Vaatekaappini perukoille on noin vuosi takaperin eksynyt isolierinen huopahattu. Silloin kun tulin sen ostaneeksi, en oikein osannut päättää onko se päässäni tyhmän vai kivan hauskannäköinen, niinpä en sitä silloin tullut palauttaneeksikaan. Näin vuoden kaapissa olon jälkeen voin sanoa vastaukseksi, että hattu taisi kuitenkin olla liian tyhmän hauskan näköinen päässäni, ei se muuten olisi kaapin perukoilla vuotta viettänyt. Eräänä kauniina (tai vähemmän kauniina) iltana hatun olemassa olo palasi mieleeni. Ajatukset siinä sitten juoksi siihen suuntaan, että entäs jos näyttäisin lierille vähän saksia. Rahallisesti minulla ei ollut hatussa montaa penniä kiinni, joten siltä kannalta minulla ei ollut mitään hävittävää. Lähtökohtaisesti hatun materiaalikin näytti siltä ettei pitäisi olla moksiskaan pienestä saksimisesta. Varauduin kuitenkin henkisesti siihen ettei materiaali riemastuisi saksimisesta vaan vaatisi jonkun sortin reunanauhaa.
Mitäs sitä enempää ihmettelemään, hattu kaapista ja tykötarpeet pöydälle. En lähtenyt heti saksimaan, vaan aloitin mittaamalla ja piirtämällä leikkaus viivan. Suoralta kädeltä leikkaamalla olisi lieristä varmasti epämuodostunut, niinpä tässäkin hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty tai ainakin täysin piloille meno on ehkäisty. Lähdin liikenteeseen neljällä sentillä, piirsin viivan ja leikkasin sitä pitkin.
Ja sitten vielä sentti. Jos nyt kuitenkin vielä sentti. Ja vielä pikkuisen, puoli senttiä. Lopulta lieristä tuli lähteneeksi kuusi ja puolisenttiä, noin puolet alkuperäisestä lieristä.
Niin vain lieri hupeni ja omasta mielestäni sitä mukaa peilikuva parani hatun kanssa. Jotenkin vain se valtavan iso lieri sai pääni näyttämään epämuodostuneen pieneltä. Lierin pienentymisen myötä tuntui, että mittasuhteet alkoivat tulla kohdilleen. Loppujen lopuksi tuunaus osottautui niinkin yksinkertaiseksi, että pelkkä saksien näyttäminen riitti eikä reunanauhaa tarvittu. Hatun ilme muuttui kertaheitolla, nyt se on ihan eri maata kuin alkuperäisenä.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti