Pari viikkoa takaperin harmaahapsena viihtyvä ystäväni otti puheeksi, että olisi jälleen aika pienen tukkaoperaation. Tämän viikon maanantaina saimme aikataulut sopimaan yhteen, joten ei muuta kuin hihat heilumaan. Lähtökohtana operaatiossa oli komeasti kasvanut juurikasvu ja harmaasta perusvaaleaksi kulahtanut muu tukka.
 |
| Lähtökohta |
Nyt kun ystäväni suuri päiväkin on jo juhlittu, ei tällä kertaa ollut pidennysten takia pakottavaa tarvetta pysyä samanlaisessa harmaassa kuin aikaisemmin. Joten nyt oli periaatteessa vain taivas rajana. Ajattelimme kuitenkin pysyä suurilta osin harmaassa, koska sen eteen on tehty niin monia tukkaoperaatioita. Suunnitellessa ajatukset kääntyivät pieniin pastellisiin piristysruiskeisiin joten vaihtoehtoina käytiin läpi värillinen tyvi, raidat, latvojen liukuväri ja kaikkea niiden väliltä. Loppujen lopuksi päädyimme laittamaan pientä elävyyttä latvoihin pastellisella mintunvihreällä liukuvärjättyjen osioiden muodossa.
Operaatio alkoi tyven vaalennuksella. Monien aikaisempien kokeilujen jälkeen olemme todenneet ystävälleni kaikkein sopivimmaksi Schwarzkopf blonde L101 silver blonden, miedompi ei riittäisi ja jytympi olisi turhaa. Tämän vaalennusaineen jäjiltä ystäväni tukka on juuri sopivan vaalea tarkoituksiimme. Levitin vaalennuksen vain kasvaneeseen tyveen jakaus jakaukselta ja annoimme vaikuttaa. Vaalennuksen jälkeen kuivasimme hiukset ennen suoravärin levittämistä.
Sekotin kaksi väriseosta, harmaan ja haalean mintunvihreän. Harmaaseen käytin Herman's amazingin gilda granny greytä sekä pisaran verran sylvia silveriä ja lantraukseen hopeahoitoainetta sekä hieman tavallista hoitoainetta. Haalen mintunvihreän sekoitin Colorista washout #minthairista, jota laimensin hopeahoitoaineella sekä tavallisella hoitoaineella. Ennen värin levitystä, jaoin hiukset neljään osaan, kahteen etu/pääliosaan ja kahteen takaosaan. Aloitin levityksen niskasta ja etenin sieltä ylöspäin. Levitin väriä osio osiolta, laitoin joka toisen kokonaan harmaaksi ja joka toiseen tein latvaan liukuvärin mintulla. Jatkoin tällä tavoin takaosat loppuun asti. Kahdessa viimeisessä osassa lähdin korvan vierestä ylöspäin samaa tyyliä toistaen.
Lopputuloksesta tuli kaikin puolin hauska, sopivan pastellisella tavalla erikoinen. Minttu näkyy lopputuloksessa jännästi, toisesta kuvakulmasta hädin tuskin erottaa ja toisesta kuvakulmasta näkyy selvästi eli oikeastaan näkyvyys on katsojasta kiinni. Siksi tämä olikin hirveän vaikea kuvata kun en onnistunut ikuistamaan lopputulosta niin kuin itse sen näin. Toki olisin voinut mintun kanssa jättää lantraamisen hieman vähemmälle, mutta katsotaan mitä seuraavalla kerralla keksimme ystäväni kanssa, jatkammeko tätä ideaa parannellen vai kokeilemmeko jotain ihan muuta. Se jää taas nähtäväksi.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti