Kulmat kuntoon!

Eilen tulin viettäneeksi syntymäpäivääni ja mittariin paukahti kauan kammoksumani 25. Kamalinta tässä ikänumerossa on fakta siitä, että nyt on 30 lähempänä kuin 20. Tämä on mielestäni täysin pätevä syy pieneen ikäkriiseilyyn. Pienen kriiseilyn jälkeen päätin ottaa täyden ilon irti päivästäni tekemällä vain kivoja juttuja: ompelemalla, kangas ostoksilla käymällä ja herkuttelemalla. Lisäksi pääsin myös kokeilemaan miltä tuntuu käydä kauneushoitolassa. Aikaisemmin en ole sellaisessa käynyt, joten oli jo aikakin ja mikäs olisikaan parempi synttärilahja itselle kuin pieni hemmottelu hetki.

Olen pitkään jo haaveillut, että kävisin laitatuttamassa kulmani ammattilaisella. Kuitenkaan en ole aiemmin päässyt sanoista tekoihin, ajatus on aina vaan vaipunut takaisin unholaan. Senkin puolesta oli jo korkea aika mennä kokeilemaan. Lisäksi olen aika ajoin ollut hieman hukassa nyppimisen kanssa, jotenkaan en ole osannut hahmottaa virheiden lähtökohtia ja välillä vaan käy niitä mokia, että väärä karva lähtee väärästä paikasta. Värillisesti kulmani ovat olleet hieman haastavat sillä ne eivät ole luonnollisesti tasaisen väriset, vaan värikirjoa löytyy vaaleasta melko tummaan. Itse en kuitenkaan ole uskaltanut kokeilla värjäämistä, sillä mieleen on tullut vain kauhukuvia epäonnistuneesta väristä.

Heti eilen aamusta tulin soittaneeksi paikalliseen kauneushoitolaan kokeillen, josko voisin saada ajan vielä samalle päivälle. Minulla taisi olla onni matkassa, sillä parin tunnin päästä puhelusta olin jo matkalla hoitolalle. Tällaiset lyhyet varoitusajat ovat kyllä pienen paikkakunnan hyviä puolia, sillä omat päähänpistoni ovat yleensä sitä luokkaa, että kaikki pitää saada heti eikä kuukauden päästä. Sama ilmiö kävi muun muassa silloin kun halusin leikkauttaa tukkani ensikertaa lyhyeksi, silloinkin selvisin onneksi vain päivän odottelulla.

Haaveissani olen aina miettinyt sekä siistimistä että väriä, joten niillä lähdettiin liikenteeseen. Kauneushoitolassa käynti oli kaikin puolin miellyttävää, sain vaan ottaa rennosti ja antaa ammattilaisen hoitaa loput. Oli niin levollista ajatella, että saan varmasti onnistuneet minulle sopivat kulmakarvat. Yllätyin siitä, kuinka nopea tämä operaatio oli ammattilaisen käsissä. Yleensä kun itse olen alkanut kulmieni kanssa touhuumaan, on nyppimisessä helposti vierähtänyt puolikin tuntia. Ammattilaisen käsissä olin valmis jo noin vartissa sisältäen nyppimisen sekä värin.

Olen kaikinpuolin tyytyväinen, että päätin viimein tehdä päähänpinttymästäni totta. Kokemus oli ihanan rentouttava kun ei tarvinnut itse pähkäillä kulmieni kanssa, vaan sain sysätä sen homman ammattilaisen käsiin. Lisäksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin alkuunsa peilikuva näytti hieman vieraalta. Nyt kuitenkin kulmani sopivat täydellisesti tukkani väriin ja on muutenkin paljon särmikkäämmän näköiset. Luulen, että olen parin päivän sisään jo varsin kotona uudessa lookissani.

-Satu

Ihan tavallinen lauantai... tai sitten ei?

Viime lauantaina herätessäni olisin uskonut sen olevan ihan tavallinen päivä, hieman ehkä tavallista herkkuisampi, mutta kuitenkin. Viime lauantaina oli nimittäin pikkusiskoni synttärijuhlat. Samana päivänä aloitin myös talvilomani, joten aamu ja aamupäivä kului vielä töiden merkeissä. Vaikka pikkusiskoni olikin puhunut synttäreillä olevista ylläreistä ja siitä, että minua kaduttaisi jollen tulisi, en osannut varautua kakkua ja kahvia kummallisempaan.

Haluan tässä alussa vielä pohjustaa asiaa sen verran, että pikkusiskoni ei ole ihan perinteinen parikymppinen, joka haluaisi viettää synttäreitä alkoholin parissa, vaan hän nauttii enemmän kakusta ja kahvista kuin alkoholista ja kebabista. Hänellä on myös täysin omanlaisensa maailman katsomus ja oma tyylinsä tallata tätä maailmaa. Isosiskona olen ylpeä siitä, että hän on tilanteessa kuin tilanteessa oma itsensä ja seisoo omien juttujensa takana, mikä ei ole aina helppoa tässä stereotyyppejä täynnä olevassa maailmassa.

Vielä tavallista raskaamman työpäivän jälkeen, pysähdyin miettimään onko minussa tarpeeksi vielä energiaa juhliin. Mietinnöissäni päädyin kuitenkin siihen, että olisi liian itsekästä jäädä kotiin, joten ei muuta kuin menoksi. Jostain kumman syystä tulin myös ajatelleeksi, että kameran mukaan ottaminen voisi olla hyvä idea. Mistään tietämättömänä ajattelin, että pikkusiskoni olisi mielissään jos ottaisin muutaman ikuistuksen juhlista; lahjapöydästä, tarjoiluista, vieraista ja muusta tällaisesta "peruskaurasta". Juhlien edetessä kameran mukaanotto tuntui jopa pelottavanlaiselta ennakko aavistukselta.

Saavuttuani juhlapaikalle, omaan lapsuuden kotiini, huomasin pikkusiskoni piilottelevan jotain kaksi kerroksisen talon yläkerrassa. Koko juhlaväki kokoontui tulonsa myötä alakertaan odottelemaan, että kaikki saapuu paikalle. Siinä vaiheessa pikkusiskoni kertoi yllätyksen olevan yläkerrassa, jonne kokoontuisimme kaikkien saavuttua. Kun kokoonnuimme yläkertaan, pikkusiskoni huoneeseen, hän piilotteli edelleen jotain äitini ja hänen miehensä makuuhuoneessa. Kukaan vieraista ei tiennyt mihin varautua.

Kun pikkusiskoni huikkasi oven taakse "voitte tulla kun olette valmiita", kaikki odottivat jännittyneinä, mitä oven takaa tulisi. Sieltä tuli jotain täysin odottamatonta, joka muutti koko synttäreiden luonteen kertaheitolla. Nimittäin oven takaa tuli pikkusiskoni fanituksen kohteet Mira Luoti ja Emppu Suhonen (minulle hän oli lapsuuteni/varhais teini-ikäni suuri idoli Tiktak -bändin kautta) laulaen "paljon onnea" pikkusiskolleni. Tämän myötä ihan tavalliset synttärit muuttuivat hyvin intiimiksi yksityis keikaksi.

Koko tapahtuma oli täysin uskomaton, sellainen jota ei koe kuin kerran elämässä jos sitäkään. Juuri sellaiseksi pikkusiskoni oli tämän kaiken suunnitellutkin, palava halu toteuttaa oma unelmansa ja jakaa se sellaisille läheisilleen, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi keikka kokemusten pariin. Ihailen suuresti pikkusiskoni kauniita ajatuksia ja vielä kauniimpaa toteutusta, hän loi vierailleen niin uskomattoman kokemuksen, jonka muistaa lopun elämänsä. Juhlat päättyivät tarjoiltavia notkuvaan kahvipöytään yhdessä näiden uskomattoman hyväsydämisten, aitojen ja sisältä niin kauniiden tähtiesiintyjien kanssa rupatellen niitä näitä.

Päivä oli kaikkea muuta kuin ihan tavallinen lauantai!

-Satu

Pikkutytön päiväkirja 2v!

Jälleen on vierähtänyt yksi blogivuosi eteenpäin ja ensimmäisestä postauksestani on tänään tasan kaksi vuotta. Kahteen vuoteen on mahtunut paljon, tukanlaittoa, tököttitestejä, sivussa vähän sisustusta sekä paljon muuta omaa hömpänpömppääni. Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka saivat minut miettimään ja lopulta myös toteuttamaan oman blogin.

"Ajatus blogin perustamisesta syntyi jo vuosia sitten. Silloin en uskaltanut. Nyt kuitenkin ajatus oli jo voimakkaampana ja pelko jäi pienemmäksi tunnetilaksi. Halusin jonkun kanavan mihin jakaa hömpötyksiäni. Tähän mennessä olen jakanut niitä omassa facebookissani kuvaan supistettuna ja voimakkaasti suodatettuna. Tuntui vain, että facebook ei ole oikea paikka, joten here i come blogging!" -pätkä ensimmäisestä blogi-tekstistäni

Viimeisimmän puolentoista vuoden aikana myös ompelu on alkanut vallata postauksia, jota en olisi tuolloin kaksi vuotta sitten osannut arvatakkaan. Ompelu innon voimakas herääminen tuli itsellenikin hieman puskista, mutta hyvä, että heräsi sillä se on tuonut arkeeni niin paljon uutta iloa. Oli tietysti myös luonnollinen valinta ottaa uusi vanha harrastukseni osaksi blogiani, sillä sehän menee ihan puhtaasti "omia hömpötyksiäni" -osastoon.

Toinen blogi vuoteni ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, vaan blogini vaipui loppuvuodesta synkkään hiljaisuuteen, koska tunnit vuorokaudessa ei vain riittänyt kunnollisiin postauksiin. Kuitenkin koomasta on nyt selvitty ja yritän parhaani mukaan tasata arkeani niin, että minulle jää riittävästi aikaa myös blogilleni. Blogini on kuitenkin asia johon haluan panostaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta takana on 178 postausta sekä ällistyttävät yli 39 000 blogin katselukertaa. Olen ihan ällikällä lyöty! Ei voi muuta sanoa kuin, että ihan huikeat kaksi vuotta takana ja toivottavasti paljon enemmän vielä edessä. Tässä vaiheessa haluan myös kittää kaikkia lukijoita ja blogiini eksyneitä sieluja, on palkitsevaa nähdä, että postaukseni herättää kiinnostusta. Kiitos! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia blogivuosia!

P.S. Paljon onnea Pikkutytön päiväkirja! 

-Satu

Alelöytöjä

Muutama postaus takaperin hehkutin kuinka ihanaa aikaa vuoden alku on kauppoihin ilmestyvien uutuus tuotteiden kannalta. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että "vanhoja" tuotteita myydään super halvalla pois uusien tieltä, joten tällaiseen aikaan jos milloin voi tehdä varsin hyviäkin löytöjä. Itse en ole niinkään alennusmyynneissä penkovaa tyyppiä, vaan yleensä katselen alelaareja pikaisella silmäyksellä jos satun kulkemaan ohi. Nyt kuitenkin tuli vastaan sellaisia tuotteitta, jotka saivat kriittisen ale shoppailija mieleni lämpenemään.

Ensinnäkin, paikkakunnallani oli viime viikonlopun ajan Luhta hintaralli, jossa päädyin piipahtamaan ihan uteliaisuuttani. Aikaisemmin tällaista kansan tapahtumaa ei ole paikkakunnallani ollut, ainakaan niin, että itse muistaisin, joten olihan sitä mukava mennä ihmettelemään. Lähdin oikeastaan liikenteeseen ajatuksella mennä katsomaan kodintekstiili valikoimaa, koska vaatetuksen ja kenkien osalta minulla ei ollut mitään sellaista puutetta, jota olisin lähtenyt paikkaamaan. Muutenkin olen ompelu harrastuksen myötä alkanut suosimaan enemmän itse tehtyä uniikimpaa vaatetusta kuin kaupasta ostettuja.

Paikanpäällä kiertelin kuitenkin myös vaatepuolen, mutta mikään vaate kun ei ohi kävelyllä hypännyt silmille, en jäänyt sen paremmin katselemaan. Kodintekstiiliin päästyäni pysähtelin vähän väliä ihmettelemään mitä suloisempia pörrötorkkupeittoja ja kaikkea mustaa. Silmääni pisti kaikkein voimakkaimmin mustat kukalliset puuvillasatiinista olevat pussilakanasetit. En kuitenkaan ottanut pussilakanoita heti kainaloon vaan päätin miettiä asiaa vielä loppu kierroksen ajan. Kierrettyäni lopunkin liiketilan päädyin hakemaan pussilakanasetit mukaani. Periaatteessa minulla oli ihan hyvä syy ostaa uudet, sillä olimme jo jonkin aikaa mieheni kanssa puhuneet, että uusia pitäisi hankkia. Nyt sitten tulin ostaneeksi pientä arjen luksusta pussilakanasettien muodossa.

Samaisena päivänä kävin myös ostoksilla paikallisessa tavaratalossa, josta tein uskomattomia meikkilöytöjä. Siellä oli laatikko tolkulla Lumenen meikkejä vain 50 senttiä, ihan uskomaton ulosheitto hinta. Ja luulempa, että harva nainen pystyy kävelemään sellaisen hinnan ohi vilkaisematta. Noh minä vilkaisin ja mukaani tarttui kolme erilaista primeria testaukseen. Primerin osalta en ole aikaisemmin löytänyt mitään ylitsepääsemättömän lempparia, joten tässä oli hyvä tilaisuus kokeilla pikku rahalla kolmea erilaista (nämä tosiaan maksoi 0,50€/putelli).

Löysin samaisesta hinta kategoriasta myös tussi eyelinerin. Olen helppokäyttöisyyden vuoksi tykästynyt tussimaisiin eyelinereihin, mutta niistäkään ei ole muistiini rekisteröitynyt mitään ehdotonta suosikkia, joten hyvä kokeilu tämäkin. Lisäksi vanhat linerini alkoivat olla tiensä päässä, joten uudelle oli tarvettakin.

Hieman korkeammasta hinta kategoriasta (5€) löysin ihanan värisen poskipunan, jonka ajattelin voivan sopia kalman kalpeaan ihooni. En ole hetkeen omistanut minkään sortin poskipunaa, mutta olen silti aika ajoin kaivannut sitä jotain häivähdystä, joten tällä pääsenkin testailemaan oliko kaipaamani häivähdys juuri tällaista.


- alennusmyynneistä järjissään selvinnyt Satu

Jälkimaininkeja

Kuvan kaikki kolme asua omien kätösteni jälkiä

Nyt kun viimein pääsen parin kiireisen päivän jälkeen tänne blogin puolelle, ajattelin vielä hieman jakaa Halloween tunnelmia. Halloweenin viettomme meni kaikin puolin hyvin, hirveän nopeasti vaan koko päivä. Mutta eikös se menekkin niin, että ne odotetuimmat päivät menee kuin siivillä. Lauantai aamupäivä minulla meni omaa tukkaani valmistellessa kampausta varten ja miestäni maskeeratessa. Iltapäivästä kiidin ystäväni luokse asettelemaan ja viimeistelemään koristusta, jonka jälkeen vielä laitoin ystäväni tukan. Kun siltä reissulta kotiin kerkesin aloin rivakasti laittamaan itseäni kuntoon. Kahdeksan aikoihin viimein kerkesimme juhlapaikalle, jossa ilta aloitettiin lääkeruiskuihin tehdyillä shoteilla. Juhlintamme päättyi loppujen lopuksi Forssalaiseen yökerhoon. Koko ilta meni niin nopeasti, etten oikein kuviakaan huomannut ottaa kuin alussa koristeluista ja muutaman yhteiskuvan minun kädenjäljellä varustettujen asujen kantajista. Nyt on siis vihdoin kuvia niistä paljon puhutuista minun ja ystäväni askarteluista.

Let's take some shots!

Sovitusnukkeni työllistettiin Halloweenin ajaksi

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätänkin tämän vuoden Halloween toohotukset. Haikein mielin pakkasin hetki sitten asumme pukupusseihin odottamaan ensi vuotta. Kamalaa ajatella, että vuosi pitää odottaa seuraavaa kertaa, Halloweenissä vain on jotain minun mieleeni.

-Satu

I wish autumn clothes

Syksy on alkanut, joten mikä olisikaan parempi hetki shoppailla jotain pientä kivaa, uutta vaatetta. Olen aina vähän ollut sellainen, että uuden vuodenajan alkaessa on kiva hankkia muutama uusi vaatekappale täydentämään jo kaapista löytyviä tai ottamaan pois laitettujen vaatteiden paikkoja. Tämän ajatuksen siivin tulinkin viikonlopun aikana näpytelleeksi pientä syysvaate tilausta kiinan suuntaan. Ja kuten ehkä otsikosta voi päätellä, tein ostokseni Wish -sivustolla.

Ajatuksenani olisi nyt luetella tähän tekemäni ostokset ja pieniä ajatuksia, jotka johtivat tilaa -napin painamiseen. Sitten myöhemmin kun vaatteet saapuvat voisin arvioida niitä tänne blogin puolelle esimerkiksi näiden kysymysten kautta: oliko vaate sellainen kuin piti, entä miten kävi koon kansssa ja koenko vaatteen edelleen yhtä kivaksi kuin tuotekuvat antoivat ymmärtää. Ajattelin, että tällainen postaus kombo voisi olla kivaa vaihtelua tänne blogin puolelle, samalla saan jakaa teille omia syysvaatemieltymyksiäni sekä saan laittaa ostokseni kunnon syyniin, sillä onhan tuo kiinasta tilailu aika ajoin kuin arpapeliä. Eiköhän lähdetä katsomaan mitä tilaukseni piti sisällään.

1. Super paksut ja lämpimät leggingsit

Tämä tuote on minulle entuudestaan tuttu ja oikeastaan hurahdin näihin viime talvena. Olen syksyn, talven ja kevään kyllä sellainen vilukissa, etten meinaa millään vaatteilla pärjätä (nimimerkillä talvitakki jo kaivettu esille), mutta tällaiset leggingsit toivat viime talveen suurta helpotusta. Olen näitä tilannut jo aikaisemmin kahdet mustat ja nyt laitoin kolmannet tilaukseen. Näiden kohdalla minulla on vahva luotto, että saan samaa kuin aikaisemmin, sillä tilasin samalta myyjältä.

2. Tunika/mekko kevyestä neuloksesta

Itseasiassa tämäkin tuote on entuudestaan tuttu, sillä tällainen löytyy edelleen kaapista viime vuoden jäljiltä. Tämä onkin käyttövaatteitteni listalla etupäässä, niin mukava päällä ja sopii erityisesti viileveniin keleihin leggingsit ja nahkatakki kaverinaan. Harmikseni tätä tuotetta ei saa muissa väreissä kuin harmaana, joten minulla on pieniä värjäys takaa-ajatuksia tämän suhteen. Tilasin tämänkin samalta myyjältä kuin aikaisemmin varmistaakseni samanlaisen vaatteen saamisen.

3. Nauha yksityiskohta toppi

Olen aina ollut toppien suurkuluttaja, enkä niinkään viihdy t-paidoissa (tai saa t-paita olla kyllä erikoinen, että siitä pitäisin), siksi topit ovat minulle niitä peruspaitoja. Tämän kaltaista minulla ei ole entuudestaan, joten ajattelin tätä freesinä tuulahduksena peruspaitojeni joukkoon.

4. Nyörillinen kauluspaidan tyylinen tunika/mekko

Tämän tilasin silkasta uteliaisuudesta. Syksyt, talvet ja keväät menevät minulla yleensä pitkälti leggingsit jalassa (sillä nehän on paljon lämpimämmät kuin farkut), siksi suosin niinä vuodenaikoina kaikenlaisia leggingsien kanssa sopivia tunikoja, mekkoja sekä hameita. Tämä näytti niin kivalta tuotekuvassa, että tulin painaneeksi tilaa -nappia. Tämän vaatteen kanssa otin koon suhteen riskin, sillä tilasin tämän kokotaulun ohjaamana koon pienempänä kuin muut, saa nähdä oliko hyvä vai huono riski.

5. "Huorabootsit"

Näiden kenkien nimitys juontaa juurensa syvältä teini-iästäni, mutta harmikseni en muista tarinaa tämän leikkimielisen nimityksen takaa. Olen kuitenkin jo monen vuoden ajan halunnut tällaisia omaan kenkäkokoelmaani, sillä vaikuttavathan nämä kaikinpuolin lämpimältä ratkaisulta. Lisäksi voisin kuvitella näiden näyttävän melko kivalta leggingsien, tunikan, mekon tai hameen kaverina, se selvinee kun nämä saapuvat.

Ei muuta kuin näitä odotellessa!

-Satu

vaatekuvat lainattu www.wish.com sivustolta

Muutoksia eteisessä

Saimme mieheni kanssa lomani viimeisinä päivinä suursiivous/sisustus inspiksen, jonka siivittämänä touhua riitti kolmeksi päiväksi. Suursiivouksen ensimmäinen päivä kuluikin pesuaine ämpärin, rätin ja mopin jatkeena. Lopputuloksena sen päivän osalta olikin jokaista nurkkaa myöden koluttu asunto. Siivouksen inspiroimana päädyin seuraavana päivänä lähtemään ystäväni kanssa Ikeaan muutama hankinta mielessäni. Ja koska mies ei tälle reissulle mukaan lähtenyt oli hankintoja mietitty jo edeltävänä iltana sohvalla tietokone sylissä.

Eteinen ennen

Eteinen on meillä alusta asti ollut se kaikkein keskeneräisin huone ja tarvittavaa Ikea reissua on kartettu jo kaksi vuotta. Niinpä ystäväni ehdottama sisustus ostosreissu tuli enemmän kuin tarpeeseen ja kaupanpäälle sain viettää ystäväni kanssa laatuaikaa tällaisten "naistenjuttujen" parissa.

Sisustuksellisesti olen sellainen niin sanottu mustan palvoja, niinpä ihanteellisin koti olisi sellainen, jossa kaikki kalusteet olisivat mustia. Siihen olenkin tähdännyt kaikki nämä vuodet. Tämän "värillä ei ole niin väliä, kunhan se on musta" -ajatuksen myötä eteinen on kokoajan ollut kokonaisuuteen kuulumaton ja väärän värinen huone kalustukseltaan.

Ystävän kanssa tehdyn Ikea reissun jäljiltä suunta on kuitenkin oikea, sillä tulin hankkineeksi vanhan valkoisen hyllykön tilalle uuden ihanan mustan vastaavan, mutta pykälää korkeamman hyllykön. Uusi hyllykkö ei silti vielä täysin poistanut "väärän värisyys ongelmaa" sillä vanhan puun värisen kenkäkaapin säilytystilaa korvaavaa ratkaisua ei ole vielä hankittu. Myöskään vanha valkoinen hyllykkö ei ole vielä saanut lopullisia lähtöpasseja, vaan odottelee vielä päätöstä kohtalostaan, varastoon purku vai kokonaan pois?

Tällä hetkellä eteinen on melkeinpä vielä keskeneräisemmän näköinen kuin ennen Ikea reissua, mutta olen kuitenkin iloinen siitä, että ensimmäinen askel oikeeseen suuntaan on otettu. Ja salaa toivonkin sen vauhdittavan eteisen laittoa valmiiksi asti. Tämän kaiken keskeneräisyyden keskelle tulin eilen ostaneeksi pientä piristystä viherkasvien muodossa, toivoen, että ne selviäisi "hellässä" huomassani pidempään kuin edeltäjänsä.

Eteisen hyllykön lisäksi tein toisenkin hankinnan reissulla, mutta siitä tulee tulevaisuudessa kokonaan oma postauksensa.

-Satu

Ihan vaan kahdestaan

Minulla on jo monen vuoden ajan ollut sellainen tapa, että kesälomalla on pakko tehdä edes jokin pienen pieni kesäreissu. Sellainen, joka irrottaa hetkeksi arjesta. Tänä vuonna kun mieheni lomasta ei ollut mitään tietoa (hän siis aloitti vuoden vaihteessa uudessa työssä, joten ei voinut olettaa minkään sortin kesälomaa), päädyin reissupohdintojeni kanssa maksimissaan viikonlopun kestäviin vaihtoehtoihin.

Kevään aikana pohdintani päätyivät laivareissuun. Vaikka laivareissu onkin omassa elämässäni melko tavanomainen vaihtoehto irtautua arjesta, on jokainen reissu silti omanlaisensa. Aikaisempina kesinä en ole laivalla edes ollut, mutta tänä vuonna se tuli koettua kahdesti, ensin ystävän polttareissa ja nyt vielä tämä reissu.

Tämän reissun varasimme ajatuksella, että joko lähdemme ihan vaan kahdestaan tai jos joku haluaa lähteä mukaan, niin sen kun tulee. Päädyimme loppujen lopuksi matkaan kahdestaan, joka oli toisaalta ihan hauskaa vaihtelua laivareissujen suhteen. Yleensä kun olen laivalla käynyt, on mukana ollut joko pienempi tai suurempi porukka.

Hytti valinnassa päädyimme taas hieman parempaan. Ajatuksena oli tällä reissulla ottaa vielä enemmän ilo irti hytistä kuin viimeksi. Ja muutenkin ottaa reissu enemmän rentoutumisen kuin juhlimisen kannalta.

Perinteisesti risteilymme ovat menneet niin, että lähtöiltana laittaudumme ja alottelemme hytissä, jonka jälkeen bailausta on jatkunut aamun pikku tunneille saakka. Tällä kertaa poikkesimme tutusta kaavasta oleilemalla hytissä, vähän laittautumalla, käymällä syömässä ja ihan vaan yksillä drinkeillä.

Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin kokeilemaan monta kertaa väliin jäänyttä erikoisaamiaista. Muuten päivä kuluikin hytissä oleilussa ja kauppoja kierrellessä. Iltapäivällä menimme vielä hienompaan ravintolaan syömään, mitä emme myöskään ole aikaisemmilla laivareissuilla tehneet.

Kokonaisuudessaan risteilymme oli melko hyvin aikaisempien risteilyjemme vastakohta. Tällä kertaa nauteimme sellaisista asioista, jotka olivat aikaisemmin jääneet juhlinnan tuiskeessa kokeilematta.

-Satu