Alelöytöjä

Muutama postaus takaperin hehkutin kuinka ihanaa aikaa vuoden alku on kauppoihin ilmestyvien uutuus tuotteiden kannalta. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että "vanhoja" tuotteita myydään super halvalla pois uusien tieltä, joten tällaiseen aikaan jos milloin voi tehdä varsin hyviäkin löytöjä. Itse en ole niinkään alennusmyynneissä penkovaa tyyppiä, vaan yleensä katselen alelaareja pikaisella silmäyksellä jos satun kulkemaan ohi. Nyt kuitenkin tuli vastaan sellaisia tuotteitta, jotka saivat kriittisen ale shoppailija mieleni lämpenemään.

Ensinnäkin, paikkakunnallani oli viime viikonlopun ajan Luhta hintaralli, jossa päädyin piipahtamaan ihan uteliaisuuttani. Aikaisemmin tällaista kansan tapahtumaa ei ole paikkakunnallani ollut, ainakaan niin, että itse muistaisin, joten olihan sitä mukava mennä ihmettelemään. Lähdin oikeastaan liikenteeseen ajatuksella mennä katsomaan kodintekstiili valikoimaa, koska vaatetuksen ja kenkien osalta minulla ei ollut mitään sellaista puutetta, jota olisin lähtenyt paikkaamaan. Muutenkin olen ompelu harrastuksen myötä alkanut suosimaan enemmän itse tehtyä uniikimpaa vaatetusta kuin kaupasta ostettuja.

Paikanpäällä kiertelin kuitenkin myös vaatepuolen, mutta mikään vaate kun ei ohi kävelyllä hypännyt silmille, en jäänyt sen paremmin katselemaan. Kodintekstiiliin päästyäni pysähtelin vähän väliä ihmettelemään mitä suloisempia pörrötorkkupeittoja ja kaikkea mustaa. Silmääni pisti kaikkein voimakkaimmin mustat kukalliset puuvillasatiinista olevat pussilakanasetit. En kuitenkaan ottanut pussilakanoita heti kainaloon vaan päätin miettiä asiaa vielä loppu kierroksen ajan. Kierrettyäni lopunkin liiketilan päädyin hakemaan pussilakanasetit mukaani. Periaatteessa minulla oli ihan hyvä syy ostaa uudet, sillä olimme jo jonkin aikaa mieheni kanssa puhuneet, että uusia pitäisi hankkia. Nyt sitten tulin ostaneeksi pientä arjen luksusta pussilakanasettien muodossa.

Samaisena päivänä kävin myös ostoksilla paikallisessa tavaratalossa, josta tein uskomattomia meikkilöytöjä. Siellä oli laatikko tolkulla Lumenen meikkejä vain 50 senttiä, ihan uskomaton ulosheitto hinta. Ja luulempa, että harva nainen pystyy kävelemään sellaisen hinnan ohi vilkaisematta. Noh minä vilkaisin ja mukaani tarttui kolme erilaista primeria testaukseen. Primerin osalta en ole aikaisemmin löytänyt mitään ylitsepääsemättömän lempparia, joten tässä oli hyvä tilaisuus kokeilla pikku rahalla kolmea erilaista (nämä tosiaan maksoi 0,50€/putelli).

Löysin samaisesta hinta kategoriasta myös tussi eyelinerin. Olen helppokäyttöisyyden vuoksi tykästynyt tussimaisiin eyelinereihin, mutta niistäkään ei ole muistiini rekisteröitynyt mitään ehdotonta suosikkia, joten hyvä kokeilu tämäkin. Lisäksi vanhat linerini alkoivat olla tiensä päässä, joten uudelle oli tarvettakin.

Hieman korkeammasta hinta kategoriasta (5€) löysin ihanan värisen poskipunan, jonka ajattelin voivan sopia kalman kalpeaan ihooni. En ole hetkeen omistanut minkään sortin poskipunaa, mutta olen silti aika ajoin kaivannut sitä jotain häivähdystä, joten tällä pääsenkin testailemaan oliko kaipaamani häivähdys juuri tällaista.


- alennusmyynneistä järjissään selvinnyt Satu

Huulipuna joka kestää, kestää ja kestää, testissä Maybelline SuperStay Matte Ink

Voin heti jo lähtöönsä sanoa, että tämä postaus poikkeaa melko reippaasti perinteisistä postausaiheistani, mutta nyt tuli vastaan sellainen kosmetiikka tuote, josta en voi olla kertomatta. Sellainen tuote, jota olen jo jonkinaikaa etsinyt ja sellainen tuote, joka tuntuu lähes uskomattomalta ollakseen totta.

Olen jo pitkän aikaa ollut hirveän kiinnostunut huulipunista, mutta enemmän käytön on estänyt pelko punan leviämisestä tai jäämisestä hampaisiin. Olen siis hankkinut joitain testiin pysyvyyttä kokeillakseni. Kuitenkaan en ole vielä löytänyt niin varman oloista punaa, jonka kanssa voisin lähteä iltaa viettämään. Essencen Long lasting huulipunat ovat olleet jo melko lähellä päästä ulkoiluun, mutta jotenkin vain uskallus ei ole vielä riittänyt. Eli tiivistettynä olen etsinyt huulipunaa joka kestää ihan mitä vaan, sellaista varmaa ensimmäistä toveria, jonka kanssa voi totutella huulipunan olemassa oloon ilman leviämisen pelkoa.

Eksyttyäni kaupan kosmetiikkahyllylle, päätin katsoa uteliaisuuttani mitä uutuuksia oli saapunut, vähän ehkä kokeilla testereitä ja tutustua muutenkin. Alkuvuosi kun on kaikilta osilta ihanaa uutuuksien aikaa, tekstiiliosastoilla kausi vaihtuu pirteän kevään puolelle sekä kaupan muilta osastoilta löytyy satunnaisia uutuus tuotteita. Nämä kauden vaihtumiset ovat kyllä aina niin ihanaa aikaa, oma katse kääntyy jo tulevaan vuoden aikaan ja kaupoista löytyy kaikkea kivaa uutta testattavaa.

Palaten kosmetiikkahylly vierailuuni, tulin huomanneeksi Maybellinen meikkitelineessä uutuuden nimeltä Superstay Matte Ink. Telineessä oleva esittelypahvi sai minut kiinnostumaan ja sävytkin näyttivät kivoilta vaikka ihan kaikkia ei vielä ollut saatavilla. Päätin hieman kokeilla testereitä kämmenselälleni. Värit näyttivät edelleen kivoilta, tuote levittyi hyvänoloisesti ja kuivahti aika nopeasti. Tähän asti kaikki vaikutti lupaavalta joten tein perinteisen sormella hankaustestini. Alkuunsa väriä jäi vähän sormeeni, mutta väri kämmenselälläni ei oikeastaan haalistunut. Kokeilin vielä uudestaan puhtaalla sormella, väriä ei enää lähtenyt, se ei haalistumut eikä myöskään levinnyt. Tämä vaikutti varsin lupaavalta, mutta jätin kuitenkin asian vielä sikseen.

Testausten vielä ollessa kämmenselälläni jatkoin edelleen hankaamista, eikä mitään tapahtunut. Kun kyllästyin punien kirjavaan kämmenselkääni, päätin mennä pesemään käteni saippualla ja tämä jos jokin yllätti, huulipunat olivat edelleen kämmenselässäni haalistumattomana ja leviämättömänä. Se tuntui uskomattomalta, joten pesin vielä toiseen kertaan, jonka jälkeen punat olivat edelleen kädessäni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun, jolloin päätin mennä ostamaan tuotteen ihan kokeiluun asti. Kipaisinkin ostamassa huulipunan sävyssä 15 Lover.

Kotona pistin huulipunan vielä todelliseen testiin. Levittäminen tuntui melko helpolta "aloittelijalle", mikä oli vain positiivinen puoli. Tuote kuivahti yhtä nopeasti myös huulilleni kuin kämmenselällenikin. Heti laiton jälkeen hörpein kahvia ja punaa jäi hieman kupin reunaan, mutta tämä värin irtoaminen ei kuitenkaan näkynyt huulissani. Illan mittaan join, söin, pussasin miestäni, hankasin huuliani ja pesin jopa hampaat huulipuna huulillani eikä mitään jälkiä missään, ei punaa lasin reunalla, ei mieheni naamassa eikä omissa sormissani. Mitään muutosta ei myöskään näkynyt huulilla, huulipuna oli edelleen tasan siinä mihin olinkin sitä laittanut ja tasan sellaisena, jollaiseksi se oli kuivahtanut. Aivan mahtava tökötti!

Testin perusteella näyttää vahvasti siltä, että tämä on se kaipaamani, ensimmäinen varma toveri, jonka kanssa voin luottavaisin mielin opetella huulipunan käyttöä ja sen kanssa olemista. Odotan innolla, että paikkakuntani markettiin tulee loputkin sävyt, niin pääsen nekin katsomaan läpi. Pienen googlettamisen perusteella sarjassa olisi vielä pari kivaa sävyä.

PS. Tämän postauksen sisältöön ei ole ketään vaikuttanut, vaan postaus on täysin kirjoitettu oman kokemukseni ja mielipiteeni perusteella, itse ostamastani tuotteesta.

-Satu

Uutta sisältöä meikkipussiin

Viimein maltan pysyä hetken pois ompelukoneen äärestä ja tulla postaamaan jotain pientä kivaa. Viime viikko minulla oli talvilomaa ja kuten arvata saattaa hurisi se melkoisen pitkälle ompelukoneen ääressä ja kangaskaupoissa ravatessa. Kerrankin kun oli kunnolla aikaa käytettäväksi, hyväksikäytin sen uusien projektien parissa. Onhan kesä sentään tulossa ja syntynyt niin paljon visioita tämän kesän vaatteista. Mutta eiköhän mennä tämän mutkan kautta siihen aiheeseen, josta tulin postaamaan.

Pari viikkoa takaperin piipahdin paikallisen Emotionin loppuunmyynnissä. Ensinnäkin minua harmittaa ihan tosi paljon, että liike ei menestynyt paikkakunnallani vaan joutuu sulkemaan ovensa. Itse kävin siellä hiustökötti asioilla aina sillon kun en malttanut odotella mitään tilauksia vaan tökötti piti heti saada käsiin. Kärsimätön kun olen odottamaan, oli Emotionissa asiointi minulle se ratkaisu. Siksi tämä onkin niin suuri harmitus.

No mutta kuitenkin menin piipahtamaan loppuunmyynnin kolmantena päivänä. Olin etukäteen antanut itselleni luvan tukkatökköttien hamuamiseen ja niitä alunperin lähdinkin etsimään. Paikanpäälle päästyäni tukkatökötti hyllyt ammottivat tyhjyyttään, voi hitsi, myöhästyin. Noh päätin kuitenkin katsella putiikin läpi. Mukaani tarttui muutama putelli, käsirasvaa ja kuorinta-ainetta. Kotiin päästyäni rupesin miettimään, että olisikohan kuitenkin pitänyt katsoa meikkejä ostosilmällä, koska olihan ne nyt halpoja, kaikki puoleen hintaan. Päädyin vetämään pienet päikkärit, jonka jälkeen menin uudemman kerran piipahtamaan. Tällä kertaa keskityin katselemaan meikkejä.

Olen aina ollut hirveän pihi ostamaan meikkejä. Huvittavinta on kuitenkin se, että tukkajuttuihin saatan törsätä iha hullun lailla, mutta esimerkiksi uuden ripsarin osto tuntuu hirveän suurelta sijoitukselta. En tiedä miksi, mutta niin se on ollut jo vuosikaudet. Ehkä silläkin on osaa asiaan, että meikkaan melkoisen harvoin, arkena en ollenkaan, yleensä vain silloin jos olen johonkin menossa tai haluan kokeilla jotain uutta tapaa. Mutta kuitenkin silloin kun meikkaan, on se omanlainen rituaalinsa, se Satun neiti hetki ja silloin panostankin meikkiin viimeisen päälle. Siksi ehkä kontrasti arki-Satun ja juhla-Satun välillä on niin suuri.

Vuosien varrella minulle on kertynyt päähäni sellainen joskus ehkä raaskin ostaa -lista. Nyt oli mielestäni oikea hetki lyhentää sitä listaa. Olen pitkään haaveillut sellaisesta paletista, jossa olisi monta sävyä samassa paketissa ja nimenomaan sellaisesta mikä ei ole vain pelkkää glitteriä, ne ei jotenkaan tunnun niin omalta jutulta. Onnekseni löysin melkoisen tyhjäksi kolutuista meikkitelineistä kaksi juuri sellaista, sama paletti kahdessa eri värissä. Hetken mietein kumman ostan, mutta kun en osannut päättää, otin molemmat. Nyt oli kuitenkin aikeina panostaa meikkipussin sisältöön.

Löysin myös vanhaa tuttua kulmageeliä, se on sellainen oma must-tuotteeni, etenkin nyt kun tukka on lyhyt, on minulle tullut sellainen pakkomielle kulmakarvoihin. Kulmageeli lähti välittömästi mukaan. Sen vieressä huomasin luomivärin pohjustusvoidetta. Päätin testata, koska luomeni ovat niin rasvoittuvat, ettei luomivärini pysy siisteinä kuin muutaman tunnin, joten tämän testin kanssa ei ollut mitään hävittävää vain mahdollinen suunta parempaan.

Meikkivideoiden myötä minulla on herännyt kiinnostus varjostus-korostus tekniikkaan. Niinpä tässä oli hyvä tilaisuus ostaa sellainenkin kokeiluun pikku rahalla. Onneksi Lórealin telineestä löytyi vielä muutama sellainen ja paletti näytti kaikinpuolin hyvän sävyiseltä, päätin ostaa senkin. Lisäksi tein vielä pari heräteostosta, ostin hassuimman ikinä näkemäni rajaustussin, joka vaikutti kivalta testattavalta sekä huulipunakynän, joka vaikutti myös melkoisen hassun hauskalta. Viimeisimpänä mukaani lähti vielä uusi vedenkestävä ripsari ja suloisen vaaleanpunainen uusi meikkipussi.

Olen hieman yllättynyt itsestäni, raaskein panostaa meikkipussiini melkoisen hyvin, eikä edes kirpassut. Luulen kyllä, että jos olisi kaikki ollut normaalihintaisia olisi ostokseni jäänyt puoleen tuosta, enintään. Nyt kuitenkin oli hyvä tilaisuus panostaa. Osaa näistä olen kerinnyt jo vähän testailemaan ja vaikuttaa hyviltä ostoksilta kaikinpuolin! Haikein mielin jään kaipaamaan paikallista Emotionia.

-Satu

Meikkileikki

Vuoden lemppari kissanristiäiseni lähestyy, eli Halloween. "Juhla", jolloin saa sutata meikeillä, tekoverellä ja kaikella muulla kivalla. "Juhla", jolloin saa näyttää niin hullulta, karmivalta ja kaikin puolin "urpolta" ilman, että ketään noteeraa sitä millään tapaa. Olen aina tykännyt Halloweenistä, pienenä koulun naamiaisdiskot ja nyt isompana aikuisten hipat. Hämmentävästi koen suurta innostusta sutatessani naamaani ei niin kauniisti meikeillä ja muilla tököteillä sekä pukiessani jonkun ihan älyttömän asun päälleni. Halloweenissa vain on sitä jotain minun mieleeni.

Ja tottakai olen aloittanut valmistautumisen tämän vuotiseen "juhlaan". Idea omaan luukkiini syntyi liiankin helposti. Aikaisempina vuosina päätöksen vaikeutta on ollut ilmassa suuremmissa ja vähän vähemmän suuremmissa määrin. Tänä vuonna siitä ei ollut tietookaan, vaan idea syntyi jo ensimmäisen asuselailun aikana. Sitä myöten laitoinkin eilen jo pukuni tilaukseen.

Tänään on tullut kokeiltua maskeerausta vanhoilla tököttien voimin. Tosin jotain pientä, esimerkiksi huulipuna, rajauskynä, tuli tänään jo hankittua ihan perus kaupan meikki osastolta. Muut pelit ja vehkeet on vielä hankkimatta. Kokeilulla oli tarkoitus hieman testailla mitä kaikkea tarvitsen ja mihin tarkoituksiin tarvitsen uusia tököttejä. Eli sellainen luonnos tuli tänään väsättyä naamalle.

Pieniä pohdintoja vielä, siitä millainen lopullinen maski tulee olemaan, mutta tässähän on reipas kuukausi aikaa vielä miettiä, pohtia ja kokeilla. Kuitenkin se tulee olemaan jotain tähän suuntaan. Ja parhaiten sen sitten näkee kun pukukin saapuu perille ja kaikki tökötti hankinnat on tehty.

-Satu

Laittautuminen; kirous vai etuoikeus?

Olen Facebookissa tykännyt aikoinaan muutamasta sivusta, mitkä päivittelevät hiusvideoita ja -kuvia, meikkivideoita ja kaiken maailman vinkkejä. Lähiaikoina sivut ovat päivitelleet useita meikkivideoita, joissa videoiden henkilöt on meikattu lähes tunnistamattomaksi alkuperäisestä. Tämä pisti miettimään, kuinka paljon ihmisen ulkonäkö oikeasti muuttuu laittautumisen myötä. Osaako sitä esimerkiksi kuvitella julkkiksia meikittömänä aamukampauksessa? En minä ainakaan osaisi.

Itselläni laittautuminen on vain osittain osa arkea. Arki meikkaamisesta olen tällä hetkellä luopunut kokonaan. Olen järkeillyt laiskotteluni verukkeeksi ettei ketään minua töissä katsele vaikka työympäristöni onkin ihmisten keskellä. Koen jotenkin, että tekemäni työ on tärkeämpää kuin se olenko meikattu vai en. Hiusten suhteen olen taas aivan toista maata. Minulle on henkilökohtaisesti hyvin häiritsevää jos tukkani on miten sattuu.

Ulos lähtiessä olen kyllä varsinainen prinsessa ja sillon tulee laittauduttua. Koen sen jotenkin sellaisena traditiona, mikä kuuluu ulos lähtemiseen. Siinä kohtaa laittautuminen luo konkreettisen fiiliksen siitä, että johonkin ollaan menossa ja on omanlainen prinsessa tuokio.

Eilen oli juuri sellainen tilaisuus laittautua kun olimme menossa ulos. Ajattelin Facebookin videoiden innoittamana ottaa itsestäni sellaiset ennen ja jälkeen kuvan, jotta itsekkin nään minkä verran ulkonäköni muuttuu arki-minääni verrattuna. En koe itseäni minään himomeikkaajana, joten tiesin, ettei mitään vou-efektiä tule. Kuitenkin kuvien välillä on eroa. Tuli samalla myös kokeiltua ensimmäisen kerran pidennyksiä kiharrettuna. Täytyy sanoa, että noin suuri pituus ero omaan tukkaan nähden vaatii totuttelua.

Mutta viimein asiaan eli niihin kuviin.

100% naturelli ja aikalailla arki-minäni

Lauttautunut "prinsessa" minä

Kuten jo sanoinkin niin ihan järkyttävästä erosta ei minun kohtaalla ole kyse, mutta kuitenkin ero se pienikin ero on. Viimeisenä heitänkin ilmoille yleisen kysymyksen; paljonko sinun ulkonäkösi muuttuu laittautumisen myötä?

-Satu