Tukka hyvin, kaikki hyvin

Tässä postauksessa ajattelin hieman kertoa toisesta intohimostani, eli hiuksista. Olen pienestä pitäen ollut hyvin tarkka omista hiuksistani, jopa ala-asteella tuli laitettua hiukset hyvin ennen kouluun menoa. Tuohon aikaan tosin se tarkoitti esimerkiksi erilaisia lettejä ja ponnareita, mutta kuitenkin. Ensimmäinen värjäukseni tapahtui kahdeksannella luokalla kotikonstein, luonnolisen blodista hieman vaaleampaan. Tämän jälkeen olen aika hyvin viihtynyt värjätyissä väreissä, lukuunottamatta vuoden mittaista oma väri -villitystä.

Ensimmäisen kotivärjäykseni jälkeen muutaman vuoden turvauduin aina kampaajaan, koska pelkäsin tuhoovani hiukseni. Kuitenkin jonkin ajan päästä kotivärjäilyt alkoi taas kiinnostamaan. Seitsämäntoista ikävuoden jälkeen olenkin värjäyttänyt tukkani vain pari kertaa kampaajalla. Noihin aikoihin kiinnostukseni hiustenleikkuita kohtaan heräsi. Ensimmäinen uhrini oli suhteellisen tuntematon mies joka oli turhautunut hiuksiinsa ja halusi ne jonkinmoiseen kuosiin. Hän silloin vain lykkäsi sakset käteeni ja sanoi "anna mennä, tee mitä tykkäät". Leikkasin hänen hiuksensa ja seuraavana aamuna sain vielä lisää kiitosta. Tästä innostuneena uskaltauduin kokeilemaan yhä uudestaan ja uudestaan kampaaja leikkiä, kehittyen pikkuhiljaa.

Tähänkään päivään mennessä innostus ei ole laantunut vaan pikemminkin pahentunut. Leikkaan ja värjään kavereitteni hiuksia ja on tullut muutama kampauskin jo tehtyä. En ole vieläkään opiskellut alaa, vaan olen oppinut onnistumisien ja erehdysten kautta, paljon on vielä opittavaa, mutta kaikki aikanaan.

-Satu