torstai 1. helmikuuta 2018

Farkut kaikilla herkuilla


Toppien ja toilettilaukkujen jälkeen oli hyvä alkaa suunnittelemaan tämän vuoden ensimmäistä suurempaa ja vaativampaa projektia. Jokin tahtotila sisälläni halusi vielä jatkaa vanhojen kangasvarastojen käyttämistä. Rajallista kangasvalikoimaani katsellessa idea ei syttynyt heti, vaan ajatus tähän projektiin tuli mutkan kautta.


Yhtenä päivänä keskustelin työkaverini kanssa ompeluharrastuksestani, siitä miten, milloin, miksi kaikki on alkanut ja siitä mitä kaikkea voin sanoa osaavani tehdä. Työkaverini sitten heitti ilmoille kysymyksen "osaatko tehdät farkut?" ja vastaukseksi en voinut sanoa muuta kuin: "En tiedä, en ole kokeillut". Siitä se idea sitten lähti, halusin ottaa selvää asiasta, osaanko vai en. Ja eihän siitä muuten pääse selvyyteen kuin kokeilemalla.


Tämän keskustelun jälkeen katsoinkin kangasvarastojani aivan uudella silmällä ja löysin sieltä projektiin sopivan kankaan. Tämän kankaan ostin aikoinaan ilman mitään suunnitelmaa, ihan vain koska se oli kivan näköinen ja sain jämäpalan halpaan hintaan. Ajattelin silloin, että joku päivä tästä syntyy vaikka mitä, sillä kangasta oli kuitenkin jonkin verran. Tähän mennessä olen käyttänyt tätä kangasta viime keväänä tekemiini korkeavyötäröisiin shortseihin ja farkut saivat olla seuraava käyttökohde.


Inspiraatiota pyöritellessä etsiskelin taas pientä kaava apua käsityölehdistäni. Viime vuoden numeroiden joukosta löytyi Suuren Käsityön huosu ekstra numero, joka kuulosti varsin lupaavalta projektiani ajatellen. Lehdessä oli paljon erilaisia housukaavoja ja niiden joukosta löytyi myös ihan perus farkkujen kaava. Kaava oli juuri oivallinen tarpeisiini.


Vaikka pohjakaavana toimikin ihan perus farkkujen kaava, oli omat ajatukseni kaukana siitä. Vaikka nämä olivatkin ihan ensimmäiset farkkuni, en halunnut päästää itseäni mitenkään helpolla. Tavoitteena olikin vaatimattomasti täydellisesti istuvat pillifarkut kaikilla herkuilla. Lopputulos kaavan suhteen olikin se, että ainut alkuperäinen viiva taisi olla vetoketjuhalkio. Kuitenkin hyppy tuntemattomaan tuntui näin paljon turvallisemmalta kun oli jokin pohja, josta lähteä tekemään oman näköistä.


Farkkujen kohdalla kaikki herkut tarkoittaa muun muassa vetoketjuja ja koristetikkauksia. Tahdoin farkkuihin myös normaalia korkeamman vyötärön, sillä sellaiset minulta puuttui. Joskus vuosia takaperin haluamalla halusin korkeavyötäröisiä farkkuja, mutta jouduin kerta toisensa jälkeen pettymään siihen, etten vain löytänyt itselleni istuvia. Yleisin ongelma silloin oli vyötärön liika korkeus omaan kroppaani nähden tai muuten huono istuvuus minulle. Eli vyötärön korkeudenkin suhteen olin näiden farkkujen kanssa neitsyt matkalla.


Alku lähti hieman hitaasti käyntiin kun tein kankaalle vielä pieniä muutoksia, jonka jälkeen aloin pohtimaan tarkemmin koristuspuolta. Olin suunnitteluvaiheessa jo päättänyt laittavani koristevetoketjuja, mutta mitään muuta lukkoon lyötyä suunnitelmaa minulla ei ollut. Loppu oikeestaan muotoutui tehdessä. Koristevetoketjuja minun piti ensin laittaa neljä, mutta jouduinkin käyttämään yhden koristukseen tarkoitetun vetoketjun itse vetoketjuhalkioon, kun olikin ostanut vahingossa liian pitkän. Loppujen lopuksi oli ehkä vain parempi, että koristevetoketjujen määrä jäi vain kolmeen, epäsymmetrisyys on kiinnostavan näköistä. Pienen harkinnan myötä päädyin tekemään housuihin vielä koristetikatut polvipaikat, sillä pitihän näistä tulla farkut kaikilla herkuilla.


Muuten ompelu meni melko kepein askelin, paitsi vyötärökaitaleen päädyin tekemään kahteen kertaan. Eli oikeastaan nämä farkut ovat valmistuneet jo kahteen otteeseen. Ensimmäinen vyötärökaitale ei istunut ihan täydellisesti, joten otin pöksyt uudelleen työnalle. Uuden vyötärön piirsin hieman eri tavalla ja hioin niin kauan, että olin jo sata varma asiasta. Kun farkut valmistuivat toistamiseen, olivat ne täydellisemmät kuin olin koskaan uskaltanut toivoa (ollakseen kuitenkin ensimmäinen kokeilu).


Tämä oli kaiken kaikkiaan varsin hyvä projekti, opein uutta, pääsin tavoitteeseeni ja osaan nyt vastata työkaverilleni (ja jos joku muu sitä sattuu kysymään). Tämä oli myös hyvä askel eteenpäin "perus vaatteet haltuun" -tavoitteessani.

- farkkupeppu Satu

4 kommenttia:

  1. Kyllä tuli hienot ja parastahan on se, että on saanut suunnitella juuri itselle mieluiset, eikö vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) ehdottomasti! se onkin tämän harrastuksen paras puoli :)

      Poista
  2. Mielettömän tyylikkäät, just sulle sopivat farkut. Wau! Ja nuo hiukset on upeat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) kieltämättä olen hieman ylpeä kummastakin kätösteni jäljestä, niin farkuista kuin hiuksistakin :)

      Poista