Kukon askelissa

Kuvan hame myös omaa käsialaani.

Lomani alussa oli hirveä tarve tehdä koko ajan jotain, kun oli niin tottunut painamaan pitkää päivää ja viikkoa. Ja yhtäkkiä ei ollutkaan mitään mitä pitää tehdä, mitään minne pitää mennä. Päivän oltuani tekemättä mitään järkevää, sain ompelu inspiksen. Ideana oli tehdä pitkähihainen kotelomekko jostain kivasta kankaasta. Hain vähän apua vanhoista käsityölehdistäni ja sieltä löytyikin yksi kiva kaava, mistä sain muokattua kotelomekon. Ja eikun hätyyttämään mies kanssani kangaskauppaan.

Kangaskaupasta löytyi aivan ihana kukonaskel kuosinen kangas, joka on venyvä ja vähän lämpimämpi kuin trikoo mutta ei kuitenkaan tönkkö. Ja lämpöhän kelpaa minulle aina! Vaikka katselin vielä muita vaihtoehtoja, niin rakastus ei syttynyt muita kankaita kohtaan niin palavasti kuin tähän kukonaskeleeseen, joten otin sitä. Tiesin, että se olisi nappi valinta.

Sitä mukaa kun mekko tuli valmiimmaksi, suunnitelmat muuttuivat. Kun olin saanut kyhättyä mekon siihen kuntoon, että voi sovittaa hienosäätöjä varten, tykästyin siihen hihattomana. Niinpä päätin jättää hihat kokonaan pois, Selästä piti tulla kiinni oleva niskaan asti, mutta kun kangas jäi yhdessä sovituksessa ruttuun, suurinpiirtein noin kuin valmiissa mekossa, päätin vaihtaa siinäkin suunnitelmaa.

Kaikkien suunnitelman muutosten jälkeen mekosta tuli täydellinen, täydellinen minulle. Tosin tälläiset matkan varrella tulleet muutokset ovat minulle hyvinkin tuttuja. Olen kertakaikkisen huono seuraamaan minkään sortin ohjetta, koska aina on jotain mitä haluan muuttaa ja aina tulee vastaan sellaisia kohtia joihin haluan oman näkemykseni.

Kangasta jäi mekon jälkeen vielä jonkin verran, valmiiksi leikatut hihat ja jonkin kokoinen pala. Ei tarvinnut kauaakaan miettiä, mihin sen käytän, kun syttyi jo ajatus jakusta. Minulla on entuudestaan kaupasta ostettu trikoo jakku, josta hieman nappasin ideaa.

Valmiina minulla oli hihapalat ja muut palat leikkasin mekon kaavojen avulla, jotta saan hihat sopimaan. Kyhäsin jakun kasaan ja lopuksi lisäsin reunoihin vinokanttinauhan. Pohdein nappien laittoa ja kerkesin ostamaankin ne valmiiksi, mutta toistaiseksi jätin ne laittamatta. Katsotaan muuttuuko mieli vielä jossain vaiheessa, vai saavatko napit jonkun muun tarkoituksen.

Lopputuloksiin olen hyvin tyytyväinen, tuli samalla kertaa tehtyä elämäni ensimmäinen mekko ja ensimmäinen jakku. Ja hyvältähän ne näyttää ainakin omaan silmään. Mekko pääseekin huomenna ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille juhlien merkeissä.

-Satu