Testissä Schwarzkopf #Pure Color

Pääsin jälleen lempiasiani pariin, sillä hetki takaperin Schwarzkopfilta ilmestyi väri uutuus kauppojen hyllyille, #Pure Color. Ensinäkemältä värisarja koostui luonnollisista sävyistä, erilaisista vaaleista, ruskeista, kuparin punaisesta sekä tietysti mustasta. Pienellä google tutkiskelulla värisarjasta löytyy myös muutama räväkämpi sävy, pari punaista ja sinimusta. Vaikka värisarja ei poikkeakkaan sävyllisesti perus värisarjoista, kertoo purkki sen eroavan muista ihan uudenlaisella kosteuttavalla ainesyhdistelmällä ja geelimäisellä koostumuksella.

Vaikka innostuinkin uudesta värisarjasta, ei minua ja luonnollisia sävyjä saa sopimaan samaan pakettiin, joten koekaniini mahdollista testausta varten piti etsiä muualta. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi koekaniinista tuli mieleen oma rakas mieheni, jonka tukka oli enemmän kuin laiton tarpeessa. Kysyttyäni asiaa mieheltäni, suotui hän tehtävään oikopäätä. Kokeiltavaksi sävyksi päätyi tätä myötä 1.0 Raven black. Päätimme samalla myös leikata mieheni hiukset, sillä ne olivat värin lisäksi myös leikkaamisen tarpeessa.

Kun aloin sekoittaa väriä yllätyin siitä kun molemmat, sekä kehite että väri, olivat kummatkin geelimäisiä. Olisin jotenkin ajatellut vain itse värin olevan geelimäistä, joten tämä oli kieltämättä ihan uutta ja erilaista minulle. Aineiden koostumuksen ansiosta puolen paketin mittaaminen oli selkeää ja helppoa kun kummatkin aineet jäivät mittakipossa omaksi kerroksekseen. Myös värin sekoitus oli helppoa, sillä aineet sekottuivat todella vaivattomasti, ihan niinkuin paketin kyljessä oli luvattukkin.

Värin levitys oli valumatonta ihan niinkuin oli luvattu, mutta toisaalta, en ole tainnut ikinä saada mitään väriä valumaan levityksen aikana, joten tämä ei nyt ainakaan minulle ollut mitään maailmaa mullistavaa. Muuten levitys oli ihan erilaista kuin olen tottunut. Kun levitän ihan perus väriä, on sitä helppo seurata missä väriä jo on. Jotenkin tämän kanssa tuli välillä sellainen olo, että onko sitä väriä tuossa jo vai ei, se upposi niin hyvin mieheni alkuperäiseen väriin. Melko pian kuitenkin väri alkoi näyttää hiuksissa mustalta, jolloin pääsin taas kärryille. Toki luulen tämänkin olevan vain totuttelu kysymys.

Helposta huuhdeltavuudesta en voi itse sanoa mitään, sillä mieheni hoiti tämän osuuden. Hänen tuomionsa huuhdeltavuudesta on, että tämä väri oli aikaisempiin perus väreihin verrattaessa jopa hankalampi huuhtoa pois, vaati kuulemma enemmän vaivaa käsiltä. Mieheni ei kuitenkaan leimannut tätä vaikeasti huuhdottavaksi, vaan piti silti helppona vaikkakin hankalempana kuin aikaisemmin käyttämämme värit. Lisäksi ehkä hieman ikävänä sivuvaikutuksena, väriä tarrasi käsiin pesun yhteydessä, jolloin lopputuksena oli pienet värijäämät käsissä. Näin ei ole aikaisempien perus värien kanssa käynyt, joten tämä oli hieman yllättävä.

Kosteuttavasta vaikutuksesta en oikein osaa lähteä sanomaan mitään muuta kuin ainakaan väri ei tuntunut kuivattavan mieheni hiuksia. En kuitenkaan havainnut mitään huomattavaa eroa aikaisempiin väreihin nähden. Tämä kohta ei ole ehkä mikään paras testattava miehen lyhyellä nopeasti uudistuvalla hyväkuntoisella hiuksella, vaan tästä saisi varmasti paremmin irti pidempään ja "vanhempaan" hiukseen kokeiltuna. Lopputulokseltaan väri oli ainakin kiiltävä ja kauniin intensiivinen musta, kaikkea oikeastaan mitä mustalta väriltä voi toivoa.

Ynnätäkseni vielä koko testauksen lyhyempään voisin sanoa tämän olevan ihan perus hyvä väri. Ei mitään hirveän maailmaa mullistavaa, mutta ihan käypä valinta. Plussat annan todella helposta mitattavuudesta ja sekoittamisesta, sillä tässä jos jossain geelimäisyys oli omiaan. Värisarja koostuu kivoista luonnollisista sävyistä ja parista räväkämmästä. Omaan päähäni tätä tuskin koskaan tulee, ainakaan niin kauan kuin olen enemmän tykästynyt luonnottomiin sävyihin, mutta mieheni päähän ihan oivallinen valinta.

-Satu

Aikamatka äitini nuoruuteen

Keskiviikkona vietin rauhaisaa vapaapäivää ensin nukkumalla kunnon yöunet ja herättyäni aloittamalla uutta ompeluprojektia. Äitini soitteli minulle kun olin päässyt kahvikuppini ääreen ja kertoi käyneensä kaappejansa läpi siivouksen merkeissä. Hän kertoi myös löytäneensä kaappejen kätköistä nuoruusaikansa vaatteita ja vanhoja käsityölehtiä sekä -kirjoja. Soveimme, että äitini ja pikkusiskoni tulevat myöhemmin päivällä käymään aarteet mukanansa.

Olin etukäteen erityisen innoissani käsityölehdistä ja kirjoista, sillä niistä löytyisi aidosti vanhoja kaavoja. Nykypäivän käsityölehdissä innostun aina kaavoista, joiden inspiraatio on kaivettu historiasta, kauempaa tai lähempää. Tykkään muutenkin omassa pukeutumisessani yhdistellä vanhaa ja uutta omalla tavallani. Minulla ei ole pukeutumiseni suhteen pakottavaa tarvetta kulkea ajanhermoilla kaikenlaisten villitysten perässä, vaan poimin omaan mieleeni olevia palasia yhdistellen vanhempaan ja klassisempaan. Haluan kaikinpuolin olla pukeutumisellani oma itseni enkä mikään muodin sätkynukke.

Siksi oikeastaan ompeluprojekteissani on vahvasti läsnä menneisyys niin kaavojen kuin kankaiden osalta. Kangasvalinnoissani suosin paljon perinteisiä kuoseja. Polka dot, vichy-ruutu ja kukonaskel ovatkin vahvasti edusteittuina omatekoisessa vaatetuksessa. Ja jollei ostamani kankaan kuosi ole mitään näistä on se joko yksivärinen tai värisekoituksella perinteisen näköinen. Välillä saatan myös villiintyä ja ostaa sellaista kangasta, jonka kuosi on alkumaultaan omituinen, mutta hyvällä tavalla omituinen. En oikeastaan niin välitä hittikuoseista omien ompelusteni materiaalina vaan voisin sanoa välttelemällä vältteleväni kaikkia paljon esillä olevia kuoseja.

Kun illalla kerkesin pysähtymään kunnolla lehtien ja kirjojen pariin, yllätyin lehdestä, joka kantoi nimeä Muoti ja kauneus. Nimen perusteella ensi ajatukseni oli, että nyt on eksynyt mukaan muitakin kuin pelkkiä käsityölehtiä. Kun katsoin lehtiä tarkemmin, huomasin tehneeni liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä myös nämä muotia ja kauneutta käsittelevät lehdet sisälsivät käsityöohjeita ja kaavoja. Omituista! Lehdissä oli tietysti myös paljon juttuja hiuksista, meikeistä, muodista, parisuhteista ynnä muusta naisten hömpänpömpästä, mutta että kaavoja, olin hämmentynyt.

Jotenkin tuli sellainen olo, että käsityöt on ollut äitini nuoruudessa paljon enemmän läsnä naisten elämässä ja arjessa kun vertaa nykyhetkeen. Tuntuu, että tänä päivänä saa vain kummastuneita katseita kun kertoo ikätovereille harrastavansa käsitöitä. Muutenkin olen huomannut jännän jakauman kun jutustelu kääntyy vaatetukseeni tai vastaavasti hiuksiini ja kerron juttutoverin ihaileman asian olevan omatekoiseni. Ensimmäinen vaihtoehto on, että jutustelu kääntyy kunnon keskustelun puolelle ja toinen vaihtoehto on keskustelu toverin kuivahko "jaa" vastaus, johon jutustelu päättyy kuin seinään. En tiedä olisiko lopputulos erilainen jos valehtelisin vaatteiden olevan kaupasta tai tukkani kampaajan tekemä, tarina ei kerro. En myöskään aio ottaa siitä selvää, sillä kannan ylpeydellä omien kätösteni jälkiä oli vastaanotto sitten mikä vaan.

Lehdistä oli jännä huomata asioita, jotka ovat jo kertaalleen kipaisseet takaisin muotiin. Selkeitä esimerkkejä tällaisista oli lettikampaukset, haalarit, trenssit sekä vaatteiden yksityiskohtina frillat. Myös vaatteiden tuunaus vinkit, jotka on tälläkin hetkellä pinnalla, oli jutun aiheena. Nykyään vaan vinkit kulkevat enimmäkseen facebookin videoklippeinä tai youtube -videoina, idea kummassakin sama, toteutus vain hieman eri.

Ei tästä saamastani historia pläjäyksestä voi muuta sanoa kuin mielenkiintoinen aikamatka äitini nuoruuteen. On hienoa, että äitini on säilönyt lehtiä ja kirjoja kaikki nämä vuodet ja nyt minä pääsen nauttimaan niiden antimista. Löysin jo ensimmäisellä katselu kierroksella ainakin yhden toteutuslistalle pääsevän vaatekappaleen.

-historiasta hullaantunut Satu

Rakkaudesta Lola Ramonaan

Uusi vuosi ja uusi käsilaukku! Viimevuosina minulle on alkanut syntyä tapa ostaa kerran vuodessa uusi käsilaukku. Tänä vuonna olen asian kanssa hieman aikaisemmassa kuin viimeisimpinä vuosina, jolloin kevään tai kesän tulo on tarkoittanut uuden käsilaukun hankintaa. Nyt kuitenkin vastaani tuli sellainen tarjous, jota en voinut ohittaa. Nimittäin kaikki Lola Ramonan tuotteet oli neljän päivän ajan, ennen uutuuksien saapumista, -50%.

Vuonna 2016 ostin ensimmäisen Lola Ramonan laukkuni, josta olin silloin ja olen edelleenkin haltioissani. Lola Ramonan retro henkisyys ja persoonallisuus vetoavat minuun ja jotenkin laukut vain ovat ylitse muiden. Toki heidän kenkänsäkin ovat aivan täydellisen näköisiä, mutta omat unelmani niistä musertuvat jalkani pienuuteen.

Muutenkin olen viimeaikoina alkanut tykästyä ajatukseen siitä, että tiedän kuka/mikä on kantamani käsilaukun takana. Nuorempana harrastin usein sellaisia perus seppälä/h&m tusina laukkuja, mutta nykyään tulen helpommin laittaneeksi senkin rahan persoonallisempaan vaihtoehtoon. Ja muutenkin koen, että näin käyttämäni raha menee oikeampaan osoitteeseen.

Ensimmäisen Lola Ramonan käsilaukkuni tulin ostaneeksi Suomesta jälleenmyyjältä, jonka liikkeessä ihastukseni merkkiä kohtaan syttyi. Sittemmin olen tullut tilanneeksi lompakon ja nyt tämän laukun suoraa Lola Ramonan omilta verkkosivuilta.

Jo silloin ensimmäisellä kerralla, kun tilasin lompakkoni, yllätyin siitä kuinka kauniisti tilatun tuotteen voi asiakkaalle lähettää. Se ei ollut vain pelkkä paketti ja kuitti tuloste vaan myös pakkaus tapaan ja materiaaleihin oli panostettu. Lompakko oli paketin sisällä vielä pakattu erilliseen logolla varustettuun pussukkaan, palautus lomake oli kortin muodossa ja merkin tarina toisessa kortissa. Se oli siihen mennessä kaikkein kaunein näkemäni tilauspaketti.

Nyt kuitenkin yllätyin vielä enemmän paketin kauneudesta, sillä jo ulkokuori oli silkkaa Lola Ramonaa. Paketin sisältä löytyi logolla varustettuun satiini pussukkaan pakattu laukkuni ja lisäksi jos jonkinlaista korttia. Jo pelkkä paketti sai minut hymyilemään.

Satiini pussukasta paljastui tilaamani kuvan kaunis mustavalko raidallinen Mindy stripy -laukku. Laukku oli juurikin niin kaunis kuin tilatessa olin kuvista tulkinnut. Kooltaan Mindy stripy on vanhaan laukkuuni verrattuna jonkin verran suurempi, mutta kuitenkin ihan näpsäkän kokoinen.

Tilatessa emmein hieman tämän laukun ja pienemmän Inez stripyn väliltä. Päädyin lopulta tähän, sillä joissain tilanteissa kun täytyy saada vesipullo mukaan matkaan, meinasi vanhasta käsilaukustani loppua tila kesken ja Inez stripy oli suurinpiirtein saman kokoinen kuin vanhanikin. Lisäksi Mindy pisti silmääni ensimmäisenä kun selasin Lola Ramonan sivuja.

Olen todella tyytyväinen ostokseeni ja laukku on saapumisesta asti kulkenut päivittäin käsivarressani. On se vaan niin kaunis!♥

-laukkuonnellinen Satu

Tavaratalon kangaspaloista

Ostosreissulla paikallisessa tavaratalossa löysin askartelutarvikkeiden joukosta pieniä (48cm x 48cm) kangaspaloja. Valikoimasta löytyi pari kivan näköistä kangasta, joten minulle syntyi ajatus lähteä kokeilemaan, mitä saan niistä aikaiseksi. Ensimmäinen proekti idea oli pussukka tehtailun jatkaminen, sillä tarvetta pussukoille edelleen oli.

Tarkoituksena oli käyttää kangaspalat mahdollisimman tarkasti hyödyksi, joten lähdin ostittain siltä pohjalta miettimään kaavoja. Toisena seikkana oli se, etten halunnut tehdä pussukoista liian yksinkertaisia, mutta toisaalta en myöskään samanlaisia kuin viimeksi. Lopulta tulin piirtäneeksi isommalle ja hieman pienemmälle pussukalle kaavat, jotka koostuivat suorakaiteen muotoisista sivuista ja pohjasta sekä kolmion muotoisista kyljistä.

Aloitin kaavojen käytännön kokeilun Pariisi-kankaalla. Sain kankaan riittämään tarvittaviin osiin ja hukkaan jäi vain pieni pala kangasta. Toisen kankaan kanssa minulla tuli jokin ajatuskatko leikkaamis vaiheessa ja leikkasin isomman pussukan palat väärästä kohtaa kangasta, joten kangasta ei ollutkaan enää riittävästi pientä pussukkaa varten. Tämän myötä oli kaksi vaihtoehtoa, joko piirtää vielä pienemmän pussukan kaava tai keksiä lopusta palasta jotain ihan muuta.

Pienellä harkinnalla päädyin vaihtoehtoon jotain muuta, koska pussukka olisi voinut mennä jo turhan onnettoman kokoiseksi. Niinpä päädyinkin suunnittelemaan minisuoristusraudalleni säilytys/matkapussukkaa, koska tämä rauta on sellainen, joka on mukanani lähes jokaisessa reissussa pienen kokonsa ansiosta ja olen aina vain nakannut sen sellaisenaan matkalaukkuni pohjalle. Eli tässä oli parantamisen varaa jo pelkästään laitteen ehjänä pysymistä ajatellen.

Aloinkin sitten piirtää kaavaa ihan yksinkertaiselle suoristusrauta pussukalle. Kaavan suunnittelin niin, että saisin lopun kangaspalan käytettyä mahdollisimman hyvin hyödyksi. Lopulta puu-kangastakin jäi vain pieni soiro jäljelle, eli onnistuin aika hyvin alkuperäisessä ideassani näiden kangaspalojen suhteen. Peruspussukoiden vuoriin käytin vanhoja valkoisia vuorikangas jämiäni ja suoristusrauta pussukkaan tein vuorin mustasta puuvillakankaan jämästä.

Lähdin toteuttamaan pussukoita ajatuksella: ei yhtään näkyvää saumaa. Aikaisemmin tekemissäni pussukoissa oli näkyvänä saumana vetoketjun kiinnitys sauma, joten halusin näistä pussukoista silläkin saralla erilaiset. Pienellä aivojumpalla hoksasin tavan millä saan toteutettua suunnitelmani, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tämä toimi käytännössäkin, joten pussukat valmistuivat ongelmitta.

Vetoketjuja hankkiessa tulin huomanneeksi yllättävän ja suuren eron kangaskaupan ja tavaratalon hinnoissa. Itse lähtökohtaisesti ajattelin ettei hinnan ero voi olla hirveän suuri, kun kuitenkin suuri ketju pystyy myymään yleensä halvemmalla kuin pienempi yritys. Vetoketjujen kanssa asia oli kuitenkin ihan päälaellaan, tavaratalon vetoketjussa oli hintaa 2,99€ kun taas vastaava vetoketju oli kangaskaupasta ostettuna 1€. Eli tulin tämän projektin tiimoilta huomanneeksi myös sen, ettei ompelutarvikkeita, etenkään vetoketjua, kannata ostaa tavaratalosta kuin äärimmäisen hädän edessä.

-Satu

Arkikampausten top 3

Tunnettuna hiusfriikkinä en voisi kuvitellakkaan arkiaamua, jolloin lähtisin kotoa pelkällä hiusten harjaamisella. Sellainen aamu olisi minulle mailmanloppuun verrattavissa oleva katastrofi. Hiusten laitto on ollut teiniästä asti minulle tärkeä asia ja aamujeni välttämätön askare. Myös niinä päivinä (toisin sanoen joinain vapaa päivinä), jolloin haluan pitää tukkani kokonaan auki, vaatii se vähintäänkin pientä muotoilua yön jäljiltä. Välillä saatan "kadehtia" pelkällä harjauksella selviävien ihmisten huolettemuutta tukan suhteen, mutta itse en siihen kykenisi, se ei olisi minua. Jos joskus joudun pakottavasta tarpeesta poistumaa kotoa ilman tukan laittoa, on oloni varsin kurja ja haluan vain nopeasti takaisin kotiin.

Tästä ainaisesta tukan laitosta inspiroituneena ajattelin koota postauksen ja videon muotoon tämän hetken käytetyimmät arkikampaukseni. Arkikampaukseni syntyvät fiilis pohjalta tehdyistä kokeiluista, joista ne jää joko yhden kerran tähdenlennoiksi tai pidemmiksi vakio vaihtoehdoiksi. Kuintenkin näidenkin kanssa aikansa kutakin. Lopulta tarpeeksi käytetyt kampaukset vaipuvat unholaan, josta saattavat vielä palata tai jäävät sille tielleen kun eivät vain enää sovi tukan mitan tai muun seikan takia. Eli minulla on omanlainen vaihtuva kausittainen kierto arkikampausten kanssa.

1. Tuplaletit
Tämä on tällä hetkellä tuorein tulokas arkikampauksissani. Letit löysivät heti ensikokeilun jälkeen tiensä vakio vaihtoehdoksi ja vieläpä käytetyimmäksi sellaiseksi. Idea tähän kampaukseen oikeastaan lähti tummasta tyviväristäni kun halusin kokeilla, miltä värini näyttää letillä. Ensin tarkoituksenani oli kokeilla vain yhtä lettiä päälaelle, mutta kun tukkani riitti oikealta puolelta vain niukin naukin keskelle päälakea, päätin kokeilla kahta ja siitä se ajatus sitten lähti.

2. Mini neitituutti
Tämä kampaus on ollut luottovalintani siitä asti kun leikkautin tukkani ensimmäistä kertaa lyhyeksi. Kampaus täyttää yksinkertaisuudellaan tärkeimmän arkikampauksen kriteerini, tukan pitää pysyä pois naamalta. Tämä on edelleenkin yhtä toimiva kuin kaikkein lyhyimmän leikkaukseni kanssa vaikka tukkani on kasvanut yli puolella siitä.

3. Puoli ponnari
Tämä kampaus oli jo pitkän tukkani kanssa yksi käytetyimmistä arkikampauksistani, mutta painui unholaan tukan leikkuun myötä. Nyt kun tukka on taas kasvanut, on tämä kampaus löytänyt tiensä takaisin arkikampausteni joukkoon.

Ja ei muuta kuin teoriasta käytäntöön:

-Satu

Kankaiden yön saalis

Kankaiden yö on internetin ihmeellisessä maailmassa oleva tapahtuma, jossa yhden illan ja yön ajan tapahtumaan osallistuvat kangaskaupat tarjoavat parastaan tarjousten, uutuuksien, arvontojen ynnä muiden muodossa kankaiden himoisille asiakkailleen. Tapahtuman päämajana toimii facebook ryhmä Kankaiden yö, josta löytää tapahtumaan osallistuvat verkkokaupat, tarjoukset ja muut sekä "vertaistukea" tarvittaessa.

