Black romance

Pitkästä aikaa olen saanut jotain omatekoista valmiiksi asti. Kesän kiireet ovat verottaneet blogin lisäksi myös rakasta ompelu harrastustani ja olenkin ikävän monta kertaa joutunut pohtimaan kumpaan käytän vapaa-aikani, blogiin vai ompeluun. Tietysti olen parhaani mukaan yrittänyt vuorotella näiden kahden väliltä. Onneksi pian alkaa loma, jolloin minulla pitäisi luonnollisesti olla enemmän aikaa kummallekkin ja kaikelle muulle kivalle puuhastelulle.

Ajatus tähän mekkoon lähti siitä kun tajusin, että eihän minulla ole mitään täysin mustaa ja tyllialushameiden kanssa sopivaa päällepantavaa. Olen muhkeiden helmojen ompeluun hurahtamisen myötä hurahtanut myös kaikkeen värilliseen, etenkin söpöihin pastelliväreihin, niinpä värilliset visiot ovat aina ohittaneet perus mustan. Pitkään minulla on ollut mielessä, että jotain ihan vaan mustaa pitäisi tehdä, mutta aina se ajatus on vaan siirtynyt tuonnemmaksi. Nyt sitten viimein päätin ottaa tässäkin asiassa härkää sarvesta kun tuli tarvetta mustalle vaatetukselle.

Ensimmäinen visioni tähän projektiin oli mustasta pitsillä päällystetystä (yllätysyllätys) hameesta. Kaikkien niiden suloisten värien, pitsiunelmien sun muiden jälkeen ajatus ihan vaan mustasta kankaasta tuntui hirveän tylsälle, niinpä päädyin jälleen pitsin äärelle. Ajattelin, että pitsin myötä hameesta ei tule tylsän musta vaan enemmänkin sellainen kiinnostavan musta.

Kun olin saanut helman kyhättyä siihen kuntoon, että sain sen viriteltyä sovitusnukkeni päälle, alkoi jälleen heräilemään ajatus, että mitäs jos tästäkin tulisi mekko. Yläosasta ei heti tullut selkeää visiota päähäni, joten päätöstä ei tehty hetkessä vaan arvoin jonkin aikaa mielessäni hameen ja mekon väliltä. Pitkien pohdintojen tuloksena idea yläosaan heräsin ja niin hameesta tuli jälleen mekko.

Päätös kokonaisen mekon tekemisestä myös jarrutti projektin etenemistä, sillä kankaiden odottelu oli piinaavaa etenkin näin malttamattomalle ihmiselle. Toisaalta odotellessa sain piirrettyä yläosaan kaavat ja suunniteltua sen loppuun saakka, joten itse tekovaiheessa säästyin turhilta erehdyksiltä.

Yläosan suunnittelussa halusin mukailla helman "elementtejä", pitsiä ja reunanauhaa, välttääkseni sen, ettei yläosasta tule eriparia alaosan kanssa. En kuitenkaan halunnut pitsin kanssa mennä hullutuksiin saakka päällystämällä koko yläosaa pitsillä. Jopa minulla on rajani pitsin käytössä vaikka tuntuu, että sitä joka paikkaan laitankin.

Ylä- ja alaosan kiinnitykseen saakka minulla oli pieni epävarmuus niiden yhteen sopimisesta. Jännitin lähinnä sitä, onko pitsihelma kuitenkin ihan liikaa kokonaiseen mekkoon. Pidin oikeastaan kiinnitykseen asti mielessäni varasuunnitelmaa hameesta ja kokonaan uudelleen tehdystä mekon helmasta.

Kun helma oli paikallaan, osottautui jännitykseni turhaksi. Lopputulos miellytti omaa silmääni ja sehän tässä oli tärkeintä kun itselleni kerran tein. Tämä on oikeastaan ensimmäinen ompelus, jossa olen ollut lähes loppuun asti epävarma valinnoistani. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki se jännitys ja epävarmuus oli aivan turhaa, sillä lopputuloksesta tuli itselleni ja omaan makuuni täydellinen vastakohtien multihuipentuma, dramaattisen musta, mutta hempeän pitsinen kokonaisuus.

-Satu

Colorista paint #roseblonde

Olen pitkän aikaa käyttänyt jo yhtä samaa väriä, Live lightener+twist cool rosé, tyveen kerta toisensa jälkeen. Monena kertana olen jo harkinnut kokeilevani jotain muutakin, mutta tähän asti jänistänyt heränneestä ajatuksesta ja tyytynyt aina vain samaan vanhaan. Ihan perus toimivahan cool rosé on, ainut piirre mistä en pidä on värin alkutummuus. Eli sitä täydellistä väriä saa odottaa ensimmäisen viikon pari, kunnes liika tummuus haalistuu. Niinpä miksipä en kokeilisi välillä myös jotain muuta väriä ihan vaan testi mielessä. Tällä kertaa testin kohteeksi päätyi uuden Colorista sarjan paint #roseblonde. Siitä asti kun kuulin Coloristasta, on uteliaisuuteni hiponut pilviä. Viimeinen niitti uteliaisuudelleni oli vielä se kun näin koko sarjan kaupan hyllyllä, sitä karkkivärien määrää!

Tämä ei siis suinkaan ole ensimmäinen testaus Colorista sarjan väreistä vaan on tullut jo useampaakin testattua. Ensimmäisenä testasin ystäväni päähän paint #greyhairia, postaukseen tästä. Seuraavana testiin pääsi washout #pinkhair ja sen testasin, kuten arvata saattaa, omaan päähäni, postaukseen tästä. Pinkin testauksen yhteydessä tulin kokeilleeksi spray #minthairia, josta oma postauksensa tässä. Testailuni ei suinkaan olleet vielä siinä, vaan noin kuukausi takaperin laitoin päähäni yhtä aikaa washout #pinkhairia, #lilachairia, #minthairia sekä #bluehairia, tätä villinpää testausta koskevaan postaukseen tästä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Oman väripläjäys testailujen jälkeen laitoin vielä washout #lilachairia ja #bluehairia työkaverini tyttären latvoihin kahden värin liukuvärinä, postaus tässä. Näiden kokeilujen määrä kuvaa hyvin innostustani värisarjaa kohtaan.

Olen lukenut muista blogeista harmillisen monta negatiiviseen sävyyn kirjoitettua arviota tästä värisarjasta, mutta omat kokemukseni kertovat ihan eri sävyistä tarinaa. Testaamistani monista väreistä spray oli ainut, josta en pitänyt, mutta siihen oli tottakai ainakin osasyynä oma pohjavärini sekä hiuslaatuni. Niinpä en mene sitäkään silti tuomitsemaan vaikkei minulla "toiminutkaan".

Palatkaamme takaisin itse aiheeseen eli paint #roseblonden testaukseen. Vaikka olenkin tähän asti ollut tyytyväinen Colorista sarjaan, testaus intoa jarrutti pelko "liian blondista" tukasta. Eli sellaisesta perusblondista, jossa hädin tuskin on mitään vivahdetta. Pelosta huolimatta halusin vihdoin ottaa asiasta selvää ja kokeilla, mitä tapahtuu.

Jo väriä sekottaessa tästä tuli sellainen olo, ettei tämä olisi ihan niin pahaa tappotököttiä tukalle kuin Liven versio, haju oli jo niin paljon miedompi. Koostumukseltaan tämä muistutti hoitoainetta, hieman juoksevampaa kuin Live, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla vaan väri oli myös helppo levittää. Levitin aluksi värin vain kasvaneeseen tyveen. Päässä väri näytti todella kivalta, söpön hempeän vaaleanpunaiselta, kun taas Liven väri näyttää levityksen jälkeen tummalta marjapuurolta. Viimeiseksi viideksi minuutiksi levitin lopun värin vielä koko tukkaan toiveena pieni tasoittava vaikutus. Värin vaikutettua pesin sen normaalisti pois ja yllätyksekseni tukka tuntui pestessä paljon paremmalta kuin Livellä värjäyksen jälkeen.

Lopputuloksesta tuli aivan mahtava! Söpön vaaleanpunainen, paljon vaaleampi kuin Liven kanssa. Väri oli ehkä inan verran turhankin vaalea vaaleanpunainen, mutta ongelma on parempi näin päin kuin liian tumma. Yleensä kuitenkin laitan tyvivärin jälkeen vielä suoravärin, jolloin ongelman saa ratkaistua. Tälläkin kertaa laitoin seuraavana päivänä suoravärin ja lopputuloksesta tuli lähes täydellisyyttä hipova, ei ollut mitään tarttumis ongelmia tai vastaavaa. Kokonaiskuvana minulle jäi väristä sellainen kuva, että tämä olisi tukka ystävällisempää väriä kuin Liven vastaava. Kuitenkin jytyydet riittivät tyveni käsittelyyn, mutta minulle ei jäänyt sellaista tappotökötti kuvaa tästä. Ja sehän on vaan positiivinen juttu! Ynnätäkseni vielä lopputuloksen lyhyesti on minun sanottava, että Live lightener+twist cool rosé sai tästä omissa silmissäni todella kovan kilpakumppanin. Lopullinen tuomio on siis vain pelkkää positiivista sanomista tästäkin Coloristan väristä.

-Satu

Hiustenkuivaajat vaihtoon

Tulin kuluneen viikon aikana toteuttaneeksi monta vuotta mielessäni olleen haaveen. Olen nimittäin haaveillut, että joku kaunis päivä panostan kunnolla hiuslaitteisiin. Monta vuotta ajatus kerkesi muhimaan sellaisella tasolla, että sitten teen sen kun on oikea hetki. Noh nyt sitten tuli mielestäni se oikea hetki.

Matkakuivaajani oli jo niin tiensä päässä ja tehoton, että jopa näin lyhyen tukan kuivaamiseen meni ikuisuus. Suoraan sanottuna se oli jo jonkin aikaa ollut kierrätykseen heiton tarpeessa. Tämän lyhyen tukan kanssa kuivaaminen on todella tärkeässä osassa tukanlaittoa, niinpä matkakuivaajalle oli tarvetta, ettei tarvitse aina kantaa mukana suurta kuivaajaa. Tämän tarpeen huomatessani, ajattelin, etten enää osta mitään halpaa rutkua vaan keralla kunnon vekotin.

Ostopäätöksen tehtyäni matkakuivaajasta, aloin sitten miettimään, että entä jos panostaisi kuitenkin kerran kunnolla ja vaihtaisin myös ison kuivaajan samalla uuteen. Vanhani on minua jo palvellut ainakin viisi vuotta ellei reippaasti enemmänkin. Eli elämää ja maailmaa nähnyt sekin. Hetken mietittyäni päädyin ajatukseen, että mitäs sitä tässä nysväämään, kummatkin vaan vaihtoon.

Siitä päivästä asti kun haaveeni kunnon laitteista heräsin, oli myös merkki selvänä, halusin tasan ja vain ghd:n. Selkeä ajatus merkistä heräsi kun kokeilin ensimmäistä kertaa ghd:n suoristusrautaa ja huomasin sen olevan ihan täysin eri maata kuin marketti suoristusraudat. Se oli oikeastaan rakkautta ensikokeilulla. Kenties jonain päivänä vaihdan muitakin kuin kuivaimet ghd:hen.

Katselin vaihtoehtoja parista verkkokaupasta. Matkakuivainten kohdalla vaihtoehdot rajottuivat vain kahteen; vanhempaan ghd copper travel kuivaajaan ja uuteen ghd wanderlust travel kuivaajaan. Harkinnan jälkeen päädyin uudempaan malliin. Ja onhan se nyt kiva kun se sarja on vain limited edition.

Suurten kuivaajien kanssa valikoimaa oli paljon enemmän, mutta pohdiskelin kahden väliltä; matkakuivaajan kanssa samaa sarjaa olevan ghd air wanderlustin sekä aiemmin myyntiin tulleen ghd air electric pinkin. Niiden välillä ei luullakseni pitäisi olla muuta eroa kuin väri, joten ulkonäkö kysymyksen jälkeen päädyin samaa sarjaa olevaan wanderlustiin. Ihan vain, koska onhan sekin kiva, että kuivaajat ovat samaa sarjaa.

Vielä en ole toden teolla testaillut kuivaimia, mutta kevyen kotiutus kokeilun perusteella vaikuttaa kyllä erittäin hyvältä (ja ihanan hiljaisilta verrattuna vanhoihin)!

-Satu

Persoonallisuus testissä

Olen aina hirveästi tykännyt kaikenlaisista persoonallisuus testeistä. Mielestäni kaikkein kiehtovinta niissä on tuloksen vertailu omaan minäkuvaan. Löysin edellispäivänä mielenkiintoisen persoonallisuustestin, jonka halusin palavasti tehdä. Viimeisin viikko on pitänyt minut niin kiireisenä, etten ole tänne blogin puolelle juuri kerinnyt tai edes miettimään mitä postaan seuraavaksi ja siksi ajattelin tehdä postauksen koskien tuota aikaisemmin mainitsemaani persoonallisuustestiä. Tarkemmin ajateltuna, en ole hirveästi avannut omaa persoonaani täällä blogin puolella, enemmänkin postaillut tekemisistäni. Niinpä ajattelin tällä tavoin samalla avata omaa minääni teillekkin. Toteutan tämän tarrautumalla sellaisiin kysymyksiin, jotka avaavat persoonaani selkeimmin ja lopuksi vielä paljastan testin tuloksen omien pohdintojen kera. Eikun siis testin kimppuun!

Olen aina ollut hirveän utelias kokeilemaan uusia asioita, siksi täällä blogissakin on nähty ja tullaan näkemään kaikenlaisia testauksia. Myös tämä halu kokeilla lyhyttä hiusmallia sai alkunsa ihan vaan omasta uteliaisuudestani.

En ole ikinä kokenut minkäänlaista tarvetta perustella itseäni. Olen aina ollut tämän asian kanssa hyvinkin mustavalkoinen, joko kelpaan tällaisena tai en ollenkaan, ilman turhaa lässytystä.

Olen aina ollut hyvin vakaa mielentilaltani, tosin suutuspäissäni kiihdyn kyllä nollasta sataan sekunnissa, mutta sitäkin tapahtuu keskimääräisesti vain kerran vuodessa. Muun ajan olenkin melkein jo tylsän tasainen.

Minussa asuu omanlainen pieni perfektionisti ja olenkin aina ollut hyvin järjestelmällinen, tarkka ja suunnitelmallinen.

Välttääkseni turhia pettymyksiä ajattelen asioita raa'an realistisesti. Kuitenkin unelmoin asioista ihan niin kuin ketä tahansa muukin, mutta pidän faktat vanhvasti läsnä.

Tunnemaailmaltani olen aina ollut hyvin hillitty ja ehkä tunteiden hallintani menee välillä jopa liiallisuuksien puolelle. En myöskään erityisemmin ole mikään tunteista puhuja vaan ennemmin vaikenen. Jotenkin tunteista puhuminen ja niiden ulos näyttäminen on aina ollut vaikeaa minulle.

Päätöksiä tehdessäni luotan eniten loogisiin ja fakta pohjaisiin seikkoihin kuin tunneperäisiin, siksi tulenkin usein pohtineeksi joitain päätöksiä turhankin pitkän kaavan mukaan. Siksi myöskin isommat ja välillä myös pienemmät päätökset ovat pitkän harkinnan tulosta.

Se, että kadotan tavaroita on jotenkin hieman ironista verrattuna muuhun järjestelmällisyyteeni, mutta se johtuu puhtaasti lyhyestä muististani. Etenkin sellaisten tavaroiden kanssa, joilla ei ole minulle niin suurta painoarvoa.

Ideoiminen ja uusien suunnitelmien pohdinta on mielelleni lähes kuin perustila, siksi kaikenmaailmaset diy-projektit, sisustuksen muutokset, tukka muutokset ynnä muut sellaiset ovat olennainen osa tätä blogia.

Stressatessani jostain asiasta murehdin ja märehdin sitä vähän turhankin kanssa. Jopa pienet stressin aiheet saavat minut murehtimaan lähes liiallisuuksiin saakka.

Protagonistit ovat luontaisia johtajia, täynnä intohimoa ja viehätysvoimaa. Heitä on väestöstä noin kaksi prosenttia, ja he toimivat usein poliitikkoina, valmentajina ja opettajina ja kannustavat muita menestymään ja tekemään hyvää. Luontaisen itsevarmat ja vaikutusvaltaiset protagonistit ovat ylpeitä voidessaan opastaa muita yhteistyöhön, joka antaa lähtökohdat oman itsen ja yhteisön kehittämiseen.

Ihmiset tuntevat vetoa vahvoihin persoonallisuuksiin, ja protagonistit säteilevät aitoutta, välittämistä ja epäitsekkyyttä sekä pelottomuutta nousta ja sanoa sanottavansa, jos siihen on aihetta. Protagonistien on luonnollista ja helppoa keskustella muiden kanssa, etenkin kahden kesken, ja heidän tarkkanäköisyytensä auttaa heitä tavoittamaan keskustelukumppaninsa joko faktoilla ja logiikalla tai tunteisiin vetoamalla. Protagonistit tunnistavat helposti ihmisten motivaatiot ja näennäisesti irralliset tapahtumat ja osaavat yhdistää ne kokonaisuuksiksi ja esittää ne yhteisinä tavoitteina suorastaan hypnoottisilla puhetaidoillaan.

Protagonistit ovat aitoja, välittäviä ihmisiä, jotka toimivat sanojensa mukaan, ottavat mielellään johtovastuun, luovat yhteishenkeä ja motivoivat tiimiään innolla, joka on tarttuvaa.

Protagonistit ovat intohimoisia altruisteja, joskus jopa liiankin kanssa. He seisovat rohkeasti uskomiensa ihmisten ja ideoiden takana pelkäämättä mahdollisia vastahyökkäyksiä.

Loppuanalyysi oli niin kaiken kattava, että tulin poimineeksi ne pääpointit tähän. Mielestäni tämä testintulos vastaa melko hyvin omaa minäkuvaani. En oikeastaan löytänyt koko analyysistä mitään sellaista, mikä olisi hirveästi poikennut omasta minäkuvastani.

Jos innostuit myös tästä testistä, testiin pääsee tästä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Satu

Korkokenkä onnellisuus

Kirjoittelin noin vuosi takaperin itselleni hyvinkin omakohtaisesta aiheesta, siitä kuinka aikuisella voi olla lapsen kokoinen jalka, postaukseen tästä. Oma jalkani on alle yleisen koko standardin, melko tarkalleen kokoa 34. Korkokenkien, balleriinojen sekä kesäkenkien kanssa yleensä se 34 on se oikea koko, mutta talvikengissä yleisin kokovalintani on 35. Siksi on aina ollut paljon helpompaa löytää talvikenkiä kuin kevyitä kesäkenkiä tai saatika korkokenkiä. Etenkin nuorempana sopivien korkokenkien löytäminen oli todella vaikeaa ja välillä jouduinkin tukeutumaan koppaskonsteihin. Noin parikymppisenä löysin ensimmäisen verkkokaupan, joka myi oikeasti tarpeeksi pieniä korkokenkiä. Viimeisimmän puolen vuoden aikana olen alkanut myös tutustua Kiinasta saatavaan kenkävalikoimaan.

Tunnetusti kiinatavaraa myyvistä verkkokaupoista löytyy niin paljon tavaraa laidasta laitaan, on myös pienten kenkien valikoima aivan valtava. Perus korkokenkien osalta oma kenkäkaappini on mielestäni melkoisen hyvällä mallilla jo kiitos pienellenaiselle.fin valikoiman ja siksi olenkin etsiskellyt Kiinasta enemmänkin sellaisia omaa tyyliäni kuvaavia kenkiä. Valtavan valikoiman ansiosta Kiinan ihmeellisestä maailmasta löytyy kenkiä myös pin upimpaa tyyliä kantavalle. Olen aina harmitellut hirveästi etten voi pienen jalkani takia ostaa sellaisia ihania fiftariliikkeissä myytäviä kenkiä. Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisia kenkiä, jotka ovat kadottaneet harmitukseni pois.

Ensimmäinen kenkäostoni oli nämä mustavalkoiset remmilliset avokkaat. Silloin kyllä hieman jännitin, että mitäköhän paketista löytyy kun se saapuu perille. Positiiviseksi yllätyksekseni laatikosta löytyi täydellistäkin täydellisemmät kengät, ne olivat juuri sellaiset kuin myyntikuvassa ja juuri sen kokoiset kuin oli ilmoitettukkin. Jo samana päivänä laitoin samoista kengistä vaaleanpunaiset versiot tilaukseen. Olin niitä kuumotellut jo silloin kun tilasin mustavalkoiset, mutta en silloin vielä uskaltanut tilata kaksia, jos olisivatkin olleet väärän kokoiset tai muuta sellaista. Olen harkinnut vielä vaaleansinistenkin tilaamista, mutta en ole vielä tullut painaneeksi tilaa nappia.

Seuraavaksi halusin nauhalliset nilkkaan loppuvat kengät vähän kylmempiä kelejä varten ja etenkin paksumpien sukkahousujen kanssa yhteensopivat. Tämän tilauksen kanssa minulla meni  kuitenkin metsään. Kengät olivat ulkonäöllisesti samanlaiset kuin kuvassa, mutta koko heitti sentillä yläkanttiin ilmoitetusta, joten lopputulos oli se, että kengät olivat aivan liian suuret. Tässä sattumuksessa oli kuitenki onnellinen loppu, sain rahani takaisin, mutta sain pitää kengät, jotka päätyivät loppujen lopuksi omalle äidilleni. Sattumuksen jälkeen halusin edelleen itselleni samanlaiset kengät, joten etsin toiset hyvinkin samanlaiset, hieman korkeammalla korolla ja "kiiltonahkaisten" sijaan ihan tavallisen nahan näköiset. Kengät saapuivat pari päivää sitten ja olivat aivan täydelliset! Käytin ne kuitenkin vielä suutarin kautta, jossa niihin asennettiin nauhan reikiin sirkkarenkaat, jotka tuovat varmasti kengille lisää käyttöikää. Rupesin heti haaveilemaan samanlaisista ruskeista kengistä, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat vielä tilaamatta.

Tällä hetkellä olen niin kenkä onnellinen ihminen kuin vain voi olla. Nuoruuteni vaikeuksien jälkeen on kertakaikkisen ihanaa kun koko ei enää niin paljoa rajoita kenkien hankintaa, nyt kun on löytänyt ne oikeat verkkokaupat.

-kenkäholisti Satu

Pirtsakka liukuväri

Lopputulos luonnonvalossa

Menneen viikon aikana tulin kokeilleeksi taas pitkästä aikaa liukuvärin tekoa jonkun muun päähän kuin omaani. Viimeisimmästä toiselle ja pitkiin hiuksiin tehdystä liukuväristä on tainnut jo vierähtää vuosi jos toinenkin. Noh, edellis viikolla työkaverini tuli kysyneeksi, että joskos tekisin hänen tyttärelleen pientä piristystä latvoihin. Enpä ehdotusta sen enempiä jäänyt pohtimaan vaan suostuin oikopäätä.

Olin hirveän innoissani koko värjäyksestä ensinnäkin kun sain pitkästä aikaa tuhtata liukuväriä ja toisekseen myös pitkästä aikaa jotain räiskyvää väriä jonkun muun tukkaan kuin omaani. Värivaihtoehtoina oli kaikki jämävärini, testiostokset sekä vanhaa jäämistöä. Ja niitä muuten riitti kun laitoin ne pöydälle yhtä aikaa. Heitin värien valinnan yhteydessä villin idean kahdella värillä tehdystä liukuväristä. Vaikean valinnan jälkeen värejä valittiin kaksi, Coloristan #bluehair sekä #lilachair.

