Hauskaa vappua!

Tulin rustaamaan pienen pienoisen ja pikaisen postauksen ennen iltaan valmistautumista. Tämä on pitkästä aikaa sellainen vappu, jolloin voin juhlistaa sitä jollain tapaa. Jo monena vuotena peräkkäin on osunut vapun kanssa päällekkäin jotain ihan muuta kuin juhlintaa. Voinkin siis sanoa että kerrankin minulle sattui tilaisuus juhlistaa vappua. Mitään vedenpitävää suunnitelmaa minulla ei illasta ole, vaan lähden enemmänkin liikenteeseen ajatuksella "saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan".

Enemmittä löpinöittä toivotankin kaikille oikein mukavaa vappua! Hetken päästä tämä pikkutyttö painaa lätsän päähän ja mahdollisesti lähtee baanalle. Pitäkäähän hauskaa!

-Satu

Molla the mallinukke

Vihdoin raaskin sijoittaa harrastukseni työvälineistöön! Tulin nimittäin tilanneeksi viime viikolla sovitusnuken ja eilen se sitten saapui. Nukesta olen haaveillut jo vuoden päivät, mutta en ole aikaisemmin jotenkin raaskinut, onhan tällaisen hankinta omanlaisensa sijoitus. Kuitenkin uskon vahvasti hyödyn maksavan sen "takaisin".

Kun olin tehnyt päätöksen tulevasta sijoituksesta, alkoi "sen oikean" mallinuken etsiskely. Katselin läpi monia käytettyjä sekä uusia, säädettäviä ja kiinteitä. Pitkän selailun jälkeen löysin yllätyksekseni kiinteän nuken, joka oli mitoiltaan lähes kuin kaksoisolentoni. Ennakkoajatuksena olin varautunut, ettei minun kokoista kiinteää nukkea löytyisi, mutta tämän nuken löytyminen osoitti ajatukseni vääräksi.

Toisena yllätyksenä tuli myös se, että oli jopa eri värejäkin valittavana; valkoista, mustaa, kuviollista ja raidallista. Sisustuksen huomioituani sekä miehen mielipiteen kysyttyäni päädyin, mihinkäs muuhunkaan kuin mustaan.

Eilen heti kotiin päästyäni kokosin nuken kasaan ja aloin heti testailemaan keskeneräisen mekkoni kanssa. Pakko kyllä myöntää, että oli varsinaisen avartava kokemus, sain heti uutta näkemystä projektiini. Keskeneräisen työn kokeilu itsensä päälle kun ei ole aina se helpoin juttu. Muutenkin istuvuuden hahmottaminen itsensä päälle kokeiltuna on varsin hankalaa, jos saumoja on vielä reippaasti ompelematta. Siksi välillä oikeanlaisten muutosten tekeminen on verrattavissa arpapeliin.

Sijoitukseni myötä jatkankin tämänhetkistä projektiani aivan uusin silmin. Myös tulevat projektit näyttävät oikein valoisilta mallinukke apunani.

-materiaali onnellinen Satu

Pientä decoreerausta

Perjantaina tein todella suloisen löydön paikallisesta tavaratalosta, löysin lähes syötävän suloisia pienen pieniä koristekiviä. Mielikuvitukseni lähti heti lennolle ja aloin päässäni suunnitella olohuoneen pöytä maljakon päivittämistä. Se on viimeisimmät kaksi vuotta ollut samanlainen, joten olikin jo aika vaihtelulle.

Koristekiviä löytyi neljänä eri värinä: harmaana, turkoosina, vaaleanpunaisena ja limenvihreenä. Lähtöönsä tiesin haluavani kahta väriä, joista toinen olisi harmaa. Limenvihreä oli heti alkuunsa pois suljettu, joten pähkäilin turkoosin ja vaaleanpunaisen välillä. Mieheni mielipiteen kysyttyäni päädyimme turkoosiin.

Tänään ostin tarvikkeet operaatiotani varten: kaksi purkkia harmaita kiviä, yhden purkin turkooseja kiviä sekä pienen avattavan lasisen sydänrasian. Olin suunnitellut laittavani turkooseja kiviä sydänrasian sisälle ja harmaita jo olemassa olevaan pyöreään maljakkoon.

Halusin sydänrasian mahdollisimman täyteen kiviä. Lähdin siis projektissa liikenteeseen täyttämällä rasian pohjan ja kannen piri pintaan kiviä. Yhdistämistä helpottamaan laitoin kelmua kummankin puoliskon suulle. Seuraavaksi laitoin rasian kiinni ja revein ulkopuolelle jääneen ylimääräisen kelmun pois. Sitten vielä teippasin rasian kiinni pakkausteipillä. Pyöreään maljakkoon laitoin noin puolitoista purkkia harmaita kiviä.

Viimeisenä upotin sydänrasiaa hieman harmaisiin kiviin, niin ettei teipit näy pahasti. Ja tadaa, maljakko tuli päivitettyä uuteen uskoon! Omasta mielestäni lopputuloksesta tuli varsin söpö ja muutenkin sellainen raikkaan näköinen.

-Satu

Rakkaudesta pitsiin

Vajaa pari viikkoa takaperin sain valmiiksi toisen pyllyn puudutus pitsisen kellomekkoni. Innostuin aikaisemmasta onnistuneesta pitsisestä kellomekostani niin paljon, että oli pakottava tarve tehdä niin sanottu toinen versio.

Silloin kun aloin pohtimaan ideoita kesän juhliin tulevasta mekosta, oli ensimmäinen visioni mekosta, jossa olisi sydän kurkistusaukko rintakehällä. Pidempien harkintojen jälkeen pitsi kuitenkin syrjäytti silloin sen idean. Visio syttyi uudelleen toista kellomekkoa suunnitellessa ja päätin yhdistää kurkistusaukon sekä pitsin.

Vaikka olenkin nyt tämän kevään kaikissa mekoissa halunnut käyttää samaista pitsiä, olen silti halunnut jokaisesta mekosta omanlaisensa. Jokaiseen olen halunnut tehdä omanlaiset yksityiskohtansa ja tämän mekon yksityiskohtana toimii pitsillä peitetty sydän kurkistusaukko.

Mekon väriksi tulin valinneeksi suloistakin suloisemman vaaleanpunaisen. Olen tukkani myötä jollain kummallisella tavalla innostunut vaaleanpunaisesta jopa vaatteissa. Tämä kangas onkin itseasiassa samaa kuin hetki takaperin tekemissäni palazzo-housuissa.

Helman kanssa päädyin samaan ratkasuun kuin aikaisemmankin mekon kanssa, kyllähän siihenkin oli pitsiä saatava. Tällä kertaa aikaa ei kulunut "miten laitan tämän tähän" -kysymyksen äärellä, vaan lähdin taistoon aikaisemmasta kerrasta viisastuneena.

Tämän mekon valmistuttua en ole enää ollenkaan varma kesän juhliin tulevasta vaatetuksestani. Nyt kun on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Lisäksi kummatkin vaihtoehdot ovat väriltään käypiä laukun, kenkien ja tulevan jakun kanssa. Tosin oma rakas mieheni on kyllä helpompi suostutella pastellin mintunvihreään kauluspaitaan kuin vaaleanpunaiseen.

 -Satu

Tavoitteena täydellisyys

Tulin tilanneeksi hetki takaperin Kiinan ihmeellisestä maailmasta laukun erityisesti kesän juhlia varten. Tottakai muuhunkin käyttöön, mutta erityisesti juhlia silmällä pitäen. Minulla ei entuudestaan ollut mitään sopivaa väreiltään neutraalia laukkua. Toki mustia oli, mutta ne ovat jo jotenkin tylsän tavallisia, joten mieleni halajasi uutta laukkua.

Pienen etsinnän jälkeen löysin juuri sopivan, suloisella tavalla hieman vanhanaikaisen näköisen. Kuukauden päivät laukkua odoteltuani, se vihdoin saapui.

Laukku oli muuten odotetun kaltainen, mutta pienenä yllätyksenä laukun reunat olivat silmiin pistävän punaiset. Omaan silmääni todella häiritsevän näköiset.

Rupesin päivän mittaan lämmittelemään ajatusta reunojen läpi käymistä jonkun mustan tussin kanssa. Kuitenkin minulla oli pieni epäilykseni visiostani, joten piipahdin paikallisesta kangaskaupasta kysymässä vielä vinkkejä operaatioon.

Ihanalta ja aina niin ystävälliselta myyjättäreltä sainkin tarpeelliset ohjeet ja vinkit tuunauksen toteutukseen. Tässä vaiheessa on kyllä pakkoa sanoa, että siinä kangaskaupassa on ilo asioida kerta toisensa jälkeen. Henkilökunta on vaan jotenkin niin paljon enemmän kuin pelkkiä myyjiä.

Saamieni vinkkien mukaan kävin paikallisesta kirjakaupasta hakemassa mustan permanenttitussin. Valitsin sellaisen, jossa oli kaksi päätä, toinen päistä oli pienempi yksityiskohtia varten ja toinen hieman isompi suurempia linjoja varten.

Kävin tussin kanssa kaikki epämukavat punaiset reunat läpi ja niitä kyllä riitti! Kerkesin jo innostuksissani käymään päälisauman reunat ennen kuin muistin ottaa "ennen" kuvia. Se olikin se kaikkein näköisin ja silmiinpistävin.

Ilta siinä kokonaisuudessa meni, mutta valmista tuli. Laukusta tuli kaikinpuolin kyllä paljon paremman näköinen, mitä se lähtöönsä oli. Juuri niin upea millaisena sitä odotinkin saapuvaksi myyntikuvien perusteella.

-Satu

Muotoilu suosikit

Ajattelin tällä kertaa tehdä tällaisen arkistakin arkisemman postauksen, esitellä teille tukan laittoni tykötarpeet. Joskus viime vuoden puolella tein yhden samankaltaisen postauksen, jossa mukana oli myös pesutuotteet, mutta tällä kertaa päätin keskittyä vain pelkkiin muotoilu tuotteisiin. Sen aikaisemman postauksen jälkeen on tukkakin muuttunut niin radikaalisti, että ehkä pieni päivitys ei ole pahasta. Olen vieläkin niin innoissani tästä lyhkästäkin lyhkäsemmästä tukastani, että tukanlaitto ja uusien laitto tapojen kokeilu on päivien parhaita hetkiä. Ja ennen kaikkea, olen saanut heittää hyvästit "huonoille hiuspäiville". Tokihan välillä aamusella hiuksillani on suunta kohti kattoa taikka jotain muuta yhtä mielenkiintoista. Parasta kuitenkin tässä on se, että voi aamulla työntää pään lavuaariin ja kuivata uudelleen asentoon, eikä operaatio vie kuin 5-10 minuuttia! Mutta ennen kuivausta laitan tukkaani ensimmäisen tökötin.

Biozell keratiini lämpö- ja muotoilusuihke
Tämä on tullut käyttööni uutena uuden tukan myötä. Leikkausta edeltävänä päivänä aloin jo miettiä kuinka muotoilen tulevaa lyhyttä tukkaani. Arvelin kuivaavani sitä varmasti ahkerasti ihan vain muodonkin saamiseksi ja toisekseen, tunnen oloni märillä hiuksilla kovin kurjaksi ja nihkeäksi, siksi tukkani joutuu usein kestämään kuivaamista. Niinpä ajattelin, että jonkin sortin lämpösuoja olisi paikallaan. Löysin kivan näköisen putellin Biozellin muotoilutuotteiden joukosta ja päätin kokeilla. Tuote ei onneksi jäänyt vain kivan näköiseksi putelliksi, vaan löysi tiensä sydämeeni. Tykkään tästä, koska tökötti antaa sopivasti kevyttä pitoa ja muotoiltavuutta. Tämä on mielestäni hyvä tuote muotoilun pohjaksi.

Osis+ flexwax texture
Kuivauksen jälkeen lähden muotoilemaan vahan kanssa. Hyväksi perus vahaksi on käytössäni osottautunut Osiksen flexwax. Siinä on omaan makuuni juuri sopivasti pitoa. Hieron käsiini pieni määrän vahaa ja puristelen sen hiuksiini. Sen jälkeen tukkani on mukavan väänneltävissä ja käänneltävissä minne päin vain. Pitkätukkaisena käytin tätä myös tötteröiden pohja pitona ja siinä tämä on edelleenkin aivan loistava. Etutöyhtöni on nyt kuitenkin niin lyhyt, että se juuri ja juuri riittää tötterölle, niinpä oikea tuote oikeassa paikassa on tarpeen. Tämä on osottautunut jo heti ensi kerrasta lähtien loisto tökötiksi omiin tarpeisiini.

Osis+ 2 freeze
Tämä on jo monen vuoden takainen kestosuosikkini. Aivan loistava peruslakka! Olen kokeillut myös samaista lakkaa vahvuudessa 3, mutta tuntui vähän tönkölle, joten palasin takaisin varmaan, tuttuun vahvuuteen 2. Tämä oli mainittuna myös aikaisemmassa samankaltaisessa postauksessani, eikä mielestäni suotta, tämä on vain mielestäni kaikkea sitä, mitä lakan kuuluukin olla. Tämän kanssa viimeistelen tukan laittoni.

"Työkalut"
Piikkikampa on ollut jo iät ja ajat mukana tukkatouhuissani, mutta olen huomannut sen erityisen käteväksi tämän lyhyen tukan kanssa. Tukka kun on rajallinen, saa piikkikamman kanssa tehtyä niitä pieniä hienosäätöjä. Tupeerauskamman olen omistanut jo pidemmän aikaa, mutta nyt se on tullut vasta enemmissä määrin käyttöön. Sekin on osottautunut oikeanlaiseksi välineeksi tämän tukan pituuden kanssa.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ne aina niin rakkaat peruspinnit, tarpeellisia tilanteessa kuin tilanteessa. Uusin hetki sitten käyttö pinnini, kun löysin tukan väriini yllättävän sopivan värisiä vaaleanpunaisia pitkiä pinnejä (kyljessä tuli myös sinisiä versioita, joille en niin koe käyttöä) sekä pienempiä perus kullan värisiä. Kummatkin tuntuivat niin hyvän napakoilta, paremmilta kuin aikaisemmat pinnini, joten en voinut muuta kuin pistää uusiksi pinni varastoni.

-Satu

Kun yhdet ei riitä...

...pitää tehdä toiset. Innostuin ihan hirveästi aikaisemmi postaamistani palazzo-housuista. Tulinkin hankkineeksi seuraavan kankaan jo ennen kuin sain ensimmäisiä edes kokonaan valmiiksi. Nähdessäni tämän kankaan, halusin tehdä housut tästä lähes päänsärkyä aiheuttavasta raitakankaasta.

Ensimmäisen kerran kun levitin kankaan kotona leviäksi, alkoi silmäni olla jo melkoisen sikkurassa, niin raidallinen kuin kangas on. Onneksi nurja puoli oli kuitenkin jonkun verran laimeampi, etten ollut ihan pyörryksissä kun sain kappaleet leikatuksi.

Tähän toiseen versioon tulin jo valmiiksi lyhentäneeksi kaavaa, ettei taas tarvitse lähes valmiissa ruveta vielä leikkaamaan lahkeita, niin kuin viimeksi jouduin tekemään. Pysyy sitten samalla turha kangasmenekki pienempänä.

Tein nämä oikeastaan heti niiden vaaleanpunaisten jälkeen, joten ohje oli tuoreessa muistissa, eikä uudelleen tavausta tarvittu. Nyt myöskin sain vältettyä sellaiset "ennen aikojaan" saumat kun oli ohje ja aikaisemmat virheeni tuoreessa muistissa.

Tähän raidalliseen versioon tulin myös tehneeksi samanlaiset lahkeen käänteet kuin niissä valmiina ostamissani. Hyväksi olen totenut, pysyy ruodussaan ja mikä parasta, ainuttakaan saumaa ei ole näkyvissä.

Kun lähden vertailemaan näitä ja niitä vaaleanpunaisia ensimmäisiä, on nämä kuitenkin ne omat lempparini. Näissä on vaan sitä jotain josta silmäni tykkää.

Näissä myöskin tämä kangaslaatu toimii paremmin, kummatkin meinaan ovat samanlaita kangasta, vain eri värissä. Niissä vaaleanpunaisessa kun näkyy heti kaikki, esimerkiksi jos istuu autossa vähän huonosti, on jossain jo ikävä ryppy. Näiden kanssa nuo tuollaiset pikkujutut eivät ole niin suuria. Joskus voisi kyllä kokeilla tehdä tällaiset, kenties jossain pastellisessa värissä, ihan kokonaan erilaisesta kankaasta ja katsoa josko ongelma olisi sillä ratkaistu.

P.S. Pienet pahoittelut, että viimeisimmät kolme postausta olivat kaikki samasta aiheesta, käsitöistä. Lomalla innostuin niin kovasti ompelemaan, että näitä vain tuli, enkä viitsinyt postauksiakaan hirveän pitkälle vitkutella. Ja jos nämä olisi tiivistänyt yhteen postaukseen, olisi siitä voinut tulla kuollettavan pitkä.

-Satu

Housut kuin purjeet

Uuden Burdan myötä sain lomallani pieni muotoisen pakkomielteen tehdä lehdestä löytyvällä ohjeella Palazzo-housut. Aikaisempaa kokemusta minulla ei ole alusta asti housujen teosta, vaan treeniä on tullut kavennellessa ja lyhennellessä valmiina ostettuja housuja. Ajattelin ettei tämä oikeastaan voi olla hirveästi pahempi operaatio.

Yleensä hyödynnän tällaisista ohjeista vain kaavoja ja lopun teen oman mielen mukaan. Nyt kuitenkin päätin kokeilla tehdä orjallisesti ohjeen mukaan ja ennen kaikkea opetella lukemaan niitä, vaikka aikaahan siihen enemmän menee. Mutta mihinkäs lomalla on kiire, niinpä päätin aloittaa lukemaan opiskelun tällaisella suht helpolla ohjeella.

Ihastuin lehden kuvan vaaleanpunaisiin housuihin niin paljon, että halusin itsekkin tehdä ensimmäisen housukokeiluni vaaleanpunaisena.

Muutamasta ensimmäisestä kohdasta selvisin ilman miljoonaan kertaan tavaamista ja suurta ihmetystä. Sitten alkoivat pienet hankaluudet, en ymmärrä miten voi olla niin hankalaa ymmärtää selvää suomenkieltä. Vajaavainen termistöni tosin vaikeuttaa lukemista, mutta uskoisin nekin oppivani ajan kanssa ja tällaisten luen kerrankin ohjeet -projektien kautta.

Vain yhden sauman jouduin purkamaan väärin ymmärryksen takia. Mielestäni pääsin yllättävän vähällä näiden väärin ymmärrys saumojen kanssa, olisi pahemminkin voinut käydä.

Lahkeet olivat ainoat, joissa luistin ohjeista. Halusin nimittäin tehdä ne samanlaisiksi kuin hetki takaperin lyhentämissäni housuissa. Jotenkin se tapa vain miellytti niin paljon silmääni etten muuta näihin halunnutkaan.

Ohjeiden luvusta huolimatta, oli nämä muuten tosi helpot ja nopeat tehdä. Sen puolesta nämä olivat kivaa vaihtelua pyllyn puudutus pitsi-ihmeisiin.

Innostuin tästä mallista niin paljon, että olin jo haalimassa seuraaviin kangasta ennen kuin sain nämä täysin valmiiksi. Jotenkin vain tämä malli miellyttää omaa silmääni. Ehkä siksi, että nämä tällaiset leveät ja liehuvat housut ovat tämän kevään aikana tehneet paikkaa sydämeeni ja näiden sekä aikaisemmin postaamieni valmiina ostettujen housujen myötä myös vaatekaappiini.

-Satu