Viimeisin Kankaiden yö oli 26.1.2018, jolloin lähdin tapahtumaan mukaan ensikertalaisena. Sitä aikaisemmalla kerralla, olisikohan ollut syksyllä, havahduin koko tapahtumasta viikon jälkikäteen. Silloin minua harmitti kun olin tietämättömyyttäni menettänyt ensimmäisen mahdollisuuteni neitsyt kertaani. Sen jälkeen aloin pitää silmäni paremmin auki facebookin ompeluryhmässä ja pääsin kuin pääsinkin perille seuraavasta mahdollisuudestani osallistua tapahtumaan.

Tapahtuma osui hyvin työvuorojeni kanssa, sillä aloitin juuri samaisena perjantaina muutaman päivän vapaani. Joten minulla oli koko ilta ja yö aikaa koluta verkkokauppojen tarjontaa läpi. Kun parisen tuntia tapahtuman alkamisen jälkeen hyppäsin mukaan oli tarjousten tahti kovempi kuin olin uskonutkaan. Yritin parhaani mukaan päästä kärryille tapahtumasta ja verkkokauppojen valikoimista yleensä päätä, sillä suurin osa niistä oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Loppu illasta koin jo hieman päässeeni kärryille ja aloin pysyä jo paremmin tahdissa mukana.

Vaikka lähdinkin tapahtumaan mukaan lompakko auki meiningillä (hyvä syy ostaa kankaita kun on ollut noin kuukauden kankaiden osto lakkossa), tein ensimmäisen ostoksen vasta kahden maissa yöllä. Illan aikana alkoi kieltämättä mietyttää, että olenko tosiaan näin nirso kankaiden suhteen, kun mikään ei tunnu kelpaavan vaikka tarjouksetkin olivat parempia kuin hyviä. Toisena vaihtoehtona oli, että olen tarkoitusperäisen kankaiden ostamisen myötä tullut tarkemmaksi siitä, mitä ostan ja mitä varten. En tiedä kumpi on oikeampi vastaus, mutta loppujen lopuksi tein koko illan ja yön aikana vain kaksi tilausta.

Ensimmäinen tilaukseni sisälsi Verson puodin Kesäisenä yönä -puuvillasatiinia. Kangas oli jotenkin omalla omituisella tavallaan niin suloinen ja tarjouskin aivan mahtava, joten päätin tilata kangasta kellohameen tarpeen verran. Heti kankaan saavuttua tosin aloin jo empimään hameen ja mekon väliltä, joten nähtäväksi jää tilaanko kangasta lisää ja mitä tästä lopulta syntyy. Toinen ja viimeinen tilaus lähti Kangaskapinalle, josta tulin tilanneeksi ihan perus mustaa trikoota sekä trikoota, jota olin katsellut jo onnituneesta toppi kokeilustani lähtien. Tässäkin kankaassa oli sitä jotain suloisen omituista, että aloin haluamaan tätä. Näiden käyttötarkoitus ei ole vielä millään tavalla selvillä, lähinnä vain tahtotila opetella lisää trikookankaiden ompelua.

Olen kaikin puolin tyytyväinen tekemiini ostoksiin ja koko tapahtumaan, vaikka ostokseni jäivätkin perin pieniksi. Ehkä seuraavalla kerralla pääsen paremmin tapahtumaan kiinni kun ensi(ihmettely)kerta on jo koettu.

-Satu

Paita, jota joko rakastaa tai vihaa

Farkkujen ollessa vielä työnalla, syntyi ajatus jo seuraavasta projektista kun tammikuun Burda oli tipahtanut postiluukusta (ystäväni oli ihanasti tilannut minulle joululahjaksi muutaman numeron kyseistä lehteä). Muutaman selailu kerran jälkeen ajatukseni lämpenivät lehdessä esiteltyyn pussihihaisen paidan kaavaan. Ensimmäisellä selauksella paita näytti lähinnä oudolta, toisella kerralla jännältä ja kolmannella kerralla jo niin mielenkiintoiselta, että olihan kaavaa pakko lähteä kokeilemaan farkkuprojektin jälkeen.

Ajattelin lähteä tähänkin projektiin vanhojen kankaitteni ja nappieni voimalla. Nyt kun on päässyt hyvin vauhtiin vanhojen kankaiden käytössä, ideat projekteihin alkaa syttymään paljon helpommin. En aikaisemmin olekaan käsittänyt kuinka paljon minulla todellisuudessa on näitä jämä- sekä käyttämättä jääneitä kankaita. Nytkin olen jo tehnyt useamman projektin kangasvarastojen aarteilla, mutta tuntuu ettei vanhaan matkalaukkuuni tule yhtään sen enempää tyhjää tilaa.

Tämän kankaan tilasin silloin kun harrastukseni oli vielä ihan aluillaan. Kankaan tarina on vähän samanlainen kuin farkunkin, kangas näytti kivalta ja sain loppu pätkän edulliseen hintaan. Joten tulin tilanneeksi tarpeet kellohameeseen ja parisen metriä vielä päälle. Odotukseni kankaasta oli hieman erilaiset ostohetkellä kuin mitä lopulta todellisuus oli. Luulin silloin tilanneeni perus noin lakanan paksuista puuvillakangasta, mutta paketista paljastuikin huomattavasti ohuempi kevyt kangas. Luulen, että tämä erehdys meni silloin ihan täysin tietämättömyyden piikkiin.

Kankaasta tulin tehneeksi kellohameen niin kuin olin suunnitellutkin, mutta loppu pala on muhinut kangas varastossani tähän paitaan saakka. Projektia suunnitellessa olin vähän kahden vaihella onko kankaan kuvio liikaa tämän malliseen paitaan, vai onko se juuri sopivan persoonallinen. Epäilyksistäni huolimatta päätin lähteä kokeilemaan, oli lopputulos sitten kumpi vaan, kumpikin kuitenkin yhtä mahdollinen.

Kaavan ja ohjeen kanssa päätin olla pitkästä aikaa tottelevainen ja olla muuttamatta mitään. Viime kerrasta on vierähtänyt taas jo tovi, joten tämä projekti meni pienestä vaihtelusta. Ja oikeastaan kaavakin oli valmiiksi tarpeeksi erikoinen, ettei muutosideani alkaneet virrata.

Ulkonäkö seikkojen lisäksi jännitin tässä projektissa myös hieman kankaan käsittelyn puolesta. Ohuiden kankaiden ompelu on minulle kuitenkin suhteellisen tuntematonta aluetta, koska takana on vain tästä samasta kankaasta tehty kellohame ja viime kesänä tekemäni Chanel-jakun reunakaitaleet. Kummallakaan aikaisemmalla kerralla hermojen menetys ei ole ollut kovin kaukana, sillä ohut ja kevyt kangas on kuitenkin kaikin puolin hankalampaa työstettävää kuin perus puuvillat ja tymäkämmät kankaat, joiden kanssa koen itse olevani varmimmillani.

Kun viimein pääsin kankaan kimppuun yritin tehdä kaiken mahdollisimman idioottivarmasti, jotta purkamiset jäisivät minimiin, sillä se voisi olla todennäköisin kompastuskiveni ohuen kankaan kanssa. Vaikka paita olikin päällisin puolin melko helppo toteutettava, tuotti hihojen halkiot pientä kuumotusta. Se on ollut jo pitkän aikaa, ensimmäisestä kauluspaitakokeilusta asti, sellainen kohta mitä en vain ole meinannut tajuta ja se olikin kaavan puolesta ainut jännityksen aiheeni. Kerran purkamisen jälkeen kuitenkin lamppu syttyi päässäni ja pääsin jyvälle toteutuksesta. Paita valmistui muuten ongelmitta.

Tätä paitaa tehdessä odotin sovitusta ja valmiiksi saamista kuin kuuta nousevaa, halusin palavasti nähdä onko paita kiva vai kamala, entä onko kankaan ja mallin yhdistelmä pieleen mennyt- vai nappi valinta. Kun viimein pääsin odotuksesta ja sain valmiin paidan päälleni, en ollut aivan varma onko se hyvällä vai pahalla tavalla erikoinen, en osannut tehdä päätöstäni asian suhteen.

Kun pääsimme mieheni kanssa kuvaamaan paitaa ja yhdistin sen omatekoisten farkkujeni kanssa paita housuihin laitettuna, osasin tehdä päätöksen omasta mielipiteestäni. Paita on oikealla alaosa yhdistelmällä juuri täydellisen erikoinen! Oman päätöksen vaikeuden puolesta voisin kuvitella, että tämä paita on sellainen vaatekappale, joka varmasti jakaa mielipiteitä katsojasta riippuen.

-Satu