Omin kätösin

 Jo jonkin aikaa takaperin, silloin kun syksy alkoi todenteolla, kerroin heränneestä neulomis innostani. Silloin itseasiassa näitte tästä jo ensi vilauksen, tosin vain palasten, lankakerän ja puikkojen muodossa. Nyt on aika esitellä, mitä siitä epämääräisestä kasasta syntyi.

Vuosi takaperin tein ensimmäisen neuletakkini. Ja koska olen huono tottelemaan minkään sortin ohjetta, tein neuleen omien pähkäilyitteni mukaan. Ensimmäinen onnistui muuten hyvin, mutta lopputulos oli itselleni liian suuri, joten se jatkoi matkaansa omasta vaatekaapistani äitini vaatekaappiin. En suinkaan lannistunut, vaan otin toisen erän ja tein toisen version. Toisesta neuleesta sainkin itselleni sopivan.

Nyt kevään, kesän ja alkusyksyn tauon jälkeen tartuin taas puikkoihin ajatuksena tehdä jälleen neuletakki. Viime talvesta minulle oli jäänyt melkoisen paljon hukka lankoja, joten päätin laittaa ne hyötykäyttöön. Palasten teossa ei kauaa kuono tuhissut vaan hidasteena oli päättelyt ja palasten yhdistelyt.

Viimeistelyn neuletakkiin tein "nahkaisilla" taskuilla, jotka on koristeltu niiteillä. Niitit ovatkin jo toisessa käyttötarkoituksessaan tässä, sillä ne ovat teini vuosieni aikaisesta katkenneesta niittivyöstä. En vielä ole saanut tyhjennettyä sitä edes puoleen väliin, vaikka tuntuu, että tungen niitä lähes jokaiseen tekemääni vaatteeseen.
 

Nyt onkin sitten yksi takuu lämmin neule lisää talveksi. Nimittäin ero kaupasta ostetun ja omatekoisen välillä on yllättävänkin suuri!

-vilukissaksi paljastunut Satu