Edellis viikolla tuli pienenä heräteostoksena tilattua Tanskasta uusi lompakko. Selailin mielenkiinnosta Lola Ramonan sivuja ja vastaan tuli suloinen punavalko raidallinen lompakko, joka oli aivan huikeassa tarjouksessa, vain neljäsosa alkuperäisestä hinnastaan. Toki postikulut toivat oman lisänsä, mutta ei nekään mitkään mahdottomat olleet.
Aloin tarkemmin pohtimaan asiaa raaskinko -näkökulmasta. Vanha lompakkoni on jo palvellut reilun kolme vuotta ja monesti olen tässä vuoden sisällä harkinnut uuden hankintaa. Ne harkinnat on tosin tyssännyt aina siihen kun en ole löytänyt tarpeeksi siron kokoista lompakkoa vaan kaikki vähänkään miellyttävät ovat olleet laukun kokoisia.
Jotenkin vain omasta mielestäni lompakon kuuluu olla lompakko eikä mikään laukku. Suuremman lompakon hankinta olisi merkinnyt pikkulaukuista luopumista, never! Siksipä kesällä jouduin hylkäämään jopa ajatuksen Marilyn lompakosta.
Nyt kuitenkin vahingon kautta löysin sopivan pienen lompakon ja vanha Espanjasta asti metsästetty, hieman raihnainen lompakkoni pääsee osa-aika eläkkeelle. Yhtä paljoa tässä ei ole korttipaikkoja, mutta mihinkäs ihminen niitä enempää kerralla tarvisi kuin neljä? Ja pahimmassa tapauksessa parikin voisi sopia päällekkäin.
Arvostan itse lompakossa enemmän käteiselle varattua tilaa kuin korttipaikkoja, koska olen ihminen, joka pyrkii tilanteessa kuin tilanteessa käyttämään käteistä. Sekin lähti aluksi vain kokeilusta, mutta ajan myötä juuttui tavaksi. Ja eipähän ainakaan haittaa jos kortti vekottimet ei kaupassa toimi, käteinen kuitenkin kelpaa aina.
Kisu tahtoi myös mukaan kuviin.
Tämän lompakon myötä tuli myös ensimmäistä kertaa tilattua englannin kielisiltä sivuilta. Olen tiedostetun surkea kielissä, joten olen pyrkinyt välttämään vieraskielisiä sivustoja. Tällä kertaa kuitenkin uskalsin kokeilla miten käy. En ilmeisesti kauhean väärin mitään ymmärtänyt kun paketti löysi perille.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti