Tukkavuosi 2016 1/2

Pian alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet, joten ajattelin koota mennyttä vuotta tukka mielessä postauksen muotoon. Ensimmäisenä ideana oli tehdä vain yksi postaus, mutta kun tekstin määrä vain kasvoi ja kasvoi, ajattelin, että menee liian raskaaksi kerralla luettavaksi, joten postaus on kahdessa osassa.

Tähän vuoteen onkin mahtunut jos jonkinmoista väriä, mikä taas poikkeaa ihan täysin edellisestä vuodesta, jonka viihdyin kokonaan samassa värissä. Bloggaamisen aloitin vasta maaliskuussa, joten värin vaihto projekti alkoi jo ennen alkanutta blogi taivaltani. Tämän vuoden aloitin punamustalla pitkällä tukalla ja vuoden tulen lopettamaan vaaleanpunaisella lyhyellä tukalla.

Reippaan puolentoista vuoden aikana olin hieman jo kyllästynyt punamustaan tukkaani vaikka se olikin kiva ja räväkkä. Punaisen ylläpito oli yhtä värjäämistä ja muutenkin elo sen kanssa oli aika ajoin hankalaa. Vieraaseen saunaan meno oli yhtä temppuilua, ettei väriä ole joka paikassa ja muutenkin välttelin saunaa, koska kulahduttava vaikutus oli järkyttävän suuri. Myös uimisen altaassa sai unohtaa, koska muuten vesi olisi pian ollut punaista. Myös kylpyhuone ja pyyhkeet saivat osansa punaista ja muistuttivatkin siltä, että joku olisi raadeltu. Kaiken veteen ja kosteuteen liittyvän joutui aina miettimään tukan kannalta. Siinä kohtaa iski jokin muutoksen ja vaihtelun kaipuu. Muutoksen alkaessa minulla oli haave hailakan liilasta pastelli tukasta tummalla tyvellä. Projekti alkoi mustan vaalennuksella, koska tiesin sen tuottavan hankaluuksia. Puolentoista vuoden aikana olin kerinnyt jo lättäämään mustaa melkoisen monta kerrosta. Vaikka tiesinkin sen poistamisen olevan hankalaa, se osottautui silti hankalammaksi, mitä olin varautunut. Kun olin saanut mustaa melkoisen hyvin pois hyvästelin myös punaisen.

Uudesta tyviväristä halusin tumman, mutta tuskailtuani mustan poiston kanssa, en ainakaan halunnut mustaa tyveä enkä myöskään jytyintä kestoväriä mielen muutosteni varalta. Päädyin siis kylmän ruskeaan jytyydeltään kevyempään vaihtoehtoon. Värin laitettuani se näyttikin hiuksissani lähes mustalta, mutta se oli minun makuuni vain positiivinen yllätys. Tyven laitettuani laitoin myös ensimmäisen "liilan" värini. Lähtökohta oli punaisen ja mustan vaalennuksen jäljiltä hyvin lämpimän sävyinen, niinpä päädyin laittamaan hoitoaineella lantratun violetin sekaan pisaran verran sinistä. Kylmään suuntaan luonnostaan taipuvainen tukkani imasikin sinistä kuin pesusieni, joten ensimmäinen lopputulos oli sininen tukka tummalla tyvellä.

Tästä viisastuneena unohdin kokonaan sinisen kanssa leikkimisen ja seuraavalla kertaa laitoin vain violettia. Sinisyyden hälvetessä väristä tuli kuitenkin hieman tunkkainen omaan makuuni, liian punainen, liian violetti. Tämä kuitenkin oli vain väli lopputulos ja vielä melkoisen kaukana siitä, mitä lähdin havittelemaan.

Seuraavaksi jatkoin matkaa taas vaaleampaan suuntaan kun tukka oli hetken saanut levätä edellisistä operaatioitsta. Tällä kerralla sain tukkani jopa niin vaaleaksi, että liila väri oli mahdollista vaihtaa jo täysin pastelliseen versioon. Vaikka lopputulos tämän jälkeen olikin jo huomattavasti lähempänä haluttua, oli se silti vielä keskeneräisen näkönen. Tässä vaiheessa tapahtui myös ensimmäinen tukan lyhennys.

Hetken oltuani ylemmän kuvan tukassa, sain päähäni laittaa tyveni rutkasti vaaleammaksi ja väri muuntautuikin lähes mustasta tumman vaaleaan. Sain myös muun värin tässä kohtaa tasaisemmaksi ja niin sanotusti valmiiksi. Vaaleamman tyvivärin myötä alkuperäinen suunnitelma muuttui. Ehkä mustan tuskallinen poisto oli tässä vaiheessä vielä liian tuoreessa muistissa, etten pitäytynyt pidempään tummassa tyvessä.

Tähän on hyvä päättää ensimmäinen osa, koska seuraavaksi unohdin kokonaan erilliset tyvivärit ja siirryin kokomittaiseen pastellitukkaan. Toinen osa tuleekin olemaan tämän vuoden viimeinen postaus, palataan siis takaisin tukan äärelle parin päivän päästä.

-Satu

Vaihtelu virkistää

..vai olenko vain liian kyllästyvää sorttia? Kuten arvata saattaa, kyse on hiuksistani. Iski taas sellainen olo, että ei tuo tyvi olekkaan hyvä tuollaisena. Ja noh minkäs voi kun kaikki tarvittava löytyy kaapista, niin eiköhän homma taas lähtenyt hanskasta. Suunnitelmana oli tällä kertaa vaihtaa tyviväri tummempaan liilan, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta.

Aloitin vaalentamalla pois vanhan tyven. Tummanvaalea tyviväri lähti aika mukavasti. Päänvaivaa kuitenkin tuotti se osuus, mikä oli ollut tummanruskea, koska tätä tyviväriä varten en ollut vaalentanut ihan kaikkea pois ja kuinkas arvata saattaa, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ja tässä tilanne oli juuri sellainen.

Ensimmäisen vaalennuksen jälkeen tulos oli tällainen. Huomaa selkeästi, että jotain on jätetty "alle". Noh en voi syyttää muuta kuin itseäni tässä kohtaa. Mutta toisaalta, en kyllä olettanut kyllästyväni näin nopeasti tyviväriin. Pari päivää jouduin kulkemaan tuon paska raidan kera kun ei vain löytynyt aikaa tukan laitolle. Kun vihdoin aikaa oli, vaalensin vielä tuota paska raitaa.

Tähän väliin jaan tyvivärjäys vinkin: Hanki monta muovista klipsua. Tyveä käsitellessä jaa tukka kolmeen osaan, sivut ja takaosa. laita sivut ponnarilla kiinni odottamaan. Jaa takatukka ohuisiin osioihin ja kiinnitä klipsuilla päälletysten. Näin pääset etenemään klipsuja irroittamalla. Helppoa kuin heinänteko! Toimii tosi hyvin juurikasvun värjäämisessa, mutta vaalennuksen kanssa kannattaa olla varovainen ettei kärväytä niskavilloja.

Tässä lopputulos, jäinkin kokonaan my little ponyksi! Himmeä paska raita vielä on, mutta antaa tukan levähtää välillä. Ja saa nähdä mihin suuntaan tästä taas lähdetään, mutta toistaiseksi pysyn tässä (kunnes taas kyllästyn).

-Satu

Tukka kuulumisia

Tuli jälleen päähänpisto tai oikeestaan kaksikin, jotka johtivat tukka operaatioon. Viime viikon torstaina minulle oli siunaantunut vapaa päivä, josta kaikki lähti. Katselin aamusella peilikuvaani ja jostain syystä tumman tyvivärin osuus näytti omaan silmääni olevan kauhean pitkällä. Sain siitä ensimmäisen päähänpistoni; liukuväri rajaa pitää nostaa lähemmäs tyveä.

Sen enempää miettimättä olin jo sekoittamassa vaalennustököttiä. Levitin se kerros kerrokselta ja sain aikaiseksi melkoisen folio kypärän.

Lopputulos jäi hieman vaisuksi eikä väriä lähtenyt ihan niin paljoa kuin olin ajatellut. Tein tämän vaiheen uudestaan lauantaina, jolloin lopputulos oli jo toista maata.

Torstain lopputulos

Lauantain lopputulos

Lauantaina en kerinnyt sävyttämään kunnolla liilaksi, joten touhu jatkui vielä. Sunnuntaina aamupäivän aikana töissä sain toisen päähänpistoni; jospa laitankin tyven tumman vaaleaksi. Iltapäivällä kävelin kaupassa värihyllylle ja tiesin pelin olleen menetetty. Pakkohan sitä oli kokeilla! Kotio päästyäni vaalensin lopunkin tyven ja toivotin tervetulleeksi tumman vaalean tyven. Liilan sävytin vielä maanantaina uudelleen.

Lopputuloksesta tuli hyvällä tavalla omituisen hempeä. Vaati hieman totuttelua tämä kokonaisvaltaisesti vaaleampi ja haaleampi kuontalo, kun pitkän aikaa olen tottunut siihen, että tukassa on jotain tummaa.

Ynnätäkseni koko tämän päähän pitojeni sarjan totean, että hemmetti kun täytyy kaikkea mennä räpeltämään. Tosin tällä kertaa sanon tuon hyvässä mielessä, koska tukkani on nyt super söpö my little pony -tukka.

Keinovalossa

Luonnonvalossa

-Satu

Kohti tasaista pastelli liilaa

Vapaa perjantain kunniaksi omistin taas aikaa hiuksilleni. Alkuviikosta aloittamani operaatio kaipasi jatkoa, koska eihän tuollainen välivaihetukka nyt kovin kivan näköinen ole. Sain sitä yllättävän paljon haalistettua alkuviikon c-vitamiini vaalennuksilla, mutta halusin vielä pikkaisen puhtaamman lähtökohdan. Joten torstaina töistä päästyäni levitin c-vitamiini vaalennuksen vielä kertaalleen, tällä kertaa vain pääliosaan tavallisesta shampoosta tehtynä. Kun sen sain levitettyä, annoin tökötin hetken aikaa muhia folion sisällä ennen kuin levitin värinpoiston alimpiin, jotka olivat vielä likaisen ja tunkkaisen väriset aiemmasta mustasta.

Pääliosasta lähti taas ihan kivasti väri haaleemmaksi ja alaosa vaaleni oikeasti blondiksi! Tökötit päästä saatuani oli jotenkin vaikea uskoa silmiä. Niin paljon kun vaivaa olin nähnyt mustan poistoon, oli outoa vihdoin nähdä alimmat hiukset nätin ja puhtaan blondina. Olihan blondi toki lämpimän sävyinen, mutta verrattuna aiempaan väri oli parempi kuin hyvä. Harmi vain, että olin niin fiiliksissä etten kuvaakaan muistanut ottaa.

Tänään heti noustuani jatkoin operaatiota. Nyt oli tarkoitus saada latvat mahdollisimman tasaiseksi haaleaksi liilaksi. Sekoitin kahta eri väriä, toinen punertavampaa ja toinen pikkaisen sinertävämpää. Tämä siksi, koska tiesin jo lähtöönsä, että alimpiin tarraa punertavampi, kun lähtökohta oli lämmin blondi. Kylmempää olisi ollut turha kokeilla kun lopputulos olisi jäänyt likaiseksi haalean liilan ja blondin sekoitukseksi. Päälimmäiset taas olivat valmiiksi jo punertavan liilat, enkä niitä halunnut liian punertavaksi.

Väreinä käytin Live Color XXL Ultra brights pure purplea ja Crazy Colorin laventelia. Lantrauksen tein Doven tehohoidolla, koska mielestäni hoitaminen ei ole koskaan turhaa.

Lopputuloksesta tuli oikeinkin omaa silmää miellyttävä. Pientä lämpöeroa vielä on alimpien ja ylimpien hiusten välillä, mutta noin pieni ero tulee olemaan helppo korjattava. Tuntuu kyllä varsin oudolta olla näinkin lähellä haluttua lopputulosta parin kuukauden operointien jälkeen.

-Satu