Viimeisimmän parin viikon aikana kelit ovat menneet omalla paikkakunnallani entistä syksyisempään suuntaan. Aamut ja illat ovat jo vilpoisia eikä ilman kaulahuivia ja käsineitä ole mitään asiaa ulos kun aamu puoli kuudelta lähtee töihin päin kävelemään.
Tulinkin tuossa viime viikolla hankkineeksi uuden, muhkea ja kaikin puolin suloisen kaulahuivin. Yllättävästi se oli kukonaskel kuosia. Olen jotenkin vain niin rakastunut siihen kuosiin, että täytyy jo alkaa rajoittamaan, etten ole kohta päästä varpaisiin kukonaskelta.
Toisena syyshankintana oli myös käsineet. Ennestään minulla oli vain pörröisiä talvikäsineitä ja ajattelin, että ehkei vielä ole niiden aika. Viime vuonna harkitsin jo "neiti käsineiden" hankkimista, mutta silloin jätin asian vain harkinnan tasolle. Nyt kun olin muutaman aamun jo painellut töihin kädet jäässä, päätin ne kauan harkitut käsineet.
Iltojen pimetessä myös kynttilät syttyvät parveketta valaisemaan. Viime vuonna tulin hankkineeksi ensimmäiset lyhtyni ja siitä kynttilöiden poltto into syttyi. Lyhtyjen hankintakin oli sellainen päähän pinttymä ja niitä oikeita metsästin kaikki paikkakuntani kaupat läpi, kunnes löysin silmääni miellyttävät. Lyhdyt ja kynttilät ovat mielestäni ihana piristys parvekkeella tähän synkkyyteen.
Myös parvekkeen talvi-ilme on jo harkinnassa ja mietinnässä, mutta mitään konkreettista emme ole vielä tehneet, odottelemme ensimmäisiä yöpakkasia. Toki pieniä valmistelu hankintoja on tullut jo tehtyä, mutta kerron niistä sitten lisää kun saamme jotain konkreettista aikaiseksi.
Kolmantena syksyn merkkinä on tästä osoitteesta kuuluva puikkojen kilinä. Aina jossain kohtaa syksyä minuun iskee neulomis into, joka päättyy kevään valjetessa. Tänä vuonna into syttyi edellisvuotta myöhemmin, voi olla, että syynä oli kesän aikana syttynyt ompelu into. No, mutta kuitenkin, olen teini-ikäisestä asti ollut se meidän perheen ja kaveripiirin positiivisella tavalla ärsyttävä mummo, jolta saa aina joululahjaksi villasukkia. Lisäksi olen lähes joka vuosi tehnyt omin kätösin kaikki kaulahuivini, tumppuni ja piponi, harvemmiten olen tyytynyt kaupan anteihin.
Viime vuonna tulin innostuneeksi neulomaan myös pari neuletakkia, toisen itselleni ja toisen äidilleni. Tänä vuonna olisi myös tarkoitus kyhätä kasaan neuletakkia ja villapaitaa. Neuletakki on jo hyvällä mallilla, mutta villapaita on vielä lankakerinä. Mitä luultavimmin myöhemmin laitan myös niistä omaa postausta kun saan projekteja eteenpäin.
Mukavaa alkanutta syksyä!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti