Maanantaina sormeni alkoivat syyhytä ja mieleeni putkahti visioita. Kuten kuvasta voi päätellä nämä tuntemukset liittyvät ompelemiseen. Viime vuonna innostuin ompelemisesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pienentyneen vaatekokoni myötä jouduin monessa verkkokaupassa pettymään, ettei niitä ihania, selaamiani vaatteita ole tarpeeksi pienessä koossa. Niinpä innostuin kokeilemaan itse. Ompelu ei silti suinkaan ole mikään viime kesänä opittu taito vaan se on oikeastaan ollut minulla aina. Se vain parantuu ajan myötä. Noh, mutta palatakseni viime kesään, tuli kesän ja alkusyksyn saldoksi kymmenen kellohametta, yksi toppi, kolme jakkua, yksi mekko, yksi hihaton kauluspaita ja kaksi keskeneräistä työtä, mekko ja perus kauluspaita. Ne ovat kyllä edelleenkin kesken, koska kummassakin tuli vastaan sellainen kohta, jossa luovuus loppui sillon kesken. Asiat voisi tosin ratketa näin tauon jälkeen, pitää vain kaivaa ne jossain kohtaa takaisin esille ja työn alle.
Ja viime kesästä jälleen tämän viikon maanantaihin, päädyin kangaskauppaan. Iltapäivään mennessä inspiraatio oli noussut jo lähes pakkomielteiselle tasolle, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kangaskauppaan mennessä minulla oli karkea visio kellohelmaisesta mekosta, jonka päävärinä olisi pastellinen mintun- tai vedenvihreä. Lisäksi halusin mekkooni laittaa jollain tavalla pitsiä, en vain vielä tiennyt miten, mutta kuitenkin tiesin haluavani sitä. Vaikka minulla onkin entuudestaan kokemusta kellohameiden teosta, on tämä ensimmäinen kokonainen kellohelmainen mekko, joten melkoisen pitkälti mennään kokeilu pohjalta.
Paljon olen kerinnyt mekkoa jo tekemään, monta kertaa purkamaan ja hiomaan sitä vieläkin paremmaksi. Silti paljon on vielä tekemättä, joten ikävä kyllä tämä ei vielä ole se valmiin esittely postaus. Hyvin karkean visioni, olemattoman "ostoslistan" ja teon yhteydessä parantuneen suunnitelman takia olen kerinnyt vierailemaan jo toiseen kertaan kangaskaupassa hakemassa lisää tarvikkeita. Lisäksi innostuin kankaan väristä niin paljon, että tulin ostaneeksi vielä ensimmäisen vierailuni jälkeen jääneen loppu pakan kangasta. Myös kankaan ja pitsin yhdistelmä miellyttää hyvin vahvasti silmiäni, niinpä haluan tehdä tämän jälkeen vielä jotain ihan muuta samalla yhdistelmällä. En vain vielä tiedä mitä.
Vaihteeksi taas erilaisia kuulumisia täältä suunnalta. En olisi kyllä itsekkään viikko pari takaperin arvannut tarttuvani jälleen kankaisiin ja ompelukoneeseen tällaisella innolla ja tarmolla. Välillä elämä osaa yllättää ja kunnolla!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti