Lämpöä vilpoisiin keleihin

Muutama viikko takaperin päädyin ompelemaan pienen mutkan kautta takkia itselleni. Tämä on iis sarjassamme sellaisia projekteja, joiden ei suunnitelmien mukaan pitänyt koskaan edes syntyä. Menin kangaskauppaan ostamaan toiseen projektiin kangasta. Kotona kuitenkin päädyin siihen, että tuli tehtyä huono kangasvalinta, joten alkuperäinen projektini meni sen myötä jäihin. Ostetusta kankaasta oli kuitenkin "pakko" tehdä jotain, joten mielikuvitukseni lähti lennolle.

Ensimmäisenä syntyi idea lyhyestä perus kauluksella olevasta kevättakista. Niinpä etsin vanhoista käsityölehdistäni sellaisen kaavan, josta saisin pikkuisen apua projektiini. Kun olin saanut jonkin verran takkia kasaan, lähti mielikuvitukseni jälleen lennolle. Entäs jos tekisinkin pidemmän ja muhkean helman, sellaisen, mikä kävisi kellohelmojen kaveriksi. Ajatusta ei tarvinnut kovin pitkään päässä lämmitellä, kun olin jo luonnostelemassa kaavoja helmalle.

Kun takki alkoi olla jotenkuten kasassa, huomasin, että kangasvarani loppui kesken. Pala riitti kaikkeen muuhun paitsi kaulus jäi matkasta, niinpä aloin miettiä uutta reissua kangaskauppaan. Ennen kuin pääsin kauppaan asti, muuttui suunnitelma. Sovitellessa aloin miettimään, että onkohan ne perinteiset kaulukset sittenkään se oikea valinta.

Kun pääsin kangaskauppaan asti, oli suunnitelma muuttunut isoon huppuun, vyöhön ja selän puolelle tulevaan rusettiin. Kun kaikki tarvittava oli haettu aloin luonnostella huppua kaavoiksi. Aluksi yritin etsiä käsityölehdistä, jotain suuntaa antavaa, mutta turhaan, joten hupunkin kaavat tulivat omien pohdintojen kautta. Näiden pienten lisämausteiden jälkeen takki alkoi vähitellen olla valmis.

Viimeisimpänä oli tietenkin vielä napinlävet ja itse napit. Kun sain tehdä viimeisen sovituksen oli fiilis kuin voittajalla. Niin monta iltaa tähänkin projektiin meni, mutta nyt se oli vihdoin valmis. Olin kaikin puolin yllättynyt, miten hyvä ensimmäisestä omatekoisesta takistani tuli. Ja muutenkin tämä osottautui yllättävän onnistuneeksi lennosta syntyneeksi projektiksi. Vaikka välillä meinasi usko loppua, siitä kangaskasasta tuli kuin tulikin takki. Kannan tätä ylpeydellä!

P.S. Lähitulevaisuus tulee sisältämään useampia tällaisia DIY projekti -postauksia, koska ompelun täyteinen talvilomani alkaa olla lopuillaan ja muutama vaatekappale on jo odottamassa omia postauksiaan.

-Satu