Hius, mitä lähdin värjäämään oli luonnollinen vaalea. Luonnon tilassa olevan hiuksen ja suoravärin yhdistämisessä on aina olemassa riski ettei väri tartu, ihan vain hyväkuntoisuutensa vuoksi. Tai toinen mahdollisuus on, ettei tartu niin sähäkkänä kuin vaalennuksella kärvennettyyn hiukseen. Tämän takia sekoitinkin värit vähemmän lantrattuna kuin esimerkiksi omaan päähäni. Väriseoksia minulla oli lähtöönsä kaksi kumpaakin väriä, laimeampi liu'utusta helpottava väri, jolla ei ole suurta painoarvoa itse lopputuloksessa, mutta helpottaa saamaan hyvän liu'un värille sekä jytäkämpi seos, joka on lopputuloksessa se näkyvä väri.

Lähdin tekemään väriä kerros kerrokselta ja raita raidalta. Tekniikkanani oli siis käydä latvat läpi tekemällä liukuvärjättyjä raitoja vuorotellen kummallakin värillä. Tähtäsin raitoja niin ettei samaa väriä ole päällekkäin eikä vierekkäin. Kun olin käynyt latvat läpi väriseosteni kanssa, päätin vielä tarttumisesta epävarmana laittaa ihan latvaan väriä laimentamattomana.

Lopputulos keinovalossa

Lopputuloksen nähtyäni laimentamattoman värin lisääminen lopuksi oli varsin hyvä päätös, muuten olisi väri voinut olla liian mitään sanomaton. Lopputuloksesta tuli kaikin puolin onnistunut, täydellisempi kuin uskalsin toivoakkaan. Kyllä kieltämättä pieni ylpeys nousi nähtyään oman käden jäljen valmiina, onnistuin! Ymmärtääkseni myös tämän tukan kantaja oli varsin tyytyväinen lopputulokseen.

-Satu

Kesätukka

Eilen tulin piipahtaneeksi niinkin ihanassa paikassa kuin kampaamossa. Viimeisimmästä tukan leikkuusta oli vierähtänyt jo jonkinmoinen tovi. Viime kerralla kun tukkani oli leikkuun tarpeessa, ryhdyin puuhan omin kätösin, mutta tällä kertaa halusin päästä ylellisyyksiin eli oikealle kampaajalle. Käännyin tässä asiassa luottokampaajani puoleen, mitä sitä parasta vaihtamaankaan.

Tiistai iltana minulle syttyi ajatus aikaisempaa paljon lyhyemmästä tukasta, tuli sellainen fiilis, että nyt kunnon kesätukkaa kehiin. Ensimmäinen ajatus minulla oli sivuilta ja takaa kokonaan kone lyhyt leikkaus, ihan molemmin puolin päätä. Kun eilen sitten vihdoin pääsin kampaajalle, tuli hän ehdottaneeksi, että josko vedetäänkin vain toinen sivu ja takaa kone lyhyeksi. Mietein, no mikä jottei. Koska minulla on täydellinen luotto kampaajani silmään ja taitoihin, en jäänyt sitä pidemmäksi aikaa miettimään. Ja voihan sitä sitten seuraavalla kerralla kokeilla taas ihan jotain muuta.

Olin hirveän innoissani ja malttamaton koko leikkauksen ajan. Olen jotenkin kummasti alkanut myös nauttimaan siitä, että hiustuppoja vaan lentelee pois päästäni. Hupinsa toki kullakin, mutta kun miettii pitkätukkaista Satua, oli pienenkin tupon menetys kauhun paikka. Ehkä tämä lyhyt hiusmalli on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Siinä se tukka sitten lyheni ja lopputuloksesta tuli omaan mieleeni aivan mahtava, kunnon kesätukka, mitä lähdinkin hakemaan. Poistuin kampaamosta kaikin puolin tyytyväisenä kotiin häpelöimään uutta tukkaani.

Nyt saa minun puolestani kesä jo tulla!

P.S. jos tykkää seurata toohotuksiani reaaliajassa, löytää minut nykyään myös instagramista nimellä satu.rinne

-Satu