Sateenkaaritukka

Sain eilen päähänpiston pastellisesta saateenkaari tukasta. Olin niin utelias testaamaan, etten voinut muuta kuin tänään ostaa värit ja ryhtyä tuumasta toimeen. Päädyin värien suhteen coloristan puoleen kahdesta syystä, niitä oli heti saatavilla ja aikaisemman kokemuksen mukaan colorista on mukavan nopeasti kulahtava, ihan siltä varalta jos homma menee pieleen. Värivalikoimaahan coloristalla on melkein joka lähtöön, mutta itse päädyin sävyihin #pinkhair, #minthair, #bluehair sekä #lilachair.

Taistelusuunnitelmanani oli raidoittaa väreillä summamutikassa kaikki pidemmät töyhtöni. Laitoin väriä ensin laimennettuna raita raidalta koko värjättävän alueen. En hirveästi ajatellut miten raidat laitan, lätkein vain osio osiolta. Ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, etten laittaisi saman värisiä raitoja ihan lähekkäin sekä vältin laittamasta minttua ja sinistä ihan vierekkäin. Otsalle tultaessa vähän mietein sitä miten tukkaani yleensä pidän ja asettelin raidat sen perusteella.

Annoin värien hetken vaikuttaa, jonka jälkeen kävin raidat vielä uudelleen läpi lantraamattomalla värillä. Iski jokin epävarmuus värin tarttumisesta haalistuneen vaaleanpunaisen päälle, siksi tämä toinen kierros. En yleensä käytä suoravärejä ilman lantraamista, koska koen ne jotenkin tummiksi omaan pastelli viehätykseeni nähden. Nyt kuitenkin menin tekemään poikkeuksen.

Värien oltua tovi päässä, menin pesemään pää alaspäin taktiikalla. Jotenkin ajattelin päässäni, että se tyyli olisi kaikkein vähiten suttaava. Tukan saatuani kuivaksi oli värit ehkä inan verran turhan voimakkaita omaan makuuni, mutta toisaalta, äkkiä ne taas haaleneekin.

Pientä kritiikkiä kyllä annan itselleni siitä, etten paremmin ajatellut raitojen paikkoja päälaella, tai oikestaan minun olisi ehkä pitänyt lähteä raidoittamaan eri suunnasta. Mikäli seuraava kerta tulee, olen sitten viisaampi sen suhteen. En ole oikein osannut vielä muodostaa omaa kantaani tästä värityksestä, toisaalta hauska, mutta toisaalta outo. Mutta kaikin puolin olen iloinen siitä, että lähdin kokeilemaan tällaistakin eksoottisuutta, muuten olisi se kummitellut päässäni ties kuinka pitkään.

Mitäs te olette mieltä, toppi vai floppi?

-väriholisti Satu

Piloille menneet otokset by Pikkutytön päiväkirja

Jottei elämä olisi aina niin totista ja vakavaa, päätin välillä tehdä postauksen, joka ei ole alkuunkaan vakava ja jolle on lupa nauraa. Siksipä tämä postaus koostuukin piloille menneistä otoksista. En ole ihmisenä mitenkään turhan vakavaa sorttia vaan enemmänkin sellainen hassutteleva ja itselleen naurava persoona, siksi tämä postaus ehkä kuvastaakin hyvin persoonaani. Miehenikin on melkoisen hassutteleva tapaus, siksi kuvaamiset eivät yleensä ole niin haudan vakavia. Käytämme kuvaamisessa myös sellaista enemmän on enemmän taktiikkaa, niinpä miehelläni jääkin usein laukasin sormi päälle myös silloin kun olen jo lopettanut kuvattavana olemisen.

Kuvaamisessa tulee eteen...

... tilanteita, joissa mietitään seuraavaa paikkaa

...tilanteita, joissa alkaa hassuttamaan liikaa

...tilanteita, joissa jää suu auki

...tai kieli ulos

...tilanteita, joissa rupeaa ärsyttämään vakavat kuvat

...tilanteita, jotka vaativat riisumista

...tilanteita, jotka vaativat onnistuneen yhteiskuvan

...monia tilanteita, joissa minulla on kylmä

...tilanteita, joissa minulle riittää

...sekä tilanteita, joissa mies pomppaa kameran eteen

Toivottavasti tämä ajatuksella "kaikki ei ole aina niin vakavaa" tehty postaus sai jolle kulle hymyn huulille. Tämän postauksen siivillä haluan toivottaa kaikille oikein hauskaa viikonloppua!

-Satu

Ruukusta pöydäksi

Tulin tehneeksi tällä kertaa hyvinkin erilaisen DIY-projektin. Siitä asti kun aloimme miettimään polyrottinki sohvan ostoa, on meillä ollut mielessämme pienen pieni pöytä parvekkeelle, johon voi laskea esimerkiksi kahvikuppia. Haaveemme osottautui niin pieneksi ja neliöksi, ettei oikein silmää miellyttävää löytynyt. Vuoden päivät sitten elimme ilman pöytää, kunnes sain pienen nikkaroiti vision.

Löysin paikallisesta tavaratalosta täysin neliön ja suloisen pienen polyrottinki ruukun. Ruukussa oli irrotettava "sisäruukku", jota ilman siinä oli vain sisältä ontto pölyrottinkinen runko. Ostin sen ajatuksella, että joko tästä tulee käytössämme ruukku tai sitten jotain aivan muuta. Loppujen lopuksi siitä tuli jotain aivan muuta. Sain vision muokata ruukusta pöytä ihan vain yksinkertaisella "sisäruukun" pois ottamisella ja pöytälevyn väsäämisellä.

Aluksi projektin piti olla minun ja mieheni yhteinen pikku nikkatointi operaatio, mutta malttamattomuuksissani lähdin mieheni ollessa vielä töissä, hakemaan tykötarpeita pöydän toteuttamiseen. Projektin toteutukseen tarvitsin puulevyä, hiomapaperia, mustaksi sävytettyä lakkaa, pensselin ja muutaman ruuvin. Saha, mittausvälineet ja porakone löytyi jo omasta takaa.

Tykötarpeiden kanssa tultuani kotiin, en myöskään malttanut odottaa alottamista siihen asti kunnes mieheni tulisi kotiin, niinpä rupesin toimeen omin nokkineni. Aloitin projektin mittamaalla ruukun päälipuolen mitat itse pöytälevyä varten sekä sisämitat ruukun suuaukosta pöytälevyn alapuolelle tulevaa palikkaa varten. Kun tarvittavien palojen mitat olivat selvillä, piirsin sahausta varten ääriviivat ja aloin sahaus puuhiin. Seuraavaksi hioin palasten reunat sileiksi ja muut pinnat lakkauksen pohjatyönä. Kun hiomiset oli hiottu, oli lakkauksen vuoro. Aluksi laitoin kumpaankin palikkaan kaksi lakkakerrosta.

Kuivuttuaan, en ollut tyytyväinen, joten päädyin hiomaan palaset lähes alkupisteeseen asti. Kokeilin uudestaan ja tällä toisella kerralla pinta jäi epätasaiseksi, ei hyvä, joten uudestaan. Tällä kertaa hioin vielä huolellisemmin palikat lähelle alkupistettä. Kolmas kerta toden sanoi ja sain pinnasta omaa silmääni miellyttävän.

Tässä vaiheessa olin päättänyt jo haluavani tehdä projektin kokonaan itse, vähän kokeilla mitä tällainen ei nikkari saa aikaan. Ainut missä jouduin pyytämään mieheltäni opastusta, oli porakoneen käyttö, jota harjottelin testipalasiin hänen opastuksellaan. Kun harjoitukset oli harjoteltu, kiinnitin pöytälevyn palikat toisiinsa ihan itse! Sitä myötä pöytä tulikin valmiiksi. Pöydästä tuli omaan silmääni melkoisen hyvä, jopa yllättävän hyvä. Nyt saan ihastella pöytää parvekkeella vienolla kainolla ylpeydellä.

-Satu

Parvekkeen kevätsiivous

Pari viikkoa takaperin tulimme mieheni kanssa tehneeksi parvekkeelle täysmittaisen kevätsiivouksen. Noin vuosi sitten laitoimme parvekkeen juuri sellaiseksi kuin halusimme, laitoimme puiset laatat, koristekiviä, ostimme polyrottinki sohvan ja sitä rataa. Ensimmäisen asumisvuotemme ajan parveke oli vähän karu eikä oikeestaan juuri mitenkään laitettu. Viime vuonna sitten kyllästyimme siihen "jonkun näköiseen" parvekkeeseen ja laitoimme parvekkeen ajatuksen kanssa lompakon nyörejä kiristelemättä. Noh vuoden jälkeen voitte varmaan kuvitella parvekkeen olevan hieman siivouksen tarpeessa.

Aloitimme operaation tyhjentämällä parvekkeen kalusteista ja muusta sisustuksesta. Projekti jatkui puhdistamalla koristekivet pölyistä puhtaaksi ja keräämällä ne siivouksen ajaksi pois. Seuraavaksi nostelimme laatatkin pois, kylpyhuoneeseen pestäväksi. Näiden jälkeen pääsimme käsiksi parvekkeen pohjamattoon ja imuroimaan sen. Sitä pidemmälle emme kuitenkaan menneet. Vielä ennen laattojen ja kivien takaisin laittoa, kävin kaikki reunat, ikkunalaudan ja muun silmiinpistävän rätin kanssa läpi. Vielä viimeisenä siivous toimenpiteenä pyyheimme kalusteet ja imuroimme sohvan pehmusteet. Hirveä homma oli puunaamisessa, mutta olo oli palkitseva kun sai aloittaa kalustamisen ja sisustamisen uudestaan.

Innostuksen puuskassa tulimme hieman muuttaneeksi järjestystä aikaisempaan verrattuna. Sohvan laitoimme tällä kertaa kahteen osaan, mikä on osottautunut vallan kivaksi ratkaisuksi. Tekstiilien osalta talvitekstiilit saivat mennä säilytykseen ja tilalle tuli viime kesänäkin olleet kesäisemmät versiot. Tänä vuonna tulin laittaneeksi kaksi tyynyä viime vuotiseen verrattuna vähemmän, tuli sellainen ajatus, että liika on liikaa.

Myös lyhdyt saivat uuden paikan ja uuden sisällön viime vuoteen verrattuna. Viime kesän oikeastaan lyhdyt olivat tyhjillään kun en keksinyt mitään kynttilöiden tilalle, kynttilät kun lähtevät sulamaan lyhdyn sisällä olevasta lämpötilasta. Ajattelin hyötykäyttää lyhtyjen sisältöön olohuoneen pöytämaljakon laitosta jääneitä koristekiviä. Niinpä laitoin vain yksinkertaisesti lasikippoihin kiviä ja sillä hyvä. Olen kyllä miettinyt vielä tuikkujen laittoa kivien päälle, mutta en ole ainakaan vielä sitä ideaa toteuttanut.

Pelkällä siivouksella ja uudestaan järjestelyllä saimme parvekkeesta heti erinäköisen viime vuoteen verrattuna. Vielä ei kuitenkaan ole täysin valmis meidän tämän kesän "kesäparveke", vaan muutama idea on vielä vaiheessa. Laitan vielä toisen postauksen aiheesta kun saamme parvekkeen lopullisesti valmiiksi. Siihen asti, näillä mennään.

-Satu

Unesta totta

Joulukuussa sain yhtenä kauniina (tai vähemmän kauniina) aamuna pikkusiskoltani tekstiviestin: "Näin unta maailman hienoimmasta yksisarvispuvusta, haluuks tehä mulle sellasen?" Hetken asiaa mietittyäni vastasin hänelle, että katsotaan asiaa keväämmällä kun työ kiireet helpottaa.

Noh kevät tuli ja päätin suostua pyyntöön. Ajattelin kerrankin olla erityisen kiva isosisko ja toteuttaa pikkusiskoni "vaatimattoman" pyynnön. Pieni epäilys minulla oli, että mitäköhän tästäkin tulee. Ensinnäkin, en ole ikinä aikaisemmin tehnyt jumpsuittia. Toisekseen, olen pysynyt harvinaisen kaukana joka ilmansuuntaan joustavista kankaista, koen ne itselleni hirveän vaikeina työstää.

Epäilyksistä huolimatta minulla oli tietynlainen into kokeilla ja halu täyttää pikkusiskoni toiveet. Lähdin varman päälle liikenteeseen hankkimalla jumpsuittiin kaavat. Vaihtoehtoja punnittuamme, päädyimme malliltaan ihan perusjumpsuitin kaavoihin. Kaavoista suunnittelin hyödyntäväni kaiken muun paitsi hupun.

Kun kaavat oli hankittu, alkoi muiden asioiden pohdinta. Sain pikkusiskoltani "vaatimattoman" listan, siitä millainen puvusta pitää tulla: värin pitää olla pinkki/vaaleanpunainen, hupussa sarvi, glitteri tähtiä itse puvussa, hihoissa sekä nilkoissa resorit ja eikä puku saa olla liian löysä päällä.

Kun kankaat ja glitterit oli valittu sekä hankittu, alkoi se piinaava joustavan kankaan ompelu. Kaikkien vastoinkäymisten, ratkomisten ja parannelmien jälkeen sain kuin sainkin puvun kasaan.

Loppujen lopuksi hupun suunnittelu, piirtäminen ja toteutus osottautui tässä projektissa helpoimmaksi osaksi. Vaikka sarvessa olikin omat haasteensa ei ne olleet mitään verrattuna muun puvun luomaan hermojen menetykseen. Puvun oltua lähes valmis päätin tehdä hupusta kiinteän sijaan irroitettavan version, pesuturvallisuus syistä.

Edellisaamuna sain puvun viimein kokonaan valmiiksi koko aamun silitettyäni tähtiä kiinni. Eilen sainkin jo luovuttaa jumpsuitin malttamattomuutta puhkuvalle pikkusiskolleni, joka oli kaiken ymmärrykseni mukaan hyvinkin tyytyväinen yksisarvispukuunsa. Taisin onnistua tekemään hänen uniensa yksisarvispuvusta totta.

-Satu

Haarukka heilumaan!

Taas tässä kävi näin, että päädyin tekemään mekkoa. Tämänkin kankaan kohdalla alkuperäinen visio oli hameesta, mutta niin ne suunnitelmat vaan muuttuu vauhdissa. Ostin tämän kankaan ajatuksella perus kellohelmaisesta hameesta. Hetken kankaan oltua odottamassa omaa vuoroaan syttyi päässäni idea rennommasta yläosasta ja lähes laskostuksella raiskatusta mekosta.

Innostus laskostamiseen lähti facebookissa nähdystä, olisikohan ollut venäläis, videosta, jossa esiteltiin laskostustapa kera haarukan. Ja olihan sitä nyt pakko päästä kokeilemaan! Kun kerran kokeilemaan lähdin, päätin viedä sen äärimmäisyyksiin saakka, mekko pelkkää laskosta.

Niinpä idea kellohelmasta muuttuikin laskostettuun alunperin suorakaiteen muotoiseen helmaan. Yläosan tulin myös piirtäneeksi kokonaan itse, koska kuten aikaisemminkin todettu on helpompi tarttua kynään omin päin kuin etsiä vastinetta päässä olevalle visiolle.

Toteutusta miettiessäni iski matikka-Satu ja yläosan tulin piirtäneeksi kolme kertaa leveämmäksi kuin perus tyköistuvan ylöosan. Loogista, koska laskoksessa kangas on kolmin kerroin ja halusin laskostaa koko yläosan. Helman kanssa kolminkertainen vyötärömitta ei riittänyt mihinkään, sillä halusin helmasta kuitenkin lähes täyskellon vertaisen. Niinpä helma sai mittaa noin kolmisen metriä ja vyötärö on sekä laskostettuna, että poimutettuna.

Videossa esitelty haarukan avulla tehty laskostaminen osottautui juuri niin helpoksi kuin video antoi ymmärtää. Kerrassaan nerokas kikka! Innostuin tekniikasta niin paljon, että seuraava laskoshelma on jo suunnitteilla. Niissä suunnitelmissa on tosin yläosan visio vielä ihan auki, koska en kuitenkaan niin välittäisi tehdä kahta samanlaistakaan.

Kokonaisuudessaan tämä mekko on hyvinkin villi valinta minulta, sillä ensinnäkin en yleensä tykästy siniseen värinä. Toisekseen, olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että helman kuuluu koostua täyskellosta eikä mistään muusta. Ja vielä kolmanneksi, olen aina ajatellut, että tällaiset rennommat yläosat eivät tule kuuloonkaan.

Nyt kuitenkin kun mekko on valmiina, olen yllättävän tykästynyt siihen, kerrassaan aivan mahtava tällainen "ei tule kuuloonkaan" tuotos. Tykästyin valmiiseen mekkoon niin paljon, että tämä kerkesi toimimaan vappumekkonakin jo.

-haarukan heilutuksesta innostunut Satu