Kiina-postauksessa vilahtikin jo uusi rakkauden kohteeni. Menin ostamaan kameran! Jo nuorempana pikkutyttönä ainainen haaveeni oli oma järjestelmäkamera. Haave ei kuitenkaan silloin toteutunut ja se onkin kytenyt sisälläni teini-iästä asti. Alkaneen blogi taipaleeni myötä hyvän kuvausvehkeen tarve on noussut tähtitieteelliselle tasolle, enkä puhelimella viime aikoina ole juuri muuta tehnyt kuin käyttänyt kamerana. Ja vaikka olisi millainen puhelin, on se silti aina puhelin. Ei mitään kunnollisen ja oikean kameran rinnalla. Toisena haaveen uudelleen sytyttävänä tekijänä taisi toimia sivutyöni, jossa olen hieman tekemisissä kameroiden kanssa Viime viikolla päätin vihdosta viimein tehdä ikuisen haaveeni todeksi, aloitin symbioosi elämän rakkaan Nikonini kanssa.
Kuvaustaidot minulla on tosin vielä ihan alottelijan tasolla, koska ennen hyppysissäni ei ole ollut tällaista kunnon vehjettä. Luotan kuitenkin siihen, että opin kaiken aikanaan, pienin askelin eteenpäin, eihän ketään ole seppä syntyessään. Tosin kameran oston yhteydessä sain kaupanpäällisenä lahjakortin kuvauskurssille, se voisi olla iso harppaus eteenpäin opettelussa. Saa kuitenkin nähdä tulenko käyttämään lahjakortin hyödykseni, sillä kursseja järjestetään tunnin ajomatkan päässä. Tuollainen kurssi voisi olla kyllä mukavaa puuhastelua tulevalle talvi- tai kesälomalle, saa nähdä.
Yhteyselomme Nikonin kanssa on lähteny loistavasti käyntiin ja olemmekin olleet kosketuksissa päivittäin. Tutustumis aikaamme on tosin rajoittanut aikaisin pimenevät päivät. Päivänvalossa otetut kuvat ovat mielestäni niitä kivoimpia
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti