Lisää säilytystilaa olohuoneeseen

I'm back! Tämä alkutalvi on pitänyt minut kiireisempänä kuin olisin uskonutkaan, joten blogi on ollut pienellä tahattomalla tauolla. En halunnut ottaa itselleni mitään paineita tämän blogin suhteen niinpä viimeisimmän postauksen jälkeen ajattelin, että tulen sitten taas postaamaan uutta tekstiä kun löytyy se sopiva hetki. Noh nyt se hetki sitten koitti, lähes kuukauden jälkeen. Tämän kuukauden aikana arkeni on pyörinyt aika hyvin työn ympärillä ja vapaa-ajat on ollut ehkä vähän turhankin täynnä ohjelmaa.

Asia, josta tulin postaamaan ei suinkaan ole vain pelkkiä kuulumisia, vaan ajattelin vihdosta viimein esitellä olohuoneessamme tapahtuneen muutoksen. Silloin syksyllä tosiaan kävin Ikeassa tekemässä pieniä kalustehankintoja ja yksi niistä hankinnoista oli hyllykkö olohuoneeseen. Jotenkin tuntui, että säilytystila oli aina kortilla ja laajentuneen ompeluintonikin myötä säilytystilalle oli tosiaankin tarvetta.

Pienen mietinnän, pohdinnan ja mittausten jälkeen päädyimme mieheni kanssa ratkaisuun hankkia kunnon kokoinen Kallax hyllykkö, missä muussakaan värissä kuin mustana, jonka kahteen alimpaan tasoon laitettaisiin upotettavia kaappeja. Tällä ratkaisulla saimme rutkasti lisää säilytystilaa ja ekstrana reilusti esillepano tilaa. Silloin kun teimme hankintoja halloween asuihimme, päätimme jo, että osa rekvisiitasta tulee jäämään osaksi olohuoneen sisustusta. Emme tosin silloin tienneet vielä millä tavalla, joten tämä hylly ratkaisi senkin ongelman.

Kun hylly komeili koottuna olohuoneessamme teimme mieheni kanssa jaon asettelun suhteen, kaksi lokeroa juomasarville, yksi lokero home sweet home laatikolle, kolme miehen jutuille ja kaksi minun laitettavaksi. Tällä jaolla saimme aikaan molempien silmiä miellyttävän lopputuloksen.

Tämän ensimmäisen laittamisen jälkeen hylly on saanut päälleen vielä kilven, miekan ja kirveen, teeman mukaisesti. Luontoni ei vain kestänyt ajatusta niiden jemmaamisesta varastoon, joten nekin pääsivät osaksi sisustustamme. Lähestyvän joulun myötä tulin laittaneeksi hyllyn päälle myös suloistakin suloisemman valoketun, joka oli oma henkilökohtainen tämän vuoden must have jouluvalosysteemi. Olen muutenkin jo hennosti aloittanut joulukoristelua laittamalla olohuoneen ja keittiön ikkunoihin valosarjat. Tuntuu vielä turhan aikaiselta vetää mitään koristeövereitä, joten pikkuhiljaa.

Ei muuta kuin seuraavaan kertaan!

-Satu

Uutta ilmettä keittiöön

Minun ja mieheni elokuinen suursiivous ja sisustus inpis teki pieniä taikojaan myös keittiössä. Lattiasta kattoon puunauksen tiimoilta tyhjensimme koko huoneen irtaimistosta ja mikäs muukaan olisi parempi inspiraation luoja kuin tyhjä huone. Mitään radikaalia ei tietenkään ollut mahdollisuuksia tehdä, sillä mitään uutta kalustetta ei ollut keittiölle luvassa. Saimme kuitenkin pientä piristystä ja uutta näköä pelkästään kääntämällä pöydän toisinpäin. Olisin siinä samalla halunnut kääntää lampun pöydän mukaan, mutta se osottautuikin turhan hankalaksi. Emme ruvenneet ainakaan toistaiseksi purkamaan lamppua alas ja asentamaan uudelleen.

Meillä on alusta asti ollut ajatuksissa uusia koko ruokapöytä, mutta sen toteutus on aina vaan venynyt. Tämän hetkinen pöytämme on siirretty suoraan entisestä tilarajoitteisesta yksiöstäni tähän kotiimme, joten tuntuuhan se nyt hieman pieneltä kun tilaa on paljon enemmän käytettävänä. Viimeisimmällä Ikea reissulla tulin katselleeksi alustavasti jo vaihtoehtoja, joita kotisohvalla sitten esittelin miehelleni. Löysin muutaman varteenotettavan vaihtoehdon eli oikeastaan vain pitäisi saada itsemme lähtemään uudelle Ikea reissulle.

Inspiksen siivittämänä keittiö sai myös uutta ilmettä verhojen muodossa. Suursiivouksen tiimoilta verhot päätyivät pesuun ja tämänkin kanssa kävi niin, että muutoksen halu alkoi tyhjästä tilasta. Meillä on keittiön verhot vähän kuin jumahtaneet tiettyyn tyyliin, valkoinen suora kappa + mustat sivuverhot ja vaihtelua on haettu mustan verhon päälle laitetuista paneeliverhoista. Siitä on jo hetken aikaa kun luovuin jälleen paneeliverhon käytöstä, joten viimeisin tyyli on ollut pelkistetty, valkoinen kappa + mustat sivuverhot. Nyt minuun kuitenkin iski kunnollinen muutoksen kaipuu.

Verhovarastostani löytyi ylimääräisenä kappa + sivuverhot amerikka kuosisesta kankaasta, yksi vaaleanharmaa sivuverho, makuuhuoneen kappaverhon teosta jäänyt kangas suikale sekä beige kirjava kappa. Suljin listalta heti pois kaikki kirjavat, joten vaihtoehdoiksi jäi yksi vaaleanharmaa sivuverho ja samasta kankaasta pieni suikale tai verho ostoksille lähtö. Päädyin kuitenkin tutkailemaan jo olemassa olevien vaaleanharmaiden tuomia mahdollisuuksia. Tutkailun seurauksena päädyin nostamaan ompelukoneen pöydälle ja kokeilemaan millaisen kapan suikaleesta saisi tehtyä. Tunnin päästä olinkin jo ripustamassa uutta matalaa kappaa ja harmaata sivuverhoa mustien verhojen kaveriksi. Toki jos kangasta olisi ollut enemmän, olisi kapasta tullut jonkin verran korkeampi, mutta kyllä tuostakin kangas suikaleesta ihan toimivan kapan sai. Tykkään!

Lisäksi löysin tämän vuoden harrasteajoneuvo Pick-Nickiltä jotain pientä kivaa keittiöön, nimittäin leipälaatikon. Olen jo pitkän aikaa haaveillut leipälaatikosta, joko mustasta tai tämän tapaisesta uusvanhasta, mutta en ole löytänyt mieleistäni. Nyt sitten Pick-Nickillä törmäsin kojuja kierrellessä tähän ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä.

-Satu

Muutoksia eteisessä

Saimme mieheni kanssa lomani viimeisinä päivinä suursiivous/sisustus inspiksen, jonka siivittämänä touhua riitti kolmeksi päiväksi. Suursiivouksen ensimmäinen päivä kuluikin pesuaine ämpärin, rätin ja mopin jatkeena. Lopputuloksena sen päivän osalta olikin jokaista nurkkaa myöden koluttu asunto. Siivouksen inspiroimana päädyin seuraavana päivänä lähtemään ystäväni kanssa Ikeaan muutama hankinta mielessäni. Ja koska mies ei tälle reissulle mukaan lähtenyt oli hankintoja mietitty jo edeltävänä iltana sohvalla tietokone sylissä.

Eteinen ennen

Eteinen on meillä alusta asti ollut se kaikkein keskeneräisin huone ja tarvittavaa Ikea reissua on kartettu jo kaksi vuotta. Niinpä ystäväni ehdottama sisustus ostosreissu tuli enemmän kuin tarpeeseen ja kaupanpäälle sain viettää ystäväni kanssa laatuaikaa tällaisten "naistenjuttujen" parissa.

Sisustuksellisesti olen sellainen niin sanottu mustan palvoja, niinpä ihanteellisin koti olisi sellainen, jossa kaikki kalusteet olisivat mustia. Siihen olenkin tähdännyt kaikki nämä vuodet. Tämän "värillä ei ole niin väliä, kunhan se on musta" -ajatuksen myötä eteinen on kokoajan ollut kokonaisuuteen kuulumaton ja väärän värinen huone kalustukseltaan.

Ystävän kanssa tehdyn Ikea reissun jäljiltä suunta on kuitenkin oikea, sillä tulin hankkineeksi vanhan valkoisen hyllykön tilalle uuden ihanan mustan vastaavan, mutta pykälää korkeamman hyllykön. Uusi hyllykkö ei silti vielä täysin poistanut "väärän värisyys ongelmaa" sillä vanhan puun värisen kenkäkaapin säilytystilaa korvaavaa ratkaisua ei ole vielä hankittu. Myöskään vanha valkoinen hyllykkö ei ole vielä saanut lopullisia lähtöpasseja, vaan odottelee vielä päätöstä kohtalostaan, varastoon purku vai kokonaan pois?

Tällä hetkellä eteinen on melkeinpä vielä keskeneräisemmän näköinen kuin ennen Ikea reissua, mutta olen kuitenkin iloinen siitä, että ensimmäinen askel oikeeseen suuntaan on otettu. Ja salaa toivonkin sen vauhdittavan eteisen laittoa valmiiksi asti. Tämän kaiken keskeneräisyyden keskelle tulin eilen ostaneeksi pientä piristystä viherkasvien muodossa, toivoen, että ne selviäisi "hellässä" huomassani pidempään kuin edeltäjänsä.

Eteisen hyllykön lisäksi tein toisenkin hankinnan reissulla, mutta siitä tulee tulevaisuudessa kokonaan oma postauksensa.

-Satu

Parvekkeen kevätsiivous

Pari viikkoa takaperin tulimme mieheni kanssa tehneeksi parvekkeelle täysmittaisen kevätsiivouksen. Noin vuosi sitten laitoimme parvekkeen juuri sellaiseksi kuin halusimme, laitoimme puiset laatat, koristekiviä, ostimme polyrottinki sohvan ja sitä rataa. Ensimmäisen asumisvuotemme ajan parveke oli vähän karu eikä oikeestaan juuri mitenkään laitettu. Viime vuonna sitten kyllästyimme siihen "jonkun näköiseen" parvekkeeseen ja laitoimme parvekkeen ajatuksen kanssa lompakon nyörejä kiristelemättä. Noh vuoden jälkeen voitte varmaan kuvitella parvekkeen olevan hieman siivouksen tarpeessa.

Aloitimme operaation tyhjentämällä parvekkeen kalusteista ja muusta sisustuksesta. Projekti jatkui puhdistamalla koristekivet pölyistä puhtaaksi ja keräämällä ne siivouksen ajaksi pois. Seuraavaksi nostelimme laatatkin pois, kylpyhuoneeseen pestäväksi. Näiden jälkeen pääsimme käsiksi parvekkeen pohjamattoon ja imuroimaan sen. Sitä pidemmälle emme kuitenkaan menneet. Vielä ennen laattojen ja kivien takaisin laittoa, kävin kaikki reunat, ikkunalaudan ja muun silmiinpistävän rätin kanssa läpi. Vielä viimeisenä siivous toimenpiteenä pyyheimme kalusteet ja imuroimme sohvan pehmusteet. Hirveä homma oli puunaamisessa, mutta olo oli palkitseva kun sai aloittaa kalustamisen ja sisustamisen uudestaan.

Innostuksen puuskassa tulimme hieman muuttaneeksi järjestystä aikaisempaan verrattuna. Sohvan laitoimme tällä kertaa kahteen osaan, mikä on osottautunut vallan kivaksi ratkaisuksi. Tekstiilien osalta talvitekstiilit saivat mennä säilytykseen ja tilalle tuli viime kesänäkin olleet kesäisemmät versiot. Tänä vuonna tulin laittaneeksi kaksi tyynyä viime vuotiseen verrattuna vähemmän, tuli sellainen ajatus, että liika on liikaa.

Myös lyhdyt saivat uuden paikan ja uuden sisällön viime vuoteen verrattuna. Viime kesän oikeastaan lyhdyt olivat tyhjillään kun en keksinyt mitään kynttilöiden tilalle, kynttilät kun lähtevät sulamaan lyhdyn sisällä olevasta lämpötilasta. Ajattelin hyötykäyttää lyhtyjen sisältöön olohuoneen pöytämaljakon laitosta jääneitä koristekiviä. Niinpä laitoin vain yksinkertaisesti lasikippoihin kiviä ja sillä hyvä. Olen kyllä miettinyt vielä tuikkujen laittoa kivien päälle, mutta en ole ainakaan vielä sitä ideaa toteuttanut.

Pelkällä siivouksella ja uudestaan järjestelyllä saimme parvekkeesta heti erinäköisen viime vuoteen verrattuna. Vielä ei kuitenkaan ole täysin valmis meidän tämän kesän "kesäparveke", vaan muutama idea on vielä vaiheessa. Laitan vielä toisen postauksen aiheesta kun saamme parvekkeen lopullisesti valmiiksi. Siihen asti, näillä mennään.

-Satu

Pientä decoreerausta

Perjantaina tein todella suloisen löydön paikallisesta tavaratalosta, löysin lähes syötävän suloisia pienen pieniä koristekiviä. Mielikuvitukseni lähti heti lennolle ja aloin päässäni suunnitella olohuoneen pöytä maljakon päivittämistä. Se on viimeisimmät kaksi vuotta ollut samanlainen, joten olikin jo aika vaihtelulle.

Koristekiviä löytyi neljänä eri värinä: harmaana, turkoosina, vaaleanpunaisena ja limenvihreenä. Lähtöönsä tiesin haluavani kahta väriä, joista toinen olisi harmaa. Limenvihreä oli heti alkuunsa pois suljettu, joten pähkäilin turkoosin ja vaaleanpunaisen välillä. Mieheni mielipiteen kysyttyäni päädyimme turkoosiin.

Tänään ostin tarvikkeet operaatiotani varten: kaksi purkkia harmaita kiviä, yhden purkin turkooseja kiviä sekä pienen avattavan lasisen sydänrasian. Olin suunnitellut laittavani turkooseja kiviä sydänrasian sisälle ja harmaita jo olemassa olevaan pyöreään maljakkoon.

Halusin sydänrasian mahdollisimman täyteen kiviä. Lähdin siis projektissa liikenteeseen täyttämällä rasian pohjan ja kannen piri pintaan kiviä. Yhdistämistä helpottamaan laitoin kelmua kummankin puoliskon suulle. Seuraavaksi laitoin rasian kiinni ja revein ulkopuolelle jääneen ylimääräisen kelmun pois. Sitten vielä teippasin rasian kiinni pakkausteipillä. Pyöreään maljakkoon laitoin noin puolitoista purkkia harmaita kiviä.

Viimeisenä upotin sydänrasiaa hieman harmaisiin kiviin, niin ettei teipit näy pahasti. Ja tadaa, maljakko tuli päivitettyä uuteen uskoon! Omasta mielestäni lopputuloksesta tuli varsin söpö ja muutenkin sellainen raikkaan näköinen.

-Satu

Uutta ilmettä tekstiileillä

Muutamalla sivumaininnalla olenkin jo kertonut minuun yhtenä päivänä iskeneestä sisustus inspiksestä. Parisen viikkoa takaperin minuun iski jokin kummallinen kyllästymisen aalto ja olin kertakaikkisen kyllästynyt olohuoneemme verhoihin ja tyynyihin. Halusin välillä jotain vaihtelua, jotain paljon rauhallisempaa ja yksiväristä. Selailin verkkokauppojen valikoimia, mutta vastaan tuli vain ihan kivoja verhoja, ei mitään sykähdyttävää.

Viime viikon maanantaina päätin kiertää kaikki paikalliset tavaratalot verhoja etsiessä. Toivo alkoi jo hieman hiipua kun ei mistään löytynyt mitään. Viimeisenä etsinnän kohteena oli tavaratalo, jossa arvelin ettei edes verhoja myytäisi. Suureksi kummastuksekseni sieltä löytyi verhoja ja vielä juuri sellaisia, mitä olin pienessä päässäni miettinytkin. Kotiin päästyäni aloinkin heti verhon vaihto puuhiin.

Ostin olohuonetta varten neljä verhoa, kaksi tummempaa harmaata ja kaksi vaaleampaa harmaata. Tarkoituksena oli laittaa verhot osittain päällekkäin niin, että kummatkin värit näkyvät. Ajatuksena oli vaihtaa kirjavat verhot yksivärisiin, muttei kuitenkaan tylsiin, niin siksi päädyin laittamaan kaksi hieman eri väristä verhoa kummallekkin puolelle.

Olisihan minulla aina ollut sekin vaihtoehto, että olisin suoraa mennyt kangaskauppaan valikoimaan kangasta, sieltä kun löytyy kankaita joka lähtöön. Kuitenkin päätin tällä kertaa olla tekemättä itse mitään ja niinpä päädyin valmisverhojen metsästykseen. 

En kuitenkaan säilynyt täysin ompelukoneen ääressä istumiselta, sillä kangasta mihin kyllästyin oli myös makuuhuoneen kapassa. Tiesin jo lähtöönsä, että sellaisen kapan etsiminen valmiina on mahdotonta, sellaisia ei vain ole. Niinpä yksi valmisverho muuttui pienellä ompelulla makuuhuoneen kapaksi.

Olohuoneen tyynyt ja fleecen vaihdoin vanhoihin säilössä olleihin luonnonvalkoisiin pörröisiin tyynyihin ja torkkupeittoon. Nekin ovat itseasiassa aikoinaan olleet kyllästymisen kohteena ja siksi päätyivät laatikkoon. Oli onni, että silloin säilytin ne myymisen sijaan, koska nyt tykästyin niihin uudelleen. Kenties joku päivä käy samalla tavalla nyt säilytykseen menneiden tekstiilien kanssa.

-Satu

Pörröistäkin pörröisempi talviparveke

Kuten lupasin, tänään orjentoidun takaisin blogini pariin. Ei sillä etteikö tämäkin päivä olisi ollut täynnä tekemistä, mutta osasin lopettaa ajoissa, jotta aikaa jää myös oleiluun ja ennen kaikkea blogilleni. Eikä tämä joulukuun kiireellisyys ole kertaluontoinen juttu, vaan toistuu joka vuosi. Osa syyllisenä on tosin alavalintani sillä tämä aika vuodesta jos joku on kaikkein kiireisintä aikaa. Myös kaikki muut joulu hömpötykset vievät aikaani sekä sellaiset "pakko tehdä" -jutut.

Mutta itse aiheeseen. Viimeisimmässä pikapostauksessani kerroinkin jo, että parvekkeemme talvi-ilme on valmistunut, ainakin luulen niin. Ainahan voi muutoksia tai lisäilyjä tulla, mutta kuitenkin luulisin, että tämä on tässä ja nyt valmis.

Syksystä postasinkin jo joitain kuvia tykötarpeista, joista koko ilme tulee koostumaan. Projektia vain pitkitti ensin Kouvolan matkani ja sitten pohdinnat siitä mahtaakohan pehmusteet kestää talven yli. Päädyimme kokeilemaan kuinka käy. Ainut oikeastaan mikä voi pehmusteille mitään tehdä on kylmyys, koska lumesta ei ole ongelmaa lasitetun parvekkeen kanssa. Kuitenkin pakkanen ja kylmyys kun on kuivaa, ei mielestäni muuta uhkaa pitäisi olla kuin se, kuinka hauraiksi pakkanen sohvan ja pehmusteet tekee.

Viime talvena jo haaveilin lämpölampusta parvekkeelle, mutta sekin idea lyttääntyy julmasti siihen, ettei parvekkeellamme ole pistoketta. Se on harmittavaista, sillä kuten arvata saattaa, jos se vain olisi mahdollista, parvekkeemme varustelusta löytyisi lämpölamppu.

Värimaailman halusin pitää parvekkeella samanlaisena kuin kesälläkin, vedenvihreää ja harmaata. Tyynynpäälliset jouduin siksi tekemään itse valmiina ostetusta torkkuhuovasta, sillä sellainen löytyi juuri täydellisen värisenä. Toisaalta on kiva kun osaa itse ommella, voi tehdä melkein mistä vaan mitä vaan, mutta toisaalta, sen myötä kerääntyy välillä turhankin paljon erilaisia projekteja.

Kesällä olleiden harmaiden tyynyjen paikan otti harmaat tekotaljat. En raaskinut uhrata ulkokäyttöön aitoja taljoja, niinpä päädyin ostamaan vastaavanlaiset ei aidot -taljat. Mielestäni talvi-ilmeeseen kuuluu kaikki pörröinen ja lämpimän näköinen, niinpä päädyin tällaiseen toteutukseen. Pienenä yksityiskohtana myös kynttilätelineemme sai uutta talvisempaa potkua valkoisesta koristeoksasta sekä "huurteisista" marjoista.

-Satu

Valoa pimeyteen

Nyt voin julistaa, että talvi on tullut taloon ja myös joulu lähestyy, sillä ripustin juuri ensimmäiset kausivalomme. Eikä sillä että ne olisi kauaa ripustustaan odottanut kun ostin ne itse asiassa muutama tunti takaperin. Aikaisemmat vuodet olen mennyt vanhojen valojen voimalla, mutta nyt tänä vuonna halusin ostaa uudet, erilaiset valot. Nämä taitavatkin olla ensimmäiset valot jotka olen itse valinnut ja ostanut, sillä aikaisemmat valot ovat olleet jostain saatuja, enkä sitten ole raaskinut jättää niitä käyttämättäkään.

Tällä kertaa kun päätin itse valita ja ostaa valot, halusin jotain erilaista. Tosin en kyllä ollut suunnitellut ostavani valoja tänään, mutta kun kaupassa pysähdyin valo hyllylle, ajattelin, että miksi jättää huomiselle jotain minkä voi tehdä jo tänään. Ja koska perusluonteeseeni kuuluu pahemman luokan malttamattomuus, ei tämä veto yllättänyt.

 Ennen ostoa en ollut vielä ajatellut mihin valot laitan, idea syntyi vasta kun valot olivat levällään keskellä olohuoneen lattiaa toimivuus testissä. Lopulta päädyin asettelemaan ne olohuoneen ja parvekkeen väliseen ikkunaan "jääpuikoiksi".

Noh, mutta itse valoihin. Erona perinteisiin valoihin on se, ettei itse lamput ole suoraan näkyvissä, vaan sarja koostuu kahdeksastakymmenestä valopallosta. Pituutta sarjalla on monta metriä, mitä en itse asiassa edes huomioinut ostopäätöstä tehdessäni. Se mihin valosarjassa ihastuin oli pallojen lisäksi väriä vaihtava ominaisuus. Sarjassa on monta eri värimoodia, yksivärinen sininen, punainen ja vaaleanpunainen sekä muutama vilkkuva ja väriä vaihtava asetus, jota saa mielin määrin vaihdella fiiliksen mukaan.

Valojen kaikkien ominaisuuksien jälkeen on huvittavaa lukea turvallisuus ohjeista, että "tämä tuote ei ole leikkikalu". Ymmärrän kyllä sillä tarkoitettavan ettei ole lasten lelu, mutta kun unohtaa tämän lapsi seikan niin onhan tämä sarja aika lelu kaikkine ominaisuuksineen. Kaikkein hauskin elämän varrella vastaan tullut turvallisuusohje on kyllä edelleen muuan raketissa vastaan tullut "älä perseile tuotteidemme kanssa". Hupinsa kullakin, minulla turvallisuusohjeetja tietenkin myös väriä vaihtavat lelukausivalot!

-Satu