Raitaa, raitaa ja vielä kerran raitaa

Tämä päivä lähti käyntiin tukka juttujen parissa. Aikaisemmin kerroinkin laittaneeni pientä raitaa ja siitähän se hullutus taas lähti. Tuli jonkun sortin kyllästyminen tasaiseen värikypärään ja ajattelin, että pieni päivitys olisi paikallaan. Tällä kertaa en lähtenyt mihkään liukuväri touhuun, vaan rupesin raidoittamaan liilan eri sävyillä.

Värejä tämän päiväisessä operaatiossa oli kolme, pelkkä live color xxl ultra brightsin liila, Color psychon color tamerilla lantrattu Crazy colorin lavender ja Tresemmén hoitsikalla lantrattu live color xxl ultra brightsin purple punk. 

Kerros kerrokselta kävin tukan läpi raita kerrallaan. Aikaisempia peruja tukassani oli jo tummempia (pelkkä purple punk) raitoja, jotka jätin värittä. Tummempaa väriä käytin tällä kertaa vain yhteen raitaan, koska ensimmäisen raita kokeilun jäljiltä tukassani oli yksi kohta, mistä mielestäni puuttui raita.

Lisäksi jätin sinne tänne raitoja joiden väriin en koskenut. Muun jäljelle jäävän tukan raidoitin kahta lantrattua väriä käyttäen.

Lopputulos on mielestäni kivan päivitetty versio värikypärästä. Pirtsakka ja erilainen. Tämä oli kaikin puolin kannattava kokeilu, olen tyytyväinen. Tästä eteenpäin ylläpidän väriä vain lisäämällä raitoja eri sävyissä. Seuraavalla kertaa saatan uskaltautua laittamaan lantratut sävyt inan voimakkaampana.

-Satu

Maailman söpöin laukku

Eilisen päähänpiston myötä tämä päivä on kulunut shoppailun merkeissä. Heräsin aamulla virkeänä jo yllättävän aikaisin ja tein silloin viimeisen päätöksen reissun kohtalosta eli menoksi vain. Hyppäsin kymmenen maissa junaan ja kohti lähintä isompaa kaupunkia. Heikohkon kaupunki tuntemuksen ja suuntavaistoni kanssa löysin pienen mutkan kautta juna-asemalta pieneen ostoskeskukseen, mihin olin suunnitellut meneväni.

Olin valmiiksi listannut päähäni tarpeelliset hankinnat. Toinen niistä oli perustopit. Niitä kun tulee käytettyä lähes päivittäin, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Päätin investoida kerralla vähän useampaan, joten päädyin ostamaan kahta eri väriä ja kahta eri mallia eli yhteensä tuli hamstrattua neljä kerralla.

Kun tärkeimmät hankinnat oli tehty, jatkoin kiertelyä, koska aikaa oli vielä rutkasti. Olimme sopineet mieheni kanssa, että hän tulee hakemaan minut töistä päästyään. (Hän siis työskentelee tämän isomman kaupungin naapuri kunnassa, joten hakemiseni ei tuottanut suurta lenkkiä.) Tuli siinä vielä muutamaa vaatetta katseltua ja kokeiltua, mutta vastaan ei tullut mitään käteen jäävän kivaa. Kiertelin myös kauppoja laidasta laitaan pelkästä katselun ilosta.

Jossain kohtaa eksyin kauppakeskuksen perukoille ja sieltä löytyi taivas. Kaupassa oli kenkiä ja laukkuja, ja mikä parasta, kaupassa oli kokonainen hylly pin-up tyylisiä kenkiä ja laukkuja. Hetken hyllyä kuolattuani katselin hintaluokkaa, mikä oli hieman kiprakka. Päätin siinä kohtaa vielä harkitsevani hetken ennen kuin teen mitään radikaalia. Kiertelin ja kaartelin jonkin aikaa, mutta rakastukseni yhtä laukkua kohtaan alkoi polttelemaan. Päätin mennä hakemaan sen kotiin. Hauskinta koko laukun hankinnassa oli se, että liikkeen löytäminen uudelleen oli vaikeampaa kuin uskoinkaan. Hetken etsittyäni löysin liikkeen jälleen. Laukku odotteli hyllyssä. Hetken vielä tutkittuani laukkua, vein sen kassalle. Tulin samalla kysyneeksi löytyykö kengistä lapsellisen pieniä kokoja ja muutamasta löytyi koko 35. Uteliaisuuttani kokeilin, mutta kokeilemani kenkä oli turhan väljä. En kuitenkaan jäänyt asiaa harmittelemaan, koska ihastus laukusta oli niin vahva ja eilen tuli tilattua yhdet kengät kokeiltavaksi. Täytyy pitää niille peukkuja.

Katsokaa nyt sitä, eikö olekkin täydellinen? <3

Loppuajan kulutin kahvilassa kahvin äärellä ja muutamia kauppoja vielä kierrellen. Päivä oli kaikin puolin rentouttava, viime aikoina kun on jäänyt nuo shoppailu reissut todella vähille.

-Satu

Hei hei mitä kuuluu

Päätin ensimmäistä kertaa kirjoitella kuulumisiani, nyt kun en ole täyttänyt päivääni kaiken maailmasella tekemisellä työpäivän jälkeen (rivien välistä luettuna: Saksan kangas tilaus ei ole vielä saapunut). Juhannus oli ja juhannus meni. Täällä se meni rauhallisissa työn merkeissä juhannuspäivää myöden. Useampi juhannus on tässä jo vierinyt juhlimatta, niin ei sitä niin osaa kaivatakkaan. Sen verran hankein kesä fiilistä, että grillattiin ja katsoin Kesäkaverit elokuvan.

Juhannus viikonlopun aikana syttyi taas hirveä kenkä himo. Päädyin mutkan kautta vahingossa selailemaan erästä verkkokauppaa, joka on pullollaan mitä ihanempia korkkareita.  Ja vielä suurella mahdollisuudella tarpeeksi pieniä. Aikaisemmin en ole kyseiseltä sivulta tilannut kenkiä, mutta kun koko 35 löytyy, mahdollisuudet on jo erittäin hyvät. Taustatietona tässä kohtaa kerron, että minulla on lapsellisen pieni jalka, kengistä riippuen metsästys alueellani on koot 33-35. Kenkien löytäminen ei ole minulle siis mikään itsestään selvyys, vaan joudun yleensä hylkäämään vaihtoehtoja rajulla kädellä. Saa nähdä annanko himolle vallan tällä kertaa, tosin viimeisimmästä korkkari ostoksesta on jo vierähtänyt muutama vuosi...

Kuva lainattu http://www.polyvore.com/polka_dot_heels/set?id=39377952

Tänään olen herännyt jo ennen aamu viittä töihin. Päivällä töiden jälkeen piipahdin paikallisessa tavaratalossa ale kierroksella, mutta käteen ei tarttunut muuta kuin kaulahuivi. Kotimatkalla piipahdin mansikka kojulla hakemassa rasiallisen kahvin kaveriksi. Myöhemmin päivällä päädyimme mieheni kanssa pienelle heräte ostokselle, hankimme uuden television makuuhuoneeseen. Tosin saimme vasta kuitin käteemme, tv tulee myöhemmin.

Nyt olisi tiedossa pari vapaa päivää. Huomiselle olen ajatellut shoppailu reissua isompaan kaupunkiin, mutta saa nähdä tulenko tässä vielä toisiin aatoksiin illan, yön ja aamun aikana.

-Satu

Nipsnaps, tukka läks

Olen jo hetken aikaa lämmitellyt mielessäni ajatusta pitkästä polkkatukasta. Kaikkien näiden värin muutos operaatioiden jälkeen tukka oli hieman kärsinyt, niinpä ajoitus oli mitä parhain. Tänään aamulla hiuksia suoristaessani katselin niitä ja totesin nyt on oikea hetki, nyt olen valmis luopumaan niistä. Ystäväni oli tulossa luokseni hiusten värjäykseen, joten uhrikin oli mielessä, ketä homman suorittaisi.

Idea oli yksinkertainen, tukka suoraksi ja kone käteen. Pitkin kevättä Facebookissa etusivulleni on pompahdellut enemmän kuin useaan kertaan videoita koneella leikkaamisesta. Näytin  videon ystävälleni ja kummastuksekseni hän suostui ilman kiristystä. Hän ei siis ole samanlainen tukka friikki kuin minä, vaan muutama testaus takanaan.

Video lainattu, https://www.youtube.com/watch?v=WF7kV52OjsQ

Pienen alku tutinan jälkeen tukka rupesi tippumaan lattialle. Teimme homman vieläkin helpommaksi, etenimme kerros kerrokselta, vähän kerrallaan. Minä tiputtelin sitä mukaa lisää hiusta kun ystäväni sai pätkittyä. Näin mitään radikaalin pahaa ei päässyt käymään.

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen ja operaation jälkeen olinkin yhtä hymyä. Kuinka huojentavaa olikaan saada ne huonot latvat pois ja kesätukka päähän. Lyhyeltähän se tuntuu, mutta äkkiä se taas takaisin kasvaa, ja vielä paljon parempana. Mielestäni oli kokemuksen arvoinen tapa, leikkaajankin mielestä yhtä helppo ja hauska kuin miltä näyttää. Pakko sanoa, ei kaduta!

Kuten kuvista huomaa, niin tein eilen pientä päivitystä väriinkin raitojen muodossa. Tarkoitus olisi viedä sekin vielä pidemmälle, mutta katsotaan katsotaan..

-Satu

Vanha uusi harrastus

Aikaisemmin olenkin tehnyt jo postauksen uudesta innostuksestani, eli tee-se-itse hameista. Nyt innostus on jotenkin lähtenyt ihan lapasesta. Vapaa päivät ovat lipuneet siihen, että aamupäivällä piipahdus paikalliseen kangaskauppaan ja päivän hurisee ompelukone kotosalla. Kauppaan mennään innoissaan hakemaan silitysrautaa- ja lautaa. Työpäivänä pyydetään miestä hakemaan töistä, jotta kerkeää kangaskauppaan ennen kuin se menee kiinni. Kotona selataan saksalaisen kangaskaupan sivuja ja googletetaan kaiken maailman ohjeita into piukassa Ööm, aikainen mummoutuminen?

Olen aina ollut sellainen persoona, että joko innostun jostain ihan täysillä tai en ollenkaan. Siinä asiassa olen hyvinkin musta-valkoinen. Kaikki tai ei mitään. Tämä on juuri sellainen täysillä innostumisen paikka. Hameita on kertynyt tähän mennessä jo seitsemän ja ainakin kolme vielä tulossa lisää. Yksi kangas odottelee jo täällä kotona ja lisää tulossa Saksasta. Uteliaisuuttani tuli tehtyä yksi toppikin, joka valmistui kahdesti. Ensin tein sen vetoketjun kanssa, mutta lopputulos oli kovin tönkkö. Ennen toista yrittämää opettelin smokki/joustorypytyksen netistä löytyneillä ohjeilla. Tämäkin oli sellainen, jota en ikinä olisi kuvitellut osaavani tehdä, mutta loppujen lopuksi homma olikin ihan helppo kun oli kunnon ohjeet. Eilen toppi valmistui toistamiseen, tällä kertaa tosin oman mittakaavani mukaan täydellisenä.

Taitona ompelu ei ole minulle mikään uusi, vaan se on pienestä pitäen ollut taito mikä on ollut minulle luonnottoman helppo oppia. Peruskoulu aikaan käsityöt lukeutuikin lempi kouluaineisiini. Tähän asti olen tosin ollut enemmän innostunut neulonnasta, josta läheiset ovatkin "kärsineet" villasukka joululahjojen muodossa. Kesäiseen aikaan neulonta on aina jäähyllä, vuodesta toiseen, siksi ehkä innostus ompeluun heräsi salakavalasti kesän korvalla, kun vaatteet eivät koostu villapaidoista ja -sukista.

Viime talven opettelun aihe. Tein näitä kaksi, ensimmäinen musta, niititön versio, joka oli itselleni liian iso, päätyi äidilleni.

Seuraavana opettelun aiheena onkin kauluspaidat. Nekin on sellainen, jota olen aina pitänyt samanlaisena mörkönä kuin smokkirypytystäkin. Kaavat ja kankaat tilasin eilen illalla matkaan, joten jänistämisen varaa ei ole. Ja nyt kun on opettelemaan ryhdytty, niin miksi jänistää kesken huvin.

-Satu

Home sweet home, keittiö

Ajattelin, että olisi jälleen aika jatkaa koti kierrosta. Tällä kertaa vuorossa on keittiö. Alkuun voisin sanoa, että jos asunnosta täytyisi leimata yksi huone mihin ei ole täysin tyytyväinen, niin meillä se olisi keittiö. Syykin on varmaan helppo arvata, olisikohan kentiäs tuo puunväri. Olen kyllä päättänyt opetella elämään sen kanssa.

Remontissa maalasimme keittiön seinät uudelleen, kun oli pahasti rapissut vanhat maalit karkuun.

Kuten koko asunnossa, niin myös keittiössä kalusteet ja lamppu on mustaa. Tarkoituksena olisi vielä hankkia suurempi pöytä, mihin mahtuisi kaksi tuolia kummallekkin puolelle pöytää. Kunhan vain tulisi lähdettyä Ikeaan. Reissua odotellessa olen jo kaksi kertaa kerinnyt hankkimaan neljä tuoliakin. Alunperin tuoleja oli vain kolme, koska yksiöni keittiöön mahtui vain kolme. Pian muuttomme jälkeen ostin neljännen "odottelemaan" suurempaa pöytää. Mutta kuinkas ollakkaan, yksi tuoli kerkesi hajoamaan ennen pöytää ja jouduin jälleen ostamaan uuden neljännen tuolin. Näissä kuvissa se uusi neljäs vielä puuttuu.

Kuten aikaisemmissa huoneissa, niin myös keittiössä on pieni pala kivitapettia, tosin tällä kertaa päällystetyn laatikon muodossa. Toinen huoneita yhdistävä on paneeliverhon kangas. Makuuhuoneessa sitä oli päiväpeitossa ja kappaverhossa, olohuoneessa myös, mutta en vielä paljasta missä muodossa.

Teema jatkuu tässäkin huoneessa pieninä ja vähän isompinakin yksityiskohtina. Tätä keittiön mattoa hamusin jo pitkän aikaa ennen tätä asuntoa, mutta en vain raaskinut ostaa sitä. Tähän asuntoon muutettuamme päätin, että pakkohan se on tänne saada.

Myös patakinnas ja -lappu pitää olla teemaan sopivaa. Nämä olen tosin saanut jo monta vuotta takaperin, eikä niitä pahemmin ole laatikossa piiloteltu.

Kellon päädyin teettämään kun en löytänyt silloin mitään mieltä lämmittävää valmiina.

Tältä näyttää meidän keittiö. Mitään suuria muutoksia emme ole tähän mennessä keittiöön suunnitelleet. Uusi isompi pöytä on seuraavien hankintojen listalla kärkipäässä.

-Satu

Vaihtelu virkistää

..vai olenko vain liian kyllästyvää sorttia? Kuten arvata saattaa, kyse on hiuksistani. Iski taas sellainen olo, että ei tuo tyvi olekkaan hyvä tuollaisena. Ja noh minkäs voi kun kaikki tarvittava löytyy kaapista, niin eiköhän homma taas lähtenyt hanskasta. Suunnitelmana oli tällä kertaa vaihtaa tyviväri tummempaan liilan, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta.

Aloitin vaalentamalla pois vanhan tyven. Tummanvaalea tyviväri lähti aika mukavasti. Päänvaivaa kuitenkin tuotti se osuus, mikä oli ollut tummanruskea, koska tätä tyviväriä varten en ollut vaalentanut ihan kaikkea pois ja kuinkas arvata saattaa, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ja tässä tilanne oli juuri sellainen.

Ensimmäisen vaalennuksen jälkeen tulos oli tällainen. Huomaa selkeästi, että jotain on jätetty "alle". Noh en voi syyttää muuta kuin itseäni tässä kohtaa. Mutta toisaalta, en kyllä olettanut kyllästyväni näin nopeasti tyviväriin. Pari päivää jouduin kulkemaan tuon paska raidan kera kun ei vain löytynyt aikaa tukan laitolle. Kun vihdoin aikaa oli, vaalensin vielä tuota paska raitaa.

Tähän väliin jaan tyvivärjäys vinkin: Hanki monta muovista klipsua. Tyveä käsitellessä jaa tukka kolmeen osaan, sivut ja takaosa. laita sivut ponnarilla kiinni odottamaan. Jaa takatukka ohuisiin osioihin ja kiinnitä klipsuilla päälletysten. Näin pääset etenemään klipsuja irroittamalla. Helppoa kuin heinänteko! Toimii tosi hyvin juurikasvun värjäämisessa, mutta vaalennuksen kanssa kannattaa olla varovainen ettei kärväytä niskavilloja.

Tässä lopputulos, jäinkin kokonaan my little ponyksi! Himmeä paska raita vielä on, mutta antaa tukan levähtää välillä. Ja saa nähdä mihin suuntaan tästä taas lähdetään, mutta toistaiseksi pysyn tässä (kunnes taas kyllästyn).

-Satu

Pientä fiksausta

Viimekertaisessa parveke postauksessa kerroinkin, että pieniä fiksaus suunnitelmia heräili jo silloin. Nyt olen sitten tarttunut tuumasta toimeen ja tehnyt pieniä lisäyksiä. Lähtöönsä ostin parvekkeelle vain neljä harmaata tynnyä ja torkkupeiton. Päädyin hankkimaan lisäksi vielä neljä tyynyä, jotka ovat väriltään samanlaiset kuin torkkupeitto ja kooltaan samankokoisia kuin aiemmatkin tyynyt.

Vähän ovat kerinneet jo ryttyyntymään käytössä, mutta sitähän se eläminen vain teettää.

Itse olen nyt tyytyväinen tuohon tyynyjen paljouteen. Neljä näytti omaan silmääni kauhean orvolta, että kaipasikin hieman lisäystä. Viime postauksessa puhuin myös kivien lisäämisestä ja sekin on tullut tässä toteutettua.

Tästä kuvasta näkee alkuperäisen kivi määrän, jolloin niitä oli 30 kiloa. Sittemmin olen ostanut yhden kymmenen kiloa vielä lisää. Jatkoin kivi systeemiä rappuihin asti ja tein pientä lisäystä sinne tänne.

Tällainen siitä tuli. Kokonaisuus on mielestäni nyt raikkaampi kun lattian väri on entistä vähemmän näkyvissä. Ja näin jälkeenpäin verratessa kuvia vierekkäin, niin aiemmassa kuvassa systeemi näyttää vähän kesken loppuvalta. Tyytyväinen olen tähänkin fiksaukseen.

Nyt kun on ollut tosi lämpimiä kelejä ja kun aurinko paistaa parvekkeellemme päivän lämpimimpään aikaan, on kynttilöillemme käynyt köpelösti. Olisin kuvitellut kynttilöiden kestävän kuumuutta, mutta ne ovatkin valahtaneet ihan spagetiksi lämmöstä. Luojan kiitos en kerinnyt hankkimaan harkitsemiani arvokkaampia erikoisia kynttilöitä, olisi ketuttanut nähdä ne spagettina.

-Satu