkien näiden ihanien koristeiden, valojen sun muiden lisäksi tänä vuonna Halloween on tuonut tullessaan minun mielestäni ihan perus sisustukseen käypiä pieniä kivoja juttuja kauppoihin. Jo pelkästään selaamalla Punanaamion panin tämän merkille. Sieltä löytyi niin paljon kaikkea kivaa pääkallo/luuranko aiheista sisutustavaraa, kuten wc-paperi telinettä, viinipullo telinettä ja niin edelleen. Sain kuitenkin juuri ja juuri pidäteltyä itseni niistä. Pidättely kuitenkin loppui astuessani paikalliseen markettiin, jossa hurahdin sisustus ostosten pariin. Eiköhän siis katsota tarkemmin mitä kätösiini tarttui.

1. Mustia tuikkuja

En muista mahdoinko keväällä kirjoitella tänne blogin puolelle etsineeni kaupoista mustia tuikkuja parvekkeen lyhtyihin laitettavaksi. No mutta kuitenkin, niitä minä etsin löytämättä ja päädyin ajatukseen, ettei sellaisia vaan ole. Ette uskokkaan kuinka riemuissani olin kun ensimmäisten kauppoihin tulleiden Halloween tuotteiden joukossa oli mustia tuikkuja! Aivan mahtavaa! Jos minulta kysyttäisiin, voisivat tällaiset olla kauppojen perusvalikoimissa. Jää nähtäväksi poistuvatko nämä tuotteistosta Halloweenin jälkeen vai ovatko tulleet pysyäkseen. Varmuuden vuoksi voisin kuitenkin käydä ostostelemassa muutaman paketin lisää.

2. Pääkallo kynttilöitä

Seuraavat mukaani tarttuneet tuotteet olivat pääkallo kynttilöitä. Ne olivat niin hienoja, etten voinut olla ostamatta niitä kirjahyllyn koristeiksi. En varmaan koskaan raaski niitä polttaa, mutta saavatpahan ajaa koriste-esineiden virkaa. Tällaisiakaan en ole ennen löytänyt oman paikkakuntani kaupoista, joten eiköhän tämäkin riemu mene halloweenin yleistymisen piikkiin.

3. Pääkallo tuikkukuppi

Tämä minun oli myös pakko ostaa, oli se niin hieno. En yleensä niinkään välitä tuikkukupeista , enkä sellaisia ole ikinä mennyt ostamaankaan, vaan kaikki olemassa olevat on saatu lahjaksi. Tämän tuikkukupin kanssa kuitenkin kelpasi tehdä poikkeus sääntöön, koska onhan se nyt aivan älyttömän upea. Tämän valkoisen tuikkukupin kruunaa ehdottomasti musta tuikku. Näitä oli myös mustana ja pähkäilinkin mustan ja valkoisen väliltä. Lopulta päädyin tähän valkoiseen ajatuksella, että musta tuikkukuppi ei erotu niin hyvin mustasta kirjahyllystä kuin valkoinen kuppi.

Seuraalla kerralla varmaan palataan taas viikinki projektin pariin, sillä homma alkaa pikkuhiljaa olla kasassa. Joten ei muuta kuin pysykää kuulolla!

-Satu

Operaatio viikingit osa 6

Halloween lähestyy jo hirveää vauhtia ja asukokonaisuutemme alkaa olla pian valmiita. Eiköhän siis ole aika taas kurkata mitä vaatetus puolelle kuuluu. Viimekertaisessa asukatsauksessa kerroinkin pienistä tai oikeastaan hieman suuremmista kangaspulmista. Housujen kankaan löydettyäni päätin edetä kangashankinnoissa yksi kerrallaan. Tämä päätös kuitenkin lensi romukoppaan, sillä kun seuraavan hankinnan aika oli, oli kaikkia loppuprojektiin tarvittavia kankaita taas saatavilla. Siltä istumalta kun sen huomasin, näpyttelin tilaukseen kaikki loput kankaat, mitä tulen projektissani tarvitsemaan. Eli oikeastaan pienestä paniikista huolimatta kaikki kääntyi loppujen lopuksi parhainpäin ja housu kangas jäikin ainoaksi, joka aiheutti ylimääräistä päänvaivaa. Onneksi näin, sillä samalla kun ostostelin housukangasta paikallisesta kangaskaupasta, katselin läpi heidän kaikki sinertävät pellava-puuvilla kankaat enkä löytänyt mitään sellaista, mistä olisi tullut samanlainen "tuon minä haluan" -fiilis kuin alkuperäisen valintani kanssa.

Omien housujeni jälkeen paininjalan alle pääsi mieheni housut. Pohjustan tässä vaiheessa vielä sen verran, että mieheni viikinki asu on ensimmäinen miesten vaatekokeiluni, joten sen puolesta jo hieman jännitti. Onhan se kuitenkin ihan eriasia tehdä miesten vaatteita kuin naisten. Toisekseen pieniä paineita loi mieheni vaativuus, hänelläkin oli tietysti omat visionsa asusta, mikä tuli housuja väsätessä harvinaisen selväksi. Huomasin myös jonkin sortin kielimuurin välillämme kun housuja soviteltiin muutaman sauman välein ja purettiin miljoonia kertoja.

Housuja varten tilasin shortsien kaavan ihan vain vyötärön takia, sillä olin suunnitellut mieheni housuihin kuminauhavyötärön helppokäyttöisyyden sekä mukavuuden takia. Ja koska en löytänyt miellyttävää pitkien housujen kaavaa, päätin luottaa omaan kynään. Minulla oli siis tarkoituksena "lainata" vyötärö kaavasta ja muuten piirtää itse. Kankaana käytin samaista puuvillapellavaa kuin omissa housussanikin.

Tosiaan tämä mieheni housujen ompelu ei mennyt niin vaivattomasti kuin omieni, vaikkakin nämä olivat teknisesti ne helpommat. Aikaa ja hermoja vievintä oli tehdä saumoja yhä uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin halusin housuista sellaiset, mistä mieheni tykkäisi, niin ei auttanut kuin edetä muutosten kanssa hitaasti, mutta varmasti. Loputtomalta tuntuvan ompelun ja sovittelun jälkeen sain kuin sainkin housuista miehen mieleiset.

Kun housut olivat valmiina, oli myöskin kangastilaukseni saapunut, joten pääsin samantien oman paitani kimppuun. Kaavana siihen käytin käsityölehtiarkistostani löytynyttä koristelaskoksilla varustetun tunikan kaavaa. Jotenkin kaavan laskokset, pieni kaulus, v-kaula-aukko ja erikoisemmat löysät hihat saivat viikinkisydämeni sykkimään, siinä vain oli sitä jotain. Lähtökohtaisesti ainut mitä halusin kaavassa muuttaa oli hihan pituus. Alkuperäisesti kaavassa oli 3/4 hihat, mutta minä halusin täyspitkät, joten ei muuta kuin kynä sauhuumaan. Kankaana minulla oli jo heinä-elokuussa valitsemani, sopivasti laimean värinen sininen pellava kangas.

Tämä viimeinen oma vaatekappaleeni valmistui oikeastaan yhtä vaivattomasti kuin muutkin itselleni tehdyt. Ainut hieman haastetta tuova oli tässä laskos ohjeen ymmärtäminen, mutta muuten paita valmistui sauma saumalta varmoin ottein. Ja kun ensimmäisen kerran sain pukea valmiin paidan päälleni, oli se rakkautta ensi tuntemuksella ja silmäyksellä. Oikeastaan nyt kun asiaa pohdin niin tämä on taitanut olla ensimmäinen valmiskaavan mukaan tehty vaatekappale, josta on tullut istuva ilman mitään suurempia muutoksia.

Nyt yhden miesten vaatteen ja monen naisten vaattteen tehneenä voin sanoa, että kyllä huomaa kumpaa tehdessä olen enemmän "kotona". Harjoitus tekee mestarin tosin tässäkin asiassa, mutta jännä vaan itse huomata tällaisia seikkoja. Ja harjoitustahan tässä on vielä luvassa, sillä oma asuni on nyt valmis, mutta miehelle on vielä jäljellä sekä paita että takki.

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5

-Satu

Uutta ilmettä keittiöön

Minun ja mieheni elokuinen suursiivous ja sisustus inpis teki pieniä taikojaan myös keittiössä. Lattiasta kattoon puunauksen tiimoilta tyhjensimme koko huoneen irtaimistosta ja mikäs muukaan olisi parempi inspiraation luoja kuin tyhjä huone. Mitään radikaalia ei tietenkään ollut mahdollisuuksia tehdä, sillä mitään uutta kalustetta ei ollut keittiölle luvassa. Saimme kuitenkin pientä piristystä ja uutta näköä pelkästään kääntämällä pöydän toisinpäin. Olisin siinä samalla halunnut kääntää lampun pöydän mukaan, mutta se osottautuikin turhan hankalaksi. Emme ruvenneet ainakaan toistaiseksi purkamaan lamppua alas ja asentamaan uudelleen.

Meillä on alusta asti ollut ajatuksissa uusia koko ruokapöytä, mutta sen toteutus on aina vaan venynyt. Tämän hetkinen pöytämme on siirretty suoraan entisestä tilarajoitteisesta yksiöstäni tähän kotiimme, joten tuntuuhan se nyt hieman pieneltä kun tilaa on paljon enemmän käytettävänä. Viimeisimmällä Ikea reissulla tulin katselleeksi alustavasti jo vaihtoehtoja, joita kotisohvalla sitten esittelin miehelleni. Löysin muutaman varteenotettavan vaihtoehdon eli oikeastaan vain pitäisi saada itsemme lähtemään uudelle Ikea reissulle.

Inspiksen siivittämänä keittiö sai myös uutta ilmettä verhojen muodossa. Suursiivouksen tiimoilta verhot päätyivät pesuun ja tämänkin kanssa kävi niin, että muutoksen halu alkoi tyhjästä tilasta. Meillä on keittiön verhot vähän kuin jumahtaneet tiettyyn tyyliin, valkoinen suora kappa + mustat sivuverhot ja vaihtelua on haettu mustan verhon päälle laitetuista paneeliverhoista. Siitä on jo hetken aikaa kun luovuin jälleen paneeliverhon käytöstä, joten viimeisin tyyli on ollut pelkistetty, valkoinen kappa + mustat sivuverhot. Nyt minuun kuitenkin iski kunnollinen muutoksen kaipuu.

Verhovarastostani löytyi ylimääräisenä kappa + sivuverhot amerikka kuosisesta kankaasta, yksi vaaleanharmaa sivuverho, makuuhuoneen kappaverhon teosta jäänyt kangas suikale sekä beige kirjava kappa. Suljin listalta heti pois kaikki kirjavat, joten vaihtoehdoiksi jäi yksi vaaleanharmaa sivuverho ja samasta kankaasta pieni suikale tai verho ostoksille lähtö. Päädyin kuitenkin tutkailemaan jo olemassa olevien vaaleanharmaiden tuomia mahdollisuuksia. Tutkailun seurauksena päädyin nostamaan ompelukoneen pöydälle ja kokeilemaan millaisen kapan suikaleesta saisi tehtyä. Tunnin päästä olinkin jo ripustamassa uutta matalaa kappaa ja harmaata sivuverhoa mustien verhojen kaveriksi. Toki jos kangasta olisi ollut enemmän, olisi kapasta tullut jonkin verran korkeampi, mutta kyllä tuostakin kangas suikaleesta ihan toimivan kapan sai. Tykkään!

Lisäksi löysin tämän vuoden harrasteajoneuvo Pick-Nickiltä jotain pientä kivaa keittiöön, nimittäin leipälaatikon. Olen jo pitkän aikaa haaveillut leipälaatikosta, joko mustasta tai tämän tapaisesta uusvanhasta, mutta en ole löytänyt mieleistäni. Nyt sitten Pick-Nickillä törmäsin kojuja kierrellessä tähän ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä.

-Satu

Operaatio viikingit osa 5

Useimmat tilannekatsaukset ovat nyt lähiaikoina koostuneet ompeluksistani, joten eiköhän ole jo korkea aika kurkistaa mitä rekvisiitta puolelle kuuluu. Aloitimme koko projektin oikeastaan rekvisiitta hankinnoilla, ettei sitten halloweenin korvilla käy niin, että haluamamme tuotteet ovatkin loppu. Senkin puolesta rekvisiitan hankkiminen etupäässä oli varsin hyvä päätös, sillä niidenhän ispiroimana koko ompeluhommani lähti vauhdikkaasti käyntiin eikä vauhti ja into ole siitä laskenut. Muutenkin tuntuu, että mitä enemmän on valmiina, sen suuremmalla innolla siirryn seuraavan vaatekappaleen kimppuun. Ensimmäisten rekvisiitta hankintojen jälkeen olemme tietysti vielä tehneet lisähankintoja, sillä ihan kaikkea ei tullut ensimmäisellä kerralla ostettua.

Taisin jo ihan ensimmäisessä postauksessa kertoa, että mieheni tulee tekemään minulle kilven ja sillon taisin esitelläkin siihen tulevan kupuran. Kilven itse väsäämiseen johtivat oikeastaan kaksi seikkaa, ensinnäkin, että asumme sisältäisivät mahdollisemman paljon omatekoisia elementtejä ja toisekseen, saamme kilvestä kevyen, jonkun verran pienennetyn version. Olisihan se hienoa jos kilpi olisi alkuperäisen kokoinen, mutta kun asiaa järjellä ajattelee, on parempi tehdä siitä niin sanotusti sopiva minun kokooni nähden. Yleensä halloweenimme kun ovat päätyneet täpötäyteen baariin, on hyvä ottaa huomioon mahdollisesti kolauksen saavat ihmiset mikäli kilpeni olisi alkuperäisen kokoinen. Oikeestaan muutenkin koimme pienentämisen varsin järkevänä ratkaisuna. Keveyskin on minua ajatellen melko tärkeä seikka sillä jo vaatetukseni tuo jonkun verran painoa kannettavakseni enkä kuitenkaan ole ihminen vahvimmasta päästä. Kilpi ei enää suinkaan ole vain yksinäinen kupura ja kokonainen puulevy, vaan mieheni on saanut jo jotain näytettävää aikaan. Vaikkakin vielä tekemistä kilvessä riittää, voin itse jo tässä vaiheessa nähdä sielunisilmin valmiin kilven. Uskon, että siitä tulee upea!

Kilpiprojektin rinnalla miehelläni on työn alla myös oma kirveensä. Hän ei löytänyt valmiina silmäänsä miellyttävää sellaista kirvestä, jonka kanssa voi julkisella paikalla kulkea, päätti hän ryhtyä senkin osalta tuumasta toimeen. Vielä ei ole senkään osalta valmista, mutta suuri suunnittelutyö on kuitenkin tehty. Muutaman illan hän vietti leikellen sekä paperista että pahvista erilaisia prototyyppejä samalla kun minä työstin vaatetusta. Tämä projekti on muutenkin tuonut meidän arkeen tällaista yhteistä tekemistä, jossa kumpikin on mukana samalla innolla ja tarmolla. Ei tässä voi muuta sanoa kuin, että perin hyvät sivuvaikutukset projektissa.

Ennen kuin postaukseni menee yhtään enempää lässynlääksi, esittelen vielä tekemämme ostokset asujamme varten. Aikaisemmin kerroinkin, että omasta asustani on vielä vyö haun alla, mutta eipähän ole enään. Mieheni kenkien tiimoilta kävimme piipahtamassa paikanpäällä liikkeessä, josta teimme tavarahankintoja. Mieheni sovitellessa kenkiä, minä katselin ympärilleni. Verkkosivujen selauksen jäljiltä en ollut liikkeestä löytänyt itseäni miellyttävää vyötä, mutta kivijalkamyymälästä niitä löytyi kaksikin. Mieheni pohtiessa kenkiään, minä pohdein niiden kahden vyövaihtoehdon väliltä. Kummatkin olivat sellaisia, että menivät kaksi kertaa vyötäröni ympäri, mikä oli kriteerini. Toinen oli ihan perus rengasvyö ja toisessa oli kunnon solki ja metalli yksityiskohtia. Lopulta päädyin kuitenkin siihen ihan perus vyöhön ilman turhia yksityiskohtia, ajattelin, että asuuni tulisi liikaa kaikkea sen toisen vyön kanssa. Monta kertaa sovitettuaan minun vyötäni, päätyi miehenikin tällaiseen samanlaiseen vyöhön.

Samaisella reissullaan tosiaan mieheni osti itselleen asuun sopivat kengät. Omien viikinki kenkien hankinta ei ollut ihan yhtä helppo juttu. Jo pelkästään koon puolesta olen joutunut selaamaan netin niin perusteellisesti ettei tosikaan. Loppujen lopuksi Kiinan ihmeellisestä maasta löytyi jonkunmoiset kengät. Niiden kenkien kanssa tosin kävi niin, että ne hukkuivat jonnekkin postissa, joten jouduin etsintä hommiin jo toistamiseen. Toisella kertaa itseasiassa löysin paremman näköiset ja teemaan sopivammat kengät, ainut miinus kengissä oli se, että varressa roikkui sopimattomat mokkahapsut. Päätin kuitenkin tilata kengät ja suunnittelin jo siinä vaiheessa leikkeleväni hapsut pois. Kun kengät saapuivat, osottautui suunnitelmani juuri niin toimivaksi kuin olin ajatellutkin. Nyt minulla onkin aivan täydelliset hapsuttomat viikinki kengät. Kaikkein parasta on kyllä se, että saimme kuin saimmekin mieheni kanssa lähes identtisen samanlaiset kengät.

Teimme hetki takaperin myös pieniä koruhankintoja asuihimme liittyen. Lähdimme molemmat liikenteeseen ajatuksella kaulakorusta sekä rannerenkaasta. Miehelläni oli lähtöönsä jo selkeä ajatus siitä, että hän halusi Thorin vasara kaulakorun ja minulla taas ajatus siitä, että haluan itselleni jonkun muun. Pienellä selailulla löysimme miehen mieleen olevan Thorin vasaran ja itse päädyin linnun kalloon. Rannerenkaista oli muutamakin erilainen vaihtoehto, mutta yhteistuumin päädyimme tilaamaan samanlaiset kummallekkin.

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4

PS. Varoitan tämän halloween hypetyksen vain pahentuvan, koska halloween vain lähestyy!

-Satu