Päiväunilta herättyäni kyselin mieheltäni voisiko tämä kuvata minua tänään. Mies suostui ilman kiristystä, uhkailua tai lahjontaa. Tiesin tarvitsevani tässä muutaman päivän sisällä itsestäni kunnollisia kuvia (muita kuin omaräpsyjä), joten tänään oli otollinen hetki kun olin saanut aamu viideltä tukkani taipumaan suhteellisen onnistuneiksi victory rollseiksi. Olin valmiiksi suunnitellut, että kuvia otetaan kahdessa eri asussa ja kahdessa eri kampauksessa, sisällä ja ulkona. Sisäkuvauspaikaksi valitsin rakkaan baarinurkkauksemme ja ulkokuvauspaikan mies valitsi antamistani vaihtoehdoista.
Pikkaisen on näissä sisäkuvissa sellainen kärsivä ilme, mutta joskus on ollut pahempikin. Olen aikaisemmin ujostellut tilanteita, joissa joku muu kuvaa minua ja olo on ollut hyvin vaivaantunut. Pikkuhiljaa alan kuitenkin uskaltaa paremmin. Totuttautumista on kyllä helpottanut ja vauhdittanut toinen työni, jossa päädyn usein testikuvaus kohteeksi. Ja eikös sitä sanota, että kaikkeen tottuu.
Vaikka tällainen linssiluden raakile olenkin, niin olen yllättynyt siitä, miten paljon itse tykkään näistä kuvista. Suurin kunnia ja kiitos kuuluukin rakkaalle miehelleni. Näissä kuvissa ja tunnelmissa kului meidän perjantai iltapäivämme ja pakko sanoa, että oli kyllä kivaa yhdessä puuhaamista. Huominen päivä mitä luultavammin kuluu shoppaillessa ja ehtoolla olisi tarkoitus lähteä mieheni kanssa ulos tuulettumaan. Mukavaa viikonloppua!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti