Pääosassa letti

Tämän viikon tukan laiton teemana on ollut letit. Päätin haastaa itseni niinä päivinä, joina tuli laitettua tukkaa jotenkin päin, käyttämään lettiä tai lettejä pääosassa. Pitkän aikaa olen pitänyt lettejä sellaisena lapsuuden juttuna. Sellaisena, josta kasvetaan kerran ulos ja never again. Viimeisimmän vuoden sisällä olen kuitenkin alkanut lämmetä ajatukselle, etteivät ne ehkä olekaan ihan niin lapsuuden muinaisjäänteitä. Ihan perus niskaan tehtävästä letistä en kyllä edelleenkään ole vakuuttunut muuta kuin nukkuessa, se vain on omalla kohdallani ehdoton nounou. Mutta leteille on yhtä monta käyttötapaa kuin on letittäjiäkin. Pitää vain löytää se oma juttu. Jotenka tässä tämän viikon lettikokeiluni.

Lettimohikaani

Tämä oli viikkoni ensimmäinen kokeilu. Tämä oli ehkä myös hankalin saada siistin näköiseksi ilman hiirenkorvia. Lisä opettelu kyllä varmaan auttaisi asiaa. (Hupsis, kuviin takaa-alalle jäänyt miehen rompetorilta löytämä ja pesua tuolloin odottava mantteli.)

Aloitin koko tukanlaiton itse letistä. Erottelin letitettävän osan muusta tukasta ja laitoin muun kiinni, jotta pysyvät pois tieltä. Sitten rupesin kyhäämään lettiä otsalta eteenpäin. Kun olin päässyt siihen kohtaan, mihin ponnarin haluan, letitin vielä jonkin matkaa ilman lisäyksiä ja kiinnitin miniponnarilla. Seuraavaksi avasin muun tukan ja kokosin lopulliselle ponnarille letin kanssa. Viimeisenä otin letin oman ponnarin pois ja avasin ylimääräisen hännän letiltä.

Sivuletit kera mohikaanin

Sivuletit onkin entuudestaan tuttu juttu, kun on tullut kokeiltua toispuoleisesti tötterön kaverina. Tällä kertaa kokeilin kummallekkin puolelle yhtä aikaa ja päälaelle ronskisti tupeerattu mohikaani.

Lähtöönsä erottelin kaikki osiot selkeästi erikseen, mohikaanin ja kummatkin letit. Ja eikun letittämään. Muuten letit on helppoa kuin heinän teko, mutta pinni kiinnitys aiheuttaa päänvaivaa aika ajoin. Juuri kun letti on täydellinen ja luulet kiinnittäneesi sen kunnolla, pinnit repsahtaa paikaltaan ja uudestaan koko juttu. Viimeisenä tein mohikaanin ihan vaan tupeeraaamalla ja silottamalla.

Vaikka tämäkin oli ihan kiva, olen silti vakuuttuneempi käyttämään sivulettiä vain toisella puolella kerrallaan.

Puolikas lettipanta

Tämä puolestaan oli sellainen villi kokeilu, oli pakko kokeilla jotain ihan erilaista. Ensinnäkin on kovin omituista, että etuhiukset on lättänästi kiinni silloin kun muu tukka on auki. Lisäksi tukan laittoni useimmiten kääntyy enemmän pahiksen kuin naapurintytön suuntaan.

Tässä homma lähti jakauksen tekemisellä siihen kohtaan kun haluaa. Seuraavaksi erottelin lettiä varten tarvittavan osion muusta tukasta ja laitoin muun kiinni pois tieltä. Ja eikun letittämään. Tässä letissä otin lisäykset vain otsan puolelta, jotta letti säilyy pantamaisena. Kiinnitin letin pinneillä korvan taakse ja valmis!

Mieheni yritti auttaa kampauksen kuvaamisessa, mutta en oikein ollut toisen kuvattavana -tuulella

Tällaista testailua tällä kertaa. Hauskanpitoahan tämä puhtaasti oli, mutta oli tästä jotain hyötyäkin, luulempa vahvasti, että tuo ensimmäinen lettikampaus saattaa jatkossakin livahtaa päähän. Jotenkin tykästyin ja tuntui omalta. Ja ainakin yksittäiset sivuletit on ja pysyy menossa mukana.

-Satu