..vai olenko vain liian kyllästyvää sorttia? Kuten arvata saattaa, kyse on hiuksistani. Iski taas sellainen olo, että ei tuo tyvi olekkaan hyvä tuollaisena. Ja noh minkäs voi kun kaikki tarvittava löytyy kaapista, niin eiköhän homma taas lähtenyt hanskasta. Suunnitelmana oli tällä kertaa vaihtaa tyviväri tummempaan liilan, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta.
Aloitin vaalentamalla pois vanhan tyven. Tummanvaalea tyviväri lähti aika mukavasti. Päänvaivaa kuitenkin tuotti se osuus, mikä oli ollut tummanruskea, koska tätä tyviväriä varten en ollut vaalentanut ihan kaikkea pois ja kuinkas arvata saattaa, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ja tässä tilanne oli juuri sellainen.
Ensimmäisen vaalennuksen jälkeen tulos oli tällainen. Huomaa selkeästi, että jotain on jätetty "alle". Noh en voi syyttää muuta kuin itseäni tässä kohtaa. Mutta toisaalta, en kyllä olettanut kyllästyväni näin nopeasti tyviväriin. Pari päivää jouduin kulkemaan tuon paska raidan kera kun ei vain löytynyt aikaa tukan laitolle. Kun vihdoin aikaa oli, vaalensin vielä tuota paska raitaa.
Tähän väliin jaan tyvivärjäys vinkin: Hanki monta muovista klipsua. Tyveä käsitellessä jaa tukka kolmeen osaan, sivut ja takaosa. laita sivut ponnarilla kiinni odottamaan. Jaa takatukka ohuisiin osioihin ja kiinnitä klipsuilla päälletysten. Näin pääset etenemään klipsuja irroittamalla. Helppoa kuin heinänteko! Toimii tosi hyvin juurikasvun värjäämisessa, mutta vaalennuksen kanssa kannattaa olla varovainen ettei kärväytä niskavilloja.
Tässä lopputulos, jäinkin kokonaan my little ponyksi! Himmeä paska raita vielä on, mutta antaa tukan levähtää välillä. Ja saa nähdä mihin suuntaan tästä taas lähdetään, mutta toistaiseksi pysyn tässä (kunnes taas kyllästyn).
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti