Harmaata ja ripaus minttua

Pari viikkoa takaperin harmaahapsena viihtyvä ystäväni otti puheeksi, että olisi jälleen aika pienen tukkaoperaation. Tämän viikon maanantaina saimme aikataulut sopimaan yhteen, joten ei muuta kuin hihat heilumaan. Lähtökohtana operaatiossa oli komeasti kasvanut juurikasvu ja harmaasta perusvaaleaksi kulahtanut muu tukka.

Lähtökohta

Nyt kun ystäväni suuri päiväkin on jo juhlittu, ei tällä kertaa ollut pidennysten takia pakottavaa tarvetta pysyä samanlaisessa harmaassa kuin aikaisemmin. Joten nyt oli periaatteessa vain taivas rajana. Ajattelimme kuitenkin pysyä suurilta osin harmaassa, koska sen eteen on tehty niin monia tukkaoperaatioita. Suunnitellessa ajatukset kääntyivät pieniin pastellisiin piristysruiskeisiin joten vaihtoehtoina käytiin läpi värillinen tyvi, raidat, latvojen liukuväri ja kaikkea niiden väliltä. Loppujen lopuksi päädyimme laittamaan pientä elävyyttä latvoihin pastellisella mintunvihreällä liukuvärjättyjen osioiden muodossa.

Operaatio alkoi tyven vaalennuksella. Monien aikaisempien kokeilujen jälkeen olemme todenneet ystävälleni kaikkein sopivimmaksi Schwarzkopf blonde L101 silver blonden, miedompi ei riittäisi ja jytympi olisi turhaa. Tämän vaalennusaineen jäjiltä ystäväni tukka on juuri sopivan vaalea tarkoituksiimme. Levitin vaalennuksen vain kasvaneeseen tyveen jakaus jakaukselta ja annoimme vaikuttaa. Vaalennuksen jälkeen kuivasimme hiukset ennen suoravärin levittämistä.

Sekotin kaksi väriseosta, harmaan ja haalean mintunvihreän. Harmaaseen käytin Herman's amazingin gilda granny greytä sekä pisaran verran sylvia silveriä ja lantraukseen hopeahoitoainetta sekä hieman tavallista hoitoainetta. Haalen mintunvihreän sekoitin Colorista washout #minthairista, jota laimensin hopeahoitoaineella sekä tavallisella hoitoaineella. Ennen värin levitystä, jaoin hiukset neljään osaan, kahteen etu/pääliosaan ja kahteen takaosaan. Aloitin levityksen niskasta ja etenin sieltä ylöspäin. Levitin väriä osio osiolta, laitoin joka toisen kokonaan harmaaksi ja joka toiseen tein latvaan liukuvärin mintulla. Jatkoin tällä tavoin takaosat loppuun asti. Kahdessa viimeisessä osassa lähdin korvan vierestä ylöspäin samaa tyyliä toistaen.

Lopputuloksesta tuli kaikin puolin hauska, sopivan pastellisella tavalla erikoinen. Minttu näkyy lopputuloksessa jännästi, toisesta kuvakulmasta hädin tuskin erottaa ja toisesta kuvakulmasta näkyy selvästi eli oikeastaan näkyvyys on katsojasta kiinni. Siksi tämä olikin hirveän vaikea kuvata kun en onnistunut ikuistamaan lopputulosta niin kuin itse sen näin. Toki olisin voinut mintun kanssa jättää lantraamisen hieman vähemmälle, mutta katsotaan mitä seuraavalla kerralla keksimme ystäväni kanssa, jatkammeko tätä ideaa parannellen vai kokeilemmeko jotain ihan muuta. Se jää taas nähtäväksi.

-Satu

Operaatio viikingit osa 3

Minun ja mieheni yhteinen viikinki projekti on sitten viime postauksen edennyt hurjasti eteenpäin. Viime postauksen aikoihin kaikki vaatepuoli oli vielä suunnittelun tasolla, mutta nyt nekin suunnitelmat ovat päässeet askeleen eteenpäin. Tosin niissä suunnitelmissa ei selvitty ilman epämukavia yllätyksiä. Siinä vaiheessa kun vaatepuoli oli ajatuksen tasolla, tilasin hurjan määrän näyte paloja kankaista, jotta osaamme sitten kotona näytteitä hypistellen valita ne oikeat kankaat. Noh me sitten hypistelimme, mieteimme ja pohdeimme. Kun valinnat oli tehty, alkoi vastoinkäymiset. Kangastilausta tehdessä, järjestään melkein kaikki valitsemamme kankaat näyttivät olevan loppu ja toimitusajat olivat hurjan pitkiä. Ja tekonahan kohtaalla taas yllätti hirmu korkea erikoistilauksen toimitusmaksu, jonka myötä noin 20 euron palasta olisi tullutkin 60 euron pala. Joten arvata saattaa, suunnitelmat menivät ihan uusiksi.

Eniten minua ehkä harmitti tekonahan vaihtaminen toiseen. Olin niin tykästynyt jo valitsemaani ja arvelin, että samanlaista on vaikea saada. Tekonahka ei kuitenkaan ole mikään kangaskauppojen yleisin kangas, jota hyllyt pursuaisivat. Lähdin kuitenkin melko optimistisin mielin paikalliseen kangaskauppaan, sillä yleensä sieltä on löytynyt apu "kangas kriiseihini". Onnekseni ja helpotuksekseni sieltä löytyi kahta tummanruskeaa tekonahkaa. Toinen oli ihan tavallisen näköinen tekonahka ja toinen oli vanhan, hieman kuluneen näköisellä pinnalla varustettu. Voitte ehkä jo arvata kumman valitsin. No tietysti sen kuluneen näköisen, mikäs olisi sen parempi haarniskaan! Tämä paikallisesta kangaskaupasta löytynyt nahka oli vielä jopa parempi kuin se, jota olin ensin katsellut. Pitäisi ehkä jatkoa ajatellen opetella enemmän katsomaan ensin paikallinen ja sitten vasta harkita tilaamista. Muiden kankaiden kohdalla päätin edetä niin, että murehdin niistä vasta kun on niiden vaatekappaleiden aika.

Nahan löytymisen myötä kuitenkin pääsin oikeasti työn touhuun. Olin alunperinkin suunnitellut, että aloitan siitä vaikeimmasta ja aikaa vievimmästä eli haarniskasta. Paketissa olevaa sormeani ajatellen haarniskarenkaiden vääntely oli sitä kaikkein sopivinta hommaa kun ei tarvinnut kuitenkaan vasemmalla kädellä muuta tehdä kuin pitää pihtejä paikallaan. Oikeastaan koko homma kulki hyvällä aikataululla, koska muu haarniskaan liittyvä näperrys tuli ajankohtaiseksi niihin aikoihin kun sain paketin pois sormestani. Parempaa ajoitusta ei olisi voinut toivoa. Muutenkin koko haarniskan teon ajoitus oli kohdillaan, sillä aloitin projektin kun lomani alkoi ja sain sen valmiiksi loman viimeisinä päivinä. Lähtöönsä tiesin, että tämä jos jokin tulee viemään aikaa, mutta olen kuitenkin yllättynyt, että sain sen noin kolmessa viikossa valmiiksi. Olin odottanut haarniskan vievän vielä enemmän aikaa.

Itse haarniskan ohella tein myös haarniskan kanssa yhteensopivat käsivarsisuojat ja viimeisimpänä samasta nahasta tulus -kukkaropussukat. Alunperin tulukset minun piti tehdä mokan näköisestä kankaasta, mutta mieli muuttui nahkaa katsellessa. Lisäksi haarniskan saatuani valmiiksi, nahkaa jäi otollinen pala kahden tuluksen tekoon, joten se oli se viimeinen kankaan vaihtoon johtava seikka. Muutenkin tulusten suunnitelma muuttui kaavojen osalta. Alkujen aluksi tein tuluksista hyvin yksinkertaisen yhdestä palasta tehdyn prototyypin, mutta kun näin yhden valmiin tuluksen eräässä liikkeessä, muuttui oman tuluksen kaavani kahdesta kangaspalasta tehtävään tulukseen.

Haarniskan, käsivarsisuojat ja tulukset valmiiksi saatuani saapui sopivasti seuraavan vaatekappaleen kankaat eli projekti jatkukoon. Toki nyt tekemistä alkaa hidastamaan paluu arkeen ja töihin. Mieltäni kuitenkin lämmittää ajatus syyskuulle jääneestä viimeisestä lomaviikosta.

Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2

-Satu

Väriä latvoihin

Kun olin saanut sormeni pois harsopaketista ja muutenkin toimintakuntoon, esitettiin minulle pienoinen värjäys pyyntö. Enhän tietenkään voinut kieltäytyä, sillä sormeni syyhysivät jo tekemään värjäys puuhia. Lisäksi tiesin luvassa olevan jotain kivan värikästä ja vähän villimpää projektia. Kohteena minulla oli kesäkuussakin piinapenkissäni piipahtanut (aikaisempaa värjäystä koskeva postaus tässä) työkaverini tytär ihanan pitkän, luonnonvaalean tukkansa kanssa.

Tällä kertaa lähdimme hakemaan jotain räväkämpää kuin viimeksi ja väreiksi valittiin Coloristan washout #minthair, Biozell inkin caribbean turquoise sekä Live color ultra brights shocking pink.

Viime kertaan nähden oli myös tarkoitus tehdä latvaväri pidemmältä, noin puolesta välistä pituuksia. Sekotin tälläkin kertaa kustakin väristä kaksi seosta, hailakamman liu'utusta helpottavan seoksen sekä lopputuloksessa enemmän näkyvän räikeämmän seoksen. Laitoin värejä vuoronperään raita raidalta ja kerros kerrokselta. Kesäkuun värjäyksen tapaista jännitystä lopputuloksesta ei tällä kertaa ollut ilmassa, vaan vaikutusaika kului minun osaltani paljon turvallisemmin mielin.

Lopputuloksesta tuli kaikin puolin onnistunut. Olin itse tyytyväinen aikaansaannokseeni ja mikä tärkeintä tukan kantaja oli ilmeisen tyytyväinen uuteen räväkkään väriinsä. Näissä tukkatouhuissa ei ole mitään sen palkitsevampaa kuin se, että "uhri" nousee piinapenkistäni hymyilevänä ja tyytyväisen näköisenä.

-Satu

Inspiraationa Chanel

"Hieman laatikkomainen jakku ja siinä kanttaukset, jotka reunustivat sekä jakkua että taskuja - se oli klassista Chanel-tyyliä, jota ihailtiin kautta maailman. Chanel muisti myös painottaa, että vaate pääsee oikeuksiinsa vasta kun se kannetaan hyväryhtisenä"

Vajaa kuukausi takaperin sain viimeisimmän omatekoisen vaatekappaleen valmiiksi. Tämä oli alunperin tehtävien listalla jo keväällä, mutta kesämekot veivät minut mennessään enkä malttanut aloittaa jakku projektia aikaisemmin. Viimein kun ystävieni häät lähestyivät, jonne olin tätä jakkua suunnitellut, oli aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Visio jakun väsäämiseen lähti halusta olla häissä kokonaan pukeutuneena omatekoisiin vaatteisiin. Mallia miettiessä jakun oli oltava mekon kanssa sopiva, mutta jatko käyttöä varten halusin sen olevan käypä myös housujen parina. Makuni tuntien myös pieni klassisuus oli plussaa, jotta jakku olisi tyylillisesti muihin vaatteisiini sopiva.

Inspiraatiota hain vanhoista käsityölehdistä, sillä olin ajatellut pitkästä aikaa tehdä valmiista kaavoista. Enemmän tekemisiä seuranneet tietävätkin, että olen tavattoman huono käyttämään valmiita kaavoja ja ohjeita, siksi suurin osa ompeluksistani onkin täysin oman ajatukseni tuotosta. Noh, mutta tällä kertaa ajattelin taas haastaa itseni tekemään valmiilla ohjeella ja kaavoilla.

Lehdet selailtuani vaihtoehdot rajautuivat kahteen, ihan perusmalliseen jakkuun ja tähän malliin. Lopulta päädyin tähän Chanelin inspiroimaan jakkuun. Ajattelin sen olevan kuitenkin tyylillisesti sopivampi ja paremman näköinen mekon kanssa puettuna. Muutenkin minua houkuttelee aina ihan hirveästi käsityölehtien tällaiset "inspiraatiota menneiltä vuosilta" -tyyppiset kaavat.

Kangas valinta oli tämän kohdalla haastava. Tiesin haluavani jotain vanhanaikaisen näköistä, mustaa tai mustavalkoista. Vaihtoehtoja selatessani löysin vain paljon ihan kivoja kankaita, mutta en mitään sykähdyttävää. Kun olin jo luovuttamassa ja tyytymässä ihan kivaan kankaaseen, löysin tämän. Tämä kangas oli kaikkea, mitä olin osannut toivoa, aivan täydellinen! Kukkaron nyörejä kiristelemättä päädyin tähän sykähdyttävän kauniiseen, klassiseen mustavalkoiseen. Reunustuksiin valitsin uhkarohkeasti mustan silkin.

Itse jakun ompelu sujui melkolailla ongelmitta, lukuunottamatta valmiskaavojen perus ongelmia omaan vartalooni nähden, liian leveät hartiat, liian leveät hihat. Niistä kuitenkin selvisin pienillä hienosäädöillä. Tuskan hetket tämän jakun kohdalla alkoi vasta silkki reunoja tehdessä. Materiaalina silkki on minulle entuudestaan tuntematon, eikä ilmeisesti mikään helpoimmasta päästä työstää. Välillä meinasi kyllä usko loppua silkin kanssa räpeltäessä ja olin jo henkisesti valmistautunut siihen, etten saisi jakkua ajallaan valmiiksi. Lukemattomien purkamisten ja hermojen menetyksien jälkeen sain silkit paikoilleen häitä edeltävänä iltana.

Valmiiksi tämän saatuani vannotin kovaan ääneen never again silkille. Saa nähdä, mutta luulisimpa ainakin jonkun tovin vältteleväni sitä kuin ruttoa.

-Satu

Mies värjäyspuuhissa

Kuten aikaisemmin on tullut mainittua, pari viikkoa takaperin minulle kävi pieni tapaturma töissä, jonka johdosta vasenta keskisormea koristi kynnen sijaan hervoton harso tuppo. Tästä johtuen koko keskisormi oli toimintakyvytön tollo ja loppu käsi melko onneton tekemään yhtään mitään. Ennen tapaturman sattumista olimme kerinneet mieheni kanssa suunnittelemaan vähän tekemistä lomani varalle, Apulannan keikkaa ja risteilyä. Olin tietysti myös suunnitellut valmiiksi, että tukka pitää värjätä ennen niitä, koska kukas nyt kulahtaneella tukalla haluaisi ihmisten ilmoille lähteä. En ainakaan minä!

Värjäyksen kanssa minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko kokeilla yhdellä kädellä tai suostutella miestä hoitamaan koko operaatio. Hetken pohdittuani, päätin vältellä ylimääräistä kaaosta ja suostutella miestä apuun. Yllättävän pienillä neuvotteluilla mies suostui tehtävään antaen pienen varoituksen sanan: "en sitten ole ikinä ennen värjännyt hiuksia".

En tietenkään voinut olla videoimatta tätä kokemusta, joten eikohän katsella miten siinä kävi.

-Satu

Ihan vaan kahdestaan

Minulla on jo monen vuoden ajan ollut sellainen tapa, että kesälomalla on pakko tehdä edes jokin pienen pieni kesäreissu. Sellainen, joka irrottaa hetkeksi arjesta. Tänä vuonna kun mieheni lomasta ei ollut mitään tietoa (hän siis aloitti vuoden vaihteessa uudessa työssä, joten ei voinut olettaa minkään sortin kesälomaa), päädyin reissupohdintojeni kanssa maksimissaan viikonlopun kestäviin vaihtoehtoihin.

Kevään aikana pohdintani päätyivät laivareissuun. Vaikka laivareissu onkin omassa elämässäni melko tavanomainen vaihtoehto irtautua arjesta, on jokainen reissu silti omanlaisensa. Aikaisempina kesinä en ole laivalla edes ollut, mutta tänä vuonna se tuli koettua kahdesti, ensin ystävän polttareissa ja nyt vielä tämä reissu.

Tämän reissun varasimme ajatuksella, että joko lähdemme ihan vaan kahdestaan tai jos joku haluaa lähteä mukaan, niin sen kun tulee. Päädyimme loppujen lopuksi matkaan kahdestaan, joka oli toisaalta ihan hauskaa vaihtelua laivareissujen suhteen. Yleensä kun olen laivalla käynyt, on mukana ollut joko pienempi tai suurempi porukka.

Hytti valinnassa päädyimme taas hieman parempaan. Ajatuksena oli tällä reissulla ottaa vielä enemmän ilo irti hytistä kuin viimeksi. Ja muutenkin ottaa reissu enemmän rentoutumisen kuin juhlimisen kannalta.

Perinteisesti risteilymme ovat menneet niin, että lähtöiltana laittaudumme ja alottelemme hytissä, jonka jälkeen bailausta on jatkunut aamun pikku tunneille saakka. Tällä kertaa poikkesimme tutusta kaavasta oleilemalla hytissä, vähän laittautumalla, käymällä syömässä ja ihan vaan yksillä drinkeillä.

Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin kokeilemaan monta kertaa väliin jäänyttä erikoisaamiaista. Muuten päivä kuluikin hytissä oleilussa ja kauppoja kierrellessä. Iltapäivällä menimme vielä hienompaan ravintolaan syömään, mitä emme myöskään ole aikaisemmilla laivareissuilla tehneet.

Kokonaisuudessaan risteilymme oli melko hyvin aikaisempien risteilyjemme vastakohta. Tällä kertaa nauteimme sellaisista asioista, jotka olivat aikaisemmin jääneet juhlinnan tuiskeessa kokeilematta.

-Satu