Viime lauantaina herätessäni olisin uskonut sen olevan ihan tavallinen päivä, hieman ehkä tavallista herkkuisampi, mutta kuitenkin. Viime lauantaina oli nimittäin pikkusiskoni synttärijuhlat. Samana päivänä aloitin myös talvilomani, joten aamu ja aamupäivä kului vielä töiden merkeissä. Vaikka pikkusiskoni olikin puhunut synttäreillä olevista ylläreistä ja siitä, että minua kaduttaisi jollen tulisi, en osannut varautua kakkua ja kahvia kummallisempaan.
Haluan tässä alussa vielä pohjustaa asiaa sen verran, että pikkusiskoni ei ole ihan perinteinen parikymppinen, joka haluaisi viettää synttäreitä alkoholin parissa, vaan hän nauttii enemmän kakusta ja kahvista kuin alkoholista ja kebabista. Hänellä on myös täysin omanlaisensa maailman katsomus ja oma tyylinsä tallata tätä maailmaa. Isosiskona olen ylpeä siitä, että hän on tilanteessa kuin tilanteessa oma itsensä ja seisoo omien juttujensa takana, mikä ei ole aina helppoa tässä stereotyyppejä täynnä olevassa maailmassa.
Vielä tavallista raskaamman työpäivän jälkeen, pysähdyin miettimään onko minussa tarpeeksi vielä energiaa juhliin. Mietinnöissäni päädyin kuitenkin siihen, että olisi liian itsekästä jäädä kotiin, joten ei muuta kuin menoksi. Jostain kumman syystä tulin myös ajatelleeksi, että kameran mukaan ottaminen voisi olla hyvä idea. Mistään tietämättömänä ajattelin, että pikkusiskoni olisi mielissään jos ottaisin muutaman ikuistuksen juhlista; lahjapöydästä, tarjoiluista, vieraista ja muusta tällaisesta "peruskaurasta". Juhlien edetessä kameran mukaanotto tuntui jopa pelottavanlaiselta ennakko aavistukselta.
Saavuttuani juhlapaikalle, omaan lapsuuden kotiini, huomasin pikkusiskoni piilottelevan jotain kaksi kerroksisen talon yläkerrassa. Koko juhlaväki kokoontui tulonsa myötä alakertaan odottelemaan, että kaikki saapuu paikalle. Siinä vaiheessa pikkusiskoni kertoi yllätyksen olevan yläkerrassa, jonne kokoontuisimme kaikkien saavuttua. Kun kokoonnuimme yläkertaan, pikkusiskoni huoneeseen, hän piilotteli edelleen jotain äitini ja hänen miehensä makuuhuoneessa. Kukaan vieraista ei tiennyt mihin varautua.
Kun pikkusiskoni huikkasi oven taakse "voitte tulla kun olette valmiita", kaikki odottivat jännittyneinä, mitä oven takaa tulisi. Sieltä tuli jotain täysin odottamatonta, joka muutti koko synttäreiden luonteen kertaheitolla. Nimittäin oven takaa tuli pikkusiskoni fanituksen kohteet Mira Luoti ja Emppu Suhonen (minulle hän oli lapsuuteni/varhais teini-ikäni suuri idoli Tiktak -bändin kautta) laulaen "paljon onnea" pikkusiskolleni. Tämän myötä ihan tavalliset synttärit muuttuivat hyvin intiimiksi yksityis keikaksi.
Koko tapahtuma oli täysin uskomaton, sellainen jota ei koe kuin kerran elämässä jos sitäkään. Juuri sellaiseksi pikkusiskoni oli tämän kaiken suunnitellutkin, palava halu toteuttaa oma unelmansa ja jakaa se sellaisille läheisilleen, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi keikka kokemusten pariin. Ihailen suuresti pikkusiskoni kauniita ajatuksia ja vielä kauniimpaa toteutusta, hän loi vierailleen niin uskomattoman kokemuksen, jonka muistaa lopun elämänsä. Juhlat päättyivät tarjoiltavia notkuvaan kahvipöytään yhdessä näiden uskomattoman hyväsydämisten, aitojen ja sisältä niin kauniiden tähtiesiintyjien kanssa rupatellen niitä näitä.
Päivä oli kaikkea muuta kuin ihan tavallinen lauantai!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti