Arkeni on jälleen pitänyt minut kiireisenä, joten nämä "uutiset" tulevat muutaman päivän viiveellä. Keskiviikkona tein jotain radikaalia, luovuin ylimääräisestä tukastani ja siirryin lyhyt tukkaisten joukkoon. Rupesin tätä muutosta miettimään paremmin viimeisimmän postaukseni jälkeen. Tämän viikon tiistaina tein lopullisen päätöksen asiasta ja soitin kampaajalle, samalle kampaajalle, jonka puoleen käännyn aina kun on tarvetta ammattilaisen avulle. Onnekseni kampaajalla sattui olemaan aika jo seuraavalle päivälle, joten jänistämisen varaa ei enää ollut.
Päätökseeni vaikuttavina seikkoina oli:
1. Latvani olivat niin heikossa hapessa, että ne olisi muutenkin joutunut lyhentämään pariin kertaan polkaksi tai muuksi vastaavaksi ennen kunnon kasvatus operaation alkua. Lisäksi uskalsin tehdä niille vähenevissä määrin mitään, kihartaa, suoristaa, tai mitään muutakaan, ettei ne ropise itsestään päästä.
2. Olisin mitä luultavammin katunut enemmän kokeilematta jättämistä kuin kokeilemista. Jossain vaiheessa olisi kuitenkin syntynyt entä jos olisin kokeillut -ajatus. Parempi katua tehtyjä kokeiluja kuin tekemättömiä.
3. Minulla on aina ollut jonkin sortin pidempi tukka, aina samanlainen leikkaukseltaan, ei ikinä mitään tavallisesta poikkeavaa. Ainut mikä on tässä päässä vaihtunut, on väri. Se on useimmiten ollut hyvin kaukana luonnollisesta, mutta leikkaukset ovat olleet vuodesta toiseen mahdollisimman luonnollisia, vähän huonoa latvaa pois, ei muuta.
Itse leikkaus tilanne ei oikeastaan jännittänyt, olin ennemminkin malttamaton ja hirveän innoissani. Tunnin malttamattoman odotuksen jälkeen tukka oli valmis ja lattia täynnä vaaleanpunaisia haituvia. Voi vitsit kun oli hassua nähdä se ensimmäistä kertaa takaa ja sivuilta, saatika kokeilla miltä se tuntuu. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, hyvällä tavalla. Ikävintä keskiviikossani oli se, etten päässyt heti kampaaja reissun jälkeen kotiin häpelöimään uutta tukkaani vaan matkani johti suoraan töihin. Silloin kyllä odotin kotiin pääsyä kuin kuuta nousevaa.
Kaikkein hämmentävintä tässä suuressa muutoksessa oli ensimmäinen pesu kerta. Olin niin peukalo keskellä kämmentä kun tukka piti pestä. Olin jopa valmis kysymään mieheltäni, miten lyhyt tukka kuuluu pestä. Oli outoa kun ei yhtäkkiä osannutkaan tehdä omille hiuksilleen mitään. Nyt kuitenkin alan olla jo jollain tavalla tottunut lyhyeeseen tukkaani, toki laittaminen vaatii vielä opettelua ja kokeiluja. Lisäksi tuntuu kuin tykästyisin tukkaani päivä päivältä enemmän. Tämä oli kaikin puolin hyvä muutos, jota en ole katunut hetkeäkään. Tykkään! Jännityksellä tosin odotan, mitä ensimmäisestä värjäyksestä tulee, olenko silloinkin yhtä kädetön kuin ensimmäisellä pesu kerralla.
Mitäs ootte mieltä muutoksestani?
- uudistunut Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti