Tänään tuli tehtyä radikaalisti kun pyysin ystävääni jälleen tarttumaan hiustenleikkuukoneeseen. Tällä kertaa ei ollut tiedossa mitään pientä sievää leikkausta vaan sentti tolkulla tehtävää muutosta. Kyseisen kaverin olen ennenkin tullut nakittaneeksi tukan leikkuu puuhiin, aikaisempaan postaukseen tästä, mutta tällä kertaa homma tehtiin radikaalimpana.
Aamulla en olisi ajatellut olevani illalla polkkatukassa, mutta niin siinä pääsi käymään. Olin aika ajoin jo miettinyt asiaa, mutta aina jotenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että ehkä ei kuitenkaan. Tänään tein kaverini kanssa sen hetken mielijohteesta.
Olen aikaisemmin ajatellut, että entä jos polkka ei sovikaan minulle, entä jos se on liian tylsä tai entä jos en vain tykkääkkään siitä. Tänään heitimme nämä ajatukset narikkaan ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Ehkä nuo kolme kysymystä oli ne jotka hieman jännittivät hiustenleikkuukoneen suristessa.
Kuitenkin historia toisti itseään ja tykästyin viime kertaa lyhyempään polkkaani. Ei ollenkaan paha omasta mielestäni! Tämä on myös samalla kaikkien aikojen lyhyin tukkamalli, mitä minun päästäni on ikinä löytynyt. Mutta pakko sanoa, että tykkään!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti