Valmis! Done! Finito! Vaateprojektini on vihdoin valmis! Tämä yhtä aikaa ihastuttanut, vihastuttanut, viihdyttänyt ja kiihdyttänyt homma on kasassa. Vielä heinäkuussa olin ihminen täynnä suuri suunnitelmia ja unelmia viikinkiasuista, mutta nyt voin sanoa olevani kaikkensa antanut, mutta hyvin onnellinen ja tyytyväinen. Haarniskan, rannesuojusten, kahden tuluskukkaron, kahden paidan, kaksien housujen, viitan ja takin tehneenä voinkin nyt fiktiivisesti taputtaa itseäni selkään, minä tein sen! Kuten minulla on tässä tavaksi muodostunut esitellä kaksi vaatetta yhdessä postauksessa, tulee nyt esittelyyn kaksi viimeistä vaatekappaletta projektin tiimoilta. Eli nyt olisi luvassa viimeinen operaatio postaus asujen osalta.
Jäljellä tosiaan oli enää mieheni paita ja takki. Kummankin pohjana käytin samaa kaavaa, jota sovelsin tarpeen mukaan. Ja koska miesten vaatteiden teko on minulle tuntematonta aluetta, päätin aloittaa paidasta, sillä jos kaikki menisikin kaavan puolesta metsään, oli paitakangas halvempi vaihtoehto lähteä kokeilemaan. Paidan kankaaksi mieheni valitsin tummanruskean pellavan, itseasiassa tämä kangas oli samaa laatua kuin oma paita kankaani, vain eri värissä.
Lähdin tämän ompeluksen kanssa (niinkuin housujenkin kanssa) liikenteeseen vähän arpapeli meiningillä. Kun olin saanut joitain saumoja kasaan ilmeni sovituksessa, että paitahan on ihan liian suuri miehelleni. Sovituksesta palasin takaisin lähtöruutuun, pienensin kaavaa ja piirsin kappaleet uudelleen. Tämä taisi toistua peräti kolme kertaa, ennen kuin sain kaavasta hyvän. Vaikkakin tämä tällainen lähtöpisteeseen palaaminen viivytti paidan valmistumista, tiesin sen helpottavan hommaa takin kanssa, koska sillonhan minulla olisi valmiina kaava joka sopii juuri minun miehelleni.
Kun viimein sain paidan lopullisesti kasaan sopivan kokoisena, alkoi mieheni puhumaan, että hän olisi kuitenkin halunnut paidan kaulukseen, hihoihin ja helmaan jotain mustaa. En tosiaan tiedä tuliko tässä taas vastaan pieni kielimuuri ideoidemme kanssa vai syntyikö miehelleni tämä ajatus valmiin paidan nähdessään. Aloin siinä sitten pohtimaan etenemistäni asian kanssa ja heitin ilmoille ajatuksen mustista koristenahkanauhoista. Mieheni tykästyi ajatukseen ja niin minulla kului muutama ilta letitellen nahkanauhoja ja ommellen paitaan kiinni. Hartiani meni siinä touhussa jumiin, mutta palkkioksi sain kuitenkin tyytyväisen miehen ja hartiahieronnan.
Paidan jäljiltä minulla oli takkiin sopiva ja valmis kaava käytettävissäni. Ainut oikeastaan mitä jouduin vielä kaavojen osalta pohtimaan, oli huppu. Varmistaakseni vielä nolla toleranssin kielimuurien osalta kävin takki idean läpi mieheni kanssa ennen kuin lähdin leikkaamaan kallista villakangasta. Ihmetyksekseni olimme tämän vaatekappaleen kanssa jo lähtökohtaisesti melko samalla viivalla.
Takki valmistui yllättävän kivuttomasti eikä suurempia mutkia tullut matkaan. Ainoastaan pientä hienosäätöä vaati huppu sekä takkimaisen istuvuuden saaminen. Tyylillisesti takista tuli melko samanlainen kuin omasta viitastanikin, ilman pörrökarvaa tosin, mutta se oli tarkoituskin. Mieheni takkiin tein vuorin ihan perus vuorikankaasta poistamaan kankaan kutittavan ominaisuuden sekä ehkäisemään kankaan venymistä. Mieheni oli ilmeisen tyytyväinen lopputulokseen, sillä hän on hieman jo koeajanut takkia omalla parvekkeellamme.
Nyt kun kaikki on valmista, fiilis on mitä mahtavin, mutta samalla myös ehkä hieman haikea kun tämä tuli päätökseen. Reippaan kolme kuukautta olen tämän projektin kanssa touhunnut aina vaan kun on ollut aikaa kaivaa ompelukone tulille. Ja koko tämän kolmen kuukauden ajan minulla on ollut selvät sävelet sen suhteen, mitä ompelen. Jotenkin vain nyt tuli tyhjä olo vaikkakin olin odottanut tämän valmistumista jo kuin kuuta nousevaa. Tyhjyyden tunteesta huolimatta omat fiilikset on ihan huikeat. Vaikka edessäni on kasa valmiita vaatteita, on vaikea uskoa, että todella tein sen. Ihan kuin olisi saavuttanut jotain mahdottoman tuntuista. Mahtavaa fiilistäni mahtavoittaa entisestään se, että olen itse tyytyväinen jokaiseen vaatekappaleeseen eikä yhdestäkään jäänyt paha maku suuhun.
Maltan tuskin odottaa, että saamme näistä vielä kunnollisia asukuvia!
Aiemmat projektiin liittyvät postaukset:
Operaatio viikingit osa 1
Operaatio viikingit osa 2
Operaatio viikingit osa 3
Operaatio viikingit osa 4
Operaatio viikingit osa 5
Operaatio viikingit osa 6
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti